Äiti-Etäiseksi erotettu 6: HÄMÄHÄKINVERKKO

Päivitetty 29.8.2020, Julkaistu 26.8.2020 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 6 minuuttia

Hämähäkinverkoksi kutoutunut massiivinen perättömien väitteiden ja kiusaamisen vyyhti on onnistunut helposti tapauksessamme Suomalaisten rekisterien ansiosta sekä niiden pohjalta. Jo ennen eroa mitä ilmeisemmin aloitettu perättömien väitteiden vyyhti on toteuttanut virkakoneistossa byrokraattista väkivaltaa aivan kuten Eron jälkeisissä vainoissa voidaan toimintamalliksi todeta.

Vaikka kyseinen konsepti on suomessa tuttu ja tunnettu, sitä ei haluta tunnistaa todellisuudessa ja käytännössä.

Kaappaus väitteitä, spekulatiivisia väitteitä että olisin mahdollisesti kaltoinkohdellut lastani jne on kirjattu alustavasti Hämeenlinnan sosiaalitoimesta. Ne ovat sitten edenneet Hankoon, jossa minulle todettiin 10.10.2014 että minua ei tulla kuuntelemaan eikä uskomaan vaan toimintamalli toteutetaan Hämeenlinnan vaatimusten pohjalta.

Jo kolme vuotta ennen varsinaista eroamme olin jo lähdössä ensi kerran avioliitostamme.

Olin tuohon mennessä hakenut apua miehen väkivaltaisuuteen perheterapiasta. Kun asia tuli esiin eksän perheessä sain siskolta uhkaus soiton. Olin tuonut hänen mielestään julki miehen ongelmat ja hän vannoi kostoa.

Tajusin, että olen tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa en koskaan voisi elää.

Mustamaalaamiseni konkreettisesti on alkanut tuolloin. Työpaikat joita hain sabotoitiin eksän suhdetoiminnan avulla. Kyseisen paikkakunnan  sosiaalitoimesta annettiin minusta näitä perättömiä väitteitä hakiessani mm avustajan paikkaa. Tämä todentui siten, että hakiessani työtä oltiin kovasti innoissaan kokemuksestani ja keskusteluistamme. Jonkin ajan kuluttua kohteluni työpaikan suhteen muuttui. Eräs työnantaja sanoi suoraan soittaneensa sosiaalitoimeen kysyäkseni minusta ja ei saanut positiivista vaikutelmaa.

Todettakoon, että en kyseisellä paikkakunnalla ollut ollut työssä avustajan tms tehtävissä vaan täysin toisella alalla tuohon aikaan mennessä.

Lapseni oli parisen kuukautta päivähoidossa muutaman päivän kuukaudessa kun sain muuta työtä joksikin aikaa.

Aika pian selvisi, että jotakin oli pielessä kohtelustani päätellen.

Lapsellani oli mustelmia säärissä. Hän oli tuolloin 3 vuotias. Perinnöllisen sairautensa vuoksi hänellä oli tuohon aikaan liikkumisen suhteen hieman ongelmia koska jaloissa oli kipuja. Erikoislääkärin mukaan tuohon ikään kuului vastaavanlainen vaihe ja se menikin ajan kuluessa ohitse. Vaiva vaikutti kuitenkin niin, että lapsella oli hankaluuksia mm opetella polkemaan polkupyörällä. En pitänyt asian suhteen kiirettä vaan olin vakuuttunut että kyllä hän sen oppii kun on siihen valmis fyysisesti. Lapsi oppi pyöräilemään myöhemmin hienosti.

Vihjailuista ja kyselyistä johtuen ymmärsin, että mustelmia epäiltiin joksikin muuksi. Pyysin päiväkodin johtajalta keskustelemaan asiasta ennenkuin lapsi jäi pois päivähoidosta kun työni loppui. Päiväkodin johtaja kieltäytyi.

Sain myöhemmin tietää, että hän oli eksän siskon hyvä ystävä.

