Nopalla tehtyjä päätöksiä – Turvetuottajien ahdinko

Vielä reilu pari vuotta sitten, Suomessa ei saanut polttaa hevosenlantaa, joka perustui väitteeseen, että Suomessa hevosenlanta olisi ”eläinperäistä”. Ruotsi oli toista mieltä. Ruotsin mielestä hevosenlanta on kasviperäistä.   Tiettävästi hevonen on kasvissyöjä.

Tämä artikkeli käsittelee turvetuottajien hätää. Edellä mainittu on kirjoittajan mietteitä aasinsiltana sille kysymykselle, mitä Suomessa oikein tapahtuu ? Kuka näitä päätöksiä tekee ja missä  ? Ja millä tavoin. ja erityisesti turvetuottajien asiassa.

Mikä suomalaisia vaivaa ? Eikö omavaraisuus ole maailman paras asia ? Missä on solidaarisuus ja suhteellisuudentaju ? Ja terve ylpeys oman maan antimista, ja itsenäisyydestä ?

Suomalaiset maatilat ovat olleet ahdingossa sitten EU:hun liittymisen. Miksi ? Eikö ole hieno, ja arvostettava asia, saada leipä omaan pöytään Suomalaiselta maatilalta, omasta maasta. Suomalainen maatalous tuottaa suomalaisille elintarvikkeita, joiden puhtaus, ja terveellisyys tunnetaan maailmanlaajuisesti.

Turvetuotanto koskettaa monia suomalaisia yrityksiä, ja sillä on lisäksi iso rooli mm lämmon- ja energiantuotannossa, kasvitarhoille, viljelyssä ja eläinten kuivikkeina. Turve on tutkitusti parhaasta päästä kuivikkeena esimerkiksi hevosilla.Lisäksi turve on ns antibiootti-vapaa, eli eläimen sekä ihmisen terveydelle suosiollista.

Hevosen hengitystiet ovat herkät, ja kuivikepatja* turpeesta on taloudellinen, ja lisäksi hevosystävällinen, mutta myös jatkokäsittely kelpoinen luonnollisuutensa vuoksi.

Ilman energiaturvetta, ei tule  kuiviketurvetta kotieläintilojen tarpeisiin. Mutta niin joutuu miettimään moni muukin ala, mitä sitten tapahtuu, jos turvetuotanto todella pysähtyy. On selvää, että vaikutus on sama, kuin renkailla, jotka syntyvät kiven heittämisestä järveen.

Kulut talouksissa, ja yrityksissä nousevat huomattavasti. Sähköt, lämpö, mutta myös ruoan hinta nousee. Näistä seuraa omat ongelmansa. Mahdollinen Elpymisrahasto tuo tähän omat ongelmansa, ja lisäkulunsa veroineen.

Vaihtoehdoksi turpeelle, on nimetty puuhake. Jos mielitään nk luonnonmukaista, ja vihreää linjaa, taidetaan olla kaukana puuhakkeen myötä näissä visioissa.

Puuhake tuodaan Venäjältä, joko hakkeena tai tukkipuuna. Kummassakin tapauksessa lienee hyvä muistaa rahtilaivojen öljypäästöt. On myös kerrottu, että Lapissa olisi hakattu ikimetsää turpeen tilalle käytettäväksi.

Koska puuhake sellaisenaan, ei ole yhtä hyvä poltettavaksi kuin turve, lisätään Venäjällä puuhakkeen joukkoon välillä turvetta.

Turve poltettaessa sisältää rikkiä, joka pitää kattilat kunnossa. Puuhakkeella poltettaessa kattilat syöpyvät nopeasti, ja rikki pitää hankkia ulkomailta.

Vihreä energia lienee katsojan silmässä.

Turvetuottajien ongelmiin näyttää liittyvän paljon ristiriitaisuuksia. Virkataho, joka ei tunne turvetuotannon konkretiaa, pyrkii ratkaisuihin, joissa se ei kunnioita turvetuottajien realiteetteja. Ongelmana on myös erikoiset tutkimukset, ja päätökset, joilla ei välttämättä ole todellisuuspohjaa.

Ja se uusiutuminen. Muualla Euroopassa, kuten Ruotsissa on turve todettu uusiutuvaksi luonnonvaraksi.

Suomessa asia päätettiin arpaa heittämällä. Voisiko arpaa heittää uudestaan, tai perehtyä tosiasioihin ? Takaisin se ei tuo oman käden kautta elämänsä päättäneitä yrittäjiä, mutta olisi uusi alku realiteetteihin pohjautuvalle omavaraiselle, ja arvostettavalle luonnonvara-alalle.

Onko tämän kaiken suunta jo nyt liittovaltio ajatteluun suuntaaminen ? Mitä muuta se tuokaan tullessaan?

Turve-asioiden asiantuntija Antti Alakotila ei kuulu mihinkään puolueryhmään, vaan on sitoutumaton.

*kuivikepatja: turve ladotaan kostuttamisen avulla kerroksittain karsinaan. syntyy turvepatja kun se ”tampataan”.

Haastattelussa: Antti Alakotila

Haastattelu ja teksti: Teija Kangaslampi