Mainos:

Reijo Tossavainen: Demareiden vaalikampanja verrattavissa rikolliseen toimintaan!

Julkaistu 21.10.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Aamukahvini meni väärään kurkkuun, kun luin punavihreiden pää-äänenkannattajasta Helsingin Sanomista pääkirjoitustoimittaja Juha Akkasen (sdp) sepustuksen. Hän väitti joko typeryyttään tai sitten täysin tarkoitushakuisesti, että irtisanomiskiistassa on kyse vain ja ainoastaan Petteri Orpon ja Juha Sipilän kisailusta yrittäjien äänistä.

Toisen kerran kahvini läikähti, kun huomasin, että JHL:n lakon vuoksi lapset ja vanhukset jäävät ruokaa vaille. Mielestäni edesvastuuttomuus on silloin verrattavissa jo rikolliseen toimintaan. Varsinkin siitä syystä, että JHL:n jäsenet ovat usein kuntien ja valtion palveluksessa, joten irtisanomissuojan muutos ei käytännössä mitenkään koske heitä.

Työoikeuden asiantuntijoiden mielestä hallituksen suunnittelemat muutokset ovat vaikutuksiltaan erittäin vähäiset.

Myös demokratian pelisäännöt halutaan romuttaa. Ay-pomot unohtavat, että Suomen perustuslain mukaan lainsäädäntävalta kuuluu eduskunnalle ja lakeja valmistelevalle hallitukselle.

Mainos:

Siksi on sanottu, että nyt ammutaan hyttystä tykillä. Minusta sekin on liian lievä ilmaisu.

Lakkoilun syy on hyvin raadollinen ja selkeä. Demarit käyvät poikkeuksellisen rajua vaalikampanjaa demarivetoisten ammattiliittojen tuella. Edesvastuuttomat keinot on otettu käyttöön, kun perinteiset politiikan tekotavat eivät ole purreet.

Vastenmielisyyttäni lakkoilua kohtaan lisää sekin tosiasia, että ammattiliittojen jäsenkunnasta suurin osa on muita kuin demareita. He saavat kuitenkin toimia demareiden vaalikampanjan maksajina ja apureina.

Lisäksi varmuuden vuoksi totean, että poliittiset lakot ja normaali ay-liikkeen työ parempien työ- ja palkkaehtojen puolesta ovat kaksi täysin eri asiaa. Jälkimmäinen on tärkeä ja täysin hyväksyttävä osa demokraattista yhteiskuntaa.

……..

Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

7 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Minä Vain
Minä Vain
7

AY-liikekielteisyys on Persuissa syvällä. Irtisanomislakikiista voi vaikuttaa itsessään pieneltä jutulta varsinkin, jos on itse hyvässä ja vakaassa työmarkkina-asemassa (niinkuin kaikki ennen kuin joutuvat vaikeuksiin). Mutta pitäisi nähdä laajempi kokonaisuus ja sekin kuinka hallitus on alkanut sysätä AY-liikettä sivuun ja on hylkäämässä kolmikantaisen työelämäasioiden valmistelun. On jo nyt nähty, ettei hallituksella ole aitoa näkemystä työelämän karun arjen kysymyksistä, vaan lakiesitysten valmistelussa mennään kaikenlaisten uusliberalismista villiintyneiden hihhulijärjestöjen visioiden tahdissa. Työelämää edustavat perinteiset vasemmistopuolueet voivat jäädä oppositioon ja silloin on tärkeää, että työntekijöillä on poliittista voimaa. Lakot ovat perinteinen työväenliikkeen ase silloin kun mitään muuta keinoa vaikuttaa asioihin ei ole.

m1xa
m1xa
7

Juurikin näin.

juha.
juha.
7

Osaltaan AY-liike on ollut liputtamassa SDP:n kanssa nk. halpatyövoimaa maahanmuuton nimissä Suomeen ennen tätä rähinöintiä, jonka voi liittää erottamattomana osana SDP:n vaalikampanjaan aivan kuten aikanaan ns. ”vaalielokuvan” esittämistä ”yleisön pyynnöstä” ennen valtiollisia vaaleja mobilisoidakseen ”Täällä Pohjantähden alla” -elokuvalla kaikkein ”laiskimmatkin” ”rasvakourat” vaaliuurnille äänetämään SDP:tä.