Kolme vuotta myöhemmin varsinaisesti erottuamme eli 2014 oli tietämättäni ko päiväkodin johtaja tehnyt lastensuojelu ilmoituksen. Tämä on tehty siis kolme vuotta sen jälkeen kun lapsi on ollut ko päiväkodissa. Kyseisinä vuosina emme ole tavanneet keskenämme millään tavalla missään vaiheessa. Lisäksi ko lastensuojelu ilmoitusta ei annettu minulle tiedoksi vaan sain sen Kangasalta jonne lapsen ja minun piti ensin muuttaa eron jälkeen.

Teksti ilmoituksessa on vihjailevaa mustelmien suhteen.

Voin vakuuttaa, että en ole vahingoittanut lastani !

Miten KUKAAN voi todistaa vuosien jälkeen tämänkaltaista suhdetoimintaa ja perättömiä väitteitä vastaan kun lapsi on vielä niin pieni ??

2015 olisi ollut Hyksin selvitys prosessi josta isä kuitenkin kieltäytyi Hangon ja Hämeenlinnan sosiaalitoimien tapaan. Tuossa prosessissa oltaisiin selvitetty millaisia vanhempia olemme ja lapsen mielipiteet ja kokemukset !

Tosiasia on, että minusta on kirjattuna eri rekistereihin mitä mielikuvituksellisempia asioita. Siksi minulta aina välillä kysytään kuka sinä olet, koska en todellakaan ole sellainen kuin minusta on väitetty.

Tätä vain ei koskaan ole haluttu selvittää virallisesti. On haluttu, että papereissa on ja pysyy perättömät väitteet.

Muuten tulisi virkarikokset ilmi.

Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani vähän matkan päässä on auto joka on siinä lähes päivittäin. Auto lähtee kun kuvaan sen tai huomaan sen. Tätä vainoamista ja kyttäämistä on jatkunut niin kauan kuin jaksan muistaa mitä erilaisemmin kiusanteko keinoin.

 

ULOSOTTOMIES

Olin yhteydessä ulosottoon keväällä 2015 kun hävisin ensimmäisen oikeus prosessin. Valitimme päätöksestä ja näin ollen minulla on ollut oikeudenkäynti kaaren mukaan lapsestani väliaikaismääräys voimassa vielä 20.10.2015 kun

lapseni kaapattiin laittomasti Hyksistä estäen ko selvitysprosessi.

Olin yhteydessä ulosottoon maksettuani erän minulle langetettuja oikeudenkäynti kuluja ja pyytäen maksusuunnitelmaa. Maksoin ehdottamani maksusuunnitelman mukaisesti kuukausittain syksyn 2015 asti.

Kesälomalta palattuamme löysin kirjeen jossa ilmoitettiin, että minulta oli ulosmitattu säästöt. Kyseiset säästöt olin laittanut sivuun lapseni erikoislääkäriä varten lääkärin käyntejä varten.

Tiedustelin ulosotosta miksi maksusuunnitelmaa ei kunnioitettu. En saanut vastausta. Olin yhteydessä Kirkkonummen velkaneuvontaan ja teimme uuden maksusuunnitelman jonka neuvoja lähetti ulosottoon. Hän ei saanut vastausta. Hän totesi tapauksen olevan todella erikoinen eikä ymmärtänyt lainkaan ulosoton toimintatapaa.

Edellisessä kirjoituksessani Äiti-etäiseksi : Ulosottolaissa lapsi on esine, kerron tapahtumista tarkemmin Hyks vaiheen suhteen.

Jossain vaiheessa syksyä sain ulosotosta kirjeen jossa todettiin, että koska en ole noudattanut maksusuunnitelmaa se päättyy. Kyselin miten on mahdollista, että maksusuunnitelmaa ei virallisteta mutta väitetään, että en noudata sitä.

Valitin asiassa valtakunnan voudin virastoon jonka päätöksessä todettiin, että maksusuunnitelma oli olemassa mutta sitä ei toimitettu valtakunnan voudin virastoonkaan.

 

LAPSENI TAPAAMINEN

ei ole edelleenkään toteutunut. Sipoo totesi, että asia olisi ehkä syytä viedä valtakunnan oikeuteen ja poliisille.

Näin on todettu useinkin monissa instansseissa ja asiantuntijoiden puolesta, mutta Hangossa ja Hämeenlinnassa ei asiamme etene.

