Kolumni: Ihmisoikeusjulistuksella voi pyyhkiä pers**nsä

Päivitetty 1.9.2017, Julkaistu 30.8.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Ihmisoikeudet ovat lähtökohtaisesti universaali syntymälahja jokaiselle. Väite on lapsen uskoisuudessaan absurdi, mutta kuitenkin niin kaunis että tästä mielikuvasta tahtoo pitää kiinni. Ihmisoikeudet ovat minun maailmassani niitä harvoja asioita jotka erottavat ihmisen muista tuhoeläimistä. Pidämme omaa apinalajiamme luomakunnan kruununa ja silti edistyksellisimpiä aikaansaannoksiamme on abstrakti väittämä yhteisistä pelisäännöistä siitä miten muita apinoita tulee kohdella. Emme me kovin pitkälle ole puun juurelta päässeet vaikka muuta luulemmekin.

 

YK:n ihmisoikeusjulistuksen ensimmäinen artikla niputtaa koko käsitteen typeryyden ja poistaa sen merkityksen muuna kuin suuntaa antavana ohjenuorana joka toteutuu mikäli olosuhteet ovat sille suotuisat. Artikla kuuluu: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä". Länsimaalainen, katso maailmaa ja mieti toteutuuko YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus maailmassa tai edes "edistyksellisessä" kotimaassamme? Rikotut artiklat toki muuttuvat meidän kaikessa erinomaisuudessamme määrittelemän sivistysasteen myötä mutta yhtäkaikki, julistus on menettänyt merkityksensä. Sen ihanteista ja tavoitteista on tullut samanlainen vitsi kuin luterilaisen kirkon opeista. Sitä noudatetaan niiltä osin kuin tuntuu hyvältä ja lopun voikin jättää huomiotta.

Se ettei ihmisoikeusjulistusta noudatettaisi suomessa, on kovin radikaali väite mutta kuten aina, minä perustelen mielipiteeni.  12 artikla toteaa: "Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään... kotiin tai kirjeenvaihtoon. Älköönkä loukattako kenenkään mainetta tai kunniaa". Viime aikaisten poliittisten ajojahtien ja loanheiton tarkahkosti seuranneena voidaan todeta että yllä mainitun lisäksi suomessa rikotaan myöskin 2 artiklaa joka nimenomaan toteaa ettei näiden oikeuksien ulkopuolelle jää ketään, mistään syystä. Suomen räikeän ylimielinen suhtautuminen myöskin 19 artiklassa mainittuun mielipiteen- ja sananvapauteen osoittaa mielipiteeni täsmälleen oikeaksi. Erilaiset "mutkumutku" selitykset ihmisten rikollisuudesta tai vääristä poliittisista kannoista mitätöityvät 30 artiklassa jossa todetaan varsin selkeästi seuraavaa: "Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.".

Esitän retorisen kysymyksen johon itse osittain vastasinkin: Mitä virkaa on YK:n ihmisoikeusjulistuksella jonka koristeleman "sivistyksen" painolla perustellaan julistuksen itsensä rikkomista ja noudattamatta jättämistä? Länsimaat juhlivat kilvan Yhdysvaltojen tuhoamis- ja valloitussotia ynnä muuta valtiotason kiduttamista joita perustellaan muun muassa ihmisoikeusjulistuksella, vaikka varsin hyvin tiedetään että Yhdysvallat itse on sen törkeimpiä laiminlyöjiä. Kautta linjan me taputamme käsiämme yhteen kun joku "hyvistä"  rikkoo omia ihanteitamme vastaan. Me paheksumme niitä valtioita joidenka rikkomuksista mädättävä valtamediamme suvaitsee kirjoittaa mutta katsomme sormien läpi oman pesämme saastaisuutta. Sanovat valtiovallan aivopesemät putkinäkijät mitä tahansa, me emme ole tässä asiassa rahtuakaan Somaliaa, Pohjois-koreaa, Kiinaa tai Venäjää parempia.