Mitä tulee persujen taaskin ”väärin sammuttamiseen” tässäkin asiassa Reijo Tossavaisen pöyristymistä ja myöskin minun mihinkään puolueeseen kuulumattomana nostaa esiin se tosiasia, että jos se tieto pitää paikkaansa, että vanhukset eivät saa muutoinkaan vain suurennuslasilla nähtävää ruoka-annostaan vain siksi, että JHL naisvaltaisten alojen eräänä mannekiinina kuin uuden kevään kokeneena intoutuu täysin poliittiseen lakkoon asiassa, joka ei edes heitä kosketa millään tavalla, mutta ”solidaarisuuden” näyttämisen ”kiva-lakko” -juttuna yhtyy tuohon ”pitkästä aikaa” kuin muistona 1960- ja 1970-lukujen jatkuviin työehtosopimus kauden ulkopuolisiin laittomiin lakkoihin, vain siksi, että tuolloin diktaattorin ottein maata pyörittäneiden ammattiliittojen ”takapuolessa karva kääntyi”, jostain paikallisella tasolla vaikuttavasta veemäisestä kympistä, jota punikit päättivät hieman ”kouluttaa” siihen ”kuka täällä loppujenlopuksi määrää” ja sen ”mistä kana päästää”!

Se mitä Sipilän ”porvarihallitus” ”heikentää” punaiseen graniittiin hakattuihin ”saavutettuihin etuihin” on vasemmiston syytä muistaa, ettei ”pullasta voi vain noukkia rusinoita” ja jättää muu ”paha kakku” tykkänään muille, joka tosin on aina kuulunut nk. ”työväenliikkeen” ikimuistoisimpiin perinteisiin.
Sipilän ja Orvon ”puleeraukset” tekevät ”lihaksi” ainoastaan sen mitä ns. ”sosiaalidemokraattisen projektin” (Paavo Lipponen) eli EU:n hellimän ja avoimesti kannattavan globalismin kukkeinpiin hedelmiin kuuluu.

Eli kaikkein keskeisin ”arvopohja” on vähä kerrallaan heikentää koko EU:n alueella työntekijöiden ja viranhaltijoiden työehtosopimuksia ja purkaa nk. yleissitovuuksia eli ”alasrakentaa” kaikki se minkä työväenliike on pohjoismaisen demokratian myötä vaikuttamana pystynyt hankkimaan tekemällä siitä yhteiskunnan poliittisten toimijoiden eli poliitikkojen kanssa monoliitin kaltaisen käsitteen, jota myös hyvinvointivaltioksi kutsutaan.

Tämän kaiken edellytyksenä on ollut länsimaisen demokratiaa noudattavan pohjoismaisen valtion yhteiskuntajärjestelmä, jossa on ollut sananvapaus, oikeus tuoda esille erilaisia poliittisia näkökantoja, oikeus harjoittaa poliittista toimintaa kunhan se ei ole ollut hyvien tapojen ja maan lakien vastaista, joka vaarantaa hengen ja terveyden, josta erotuksena selvä terroristi toiminta, jolla on tarkoitus vahingoittaa yhteiskuntaa ja jäseniä.
Pohjoismaita aikanaan kutsuttiin aivan kuten Suomikin oli ns. ”sekatalouksiksi” erotuksena kapitalistista ja kommunistista valtioista, joita kahta ”puhdasta” valtiomuotoa ei talousjärjestelmältään ollut olemassa koko tuolloisessa maailmassa. Ei edes se ”suuri saatana” USA ollut kapitalistinen sanan varsinaisessa merkityksessä, koska senkin taloutta sääteli liittovaltion politiikka, jonka ylinpänä toimijana oli kulloinenkin maan presidentti hallituksineen, mutta sen viimeisen sanan sanoo kuitenkin maan kongressi.

