Routa liikutti taloa, porras eli pakkasessa. Ovi jumittui. Liikuntarajoitteinen ei saanut ovea kuin rakoselteen, ei riittävästi mahtuakseen ulos. Liikuntarajoitteinen oli vankina kodissaan. Apua ei soitoista huolimatta kuulunut...
Kela eikä kaupunki uskonut tarinaa, joka kuulosti tarinalta, mutta oli totta.
Kirje tuli: ”Kuntoutus evätty, ette käyttäneet teille myönnettyä.”
Ihminen itki. Itki, koska oli anonut ja anonut kuntoutusta, itki, koska tuntui ettei kukaan auta ja ymmärrä. Hän halusi kuolla.
Miksi apua ei saa, kun sitä oikeasti tarvitsee?
Miksi naapurit ja omaiset hoitavat asioita, jotka kuuluisivat kaupungille?
Paperit hautautuvat virkailijoiden käsissä toinen toistensa alle. Pienen ihmiset asiat unohtuvat tuhansien asioita käsitellessä. Kuitenkin, tämä yksikin ihminen on riippuvainen siitä virkailijan päätöksestä. Meistä voi jokainen olla jokin päivä siinä samassa tilanteessa, sattui meille sitten kolari, jossa halvaannumme, aivoverenvuoto, jonka johdosta menetämme liikuntakykymme tai työttömyys, jonka johdosta turvaudumme Kelan apuun selviytyäksemme.
” Vapaus on yksi perustuslaillinen perusoikeus. Vapaudenriisto on rikoslaissa kielletty. Vapaudenriisto voi tapahtua kahdella tavalla. Joko riistämällä toiselta liikkumisvapaus tai eristämällä toinen ympäristöstään."
"Henkilön liikkumisvapaus voidaan riistää ainakin sulkemalla sisään, sitomalla tai kuljettamalla johonkin. Sisään sulkeminen tarkoittaa sitä, että uhri suljetaan sisätiloihin.”
Yhä edelleen Suomessa syrjityin ryhmä on vammaiset, kukaan ei tunnu riittävästi pitämään heidän puoliaan. Vaikka vammaisilla on lukuisia yhdistyksiä, lakimiehiä, aktiivisia omaisia, ja vaikka he kuinka kovasti yrittävät itse tuoda asioita ja oikeuksiaan esille, heidän oikeuksiaan poljetaan.
Nyt vammaiset ovat saaneet hieman näkyvyyttä taksikuljetuksiin liittyen, mutta tämä ei riitä. Tälläkin ryhmällä on erilaisia oikeuksia, myös oikeus elää ihmisarvoista elämää.
Monissa rakennuksissa ei edelleenkään huomioida vammaisten liikkumista. Suunnittelijat kulkevat omilla jaloillaan, eivät he kokeile kuinka pyörätuolissa istuva liikkuisi heidän suunnittelemissaan arkkitehtuurisesti upeissa rakennuksissaan ja niiden huoneissa.
Meillä Suomessa pyritään täyttämään normit, ja silti mennään usein sieltä missä aita on matalin. Palkataan niin sanottua halpatyövoimaa, joka rakennusalalla saattaa osoittautua ikävä kyllä virheellisen rakentamisen ansiosta valitettavasti yllättävän kalliiksi. Mutta, meillä ollaan tyytyväisiä, ollaanhan sitä noudatettu normeja, vaikkeivat asiat käytännössä toimisi.
Muistakaamme, että useat meistä tarvitsevat jossakin elämänsä vaiheessa apua. Suomessa saa yli 30.000 ihmistä aivovamman joka vuosi. Kolarien uhreista ja muista vammoista puhumattakaan. Huolehditaan läheisistämme, pidetään heikompien puolta, muutetaan Suomi takaisin inhimilliseksi, jollainen maamme oli ennen rahanvallan himoa ja hillotolppien havittelua.
Nimimerkillä: Pyörätuolissa istunut ja uudelleen kävelemään opetellut
Tanja Vahvelainen
Vantaan valtuutettu, eduskuntavaaliehdokas, numero 80
