Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.
Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.
Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.
Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä
Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.
Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.
Julkinen raha ja vastuu
Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.
Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?
Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.
Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.
https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/
Sanna Ukkola voisi myös selvittää itselleen, mitä äärioikeisto-sana tarkoittaa ja lakata vääristelemästä todellisuuskuvaa, jota on välittävinään.
Eipä taida Sanna tosiaan edes tietää, mikä on äärioikeistoa. Ennen jopa kommunisti saattoi olla Isänmaallinen. Nykyisistä mädättyneistä puolueista ei tuollaista oikeisto – vasemmisto jakoa edes voi tehdä. Kansallismieliset – globalistit jako olisi sentään mahdollista tehdä. Onko jaon dimensio sitten kaksi- vai kolmeulotteinen jää jokaisen mielikuvituksen varaan.
Asioissa ehkä päästäisiin eteenpäin JOS heitettäisiin romukoppaan se kuuluisa ”poliittinen korrektius”.
Sillä oikeutetaan tarpeeton joukkorääkyminen ja ohjataan keskustelua ”turvalliseen suuntaan”, samalla se toimii erittäin tehokkaana ignorointi-välineenä. Poliittinen korrektius estää asioiden käsittelyn ja pahentaa olemassa olevia ongelmia, aivan tarpeettomasti.
poliittisen korrektiuden voima ignoroinnissa tulee loistavasti esiin esim. Kokoomuslaisen erään kunnallispoliitikon kohdalla (olen seurannut hänen kannanottojansa joitakin vuosia):
Aluksi Herra Kunnallispoliitikko puhui erittäin rauhalliseen ja sovittelevaan sävyyn turvapaikanhakijoista ja heidän aiheuttamistaan turvallisuus riskeistä, puheissa ei ollut mitään kiihkoa/ärtymystä/kiivautta, vaan puhdasta analyysiä. Hänen asiantuntijuuteen perustuva näkemyksensä kuitenkin ignoroitiin oikeastaan täysin, joka kerta, myös Kokoomuksessa.
Puheiden sävy on vuosien aikana terävöitynyt huomattavasti ja tänä keväänä puheen sävy on ollut jopa kiivas.
Miksi?
Tietenkin hänen eduskuntavaalikampanjansa on tuonut oman mausteensa puheisiin, sitä ei käy kiistäminen, mutta se ei selitä jatkuvaa, jo muutaman vuoden lisääntynyttä kiivautta.
Ymmärtääkseni, normaali ihminen toimii jotenkin seuraavasti: Havaitessaan vakavan ongelman hän nostaa asian esiin kuten Herra Kunnallispoliitikko teki. Huomattuaan, että hänen oikeaksi todentamaansa ongelmaa ei noteerata, kuin korkeintaan vihjailemalla ”mielipiteen rasistisuudella”, niin ihminen nostaa asian uudelleen esille entistä ponnekkaammin jne, jne. lopulta vaikuttaen raivohullulta.
Kun ihminen on ajettu poliittisella korrektiudella ”raivohulluksi” asti on hänen ignoroimisensa entistäkin helpompaa ja lisäksi ”oikeampaa”, lisäksi muutkin saman ongelman havainneet voidaan kätevästi leimata.
Kuulostaako tutulta? Tämä on vain poliittista korrektiutta jolla ohjataan keskustelu aina sopivasti sivuraiteelle, jotta vanha meno voisi jatkua.
Poliittiselle korrektiudelle pitää saada stoppi tai se tuhoaa demokratian, ennemmin tai myöhemmin.
Aika hyvä analyysi peukutan monta kertaa!!
Sanna Ukkolasta ei tiedä onko se lintu vai kala. Vapaamuurari elitin ja Keskiviikko Kerhon jouksutyttö kumminkin.
Ukkola Sannika ohjelmassa naikkonen paljasti syvääkin syvemmän persuvihansa, mutta Laura Huhtasaari jauhotti taistolais-ämmät kylmän rauhallisesti.
Vielä kun toimittajillekin olisi samat säännöt sanomisistaan vastaamisessa…
Valtio, ja sen myötä virkamiehet, valtion rahoittamat toimijat (puolueet, säätiöt, keskusyhdistykset) ja tuomioistuimet ovat siirtyneet syyttömyysolettamasta syyllisyysolettamaan.
Järjestelmä toimii sotilaallisella täsmällisyydellä ja sen tehtävät on jaettu vastaavalla tavalla sekä hierarkkisesti että toiminnallisesti.
Yksi merkittävimmistä toimijoista on tulenjohto. Tulenjohdon ylin taso toimii Hybridikeskuksessa, Mediapoolissa ja muutamassa vähemmän tärkeässä laitoksessa. Tuo tulenjohto etsii kohteita, esimerkiksi NATO-vastaisia henkilöitä, maalittaa ne ja antaa tuhoamise sitten tykistön (tilanteesta riippuen muunkin) organisaation tehtäväksi.
Oikeuslaitoksen tehtäväksi on tullut tuomita heille nimeltä annettuja henkilöitä, tässä teille on syyllinen, etsikää rikos. Sillä ei ole väliä mikä on rikos. Myös sosiaaliviranomaiset yhtenä muiden joukossa hyökkäävät maaleja vastaan (esimerkiksi Junes Lokkaa vastaan kiusalla (ja valtion rahoituksella) tehtävät lastensuojeluhyökkäykset), kun käsky on saatu.
Nämä valtion rahoittamat toimijat erottaa yhteiskunnan rahoittamista ensisijaisesti siitä, että valtion rahoittamat antavat tulikomentoja toisille virastoille, jotka sitten saavat rahoituksen ja suojelun niille laittomille toimille, joita kansallisen turvallisuuden nimissä on pakko tehdä.
