Victor Hugon kuuluisa klassikko "Kurjat" kalpenee Suomen tilanteen rinnalla. Yhä surullisemmassa tilanteessa ovat ne 100 000 pieneläkeläistä, jotka elää kituuttavat köyhyysrajan alapuolella. He joutuvat tekemään jopa päivittäin päätöksiä ostaako jotain syötäväksi kelpaavaa, ruuan oloista vai lääkkeitä - molempiin eivät rahat riitä.
Olisi mukavaa, etenkin näin talvisaikaan asuakin jossakin. Vuokrat tosin karkaavat ulottumattomiin, eikä tilannetta helpota laisinkaan, että Kela lähettää uhkauksia, että eläkeläisen on muutettava halvempaan asuntoon. Mistä otat sen halvemman asunnon, kun tarjolla on ainoastaan vieläkin kalliimpia asuntoja....mutta ei hätää, asumistukileikkuri iski jo, kun et totellut Kelan käskyä.
Meille kerrotaan että joka toinen päivä yksi yli 65 -vuotias tekee itsemurhan, koska tietää olevansa sellaisessa satimessa, ettei valoa näy missään ikkunassa - päin vastoin, kaikki valot on sammutettu jo ajat sitten: Jos olet onnistunut saamaan velkaa, et kykene suoriutumaan lyhennyksistä ja ulosottomies soittelee malttamattomana ovikelloasi....siis jos sinulla oli vielä koti.....
Tuo "joka toinen päivä" on kaunisteltua ja vanhaa tietoa. Pieneläkeläisten itsemurhaluvut ovat tosiasiassa niin järkyttäviä, ettei niitä edes voida tuoda julkisuuteen.
He, jotka näkevät, mitä Suomessa tapahtuu, puhuvat hiljaisesta kansanmurhasta, väestönvaihdosta: Tuottamattomista ihmisistä halutaan päästä eroon "siististi". Mitä sinä ajattelet?
Meillä on varovaistenkin arvioiden mukaan 100 000 ihmistä, jotka saavat vain kansaneläkettä - eivät työeläkettä laisinkaan.
Ei haluta tietää, että tämän joukon muodostavat hyvin pitkälle ihmiset, joilla ei ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ikinä päästä työelämään mukaan: Nuorena vammautuneet, mielenterveysongelmaiset, kehitysvammaiset, neurologisesti sairaat.
Ja tämä kurjaliston määrä sen kun kasvaa: Kun niin ikään puolisen miljoonaa suomalaista kulkee ”zombeiksi” lääkittyinä masennuslääkkeiden "voimin" (muuhun hoitoon, kuten psykoterapiaan ei rahat muka riitä) ja kun on lukuisa joukko nuoria, jotka eivät ole työelämään edes vielä kiinni päässeet ja heitä kirjoitetaan joka päivä sairauseläkkeelle.
Kun elämä on täysin näköalatonta, harva kykenee taistelemaan Kelan kanssa saadakseen niitä kuuluisia "harkinnanvaraisia tukia". Byrokratiaviidakko on niin kovaa ja raakaa peliä, että vain harva täysissä voimissa olevakaan jaksaa.
Ratkaisu ei myöskään ole se, että nämä pieneläkeläiset saisivat tehdä muutaman sadan euron edestä töitä ilman, että toimeentulotuki pienenisi.
Mistä niitä töitä tupsahtaisi ihmisille, jotka eivät ole koskaan olleet töissä?
Miksi kukaan työnantaja riskeeraisi ja ottaisi tällaisen ihmisen palkkalistoilleen, kun terveitäkin on tarjolla pitkiksi jonoiksi asti.
Rekrytoijat kertovat karua kieltä: Jokaista "kaupan kassaa" on hakemassa vähintään 200 ihmistä, eivätkä he voi pinosta ottaa kuin arvalla ehkä 10, joista sitten valikoivat haastateltavat ja näin paikan saajan.
Eikä kerta kaikkiaan voi olla niin, että Suomea pyöritetään puolen miljoonan orjatyötä tekevän voimin ja lisäksi vielä 100 000 työkyvyttömän kansaneläkeläisen "avustuksella".
Yksin elävät yli 65 -vuotiaat ovat kaikkein kurjimmassa tilanteessa kituuttaen köyhyysrajan alapuolella.
Suomalaiset yksin asuvat pieneläkeläiset ja työttömät ovat Bulgarian jälkeen kaikkein köyhimpiä koko EU:n alueella. Miettikää!
Suomi on saanut jo toistamiseen huomautuksen Euroopan neuvoston alaiselta Euroopan sosiaalisten oikeuksien neuvostolta maamme liian alhaisesta sosiaaliturvan tasosta. Suomi ei kuitenkaan ole ottanut kuuleviin korviinsa näitä huomautuksia, selitellen tosin, ettei neuvosto ole ottanut laskelmissaan kaikkia asioita huomioon. Vedotaan mm. siihen, että vaikka työmarkkinatuki on aivan liian alhainen ihmisarvoiseen elämiseen, köyhälistö saa muita kompensaatioita, mm. asumistukea, sairaanhoito- ja lääkekorvauksia.
Toki näin on, ainakin osalla ihmisiltä. Mutta näistäkin tuista on systemaattisesti leikattu jatkuvasti. Ei tunnuta lainkaan otettavan huomioon, Suomen ylikorkeita asumiskuluja, jotka ovat etenkin yksin elävien kohdalla karanneet täysin käsistä.
Eli huomautuksista huolimatta perusturvan varassa elävien tilanteeseen ei ole tullut parannusta, vaan heidän asemansa on heikentynyt ja heikkenee jatkuvasti. Jopa Ihmisoikeusliittokin on tehnyt kaikkensa - tuloksetta.
Joitakin poliitikkoja ei tunnu kiinnostavan lainkaan, että Suomessa on satoja tuhansia EU:n köyhyysrajan alle pudonneita eläkeläisiä. Pienituloisten eläkeläisten asema pitää nyt kiireellä nostaa politiikan keskiöön osana perusturvan varassa elävien aseman parantamiseksi.
Seuraavaksi olettavasti osa teistä kysyy: mistä rahat tämän kasvavan ihmisjoukon tilanteen korjaamiseen. Kyllä meillä rahaa on, kunhan se kohdennetaan vain oikein.
Harvoin vaivaudutaan miettimään, mitä hyvää kansantaloudelle seuraisi, mikäli eläkeläisköyhälistön tilannetta parannettaisiin kunnolla. Ajatelkaa, mikä työllistävä vaikutus olisi sillä, että ikäihmiset voisivat ostaa ravintotiheää kunnon ruokaa tai vaikkapa käydä edes joskus jalkahoidossa.
Jalkahoito voi kuulostaa luksukselta, jota köyhä ei tarvitse, mutta paksuuntuneet, pitkiksi kasvaneet kynnet (joita ei itse saksilla saa lyhennettyä) ja kovettumien runtelemat jalat, monenlaisista tulehduksista puhumattakaan hankaloittavat liikkumista ja tekevät elämästä suoranaisen helvetin. Laitetaan sitten tällainen vanhus vielä seisomaan tuntikausiksi leipäjonoihin, joista et saa aina edes sitä leipääkään. Meidän tulisi nähdä nenäämme pidemmälle, mitä tällaisen vanhuksen kunnon romahtaminen maksaa meille, terveydenhuollon kuluissa.
Häpeä Suomi!
Sivistysvaltion mittarina pidetään sitä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Onko tämä se Suomi, missä haluatte elää?
Näinkö Suomi nousuun?
Tanja Vahvelainen






