Elikkäs pitkään oon tätä miettinnyt ja oon vihdoin päättännyt puhua aiheesta.
Itsetuhoisuus ja kiusattuna oleminen. Mitä se on? Miksi sitä tehdään, ja ketkä sitä tekevät. Tässä pieni tarina omasta elämästäni.
Itselläni se alkoi alakoulussa kun kiusaaminen kävi liian rankaksi, aina tultiin kotiin itkusilmässä koiria halaamaan kun kaikki haukku ja löi, sitten eräänä päivänä istuin keittiön lattialla itkemässä ja huomasin veitset seinällä, en tiedä mistä tai miksi tämä ajatus tuli, mutta tartuin vaan veitseen ja painoin sen jalkaan ja vedin, se kipu oli aivan hirveää mutta samalla tuntui että se jotenkin auttoi, en vieläkään tiedä miksi mutta se vaan auttaa, tuntuu kuin henkinen tuska ja kipu vaan pääsisivät pois ruumiista ja olisi hyvä olo, no se hyvä olo pysyi muutaman tunnin ja loppui. Tätä pientä salaista viiltelyä jatkui noin puoli vuotta kunnes se siirtyi käsiin ja tuli näkyväksi, silloin alkoi pahoinpitely koulussa.
Pojat tulivat välitunnilla vetämään turpaan ja raahasivat hiuksista pitkin maata ja potkivat naamaan, kotimatkalla tönittiin ojaan ja reppua heiteltiin jokeen, ei tuntunnut loppuvan millään, tätä jatkui noin 5 kk asti kunnes aloin menemään koulukyydeillä, pahinta kiusaamisessa aina on ollut se että minä olen vaan halunnut opiskella, en mitään muuta, mutta sitä minulle ei sallittu, koulupäivät lyhennettiin muutamaan tuntiin ja nekin valvottuja, ihankuin se olisi ollut mimun vikani?
En minä toivonnut tätä? En koskaan.
Viiltely jatkui ja paheni jatkuvasti, haavat syvenivät, niinkin syviksi että alettiin tikkejä tarvita, ei ole oikein että alakoululainen menee kädet tikattuina kouluun, se ei kuulu lapsen elämään.
Kun olin noin 14 yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa, otin partaterän ja viilsin käsiäni kunnes en enään voinnut, verta oli joka paikassa, en tiennyt mitä tehdä joten kävelin, kävelin läheiseen puistoon istumaan puuhun odottamaan että paska ahdistava elämäni tulisi päätökseen, pyörryin ja ajattelin että nyt se loppu, olin onnellinen, myöhemmin heräsin sairaalasta jossa minua pidettiin lepositeissä, käsissäni oli yhteensä 147 tikkiä, pääsin muutaman päivän päästä kotiin.
17 vuotiaana viiltely alkoi taas, entistä pahempana, minulle todettiin vakava masennus ja paniikki häiriö ja ahdistuneisuus häiriö, ihana soppa valmiina liedelle, ja yksinkertaisesti, kun ahistus kasvoi tarpeeksi, oli kädet auki, tätä jatkui noin 6kk ja sairaalassa taisin olla noin 12kertaa. Nyt olen ollut yli vuoden viiltelemättä mutta silti ahdistaa ja panikoin vähän väliä, ja saan paljon kommentointia käsistäni, jotkut loukkaavia, jotkut surullisia, kerro sinä, olenko minä sinusta hirviö vain käsieni takia.
Kirjoittanut: Ville Valtteri Hartikainen