Asiaamme Hämeenlinnassa edelleen hoitaa perheohjaaja. Päätöksentekijät ovat niitä sosiaalityöntekijöitä esimiehineen joista osa on ilmoittanut olevansa jäävi asiassamme jo 2015. Jääväys pyynnöistä huolimatta samat päätöksen tekijät jatkavat tehtävissään.

Minut on tavattu Hämeenlinnassa ensimmäisen kerran 2017 virallisesti. Kolme vuotta on siis ollut aikaa mustamaalata, valehdella ja väärentää.

Kohteluni Hämeenlinnassa on törkeätä jonka on todennut vuosien myötä useat tukihenkilöt.

Vastauksia tai rehellistä kohtaavaa asiaan perustuvaa keskustelua ei synny.

Olen ehdottanut tuettua tapaamista ensimmäiselle kerralle toivoen sen estävän isän mielikuvituksen laukkaamisen kaappaamis väitteiden suhteen.

Ensimmäisen kerran sain nyt myös tiedon, onko lapseni saanut postia minulta kuten jokin aika sitten lähettämäni lahjan.

Lapsi ei edelleenkään saa kirjoittaa tai soittaa minulle.

 

ASIANAJAJA

Olen hakenut lapselle vahvoin perustein omaa asianajajaa jo vuosien ajan mutta turhaan.

Lapsella on isän asianajaja joka on estänyt lapsen kaikki kuulemiset ja vastustaa sovittelua suhdetoiminnasta johtuen. Hän on asianajaja josta kuullessaan on useampikin asianajaja vuosien varrella kieltäytynyt ottamasta juttuamme. Tämä johtuu laittomuuksista ja sadistisesta ilkeydestä jota hän harjoittaa lasta koskien.

Hän on myös toiminut asianajoliiton valvonta toimissa aikanaan.

Käsittääkseni hän harjoittaa mustamaalaamista myös asiasta erillään.

Hän vain tehtailee kaikenlaisia väitöksiä. Erään kerran väitettiin asianajajani olleen yhteydessä lapsen asioissa Taysiin irrallaan asiasta. Vasta kun aloimme penkoa asiaa joutuivat toteamaan, että asia ei ole totta.

Jokaisesta asiasta tulee mahdoton taistelu. Sanan täydessä merkityksessä.

Mikään perusasia, ei edes lapseni koulua koskevat tunnukset tule normaalisti vaan valituskanavien kautta.

Olen vastannut kaikkeen tiedossani olevaan valheeseen ja väittämään ja vienyt asian eteenpäin. Syyt tästä ovat langenneet minun niskaani.

Onko siis niin, että ihmisestä saa valehdella mitä tahansa ja tällä ei ole oikeutta selvittää asiaa ja puhdistaa mainettaan tosiasioiden valossa ?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että en saa oikeuslaitoksista aiempia päätöksiämme jotta saisin ne asianajajalle.

Jos ja kun tapaamista koskeva prosessi alkaa oikeudessa on vahva epäily siitä, että tapaus jatkuu edelleen oikeudettomalla pohjalla.

 

PERÄTTÖMÄT VÄITTEET

jotka juontuvat myös oikeudettomasta ja puolueettomaksi, virheelliseksi, puutteelliseksi ja asenteelliseksi todetusta olosuhdeselvityksestä on edelleen korjaamatta. Koska ne on korjaamatta ovat lapsen tiedoissa myös perättömät väitteet korjaamatta.

Tämä on eräs syy miksi oikeudenkäynnit eivät toteudu rehelliseltä pohjalta. Etenkin kun kaikki lain vaatimat lain mukaiset selvitykset asianosaisten suhteen on edelleen tekemättä.

Asianajoliitosta kyselin, miksi asianajajat eivät ole tätä asiaa hoitaneet kuntoon. Se on taho jossa asia tuskin etenee.

Eräs poliisi sanoi vuosia sitten, että olen avannut pandoran lippaan. Tosiasioiden selvittäminen näyttääkin olevan yhteiskunnassamme erityisen ongelmallista.

 

PIIRROS

tässä jutussa on erehdyttävän paljon samanlainen kuin lapseni minulle piirtämä pari vuotta sitten jolloin sai minulle vielä jossain määrin kirjoittaa ja piirtää.

