Hallitus antoi 25.1.2018 eduskunnalle esityksen laiksi sotilastiedustelusta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
Sotilastiedustelu on keskeinen osa Suomen puolustusvalmiutta. Se seuraa turvallisuusympäristön kehitystä ja tuottaa tietoa ylimmän turvallisuuspoliittisen johdon ja sotilaallisen päätöksenteon tueksi. Sotilastiedustelu antaa ennakkovaroituksen Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhkasta ja tukee muita viranomaisia.
Nykyisin Puolustusvoimien tiedonhankintatoimivaltuudet ovat puutteellisia muihin maihin sekä muuttuneeseen turvallisuusympäristöön verrattuna.
Teknologia on kehittynyt voimakkaasti ja sotilaallinen viestiliikenne on siirtynyt analogisesta toimintaympäristöstä digitaaliseen. Sen seurauksena kriittisiin tiedustelutietoihin on ilman uuden lainsäädännön toimivaltuuksia erittäin vaikeata päästä kiinni.
Esityksellä parannettaisiin Puolustusvoimien tiedonhankintaa Puolustusvoimien tehtäviin liittyvistä vakavista kansainvälisistä uhkista siten, että Puolustusvoimille säädettäisiin toimivaltuudet henkilötiedusteluun ja tietojärjestelmätiedusteluun, radiosignaalitiedusteluun sekä tietoliikennetiedusteluun.
Sotilastiedustelulla hankittaisiin tietoa kotimaassa ja ulkomailla. Tiedustelun kohteita ovat sotilaallinen toiminta, kuten vieraan valtion asevoimien ja niihin rinnastuvien joukkojen toiminta, Suomen maanpuolustukseen kohdistuva tiedustelutoiminta, sotatarvikkeiden kehittäminen ja levittäminen sekä sellainen toiminta, joka voi vaarantaa Suomen maanpuolustusta tai yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja.
Lisäksi säädettäisiin tiedustelutoiminnassa noudatettavissa periaatteista sekä toiminnan ohjeuksesta ja valvonnasta puolustushallinnossa. Sotilastiedusteluviranomaisia olisivat Puolustusvoimien pääesikunta ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos.
Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä lukuun ottamatta sellaisia toimivaltuuksia koskevia säännösehdotuksia, jotka liittyvät luottamuksellisen viestin salaisuuteen. Niistä olisi kuitenkin mahdollista säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä perustuslain 10 §:n 4 momenttiin ehdotetun tiedon hankkimista koskevan uuden rajoitusperusteen nojalla.
Lähde: Puolustusministeriö
Suomen ”sotilastiedustelun” taso hipoo täyttä ahteria – kiitos Pvesidentti Tavja Havosen ja Ylkäministeri alias ”vuotava ruuhi” Erkki Tuomiojan – jotka koko 2000-luvun kieltäytyivät panostamasta rahallisesti sotilastiedustelun kehittämiseen, vaikka siitä vastaavat sitä polvillaan heiltä rukoilivat. Todennäköisesti nekin rahat paloivat taivaalle Tavjan lennellessä yksityissuihkarilla ohentamassa otsoonikerrosta jeesustelemassa jokaisessa ”persereikäkankaalla”, jossa vain oli vastassa pelkkiä valkoisia silmän valkusia. Eräs tärkeimmistä seksuaalisesti kovasti härnätyn ämmän kohde oli Chilen maa ihan lähellä Etelänapaa – muttei tarpeeksi – jossa hän kävi verestämässä silmiään 1970-luvun alkupuolen muisteloilla nostalgisissa tunnelmissa, koskapa tuossa maassa tuolloin teki Augusto Pinochet (1910-2006) v. 1973, syyskuussa vallankaappauksen kaapaten vallan kaiketi ensimmäisissä ja viimeisissä laillisesti vaaleilla valitun kommunistisen johtajan ja Chilen hallituksen muodostajan Salvador Allenden (1908-1973). Muistaakseni ainakin tuolloisen YLE:n antaman kuvan mukaan Allende saattoi olla jopa ”ihmiskasvoinen kommunisti” aivan kuten Tsekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeri Alexander Dubček (1921-1992), jonka ”ulkonäöstä” ei Neuvostoliitto ja sen johtaja Leonid Breznev (1906-1982) ei kuitenkaan pitänyt, vaan päätti ”palauttaa” sen ennalleen v. 1968 Tsekkoslovakian miehityksellä, jossa kaikki ”ystävät kokoontuivat” yhteen ja verestivät verevästi panssarivaunujen päällä kun oli ”rospuuttokelikin”. Pääministeri Mauno Koivisto pillahti tuolloin itkuun kun radiosta kuului Tsekkoslovakian ulkomaantoimittajan Lieko Zachovalován (1927-2017) kiireellä tehty suora ja sensuroimaton raportti Varsovanliiton maiden tekemästä miehityksestä.
Suomen sotilastiedustelu on vuosikymmeniä teknisesti jäljessä ja ministeriöiden tietokannat ja tietokoneet ovat ”hollitupia” ja ”tuntihotelleja”, joissa kaikki ulkovallat käyvät nyysimässä lakanoita. Sotilastiedustelun omat ratkaisut ovat pelkästään valmistautumista Natoon eikä todennäköisesti panosteta omaan osaamiseen tai edes pitämään tietoja itsellään vaan ne valuvat sitä mukaa Yhdysvaltoihin. Se mitä tullaan ”itsenäisesti” kehittämään on EU -yhteensopiva omien kansalaisten urkkiminen ja varsinkin ”toisinajattelijoiden” eli niiden, jotka eivät kannata EU:ta vaan haluavat lämpimästi palata kansallisvaltiomuotoon, jossa valtio nimeltä Suomi hoitaa omat asiansa omien lakiensa ja perustuslain mukaisesti aina puollustuspolitiikkaa myöten, mutta myös voi muodostaa erilaisia liittosuhteita, joista on reaalisesti hyötyä Suomelle itselleen täydellä harkinnalla tehtyjen päätösten jälkeen, jolle on hankittu laajojen poliittisten toimijoiden yhteinen tuki kuin samalla myös kansalaisten täysin kaikki prosessin vaiheet tietäminä.