Se, että esim. Suomi olisi muuttunut siksi kommunistiseksi maaksi, josta vasemmisto aina tietysti äärimmäiseen laitaan saakka näki märkiä unia. Olisi se merkinnyt samalla melkoisen ”harmaata taloutta”, niin aineellisesti kuin kenties suurimpana järkytyksenä sen, ettei ENÄÄ sen jälkeen ammattiliitoilla olisi ollut asiaa HYPPIMISTÄ PÖYDÄLLE, vaan silloin olisi painettu piiittkkäää päivää turpa rullalla eikä perse penkissä mietitty likaisten porvarien juovan työläisten verta, vaan nyt kun siinä ”paratiisissa” oltiin niin oli laulettava onnesta korkealta ja lujaa, vaikka kauppojen hyllyt ”notkuivat” tyhjyyttään ja mikä luonnetta kasvattavinta on se, ettei tästä asiain tilasta ollut syytä hiiskua kuin kotona, jos sielläkään, sillä muutoin tuli ”noutaja” ja loppu onkin sitä ”pahaa unta”. Toisin sanoen Suomessa oli hyvä tehdä vallankumousta lihapatojen äärestä muistamatta ja vallankin uskomatta sitä todellisuutta, jossa neuvostokansa itse asiassa eli ja joka muuta väitti julistettiin sen siunaamalla hetkellä ”neuvostovastaiseksi”, jonka suitsemiseksi eräs demari-naiskansanedustaja ajoi Suomeen nk. ”Rauhanlakia”.

Lopuksi voin todeta sen hauskuuden, että sitä yhteiskuntajärjestelmää, joka vallitsi 1970- ja 80-luvuilla, jolloin ”työväenliikkeinen” ammattiyhdistysliike ruletti koko Suomea aina sen eduskuntalaistosta ja hallituksia myöten kutsutaan: FASISMIKSI!!!

Tämä todistaa jälleen sen tosiasian, että ”’Todellisuus on tarua ihmeellisempää!!!”

Arzie
Arzie
7

Lähdin parikymmentä vuotta sitten pois JHL stä juurikin sen takia, että mielestäni sen toiminta suuntautui aivan liiaksi muualle, kuin huolehtimiseen jäsenten eduista ja oikeuksista.

Viime aikoina on vain voinut todeta muutoinkin ammattiliittojen selkärangattomuuden, heidän hiljaa hyväksyessään aktiivimallileikkurin työttömille, joka vaikuttaa suoraan yli sataantuhanteen ihmiseen ja heidän perheisiinsä.

Duunari
Duunari
7

Hmm… Kertokaapa mikä muu järjestö tai vastaava voisi puolustaa ns. tavallista rivikansalaista?
Hiljaista…..

CFF
CFF
7

Valtavalhemedia on rikollisen hallituksen puolella – joka haluaa tehdä Suomesta halpatyövoiman maan.

lohjalainen
lohjalainen
7

Tossavainen on nyt tossuillut liikaa etelän auringossa ja ote Suomen asioista lipsuu. Ay-liike ei ole sama asia kuin demarit ja maahanmuutto ei ole verrannollinen lakko-oikeuteen. Suomalaiset ovat keskimäärin fiksua porukkaa niin kauan kuin suomalaisina säilyvät ja osaavat ajatella politiikkaa myös puolueiden ulkopuolelta. Tätäkin lakkoilua kannattaa enemmistö kansasta, koska Sipilän kusetus on mennyt liian pitkälle ja Kikyn keinotekoinen kiusanteko on koettu omissa nahoissa. Ei siinä ajatella sitä että ollaan punavihreitten kanssa samaa mieltä, vaan yksinkertaisesti että järjettömyyksiä ei pidä sallia. Nykyhallitus laatii lakeja perstuntumalta, ei asiantuntijoita käyttäen tai kolmikannassa. Kikykin pitää purkaa, ei sitä käytetä ilmaiseen työntekoon lauantaisin vaan aivan turhiin touhuihin. Suomen palkatkin ovat jäljessä reippaasti muuta Eurooppaa.