Mikäli me aiomme hyvällä omallatunnolla jatkaa moralisoijan roolissamme, on meidän itse toimittava oman koodistomme mukaisesti. Tällä hetkellä Suomi on kuin pappi bordellissa selittämässä seurakuntansa jäsenille mitä siellä tekee. Tosin, ei tarvitse selitellä jos kukaan ei mitään kysy ja sellainenhan tilanne nyt on. Olemme päässeet "kovien jätkien" rinkiin kerskumaan panojutuillamme eikä kukaan käräytä toista. Ei ennen kuin joku jurrinen kylänmies leiskauttaa kirkossa mitä on ollut todistamassa. Se aiheuttaako tilanne muuta kuin kiusallista mutinaa ja parran takana paheksuntaa jää nähtäväksi. Porukassa kuitenkin on se yksi jätkä joka tekee vielä hirveämpiä juttuja mutta ei niistäkään kukaan uskalla kannella...

Petri Perta

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Lukijan kynästä: Heitetäänkö Suomen Teboil-yrittäjät susille?

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Teboil-yrittäjien ahdinko
– miksi syytön kärsii ja miksi autoilijaa vihataan?

Teboilin huoltoasemayrittäjät jotka ovat usein suomalaisia perheyrityksiä ovat ajautuneet sietämättömään tilanteeseen. Yhdysvaltain uudet pakotteet venäläistä Lukoilia vastaan ovat johtaneet Nesteen polttoainetoimitusten keskeytykseen 22.10.2025 ja uhkaavat jäädyttää maksuliikenteen 21.11.2025 mennessä. Tämä vie elinkeinon monelta yrittäjältä, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet Venäjän käymän sodan laukaisemista aiemmista pakotteista ja boikoteista.
On väärin, että syyttömät yrittäjät ja jopa Teboililla tankkaavat autoilijat joutuvat kantamaan seuraukset täysin syyttöminä tilanteeseen.

Moni yrittäjä perusti Teboil-asemansa vuosia sitten, osa vasta hiljattain, luottaen vakaaseen franchise-sopimukseen. Esimerkiksi Alajärven Teboilin intialaislähtöinen perheyritys aloitti vain pari vuotta sitten, eikä kukaan osannut ennakoida että pakotteet iskisivät näin rajusti. Vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa johti Teboilin boikotteihin Suomessa, kun kuluttajat alkoivat vältellä asemia venäläisen omistuksen vuoksi. Myynti romahti ja yrittäjät, kuten Kouvolan Teboilin Matti Kulhelm, kertoivat liikevaihdon pudonneen jopa 30–50 % jo tuolloin. Nyt uudet pakotteet ja Nesteen toimituskatkos uhkaavat lopettaa toiminnan kokonaan, kun polttoainevarastot hupenevat viikoissa ja kassavirta tyrehtyy.

Vastustan jyrkästi sitä, että syyttömiä yrittäjiä rangaistaan suurvaltojen päätöksistä. He eivät ole päättäneet Lukoilin omistuksesta vaan tehneet sopimuksen haluamansa brändin kanssa. Aiemmat boikotit ja pakotteet ovat jo kurittaneet heitä, ja nyt tilanne voi johtaa konkurssiin.

Säälin näitä yrittäjiä, jotka ovat investoineet elämänsä huoltoasemille – kahviloihin, autopesuihin ja tankkauspalveluihin – vain huomatakseen, että heitä rangaistaan toisen valtion toimista. Tämä on todella epäoikeudenmukaista koska tässä ei kärsi vain yrittäjä vaan myös perheen toimeentulo on vaakalaudalla. Mistä leipää pöytään tai uusi työpaikka kun tietää nykyisen työttömyystilanteen. Tässä koko perhe joutuu kärsimään.