Al Taee ei mokannut, vaan puhui ihan järkeviä. Ongelma on se, että sellaista ei sallita ainakaan kansanedustajalta. Esim. YLE-watch kiinnitti tähän ansiokkaasti huomiota. Samoin siihen, kuinka suuri osa persuista selkeästi vastustaa sananvapautta ja haluaa orjastella Israelia
islamisti mokaa aina ja joka tapauksessa, ne on viruksia.
Kiinnittäisin itse enempi huomiota siihen, miten tai keiden äänillä ko. läpsyttelijä pääsi KANSANedustajaksi? Kansanedustajien kuuluisi olla Suomen eduskunnassa Suomen kansan edustajia, ei Irakin. Onko sitten niin, että syksystä 2015 asti tänne Syyrialaisten sotapakolaisten statuksella virranneet Irakilaiset pitävät itseään jo merkittävänä vähemmistönä?
Irakin kansan edustajana Al-Taee tihkuu oman kulttuuripiirinsä mukaisesti juutalais- ja homovihaa. On selvää, että Nykysuomen lukijoilla on kullakin henkilökohtainen mielipide sekä jutkuista että hinureista, mutta tuskin kovin moni on valmis hirttämään etenkään jälkimmäisiä. Minunkaan mielestäni kenenkään ei tarvitse pitää juutalaisista, mutta minusta tuntuu, ettemme me suomalaiset ymmärrä tarpeeksi hyvin Lähi-Idän geopolitiikkaa. Hyväksymällä se, että kansanedustajaksi on päässyt irakilaissyntyinen läpsyttelijä, hyväksymme myös sen, että Suomi sotketaan Lähi-Idän monimutkaisiin geopoliittisiin suhteisiin. Onko meillä tähän energiaa, vai pitäisikö meidän käyttää energiamme mieluummin oman maamme tilan kohentamiseen? Toki Suomen on oltava diplomaattisesti kartalla myös Lähi-Idän tilanteeseen, mutta siihen riittäisi jonkun Irakin lähetystössä olevan ja toivon mukaan tapojamme sivistyneesti kunnioittavan karvaranteen konsultointi tarvittaessa.
Minusta Al-Taeen tapauksella ollaan taas kääntämässä huomio pois Suomen asioista ja ehkä ajankohtaisesti hallitusneuvotteluista.
Niin kauan kuin YLE ”ryöstöviljelee” sanaa ”äärioikeisto” on aivan turhaa ”ukkoloiden” moraliseerata nettikeskustelun tai perinteisessä mediassa vastaavan tasosta, koska se ”ÄÄÄRRRRIOIKEISTO” eivätkä edes ne ”KIIIHHKOKANSALLISMIELISET” eivät itse ole koskaan lähtökohtaisesti tarketuneet lillukanvarsiin kuin silloin kun ne asiapohjaisesti ovat kuin ”jäniksen turpa” itsensä ”suvaitsevaisten” ja kommunistien taholta perusleipäisenä nk. ”keskustelun tason suhteen kaikesta mikä liikkuu persujen ja muitten kansallismielistern ”nenän alla” eli leipäluukusta.
On lähtökohtaisesti todella alentavaa ja asenteellista suhtaumista vastapuolen politiikkaan tekemällä siitä epä-älyllisyydessään vähämielistä ”meuhkaamista” määrittelemällä perusteltu ja jo elävässä elämässä ilmitulleiden arkipäiväisyyksien vallitessa varsinkin haittamaahanmuuttoon leimaamalla näiden peruskallioon hakattujen ajatusten esittäjät ”äärioikeistoksi”, jolla pyritään luomaan selkeä kuva ns. ”uusnatseista”, jotka irokeesitukassaan tai pää kaljuksi ajettuna Saksassa riehuivat 1980-luvulla tai vielä pidemmälle 90-vuoden taakse Adolf Hitlerin perustaman Kansallissosialistisen puolueen vastaavaan toimintaan aina sen ensimmäisestä päivästä WWII päättymiseen 2.5.1945.
Kun nk. suvakit ja vihervasemmisto ottavat tällaisen lähtökohtaisen kannan keskusteltaessa yhteiskunnallisista asioista nimittelemällä vastapuolta mitä halveerimpien nimitysten saattelema sekä demonisoimalla vääristelemällä samalla he haluavat sulkea ja tehdä merkityksettömäksi esim. perussuomalaisen puolueen arvostelukyvyn sekä pätevyyden aina mielenterveyttä myöten saattamalla heidät luokkaan: ”Holhouksen alaisen”, jonka horinoita ei tarvitse kuunnella eikä niistä mitään voida käyttää ohjenuorana yhteiskuntapolitiikassa ja Suomen tulevaisuuden niin talous-, sisä- kuin ulkopolitiikankaan puolueohjelman mukaisella tavalla.
Se, että globalistit ja kulttuurimarxistit eivät kykene käymään poliittista keskustelua argumenttipohjalla kertoo vain siitä, että heidän oma yhteiskuntapoliittinen ideologiansa on niin reppipaperista, ettei se kestä suoraa auringonvaloa.
Mitä on äärioikeisto suomessa?? Kysyn oikeasti koska itse persu mut en ymmärrä tuota ääri sanaa siinä… en ole natsi tai rasisti mutta omat ensin ja omille enempi…
Rinteen on pidettävä se asia muistissa, että väärinymmärretty voi loikata vaikka persuihin. Ja jos persut jäävät oppositioon, menee aika mielenkiintoiseksi.