Vain kolmasosa amerikkalaisista tukee sotaa Irania vastaan

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 28.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Amerikkalaisten tuki sodalle Irania vastaan on laskenut noin kolmasosaan, ja selkeä enemmistö sanoo, ettei presidentti Donald Trump ole selittänyt Yhdysvaltain sotilaallisia tavoitteita.

Reuters/Ipsos-kysely toteutettiin verkossa valtakunnallisesti perjantaista sunnuntaihin 1 246 aikuisen keskuudessa, ja sen virhemarginaali oli plus-miinus kolme prosenttiyksikköä.

Noin kolmasosa vastaajista sanoi tukevansa sotaa Irania vastaan. Reuters/Ipsosin mukaan tämä oli alhaisin kannatusaste konfliktin alkamisen jälkeen. Tuki on pysynyt alle 40 prosentissa viiden kuukauden ajan.

Sota alkoi 28. helmikuuta Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyksillä Iraniin. Maaliskuun puolivälistä lähtien Reuters/Ipsos on kysynyt vastaajilta, tukevatko vai vastustavatko he sotilaallisia iskuja. Tuolloin 37 prosenttia sanoi tukevansa sotaa. Konfliktin alkaessa vastaava luku oli 27 prosenttia, kun taas 29 prosenttia ilmoitti olevansa epävarma.

Mainos:

Vastaajat pitävät tavoitteita epäselvinä

Kuusikymmentäyhdeksän prosenttia vastaajista, mukaan lukien neljä kymmenestä republikaanista, sanoi, ettei Trump ollut selittänyt selkeästi Yhdysvaltain sotilaallisen osallistumisen tavoitteita Iranissa.

Konfliktin aikana Trump on maininnut useita tavoitteita: iranilaisten auttaminen maan johdon kaatamisessa, Iranin ballististen ohjusten suorituskyvyn eliminointi ja Iranin ydinasehankinnan estäminen.

Valkoisen talon tiedottaja Olivia Wales sivuutti lausunnossaan vaihtelevat mielipidemittaukset ja sanoi Trumpin pysyvän sitoutuneena estämään Irania hankkimasta ydinasetta.

Bensiinin hinta ja poliittinen paine

Reuters raportoi, että konfliktissa on kuollut 18 Yhdysvaltain armeijan jäsentä. Tuhansia ihmisiä on kuollut Iranissa ja Libanonissa, missä Iranin liittolaisryhmät ovat taistelleet Israelin joukkoja vastaan.

Sota on ajoittunut samaan aikaan bensiinin hinnan voimakkaan nousun kanssa Yhdysvalloissa. Reuters raportoi, että valtakunnallinen keskihinta oli hieman yli 4 dollaria gallonalta, kun se ennen konfliktia oli noin 3 dollaria.

Trumpin yleinen kannatus nousi kyselyssä 37 prosenttiin, mikä on kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisenä kuukautena. Tyytymättömyys sotaan voi silti painaa presidenttiä ja republikaaneja ennen marraskuun välivaaleja, joissa puolue puolustaa niukkaa enemmistöään kongressissa.

Rekisteröityjen sitoutumattomien äänestäjien keskuudessa 36 prosenttia sanoi suosivansa demokraattien kongressiehdokkaita, kun taas 20 prosenttia suosi republikaaniehdokkaita.

Vuoden 2024 presidentinvaalikampanjansa aikana Trump lupasi pitää Yhdysvallat poissa pitkittyneistä sodista. Hän oli alun perin ennustanut konfliktin kestävän neljästä viiteen viikkoa.

