Nykyisin mielipiteen muokkauksessa apuna ovat tieteelliset ja psykologiset keinot, joilla voidaan vaikuttaa sekä suoraan, mutta myös tavoilla, joita vastaanottaja ei ymmärrä, eikä edes huomaa. Mielipiteitä muokataan kaikkialla, niin lehdistössä, televisiossa, mainostauluissa, peleissä, musiikissa, kirjoissa, netissä - aivan kaikkialla.
Koska aihepiiri on valtavan laaja, joudumme tavalla tai toisella palaamaan aihepiiriin toistuvasti, mutta ottakaamme tässä esille joitain esimerkkejä siitä miten meidän mielipiteitämme ohjaillaan. Suoraa vaikutusyritystä on kaikkein helpointa vastustaa, sen sijaan on lähes mahdotonta vastustaa epäsuoria keinoja, jos niitä ei tiedosta.
Esimerkkejä suorasta vaikuttamisesta ovat poliittisesti tai arvopohjaisesti sävyttyneet lehtiartikkelit, vaalimainokset, väittelyt televisiossa ja netissä. Näitä on suhteellisen helppo vastustaa, mutta nämä ovat vain jäävuoren huippu ja todellinen työ tehdään sen alla.
Tärkeintä keinoja piilovaikuttamiseen on mm. tiedon piilottaminen, väärien vastakkainasettelujen luominen, mediatilan täyttäminen epäolennaisuuksilla ja poliittisella teatterilla, mutta myös televisio-ohjelmat, tietokonepelien hahmojen roolit ja ominaisuudet ja valinnat vaikkapa vaatemainoksissa.
Tiedon piilottaminen on yksinkertaista. Jätetään yksinkertaisesti jotkut asiat kokonaan käsittelemättä. Usein tätä tehdään erityisesti historiaan liittyen, eli siten, että valitaan historiasta vain ne tapaukset, jotka tukevat haluttua tarinaa ja puhutaan vain niistä ja jätetään haluttua kertomusta kyseenalaistavat historian tapahtumat tylysti mainitsematta.
Tietoa piilotetaan myös lehdissä ja televisiossa myös niin, että ei nosteta asioita esille, joista ei toivota yleisön kiinnostuvan ja jos tällaista ei-toivottua tietoa nousee esille, koetetaan tarttua mihin tahansa skandaaliin, jotta sen herättämällä huomiolla voidaan ohjata ihmisten huomio pois ei-toivotuista asioista.
Television vaarillisimpia ohjelmia ovat elokuvat, sarjat ja mainokset. Niiden mielipidevaikuttamiselta on kaikkein vaikein välttyä, koska ne esittävät olevansa viihdettä, vaihtoehtomaailmoja, kuvitteellisia tarinoita tai jotain muuta fiktiivistä, ei todellista - ja juuri siksi niihin saadaan solutettua asennekasvatusta, joka menee katsojan tietoisen tason ohi.
Esimerkkinä vaikkapa se, että homoseksuaaleja on monissa sarjoissa todellisuutta vastaamaton määrä. Jossain Friends-tyyppisessä sarjassa homoseksuaalien osuus voi olla vaikkapa 10-20%, joka on moninkertainen määrä homoseksuaalien todelliseen määrään verrattuna.
Ihmiset helposti saavat väärän käsityksen ryhmien suhteellisista osuuksista tällä keinolla. Seuraava mielipiteenmuokkaus tapahtuu tämän ryhmän kohdalla siten, että heidät esitetään elämään aivan tavallista heteroperheen elämää siinä missä kaikki muutkin sarjan tai elokuvan pariskunnat.
Tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuuta, koska etenkin homomiehet elävät usein yksittäissuhteitten ryydittämää elämää, jossa Yhdysvaltain tilastojen perusteella 25 prosenttilla on ollut yli 1000 seksisuhdetta ja 43 prosentilla yli 500.
Mikä hurjinta, esim. sarjassa S*x in the City roolit on käännetty vielä niin päälaelleen, että heteroparit on laitettu elämään homomiesten yksittäissuhteiden ryydittämää elämää. Meidät myös laitetaan katsomaan samansukupuolisten suutelua ja toistensa hellimistä televisiosta illasta toiseen, jotta me alkaisimme pitää sitä normaalina.
Näillä ja monilla muilla keinoilla luodaan malleja ja ujutetaan asenteita normaalista, hyvästä, toivottavasta ja ihailtavasta siten, ettei vastaanottava yleisö käsitä sitä mihin heitän johdatellaan. On myös huomionarvoista, että median tyrkyttämien elämäntapojen ja ryhmien edustajat esitetään aina hyvässä valossa!
Tässä oli vain muutama esimerkki, mutta tulen palaamaan aiheeseen uudestaan, koska jos me emme opi suojelemaan omaa ajatteluamme eri medioiden vaikutusyrityksiä vastaan, me tulemme aina olemaan niiden vietävissä, jotka haluavat ohjailla meitä haluamaansa suuntaan.





