”Taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa”, sanoi tutkimusprofessori Matti Rimpelä vuonna 2012.
Totta on, että kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa lastensuojelun palvelujen kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa, mutta sitä ne eivät ole tehneet osaamattomuuttaan. Päinvastoin. Kuntien lastensuojelun omat resurssit on suunnitelmallisesti purettu, eli lastensuojelun yksityisten palvelujen kysyntä on nostettu tahallaan niin korkealle, että hinnoittelussa on palveluntuottajien markkinat.
Kuntien omien lastensuojelun resurssien nollaamisen jälkeen lastensuojelun palveluntuottajat voivat pyytää palveluistaan mitä hintaa tahansa. Se hinta niille on myös maksettava.
Samalla on luotu optimaaliset olosuhteet lastensuojelun korruptiolle. Pelkästään yhden perheen lasten arvo lastensuojelun palveluntuottajille on monia miljoonia euroja koko sijoitusjakson ajalta.
Huostaanoton tuotto pelkästään yhden perheen muutamasta lapsesta on jo puoli miljoonaa euroa vuodessa! Eikä sitä rahavirtaa kontrolloi kukaan eikä mikään, ja asiaa koskevat päätökset ja päätösperusteet pysyvät LASTENSUOJELUN PÄÄTTÄJÄN HENKILÖKOHTAISEN SALASSAPITO-OIKEUDEN kätköissä.
Taatusti noita summia jakamassa ovat muutkin kuin vain palveluntuottajat itse henk. koht.
Valvonnan puute johtaa korruptioon
Voiko kukaan vakavissaan uskoa, että miljoonien eurojen rahavirrat, joita kukaan ei valvo, jäisivät rikollisilta hyödyntämättä?
Voiko kukaan vakavissaan uskoa, että näiden rahavirtojen suuntaamisesta henkilökohtaisen salassapito-oikeuden kätköissä toimivat virkamiehet eivät vahingossakaan syyllisty omaneduntavoitteluun tai oikeudettoman hyödyn jakamiseen kavereilleen?
Näin eduskuntakin voi uskotella itselleen, mikä on ollut nähtävissä mm. lapsen huoltoa ja tapaamista koskevan lain kokonaisuudistuksen valmistelussa. Vieraannuttaja -käsitteen sisällyttämistä sanktioitaviin säädöksiin lapsijärjestöt eivät sallisi. Eipä tietenkään, koska suuressa määrin laiton lapsikauppa on vieraannuttaja-exien vaatimuksesta tapahtuvaa kostoa, jossa exä, lapsen isä tai äiti, ei sääliä eikä myötätuntoa tunne edes omia lapsiaan kohtaan.
Lastensuojelun lapsikauppa pyörii huomattavan suurelta osin vieraannuttaja-exien vaatimusten toimeenpanon kautta.
Lastensuojelun korruptio on johtanut kohtuuttomiin kustannuksiin ja yleisesti laittomiin, tosiseikkojen vastaisiin päätösperusteluihin. Niille markkinoille palveluntuottajiksi ovat kiirehtineet myös Suomessa toimivat useimmat lastensuojelujärjestöt!
Röyhkeimmin lainvastaisilla työtavoilla lapsenryöstöbisnestä pyöritetään Oulussa, Espoossa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Jyväskylässä, Kankaanpäässä ja Porissa. Näissä kaupungeissa primääriongelma ei ole lastensuojelun virkailijoiden tyhmyys ja osaamattomuus, vaan röyhkeys ja tietoisuus siitä, että lastensuojelun päätöksentekijöille AVI ja hallinto-oikeus eivät tuomioitaan jaa.
Hyvä-veli-verkostojen apajat lastensuojelussa
Yllä mainituissa kaupungeissa kakkostason ongelma on tiukka organisoituminen uskonveljien kanssa samaan lahkoon, joka hieman vaihtelee alueittain. Paikkakunnalla saattaa toimia 2-3 muita vahvempaa, periaatteessa kilpailevaa uskontokuntaa. Taloudellisessa eduntavoittelussaan ne kuitenkin löytävät herkästi epäpyhän yhtenäisyyden, yhteisen sävelen, jolla varmistetaan rahanjako tasapuolisesti vuoroin mulle, sille ja tuolle.