Lisäksi kun sosiaalista mediaa seuraa niin moni jopa iloitsee kun Teboil yritys kaatuu ja ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla.
"siitäs sai kun veikkasi väärää hevosta" kirjoitti joku Teboilin vihaaja. Tällaista ei vaan voi käsittää. Mitään puolustusta tällä tavalla ajattelevalle ei löydy.

Entä miksi tavallinen autoilija, joka tankkaa Teboililla kohtaa vihaa? Vuoden 2022 boikottien aikaan some ja julkinen keskustelu leimasivat Teboilin asiakkaita "Venäjän tukijoiksi" vaikka moni valitsi aseman vain hinnan, sijainnin tai tottumuksen vuoksi. Esimerkiksi somessa nähtiin viestejä, joissa tankkaajia syytettiin "epäisänmaallisuudesta"
Tämä viha on kohtuutonta – autoilija ei ole syyllinen Venäjän politiikkaan sen enempää kuin yrittäjäkään. Moni suomalainen valitsee Teboilin, koska se on lähin asema tai tarjoaa edullisinta polttoainetta ja hyvää ruokaa matkustaville. Silti heitä moralisoidaan vaikka rahat menevät pääosin suomalaiselle yrittäjälle eivät suoraan Venäjälle.
Turhilta tuntuvat pakotteet ja boikotit vievät leivän yrittäjien pöydästä ja leimaavat tavallisia kansalaisia. Ymmärrän pakotteiden tarkoituksen (toisaalta en ymmärrä kun niistä on ongelmia vain niiden asettajille - ei itse kohteelle) mutta miksi hinta lankeaa pienyrittäjille ja autoilijoille? He eivät valinneet sotaa eivätkä omistajaa. Vaadin päättäjiä – Suomessa ja kansainvälisesti – etsimään ratkaisuja, kuten Teboilin myyntiä suomalaiselle toimijalle, jotta yrittäjien elinkeino pelastuu ja autoilijoita ei syyllistetä.

Perheyritysten toimeentulo ja suomalaisten arki ansaitsevat parempaa kuin pakotteiden ja vihapuheen varjon.
Toivon kuitenkin että tilanne ratkeaa vielä positiivisella tavalla että yrittäjät voivat huokaista ja jatkaa taas normaalia elämää.

Ollaan toistemme puolella ei vastaan. Rakennetaan ei tuhota.
Marjaana Virtanen

Norjalaislääkäri, joka tuomittiin 70 raiskauksesta, epäiltynä uusista rikoksista

Julkaistu 24.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Norjan Frostassa toiminut ylilääkäri, joka tuomittiin kesäkuussa 70 raiskauksesta, on nyt epäiltynä uusista seksuaalirikoksista. Norjan yleisradioyhtiö NRK:n mukaan epäilyt koskevat 33 erilaista raiskausrikosta, ja uhreja on yhteensä 16.

Lisäksi entisen lääkärin epäillään kuvanneen alle 18-vuotiasta lasta lääkärintarkastuksen yhteydessä.

Uudet tiedot tulivat julki sen jälkeen, kun sanomalehti Adresseavisen kertoi perjantaina poliisin tehneen uusia kotietsintöjä lääkärin asunnossa. Poliisi etsii mahdollisia videomateriaaleja ajalta ennen vuotta 2016, viranomaiset kertoivat tiedotteessaan.

Ylilääkäri tuomittiin kesäkuussa 21 vuoden vankeuteen 70 raiskauksesta. Tuomion yhteydessä hän menetti oikeutensa toimia lääkärinä.

Useat naispuoliset asianomistajat ovat aiemmin kertoneet epämiellyttävistä ja rajanylittävistä kokemuksista lääkärin vastaanotolla. Lääkärin on kerrottu muun muassa antaneen potilaille niin sanottuja ”sukupuolielinhierontoja” ja joissakin tapauksissa käyttäneen esineitä gynekologisten tutkimusten yhteydessä ilman suostumusta.

Kesäkuinen tuomio on valitettu, ja asia etenee oikeuskäsittelyyn korkeammassa oikeusasteessa.