Italia suunnittelee hankkivansa maan kultavarannot valtion haltuun – Taustalla talousvaikeudet ja EKP:n pelko
Suomen uutiset kertoi eilen Italian ”Lega”-puolueen eurokriittisistä eurovaaliehdokkaista. Poliittisesti ymmärrettävää uutisointia Perussuomalaisten äänenkannattajalta, mutta hieman yllätyksellisemmin artikkelissa puhuttiin myöskin Italian varapääministeri Matteo Salvinin halusta siirtää maan kultavarannot valtion hoivaan, Euroopan keskuspankkijärjestelmän kouran ulottumattomiin. Siitä, onko tämä edes mahdollista, on ainakin kaksi mielipidettä…
Ajatus kullan siirtämisestä Italian valtion omistukseen, on saanut alkunsa sekä maan heikosta taloustilanteesta, että Euroopan keskuspankin pelosta. Toisaalta kultavarantojen haaliminen valtion siipien alle, voisi viitata myöskin ainakin eurosta eroamisen valmisteluun.
Asiasta on hienoisesti kohuttu Euroopassa jo helmikuun alusta saakka, jolloin Salvini nosti ajatuksen ensimmäisen kerran ilmoille. Tuolloin Salvini linjasi kullan kuuluvan Italian kansalle, eikä kellekään muulle. Vastustusta tottakai ilmeni, päällimmäisenä Italian keskuspankin johdosta…
Italian keskuspankin johtaja Ignazio Viscon vastaus oli jyrkkä ja täydellisen vastakohtainen Salvinin näkemykselle:
– Italian pankin kultavarannot ovat noin 80-90 miljardia euroa… Vähemmän kuin 10% sen kaikista varoista. Kuten muitakaan sen varantoja, näitäkään (kultaa) ei voida käyttää valtion rahoittamiseen. Näitä asioita ei ole vaikea ymmärtää.
Toistaiseksi Visco on eittämättä oikeassa, mutta useiden medialähteiden mukaan Salvini ja kumppanit sorvaavat parhaillaan uusia lakeja, joilla kultavarantojen omistus siirrettäisiin keskuspankilta Italian valtiolle.
Italia on rämpinyt viimeisen vuosikymmenen melko syvällä taloudellisessa ahdingossa ja hallitus näkee helpotuksen löytyvän nimenomaan kultavarannoista. Italian hallituksen toisen puoliskon, Viiden tähden liikkeen puheenjohtaja Beppe Grillo kiteytti asiaa kansantajuiseen muotoon:
– Miksi kansalaisten täytyy myydä kaulakorunsa, mutta valtion ei?
Muokattu 11:31 – Lähteitä lisätty ja muokattu.
Missähän Suomen kultavarannot ovat ja kuka ne omistaa?
Suomen korruptoitunut valtiojohto toisensa jälkeen ei ole 30 vuoteen huolehtinut maan huoltovarmuudesta eikä kansallisomaisuuksien suojaamisesta. He ovat toimineet suorastaan Suomea tuhoten.
Olisiko taustalla pelko IMF:n tai Troikan huostaan joutumisesta, kun maan talous ajautuu lopullisesti kuralle? Kultaa tarvitaan kenties lisävakuudeksi Kiinan antamalle edulliselle rahoitukselle ja korvauksena on Italian sitoutuminen Belt Road Initiative-ohjelmaan?? Makaronimaa ei siis tule toimeen omillaan, mutta pelkää Kreikan kohtaloa.
Läntinen velkarahajärjestelmä tekee temput kaikille niille maille, joiden kauppatase ei ole pysyvästi ylijäämäinen. Ne saavat niskaansa IMF:n ennemmin tai myöhemmin, minkä jälkeen kurjistuspolitiikka ja julkisen omaisuuden myyminen otetaan täydellä voimallaan käyttöön, kuten Kreikassa.
Tämä onkin mielenkiintoista koska Italian keskuspankki kuuluu BIS -pankkijärjestelmään/kartelliin johon kuuluvat lähes kaikki maat -voiko jokin tälläinen valtio pitää kultavarantonsa valtion hallinnassa, BIS-keskuspankkinsa sijaan?
Aivan oikein. Antaa nyt EU:lle kultavarannot, joka olisi aivan sama kuin antaisi ne säilytettäviksi täällä 500-vuotta olleille kulmahousuille.
Suomen valtiolla on melkoisesti vihreää kultaa eli metsää ja maaomaisuutta. Tätä nämä valtapuolueet ovat huuliaan lipoen aina olleet luovuttamassa kavereilleen milloin minkäkin laisin lain muutoksin ja yhtiöittämisin. Myös Suomen vesivarat ovat vaarassa. Sopivan tilaisuuden tullen joku ulkomaalainen globaali yhtiö varastaa nämä varat lähes ilmaiseksi ja päättävä ministeri ja taho hieroo työväkisenä käsiään, että kylläpäs kansaa taas palveltiin hyvin. Esimerkkejä perseelleen menneistä valtion omaisuuden myynneistä on vaikka kuinka paljon: Sähköverkot, TV-oikeudet (Digita), Kemira (Häkämies), Kaivosoikeuksia järjestään ulkomaalaisille, Neste, Fortumi, Sonera jne. Revi siitä sitten..