Ilmeinen kolmostason ongelma on siinä, että villeimmissä lapsenryöstökaupungeissa ovat Suomen vahvimmat ja kaiken virkakunnan kesken kattavimmat hyvä-veli-järjestöt, joista merkittävimpänä ovat vapaamuurarit. Esimerkiksi Tampereelta löytyy vapaamuurareita päällikkötason virkamiehistä kunnan, poliisin, oikeuslaitoksen, valtion väliportaanhallinnon virastojen ja terveydenhuollon piiristä TaYSia myöten. Sama on tilanne Oulussa, Porissa ja Espoossa.
Huipputarjous: ateistin lapsi
Oulun lastensuojelun virkakunta levitti sanaa ”ateistiäidin vauvasta” uskonnollisissa työtehtävissä ja uskonnollisissa ammateissa pätevöityneille sijoituskotiyrittäjille. Markkinointikirjeen sisältö oli, että nyt olisi tarjolla synnytyslaitokselta suoraan huostaanotettava ateistiäidin lapsi.
Johtopäätöksen ateisti-äidistä oli alun perin kirjannut yltiöuskovainen kätilö, jolle avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äiti oli automaattisesti jumalaton ateisti. Uskonasioista hän ei ollut äidin kanssa keskustellut.
Oulun lastensuojelu on taantunut 80-luvulle, jolloin tämän maan kätilöiden uskonmafia päätti, että avioliiton ulkopuolinen yksinhuoltajan raskaus (au-yh-raskaus) on automaattisesta peruste lapsen lastensuojeluasiakkuuteen jo sikiövaiheessa.
Samaan suuntaan lastensuojelu on vauhdilla taantumassa siellä, täällä. Ihmiskauppa lapsilla vain kiihtyy.
Oulun käyttämille lapsenryöstöbisnesten palveluntuottajille markkinoitu tieto ateistiäidistä oli väärä. Äiti ei ollut ateisti, mutta ei kuitenkaan kuulunut yhteenkään Oulun seudulla hallitsevaan kolmeen vahvimpaan uskontokuntaan.
Lapsikaupan laajaa laadunvarmistusta
Mainostekstit huostaanotettavasta ateistiäidin lapsesta olivat menneet jakeluun. Sen jälkeen lapsen terveystietoja oli käynyt tutkimassa 54 ihmistä. Yli puolet niistä oli ihmisiä, joilla ei ollut mitään osaa eikä arpaa lapsen ja äidin hoitosuhteessa.
Oulun lastensuojelu kuten muuallakin yllyttää innokkaasti äitiä valitusten tekemiseen AVI:oon tai hallinto-oikeuteen. Se lienee signaali lastensuojelun horjumattomasta luottamuksesta näihin lainvalvojiin. On aihetta epäillä, että nämä laillisuusvalvonnan tasot ovat jo miehitetty luotettaville, lastenvalvonnan virkakunnalle lojaaleilla oikeudenjakajilla.
Parin viikon aikana Oulun seutukunnalla näitä koulutoimen ja lastensuojelun yllyttelyjä viedä asia valituksena tai kanteluna eteenpäin, ennen kaikkea AVI:oon, sain kuulla muissakin asiakastapauksissa. Seudun virkakunnan luottamus lainvalvojiinsa herättää todellakin ilmeisen aiheellisia epäilyksiä.
Huostaanoton peruste: vauvan rintaruokinta!
Merkillepantavaa on, että pian synnytyksen jälkeen huostaanotetun lapsen asiakasrekisteritietoihin kirjattuna oli, että ajankohtaista lastensuojelullista huolta Oulun lastensuojelulla ei tämän lapsen ja äidin suhteen ollut.
Löytyi myös se kirje, jossa lastensuojelu markkinoi tätä vauvaa uskovaisille sijoituskotiyrittäjille ateistiäidin lapsena. Tämä on yksi syy siihen, miksi vertaan nykyisiä lastensuojelun toimia natsi-Saksan kansallissosialistiseen rodunjalostukseen ja ruskeapaitaisten toimiin. Muiden kaupunkien lastensuojelusta tippuu samansuuntaista vahvistusta näkemykselleni epätasaisen tasaiseen tahtiin.
Tätä se pitkäaikainen toiminta kaiken laillisuusvalvonnan ulkopuolella saa aikaan.
