Puhun tässä kolumnissa vain omalta osaltani ja totean heti kärkeen, että minun näkemykseni mukaan suomalaisuuden minivaatimuksena on etnisyyden osalta valkoihoisuus, tai korkeintaankin perinteisestikin eurooppalaisissa kansoissa, valkoisissa kaukaasialaisissa esiintyvä ominainen variaatio. Tietenkään, humanisti kun olen, suomalaisuus ei tarkoita sitä, että olisimme muita parempia, mutta heimo- ajattelun, kenties jossakin määrin heimoaatteenkin vankkumattomana kannattajana on todettava, että tänne Suomeen, me suomalaiset olemme, etenkin suuressa mittakaavassa, ainoat oikeat. Se, että suomalaisuuden määritelmää ryhdytään Suomen ainoan maahanmuuttokriittisen eduskuntapuolueen toimesta venyttelemään liberaalin vasemmiston, kulttuurimarxistien mieliksi, ei sovi minun päähäni. Valitettavasti Jussi Halla-aho, perussuomalaisten puheenjohtaja jota minäkin toimeensa äänestin, on tälle tielle lähtenyt.
Sain tietää Halla-ahon kommenteista VK-palvelussa jaetun linkin kautta ja vaikka luotinkin tuon linkin takana olleeseen lähteeseen, oli sen sisältämät jutut niin uskomattomia, että oli pakko mennä alkulähteelle ja varmistaa. Silti, totta se oli. Jussi Halla-aho todella totesi mm. seuraavaa:
-”Vaikka suomalaiset eroavat toisistaan, meillä on kuitenkin yhteisiä piirteitä: suurin osa puhuu suomea, suurin osa on valkoihoisia ja niin edelleen mutta se, että suomalaiset olisivat suljettu ryhmä, ei oikein istu historialliseen todellisuuteen. Suomalaiset, kuten mikä tahansa kansa ovat tulos vuosisatojen ja –tuhansien sekoittumisesta ja ihmisten kohtaamisista.”
Halla-aho myöskin rinnastaa kirjoituksessaan mm. itäisestä Euroopasta ja jopa vieläkin kauempaa idästä tulleet geenimme vaikkapa afrikkalaiseen ainekseen, jolla on kenties kaikkein vähiten tekemistä suomalaisen geneettisen perimän kanssa. Tuota itäistä eurooppalaista ainesta, joka tänne on ajautunut ja joka täällä on suomalaiseksi sekoittunut, lienee kaikkein helpoin kutsua suomalaisen määritelmäksi mutta siitäkin huolimatta Halla-aho tahtoo jostakin kummallisesta syystä todeta kenen tahansa voivan olla suomalainen:
-”Pitäisin selvänä, että jos tänne muuttaa vaikka Venäjältä ihminen, asettuu asumaan, saa lapsia ja lapset asuvat suomenkielisessä ympäristössä, niin muutamassa sukupolvessa heitä on kielellisin tai muin perustein mahdotonta erottaa muista suomalaisista.”. Kyllä, tämän esimerkin kohdalla jotakuinkin näin, mutta tämä ei ole ”universaali totuus”, eli poikkeamatta yleispätevä väittämä.
-”Eivätkö nämä ihmiset sitten ole suomalaisia ja jos he ovat, niin onko tilanne erilainen verrattuna siihen, että jos ihminen muuttaa Afrikasta ja asettuu tänne ja saa lapsia jotka kasvavat suomenkielisessä ympäristössä? Tämän takia en oikein pidä etnisestä määrittelystä, kun siinä ei voida olla johdonmukaisia.”. Kyllä, tilanne on afrikkalaisten kohdalla täydellisen eri. Siksi, koska geneettisesti me olemme kenties kaikkein vähiten afrikkalaisia. Syitä on toki monia kulttuurillisista sosiaalisiin ja taloudellisiin syihin, mutta niistä minäkin olen jo kirjoittanut tuhansia rivejä tekstiä, kaiketi turhaan…
Sanon suoraan, etten voi allekirjoittaa Halla-ahon mielipidettä. Tämä ei myöskään mielestäni ole niitä pieniä asioita, jotka tulisi painaa ”villasella”, vaan erittäinkin perustavanlaatuinen kysymys, jossa kompromissien tekeminen tarkoittaa suomalaisuudesta ja suomalaisista tinkimistä. Ylpeys on toki perisynti, mutta veikkaanpa puheenjohtajan motiivin tällaisten laukomiseen olevan jossakin muussa, kuin uskonnossa. Syitä en lähde spekuloimaan, mutta eteen näyttäisi tulleen sellaisen mittakaavan ideologinen kysymys, joka pakottaa miettimään puolueen todellista agendaa uudestaan. Rivijäsenen ominaisuudessa ei minun mietintöni paljoa paina, mutta jos suunta on tämä, ei hyvältä näytä.
Halla-aho totesi kirjoituksessaan, ettei puolueen poliittiset tavoitteet edellytä suomalaisuuden määrittelyä. Perussuomalaiset siis, puheenjohtajamme mukaan, antavat tuon oikeuden muille? Niille, joille tämä kansa ei tunnu merkitsevän hevon… sitä itseäänkään… Jos toimimme näin, ei maahanmuuttokriittisyydellä tai ”suomalaisuuden asialla” ole enää merkitystä, vaan me olemme jo hävinneet. Kansallispelimme hengessä: viimeinen vuoropari, kolmas palo, - tasoittava pelataan huvin vuoksi.
Kansoilla on oikeus olla olemassa sellaisenaan. Sama oikeus pätee jokaiseen kansaan, joka ei itse itseänsä maan päältä toimillaan hävitä. Monikulttuurisuus on tällä hetkellä realistisin uhka, jonka potentiaali riittää poistamaan suomalaiset sellaisenaan maan päältä. Suomi ja sen johto on jo hyvän aikaa tehnyt työtä tämän toteutumiseksi. Tämä kansa on antanut tuon oikeuden olemassaoloon pois ja se, saako sen otettua takaisin, on riippuvainen politiikasta. Se näyttäisikin olevan jopa ohuempi oljenkorsi, kuin mitä olen aiemmin kehdannut edes uumoilla.
Mitä merkitystä on Suomella tai suomalaisuudella, mitä merkitystä on tällä kansalla ja sen suojelemisella, jos siihen voi liittyä kuin johonkin helvetin kirjakerhoon, omalla ilmoituksella?