Israel käyttää yli 45 miljoonaa dollaria tekoälypohjaiseen vaikuttajakampanjaan

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 20.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Israelin hallitus toteuttaa monen miljoonan dollarin kampanjaa vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen Yhdysvalloissa. Yli 45 miljoonan dollarin arvoinen sopimus sisältää tekoälyllä luotujen viestien massajakelua, konservatiivista mediaa ja verkkosisältöä, jonka tarkoituksena on ohjata suurten tekoälypalveluiden vastauksia Israel-myönteiseen suuntaan.

Miljoonia tekstiviestejä on lähetetty amerikkalaisille viime kuukausina lähettäjiltä, jotka piiloutuvat tavallisten etunimien, kuten Emman, Sarahin ja Johnin, taakse. He väittävät edustavansa ryhmää nimeltä Friends for Peace ja kysyvät muun muassa Yhdysvaltojen, Israelin ja Iranin välisistä suhteista.

Wall Street Journalin tutkimus, jonka Ynet on tiivistänyt, osoittaa, että viestit on luotu tekoälyn avulla ja rahoitettu Israelin hallituksen toimesta. Friends for Peace -nimellä ei puolestaan näytä olevan varsinaista organisaatiota takanaan: sanomalehti ei löytänyt rekisteröityä yritystä eikä voittoa tavoittelematonta järjestöä.

Viestit ovat osa laajempaa, yli 45 miljoonan dollarin arvoista sopimusta operaatiossa, jota johtaa Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Brad Parscale. Tekstiviestikampanjaa pyörittävä yritys Sparkfire oli saanut 6,5 miljoonaa dollaria toukokuun puoliväliin mennessä.

Mainos:

Parscalen ryhmä on myös rakentanut Israel-myönteisiä verkkosivustoja ja tuottanut postauksia sekä linkkejä, joiden tarkoituksena on luoda suotuisampia vastauksia Israelista tekoälypalveluilta, kuten ChatGPT ja Claude. Strategia ulottuu siten perinteistä mainontaa pidemmälle ja pyrkii vaikuttamaan myös siihen, mitä verkkomateriaalia tekoälymallit löytävät ja toistavat.

Monen miljoonan dollarin kampanja seuraa yleisen mielipiteen romahdusta

Kampanja käynnistyy tilanteessa, jossa näkemykset Israelista ovat heikentyneet jyrkästi Yhdysvalloissa. Pew Research Centerin tutkimus osoittaa, että 60 prosentilla amerikkalaisista oli kielteinen kuva Israelista maaliskuussa, kun vastaava luku oli 53 prosenttia vuonna 2025 ja 42 prosenttia vuonna 2022.

Tutkimuksen mukaan Israel on palkannut ainakin kuusi yritystä Yhdysvaltain vaikuttamispyrkimyksiin, ja noin kolmekymmentä ihmistä on rekisteröitynyt maan ulkomaisiksi agenteiksi. Kampanja sisältää myös yli 500 000 dollarin (437 000 euron) arvosta mainontaa konservatiivisen Salem Media -mediaryhmän kautta, jossa Parscale toimii strategiaylijohtajana.

Salem Media kiistää, että juontajille olisi maksettu tiettyjen näkemysten ilmaisemisesta Israelista, ja sanoo rahojen tulleen käytetyksi digitaaliseen mainontaan. Israelin kannattajat kuvailevat ponnistelua välttämättömäksi vastaukseksi Iranin ja palestiinalaismielisten ryhmien kampanjoille.

Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance kritisoi hiljattain jyrkästi osia Israelin hallituksesta Joe Roganin haastattelussa.

He yrittävät pitää sodan käynnissä loputtomiin, Vance sanoi Israelin viranomaisista, joita hän syytti pyrkimyksistä vaikuttaa Yhdysvaltain yleiseen mielipiteeseen ja horjuttaa sopimusta Iranin kanssa.

Israelin ulkoministeri Gideon Sa’ar sanoi viime vuonna, että vuoden 2026 budjetissa on varattu yli 700 miljoonaa dollaria maan kansainvälisen kuvan parantamiseen ja yleisen mielipiteen muokkaamiseen. Ulkoministeriö ei vastannut Wall Street Journalin kysymyksiin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.