Kullan ottaminen haltuun ei tule onnistumaan. Tosiasia on loppupelissä se, että valta on sillä, jolla kulta on.
— Se kirjoittaa säännöt, jolla on kulta.
Sopimukset ovat pelkkää vessapaperia silloin, kun tosi on kyseessä.
Suomen pitää ottaa kaikki sille kuuluva kulta talteen tänne Suomeen. Pienen osan kullasta voisi laittaa piiloon Norjaan ja Sveitsiin.
Suomen Pankin kultavarantoja on yritetty selvittää jo vuodesta 2013 asti. Mitään vastauksia ei anneta.
Suomen Pankki ja hallitus salaavat suomalaisilta, että Suomen kultavarannoista on kadotettu, varastettu tai ”sijoitettu” suurin osa.
Monet suuret maat, kuten Saksa ja Hollanti, ovat kotiuttaneet kultansa Yhdysvalloista vuoden sisällä.
Kuitenkaan Saksalle Yhdysvallat ei kyennyt toimittamaan Saksan 200 tonnin kultamäärää. Yhdysvallat lupasi toimituksen aikaisintaan vuonna 2016 tai 2017.
Ilmeisesti Yhdysvalloilla on vaikeuksia palauttaa heille säilöön uskottua kultaa, koska sitä ei enää ole. Onko Suomen hallitus pyytänyt Yhdysvalloista 8,8 tonnia kultaa takaisin kotiutettavaksi ja miksi ei?
https://mvlehti.net/2015/03/29/missa-ovat-suomen-kultavarannot-ja-onko-niita-edes-enaa-olemassakaan/
Yhdysvallat on epähuomiossa hävittänyt kullat jonnekin ja käy nyt katsomassa Iranin holveista löytyisikö sieltä jotain tilalle. Toki voi olla, että kun on erinäisille mercenaryille ja asetehtailijoille korvaukset maksettu, niin eipä jää paljon jäljelle. Mutta ainahan maailmalla näitä kullan ja luonnonrikkauksien piilottelijoita löytyy. Väännetään sanktioruuvia kireämmälle, niin sieltä ne putoavat Setä Samulin taskuun kuin kypsät hedelmät.
Vuonna 2013 Suomen Pankki paljasti että 96 % Suomen kullasta on ulkomailla. Suomen kullasta 51 % on Englannissa, 20 % Ruotsissa, 18 % Yhdysvalloissa ja 7 % Sveitsissä keskuspankkien säilytettävä. Vain 4 % kullasta on Suomessa. Hajauttamista ainakin tietyssä määrin voidaan perustella turvallisuuspoliittisista syistä. Myös keskeisissä arvometallien kaupankäyntipaikoissa kultavarantojen vaihtaminen valuuttoihin on helpompaa.
Nämä ulkomailla säilytettävät kultavarannot eivät kuitenkaan välttämättä ole turvassa, sillä kultatalletuksiin saattaa sisältyä riskinsä lainauskäytäntöjen muodossa. Kullan liisaustoiminta on yleistä, mutta altistaessa kultaa markkinoille syntyy vastapuoliriski takaisinmaksusta. Kullasta tulee kultasaamista.
Skenaario ei ole hatusta vedetty. Takavuosina Portugali menetti mittavan määrän lainaamaansa kultaa, kun Drexel Burnham Lambert – pankki keinotteli itsensä konkurssiin.
Leasing-koroilla voidaan hakea sijoitustuottoja. Erityisesti Lontoo tunnetaan kullan leasing – toiminnan keskuksena, jossa operoivat nk. LBMA-pankit (London Bullion Market Association).
Nykyisillä markkinoilla finanssituotteita on tapana vivuttaa ja kultamarkkinat ovat pahamaineisen heikosti läpinäkyviä. Paperilla käydyt kaupat voivat ylittää varsinaisella fyysisellä metallilla käydyn kaupan määrän jopa monikymmenkertaisesti.
Erityisen hankala tilanne muodostuu, mikäli samaan fyysiseen kultaan kohdistuu useita kilpailevia vaatimuksia. Tällainen tilanne voi muodostua, mikäli esimerkiksi lainattua kultaa on myyty eteenpäin, mahdollisesti paperilla useaan kertaankin. Jos nyt samanaikaisesti usea taho vaatii nimenomaan fyysistä kultaa takaisin, sopimuksille ei löydy riittävästi katetta fyysisenä kultana. Tämä vastaa kultamarkkinoilla perinteistä pankkiryntäystä.
Keskuspankkien kultasäilytyksen riskit voivat realisoitua juuri silloin kun ei pitäisi, eli kansainvälisen taloustilanteen ajautuessa kriisiin tai muussa poikkeustilanteessa. Toisin sanoen, Suomen kulta on ehkä turvassa vain siihen saakka, kunnes sitä oikeasti tarvitaan.
http://sakaripuisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265110-ovatko-suomen-kultavarannot-turvassa
I am really impressed together with your writing skills and also with the format to your blog. Is that this a paid theme or did you modify it your self? Anyway stay up the excellent high quality writing, it’s rare to look a nice blog like this one these days.