Vahvimpana tämän vauvan huostaanoton syynä kaikissa vaiheissa on ollut väite siitä, että vauva on kuihtunut synnytyspainostaan, koska äiti ruokkii lastaan vain rintaruokinnalla. Sijoituskodissa lapselle annetaan ”oikeaoppisesti” oikeanmerkkistä korvikemaitoa, taisi olla Tuttelia. Siis sinne lapsi on toimitettava.
Kun mitään muuta huostaanoton perustetta ei keksitty, niin lopulta Oulun lastensuojelussa huomattiin kovin innovatiivinen syy huostaanottoon: rintaruokinta.
Huostaanottoperusteiden mukaan äiti vaarantaa lapsensa terveyden ja terveen kasvun syyllistymällä pelkkään rintaruokintaan. Siksi lapsi huostaanotettiin 23 päivän ikäisenä!
Jo oli kiire saada ateistivauva kunnolla uskovaiseen kotiin.
Lapsen punnitustiedot neuvolasta olivat lastensuojelulla käytössä. Vauva oli niiden kirjausten mukaan kasvanut äidin huomassa – pelkällä rintaruokinnalla – huomattavasti keskimääräistä enemmän.
Oulun lastensuojelun vasta-argumentti: neuvolan puntari on ollut koko ajan rikki!
Jaossa miljoonien eurojen palkkiot
Vajaassa kuukaudessa Oulun lastensuojelu löysi lapselle hakemansa uskovaisen sijoituskodin. Oikein näyttävän uran uskonnollisissa ammateissa omaavat uskovaiset sijoituskasvattajat tekivät tarjouksensa, ja lapsi myytiin heille ja huostaanotettiin … tai miten se nyt menee, sillä lastensuojelu luovutti sekä lapsen että valtion maksamat korvaukset, ilmeisesti normaalitaksan mukaiset 100.000 euroa vuodessa tälle kasvatuslaitokselle.
Koska todettua ajankohtaista lastensuojelullista huolta lapsesta ja äidistä ei ollut, niin Oulun lastensuojelu huostaanotti vauvan varmuuden vuoksi, ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä, pois vääräuskoiselta äidiltään ja kasvatettavaksi kunnon uskovaiseksi kansalaiseksi.
Tai yksinkertaisesti kyseessä on silkka ihmiskauppa yksinhuoltajien ja vähävaraisten perheiden lapsilla, jonka kaupankäyntimenetelmät Suomen eduskunta on hionut ihan piikkiin. Nimenomaan eduskunta ja sitä lobannut lastensuojelun mummumafia, koska tämä kaupankäynti on jätetty kaiken lakipohjaisen valvonnan ulottumattomiin.
Sabotoidut lokitiedot
Oululaisen lapsikaupan hienoimpiin virityksiin kuuluu asiakasrekisteritietojen lokitietojen ylläpitämiseen tehty muutos, jota en ole muualla vielä havainnut.
Oulun lastensuojelun ja sosiaalitoimen rekisterimerkintöjen lokitiedoista puuttuu kokonaan kenttä ”Muutettu”. Tällä keinoin Oulun virkakunta on ryhtynyt virkarikosten paljastamisen torjuntaan tavalla, joka tuskin on laillista. Kun asiakasrekisterimerkintöihin tehtyjä muokkaamistapahtumia ei tallenneta, eli kun lokitiedoista puuttuu ”Muutettu” -merkinnät, lastensuojelu voi väärentää lausuntojaan aina halutessaan, mahdollisen valitusprosessin tai poliisitutkinnan etenemisen tahtiin niin, että mitään todisteita väärennetyistä asiakasrekisterimerkinnöistä ei tutkijoiden käsiin jää.
Länsi- ja Itä-Suomessa samaan lopputulokseen on yritetty päästä alkeellisemmin keinoin. Niiden tiedonluovuttamispyyntö -lomakkeissa on ihan laiton ruutu, johon pyydetään lisäämään, minkä rikoksen tai minkä virkamiehen rikoksen todistamiseen (tms.) pyydettyä tietoa kysyjä todisteikseen haluaa.
Joopa joo. Lain mukaan pelkkä ”haluan tarkistaa tietoni” on ihan riittävä peruste tiedonsaantipyyntöön. Selvityspyynnöt mahdollisista rikosepäilyistä tiedonluovutuksen ehtona ovat vain sitä varten, että virastossa osataan sopivasti hävittää tietoja eli todisteita, tai muokata niitä.