Hän itse leijailee piirroksessa joka kertoo tilasta ja tilanteestaan.

Piirros on näytetty sosiaalitoimeen. Se ei välittänyt siitä.

 

Teija-äiti

 

 

 

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Lukijan kynästä: Heitetäänkö Suomen Teboil-yrittäjät susille?

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Teboil-yrittäjien ahdinko
– miksi syytön kärsii ja miksi autoilijaa vihataan?

Teboilin huoltoasemayrittäjät jotka ovat usein suomalaisia perheyrityksiä ovat ajautuneet sietämättömään tilanteeseen. Yhdysvaltain uudet pakotteet venäläistä Lukoilia vastaan ovat johtaneet Nesteen polttoainetoimitusten keskeytykseen 22.10.2025 ja uhkaavat jäädyttää maksuliikenteen 21.11.2025 mennessä. Tämä vie elinkeinon monelta yrittäjältä, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet Venäjän käymän sodan laukaisemista aiemmista pakotteista ja boikoteista.
On väärin, että syyttömät yrittäjät ja jopa Teboililla tankkaavat autoilijat joutuvat kantamaan seuraukset täysin syyttöminä tilanteeseen.

Moni yrittäjä perusti Teboil-asemansa vuosia sitten, osa vasta hiljattain, luottaen vakaaseen franchise-sopimukseen. Esimerkiksi Alajärven Teboilin intialaislähtöinen perheyritys aloitti vain pari vuotta sitten, eikä kukaan osannut ennakoida että pakotteet iskisivät näin rajusti. Vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa johti Teboilin boikotteihin Suomessa, kun kuluttajat alkoivat vältellä asemia venäläisen omistuksen vuoksi. Myynti romahti ja yrittäjät, kuten Kouvolan Teboilin Matti Kulhelm, kertoivat liikevaihdon pudonneen jopa 30–50 % jo tuolloin. Nyt uudet pakotteet ja Nesteen toimituskatkos uhkaavat lopettaa toiminnan kokonaan, kun polttoainevarastot hupenevat viikoissa ja kassavirta tyrehtyy.

Vastustan jyrkästi sitä, että syyttömiä yrittäjiä rangaistaan suurvaltojen päätöksistä. He eivät ole päättäneet Lukoilin omistuksesta vaan tehneet sopimuksen haluamansa brändin kanssa. Aiemmat boikotit ja pakotteet ovat jo kurittaneet heitä, ja nyt tilanne voi johtaa konkurssiin.

Säälin näitä yrittäjiä, jotka ovat investoineet elämänsä huoltoasemille – kahviloihin, autopesuihin ja tankkauspalveluihin – vain huomatakseen, että heitä rangaistaan toisen valtion toimista. Tämä on todella epäoikeudenmukaista koska tässä ei kärsi vain yrittäjä vaan myös perheen toimeentulo on vaakalaudalla. Mistä leipää pöytään tai uusi työpaikka kun tietää nykyisen työttömyystilanteen. Tässä koko perhe joutuu kärsimään.

Lisäksi kun sosiaalista mediaa seuraa niin moni jopa iloitsee kun Teboil yritys kaatuu ja ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla.
"siitäs sai kun veikkasi väärää hevosta" kirjoitti joku Teboilin vihaaja. Tällaista ei vaan voi käsittää. Mitään puolustusta tällä tavalla ajattelevalle ei löydy.

Entä miksi tavallinen autoilija, joka tankkaa Teboililla kohtaa vihaa? Vuoden 2022 boikottien aikaan some ja julkinen keskustelu leimasivat Teboilin asiakkaita "Venäjän tukijoiksi" vaikka moni valitsi aseman vain hinnan, sijainnin tai tottumuksen vuoksi. Esimerkiksi somessa nähtiin viestejä, joissa tankkaajia syytettiin "epäisänmaallisuudesta"
Tämä viha on kohtuutonta – autoilija ei ole syyllinen Venäjän politiikkaan sen enempää kuin yrittäjäkään. Moni suomalainen valitsee Teboilin, koska se on lähin asema tai tarjoaa edullisinta polttoainetta ja hyvää ruokaa matkustaville. Silti heitä moralisoidaan vaikka rahat menevät pääosin suomalaiselle yrittäjälle eivät suoraan Venäjälle.
Turhilta tuntuvat pakotteet ja boikotit vievät leivän yrittäjien pöydästä ja leimaavat tavallisia kansalaisia. Ymmärrän pakotteiden tarkoituksen (toisaalta en ymmärrä kun niistä on ongelmia vain niiden asettajille - ei itse kohteelle) mutta miksi hinta lankeaa pienyrittäjille ja autoilijoille? He eivät valinneet sotaa eivätkä omistajaa. Vaadin päättäjiä – Suomessa ja kansainvälisesti – etsimään ratkaisuja, kuten Teboilin myyntiä suomalaiselle toimijalle, jotta yrittäjien elinkeino pelastuu ja autoilijoita ei syyllistetä.

Perheyritysten toimeentulo ja suomalaisten arki ansaitsevat parempaa kuin pakotteiden ja vihapuheen varjon.
Toivon kuitenkin että tilanne ratkeaa vielä positiivisella tavalla että yrittäjät voivat huokaista ja jatkaa taas normaalia elämää.

Ollaan toistemme puolella ei vastaan. Rakennetaan ei tuhota.
Marjaana Virtanen

Pelastakaa sotamies Pekka Toveri – Satu-setä ei tiiä mitä tekee

Julkaistu 28.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Suomalainen media on onnistunut yhdessä asiassa täydellisesti: tekemään valheesta arkea. Päivästä toiseen televisioruuduissa ja lehtien sivuilla marssii esiin sama mies – Pekka Toveri – kuin jokin valtion virallinen satu-setä. Toveri on saanut vapaalipun sepittää tarinoita, jotka eivät ole kertaakaan osuneet oikeaan sitten vuoden 2022. Mutta eihän totuudella ole väliä, kunhan propaganda pyörii.

Miksi media edelleen nojaa mieheen, jonka jokainen lausunto hajoaa kuin korttitalo pienimmästäkin todellisuuden tuulahduksesta? Kyse ei ole enää erehdyksistä, kyse on järjestelmällisestä sumutuksesta. Toveri ei puhu vahingossa ohi, hän puhuu tarkoituksella ohi. Hän on propagandisti isolla P:llä.

Mutta missä on Supon rooli? Onko kansallisen turvallisuuden kannalta vähemmän vaarallista, että kansa elää valheessa, kuin että joku alkaisi kyseenalaistaa median kulisseissa pyörivän sotakoneiston? Onko Supon tehtävä todella tarkkailla kansalaisia samalla kun se antaa Toverin kaltaisten levittää mitä tahansa valhetta kansan päänmenoksi? Jos Supo ei tiedä, se on täydellisen kyvytön. Jos se tietää, se on osa samaa propagandaverkostoa. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä lohduttomia.

Kun professori Heikki Patomäki rohkeni sanoa ääneen jotain, mikä haiskahti edes etäisesti totuudelta, kuka nousi ensimmäisenä barrikadeille? Ei suinkaan media, ei poliitikot, vaan Pekka Toveri – Suomi-propagandan itseoikeutettu kenraali. Ja jälleen sama kaava: ei faktoja, ei rehellisyyttä, vain loputonta sepitystä.

On toki lohdullista, että kasvava osa kansasta jo naureskelee Toverin horinoille. Mutta yhtä huolestuttavaa on se toinen joukko – ne, jotka nielevät jokaisen valheen ja kohauttavat olkapäitään, kun valhe paljastuu: ”Ai jaa.” Juuri tämä välinpitämättömyys on se myrkky, jonka varaan propaganda rakennetaan.

Tulevaisuudessa tilinteon hetki vielä koittaa. Kansallista turvallisuutta vaarantavat propagandistit eivät voi loputtomiin piiloutua median kulisseihin. On täysin perusteltua kysyä: istuuko syytettyjen penkillä silloin myös suojelupoliisin virkamiehiä?

Sillä kansan vihollinen ei aina ole vieraan vallan agentti. Usein se on se hymyilevä, vakavasti otettava asiantuntija, joka kertoo sinulle sadun – ja pyytää sinua kutsumaan sitä totuudeksi.