En voi sanoa olevani erityisen tyytyväinen presidentinvaalien lopputulokseen. Huh… Tulihan sanottua! Niinistön kannatusta on vaikea väheksyä, mutta Huhtasaaren 6,9% kannatus on mielestäni vähintäänkin pienoinen pettymys. En olisi kuuna päivänä odottanut Niinistön olevan noin murskaavan ylivoimainen ja aivan sunnuntai-iltaan kello 19:30 saakka, kunnes ennakkoäänet julkistettiin, elättelin toiveita toisesta kierroksesta, jolla vastakkain olisivat Laura Huhtasaari ja Sauli Niinistö. Olen yrittänyt miettiä, mistä loputtoman tuntuinen uskoni asiaan johtui ja lisäksi sitä, miksi Niinistö sai ennenkuulumattoman kannatuksensa…
Pääasialliset syyt väsymättömään uskooni löytyivät ehdottomasti torilta, perussuomalaisista julkaisuista ja sosiaalisesta mediasta: Omistamme. Kaikkialla läsnä ollut tekemisen henki ja vankkumaton luotto Huhtasaaren ajamien ajatusten oikeellisuuteen valoi eräänlaista taisteluhurmosta, todellista ”Me”-henkeä. Vaaleissa voimakkaasti esillä olleen ”perussuomalaiset vastaan muut”-asetelman positiivista vaikutusta kaikkeen tekemiseen ei myöskään sovi väheksyä.
Toisaalta, syyt luottamukseeni vaalien positiivisempaan lopputulokseen saattoivat johtua, osittain myöskin edellä mainitun hengen ja meiningin vuoksi, eräänlaisesta kuplasta joka ympärilleni ilmestyi. Olen poikkeuksetta rehellinen itselleni ja siksi asiaa on tarkasteltava myöskin tältä kannalta. En hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että mainittu kupla olisi syntynyt ”varkain” tai vahingossa, jos taas ei aivan täysin tahallisestikaan. Mielestäni on ymmärrettävää, että vaalihumussa ajautuu tiettyyn putkeen, jossa vastaan sattuu samaan putkeen, samoista syistä joutuneita ihmisiä. Siellä sitten poristaan mukavia ja nostetaan framille muiden ehdokkaiden vikoja ja vajavaisuuksia. Putkesta olisi varmasti päässyt uloskin, jos siellä ei olisi ollut niin helvetin hyvä olla?
Ehdokkaani ajamat asiat olivat toki mielestäni kohdallaan ja niiden ”myyminen” on kyllä helpompaa, kun niihin uskoo itsekin, mutta kuinka ihmeessä mainitsemani kupla esti näkemästä sen, kuinka sokeasti kansa luotti Niinistöön? Kuplasta ja putkesta oli kyllä hyötyäkin: Ensi kerralla se porina suunnataan putkesta kansalle, eikä jäädä taputtelemaan toisia selkään. Kieltämättä olo on hieman hölmö, kun tajuaa mitä tuli tehtyä…
Olisiko asian tiedostaminen ja kuplasta poistuminen sitten muuttanut mitään? Ei varmasti olisi, niin suuri oli himmeämpien mitalien ja ykkösen ero. Mitään ei olisi tehty toisin, torilla oltaisiin käyty, keskusteluissa puolustettu omaa ehdokasta ja sosiaalisessa mediassa avoimesti naurettu hölmöille lohkaisuille Huhtasaaren uskonnollisuudesta ja puolueen väitetystä toimintakyvyttömyydestä. Toisaalta, jos tuota kuplaa ei olisi ollut, olisiko vaalijuoksun aikana nähty jotakin huomioimisen arvoista, jotakin mikä olisi kuulunut keskusteluihin? Ehkä, mutta jossittelu on sinänsä turhaa. Kansa on puhunut ja pulinat pois…
Miksi jo kuninkaaksikin mediassa tituleerattu Sauli Niinistö sitten sai naurettavan suuren 62,6% kannatuksensa? Onko hän onnistunut narraamaan kansan uskomaan, että hän on ”koko kansan presidentti”, ajattelee tämän kansan parasta, vastustaa NATO: on liittymistä, rapsuttelee koiraansa ja pelaa spontaanisti pipolätkää ulkojäillä? Sitä minun on kovin vaikea uskoa… Niin etäinen tuo päävampyyri on ollut, ettei sitä yksien vaalien aikana muuteta. Eleetön, kylmä ja epäinhimillisen monotoninen kaikessa ulosannissaan. Mitä sellaista Niinistö sitten tarjosi, että kansa todella Halusi hänet kuudeksi vuodeksi maamme keulakuvaksi? Kovin harva kansalainen tuohon on osannut minulle vastata. Siksi uskonkin vakaasti, että kansa on joutunut propagandan uhriksi ja se lähes tuplasi Niinistön kannatuksen edellisien vaalien ensimmäiseltä kierrokselta. Muista ehdokkaista, ainakin niistä jotka olisivat voineet Niinistön todella haastaa, luotiin kuva suoraan paholaisesta seuraavina, idiootteina ja ylipäätään kyvyttöminä hoitamaan kyseistä virkaa. Kannatus ei tuplaantunut siksi, että Niinistö olisi mystisellä tavalla ”parempi” nyt, kuin 2012 eikä siksi, että vastaehdokkaat olisivat olleet huonompia.
Onpa tuota yritetty perustella kansan vakauden kaipuullakin, mutta miten ihmeessä demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti horjuttaisi maan vakautta? Noh… Ottaen huomioon tämän maan poliittisten toimittajien, ”asiantuntijoiden” ylimielisyyden vaalien aikana, emme me kohta tarvitse demokratiaa. Toimittajien ottama etiikan vartijoiden ja ”kansakunnan omatunnon” rooli saattoi tavallaan syrjäyttää kansanvallan jo näissä vaaleissa. Onko medialla todella sellaista valtaa, että Timo Haapala & Co. voi päättää, kenestä tulee presidentti, kansanedustaja, maakuntavaltuutettu tai kaupunginvaltuutettu? Toivottavasti ei, se saattaisi hyvinkin olla se toistaiseksi käyttämättömänä ollut vaihde, jolla Suomen syöksyä päin helvettiä voitaisiin vielä vauhdittaa...