Jos epäilykseni tahallisesti lokitietojen väärentämisestä virkarikosten paljastumisen estämiseksi ja lokitietojen Muutettu-kentän poistamisesta pitää paikkansa, koko Oulun lastensuojelun virkakunta pitäisi irtisanoa ja vaihtaa uusiin, rehellisiin työntekijöihin. Lokitietojen sabotoinnista erityisessä vastuussa on laitoksen ylin johto.
Lastensuojelun kosto on julma
Nyt Oulun lastensuojelu hakee vauvalle edunvalvojaa ja on määrännyt äidin ja lapsen tapaamiset tapahtumaan virasto-olosuhteissa valvotusti. Kirjattu yhteydenpidon rajoitusten ja lapsen edunvalvojahakemukseen on tämä:
Koska äiti voi tehdä Oulun lastensuojelun toimista julkisen!
Mainittakoon, että Oulun lastensuojelu on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen, nimenomaan sitä koskevan päätöksen (EOA:n päätös, pvm. 17.12.2014 Dnro. 2276/4/13), jossa etukäteen varmuuden vuoksi tehdyt pakkotoimet mahdollisen virkakokouksia koskevien asioiden julkituomisen estämiseksi ovat laittomia.
Tässä Oulua koskevassa EOA:n päätöksessä korostetaan, että etukäteen kuvaamista (tai muuhun jalkaisemiseen valmistautumista) ei voi kieltää ilman lakiin perustuvaa oikeutta, vaan mahdollinen julkaiseminen arvioidaan jälkikäteen.
Oulun lastensuojelun on kieltäneet kokousten videoinnin tai todistajien läsnäolon vielä sen jälkeenkin, kun EOA:n päätös oli kaupungille tiedoksi saatettu. Sen lastensuojelu on tehnyt erittäin tietoisena siitä, että se toimii vastoin lakia.
Oman ymmärrykseni mukaan lastensuojelu on lisäksi syyllistyvät kostoon ”varmuuden vuoksi”, törkeään virka-aseman väärinkäyttöön, sen varalta, että äiti kuitenkin vie julkisuuteen lapsensa ja itsensä kohtelun Oulun lastensuojelussa. Onko todella näin, sen tutkikoon viisaammat ja asiassa toimivaltaiset tahot.
Etukäteen kuvaamista ei voi kuitenkaan kieltää ilman lakiin perustuvaa oikeutta, vaan mahdollinen julkaiseminen arvioidaan jälkikäteen.
Asiakas saa videoida virkamiestapaamisen! Se on luvallista. Täytyy olla myös niin, että mikäli lastensuojelu kostaa videoinnin sekä muiden tallenteiden ja todisteiden keräämisen selitellen tapaamisrajoitusten virkapäätösperusteissaan ja lapsen edunvalvojahakemuksessaan, että äiti voi viedä todisteet julkisuuteen, niin teko on tulkittava kostoksi ja kiristykseksi. Näin sanoo maalaisjärki. Eri asia on, mitä sanoo hallintolainkäyttölaki ja rikoslaki.
Niin on, miltä näyttää, sanoi Urho Kaleva Kekkonen aikoinaan. Tämän äidin kohdalla on kyse lastensuojelun rajusta, suunnitelmallisesta ja maksimaalisesta kostosta, koska äiti oli kerännyt todisteet, myös videoita, lastensuojelun törkeän laittomista toimista.
Kostollaan lastensuojelu varmistelee myös sitä, että ”ateistiäidin” lapsikauppa pysyy paikallisena julkisena salaisuutena.
Tapahtuiko rikoksia?
On enemmän kuin aiheellista kysyä, ovatko Oulun lastensuojelun virkamiehet ja muut asiassa toimineet viranomaistahot syyllistyneet johonkin, mitä lastensuojelussa ja yleensäkin virkavastuun puitteissa ei kerta kaikkiaan saisi tapahtua.
On todennäköiset syyt epäillä, että Oulun lastensuojelu on syyllistynyt moitteenvaraisiin työmenetelmiin ja muihin moitittaviin tekoihin, ehkä virkarikoksiinkin.
Pyydän keskusrikospoliisia ottamaan asian tutkittavakseen. Tutkintapyyntöön tarvittavat yksityiskohtaiset tiedot ja todisteet toimitan suoraan KRP:lle.
Esko Leipälä
Katso myös:
