Jyrki Åland: Usko koetuksella
En välttämättä pidä itseäni kovinkaan uskonnollisena ihmisenä, mutta päätin silti astua kirkkoon kun Turun Mikaelin seurakunta kohtasi perussuomalaiset. Ilokseni sain huomata, että en ollut tilaisuudessa yksin. Tuona sateisena maanantai-iltana paikalle oli eksynyt toista sataa seurakunnan eksynyttä lammasta ja kymmenkunta paikallista perussuomalaista.
Illassa käytiin rakentavaa dialogia perussuomalaisten ja kirkon välillä. Sanomattakin on selvää, että maahanmuutto ja kirkon tapa piilotella paperittomia aiheuttaa näkemyseroja. Totta on myös se, että kirkko on ikiaikaisesti toiminut turvapaikkana niille jotka sitä tarvitsee. Kysymys onkin siinä, että tarvitseeko hän oikeasti turvapaikkaa, vai onko se vain syy jäädä laittomasti maahan?
Suomen maahanmuuttopolitiikka on niin huonoa, että se tavallaan asettaa kirkon puun ja kuoren väliin, miten se toteuttaa lähimmäisen rakkautta. Suomen ekumeeninen neuvosto julkaisi 2007 oppaan Kirkko turvapaikkana. Tämän seurauksena moni Suomen viranomaisilta kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut on hakenut turvapaikkaa seurakunnilta, ja joissain tapauksissa kirkon ja viranomaisten yhteistyö on tuonut muutoksen alkuperäiseen karkotuspäätökseen. Tämä jos jokin herättää keskustelua kansalaistottelemattomuuden rajoista ja turvapaikkapolitiikan toimivuudesta.
Monesti ihmiset unohtaa mikä on kirkon tehtävä yhteiskunnassa. Varsinkin Helsingin punavihreä hiippakunta, joka hallitsee mediatilaa, on selkeästi pyrkinyt puuttumaan poliittisiin päätöksiin ja romuttamaan teoillaan turvapaikkamenettelyn. Ikävä kyllä jollain tavalla ymmärrän heidän haikunsa islamilaisesta yhteiskunnasta, jossa kirkko ja valtionoppi on sama asia. Joskus aikanaan vielä kirkko ja kristillisdemokraattinen puolue oli kuin samasta puusta veistetty. Toisin on nykyään ja valtaa janoavat papit löytyvät punavihreästä puoluekentästä.
Tänä päivänä koti, uskonto ja isänmaa ovat vain puhetta vaalien alla. Varsinkin uskonto tuntuu tulleensa tiensä päähän. Itselläkin on usko koetuksella – eikä ole ensimmäinen kerta. Laura Huhtasaari sanoi Turun synkkenevässä illassa ” Haluan, että kirkko puolustaa kristillisiä arvoja, kristittyjä, kristillistä perinnettä, koska muuten islam pyyhkii yli.” ”Älkää alistuko tämän yhteiskunnan hegemonian edessä esimerkiksi sateenkaariaatteelle. Pitäkää Raamatusta kiinni, pitäkää Jumalan sanasta kiinni. Se on rohkeutta, ja sitä me teiltä odotamme” Tämä oli kirkolle liikaa ja irtisanoutui täysin Huhtasaaren mielipiteestä.
Kirkko siis irtisanoutuu sen tärkeimmistä tehtävistä ja alistuu sosiaalisenmedian paineessa vielä tekemään sen julkisesti. En voi muuta kuin ihmetellä oman seurakunnanjäsenenä kirkon kaksinaismoralismia. Suomen kirkon tehtävänä ei ole maailmojen halaaminen, vaan oman seurakunnan ja lähimmäisten auttaminen. Meillä väestöstä on jo viidesosa köyhyysrajan alapuolella. Työnsarkaa siis löytyy ja omasta laumasta kuuluu ensin pitää huolta.
Jeesus sanoi ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat”. Minulle uskonto merkitsee tekemään vastavuoroisesti toisille saman kuin mitä haluaisi itsellenikin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä en haluaisi itsellenikään tehtävän. Kukaan muu ei suomalaista auta kuin toinen suomalainen, se on vissi asia se.
Suomalainen kirkko on syvässä kriisissä. Juice aikanaan lauloi, että ”pirulle huitaisin mustepullon ja piru pani raamatun uusiksi” pitää tänä päivänä paikkansa. Kirkon herroista ja piispoista on tullut liian ylpeitä pitämään vaan suomalaisten puolta. Kirkko on ollut laiska tarjoamaan seurakunnanjäsenille johdatusta ja ovat samalla vihaisia kun siitä ulkopuolinen moittii. Toisaalta he ovat myös liian kateellisia tunnustaakseen, että joku Laura voisi olla oikeassa sanomisessaan. Kirkko turhaan yrittää ahnehtia itselleen ymmärtäjiä ja seurakunnanjäseniä irstailijoiden ja sateenkaarihenkilöiden keskuudesta. Vaikka meillä onkin uskonvapaus, niin onko liian kohtuutonta pyytää kirkolta vain yhtä asiaa. Älkää antako islamille tilaa. Suunnan on muututtava, koska muuten olemme kadotuksen tiellä.
Amen
Vain lapsen Jumala on kaikkien kaveri, joka pelastaa kaikki kaikelta pahalta. Se on hyvä lohtu lapselle. Aikuisen jumala on se joka auttaa häntä joka kantaa vastuun, auttaa itseään ja lähimmäisiään sekä suojelee eritoten heitä joista ovat vastuussa.
Kun tulee aikuiseksi on vedettävä rajoja ja kannettava vastuuta. Kirkkomiehien kannattaisi välillä lukea sitä raamattua niistä aikuisillekin osoitetuista kohdista. Vastuuton maailmanhalaaja on pahuuden edesauttaja ja antaa vain tilaa pahuudelle käpertyen lapsille tarkoitettuun kaikelta pahalta vapahtavaan jumalkuvaansa.
Mutta tyhmyys ja sokeus on synti aikuiselle, pelkkä rakkaus ei riitä, sillä tyhmyys ja sokeus on valinta josta hyvä tahto puuttuu tyystin, se on pelkurin rakkautta. Itsensä voi naulita vaikka ristiin ja uhrata itsensä muka kaiken maailman ihmisoikeuksien puolesta taistelijana, mutta ei siitä saa silloin Jeesuspisteitä jos sen tekee vain pelkuruuttaan ja paetakseen vastuuta pahuuden vastustaisessa ja oikeuden ja totuuden nimissä omien lähimmäisten suojelemisessa. Jos ei omia lähimmmäisiään suojele, ei ole vieraillekaan kulttuureille mitään sellaisella papilla annettavaa. Sellaiset pelkuruuttaan itsensä ristiin naulitsijat ovat elämän halveksujina vielä alhaisempia kuin pahat kuolemaa kylvävät Islamistit, koska pohjoisen kristinuskon muovaaminen itsemurhakultiksi on todella vielä kuvottavampaa kuin murhakultti.
Kun Jumala on jo potkaistu ulos kirkosta, niin mitäpä uskovaisetkaan siellä enää tekevät.
https://eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/
Kristinusko, samaa beduiinien satua kuin islamkin.
Tervejärkinen ei näitä uskontoja kaipaa.
Meillä suomalaisilla oli ihan oma Ukko ylijumala, miksi siitä on luovuttu?
Jos se olikin SE OIKEA JUMALA?
Ovatko persut Kd-puoluesta karanneita lahkolaisia, jotka palvovat Israelia ja juutalaista kansaa jumalanaan`? Onko se Jumalan sanan mukaista?
Sionismi ja Islam ovat olemassa valloittaakseen koko maailman.
Samaa teki Kristinusko muinoin.
Milloinkahan ihmisten älykkyys saavuttaa niin korkean tason että lakkaavat uskomasta satuihin?
Toisaalta kirkon nykyinen lopullinen kriisi eli sen kuuluisan ”arvopohjan” kadottamisesta eli kristillisen oikeaoppisuuden, mikä perustuu Uuden Testamentin Sanomaan ja sen Hengen noudattamiseen, joka koskee niin peruskristittyä kuin varsinkin kirkkoa ja sen noudattaman Raamatun antaman yksiselitteisen ohjeistuksen mukaista kristillisyyttä ja oikean sekä väärän erottamista toisistaan, eikä noiden kahden välistä sekoittamista keskenään niin, että siitä tulee ”paha kakku”.
Ennen kirkkokansaa peloteltiin saarnastuolista käsin joka sunnuntai samalla unilukkareiden pitäessä vahtia helvetin tulella ja kärsimyksillä tarkoituksena pitää se ”puiden välissä” erossa synnin turmelluksista, jotka ainakin maaseudulla enimmäkseen oli hyttysen ampumista tykillä, mutta se kuului tuohon ajanjaksoon oleellisena osana papin työtä ja wanhan ajan Jumala oli Vanha Testamentillisen ankara ja julma. Nythän ei enää saa enää saarnata helvetistä yhtään mitään ja ainakin Ruotsissa (no, missäs muualla) on luovuttu koko helvetti -käsitteestä kokonaan ja kuuleman mukaan ”kaikki” pääsevät Taivaaseen riippumatta siitä millainen sarjamurhaaja tai raiskaaja on maallisessa elämässä ollut, sillä Jumala on niin hyvä ja rakastava, ettei Hän saata ketään niin kuumaan paikkaan heittää, vaan Suuressa Rakkaudessaan armahtaa pahimmankin konnan pälkähästä.
Nyt tilanne on sikäli toinen, että luterilaisen kirkon johdon piirissä ja sen palveluksessa olevat papit ovat alkaneen ITSE ”keulimaan” niin paljon, että on menty ”lepikon puolelle” jo pitkästi homosteluineen ja muhamettilaisten päänkatkojien pyllyn pussaamisessa sekä selvän punaisen kommunismin aatteiden noustessa päähän kuin ent. arkkipiispan Kari Mäkisen ja ent. Helsingin kinkeripiirin naispuolisen piispan Irja Askolan votkapaukut.
Tästä seurauksena uskonnon oikeaoppisuuden ja Sanoman opetuksellisten krumeluurien ”saarnaaminen” on kääntynyt päälaelleen sikäli. että NYT perinteisen linjan yksittäiset seurakunnan jäsenet oikovat seurakuntien kirkonpätä palaamaan Raamatun alkuperäiseen sanomaan ja noudattamaan sen yksiselitteisiä tulkintoja siinä, mikä kristillisessä uskonnossa katsotaan synnilliseksi elämäksi ja mikä ei.
Eli ”muna on alkanut opettamaan kanaa”.
Mutta yhtä kaikki tämäkin ”kuuluu ohjelmaan”, sillä Raamatussa mainitaan ns. ”eksyttäjistä”, jotka vievät kirkon harhaan ja näin vetävät mukanaan niitä, jotka heikkomielisyydessään näitä uskovat luottaen kirkon auktoriteettiin ja valtaan muuttaa Raamatun Jumalan Sanaa mieleisekseen syystä, että se näin saa verotuloja uusien jäsenien kautta, jotka eivät ole takaisin tulevia ”eksyneitä lampaita”, vaan ovat vielä senkin jälkeen niitä samoja lampaita, mutta heidän syntinsä on maassa hyväksytty, mutta ei Taivaassa.
Kirkko kumartaessa maailmaa samalla pyllistää Jumalalle ja se vallalla olevan käsityksen mukaan tulee aika ”kalliiksi” ”loppupeleissä”.
Itse olen eronnut kirkosta heti kohta v. 2015 ”ensi maininkien” jälkeen lopullisesti kyllääntyneen silloisen arkkipiispa Kari Mäkisen antamien aivopieruisten lausuntojen siivittämänä, enkä ollut ainoa, sillä joka kerta kun tuo mies suunsa suvaitsi avata kirkosta eroamissa oli ”piikki”.
Se aika koitti jo aikaa sitten kun länsimaissa lakattiin uskomasta jumaliin. Ei niihin kukaan konkreettisesti uskokaan lukuunottamatta hihhulivähemmistöä vaan kyse on kulttuurimeemistä, sanasta joka pantheistisesti viittaa luontoon tai arvomaailmaan.
Kirkko länsimaissa on jo muinoin menettänyt määräysvaltansa uskonnollisena instituutiona, koska kristinuskon arvot ovat historian aikana kehittyneet humaanimmiksi ja tiedettä enemmän arvostaviksi ja se kehitys on tullut juuri uskon puhdistajilta, uskonnollisen ajattelutavat vastustajilta joita kirkko tyypillisesti on vainonnut.
Nykyisin taas uususkonnollisuus on nimenomaan postmodernissa matriarkaattisessa emootioita korostuvassa ajatusmaailmassa joka on pinnallisesti usein ateistista ja heikko määräysvallaton ihmisiä houkuttelemaan alistettu kirkko yrittää vain mukautua ulkopuoliseen paineeseen ja ympäröivään kulttuuriinsa ilman että pyrkisi lainkaan puskemaan minkään sortin eettistä tai moraalista pohdintaa tai selkärankaa minnekään. Kirkosta ei ole koskaan siis ollut mihinkään, vaan ainoastaan rohkeat ei-uskonnolliset ajattelijat ovat vieneet länsimaista sivistystä eteenpäin ja kirkon on ennenpitkää ollut pakko seurata perässä.
Silti nykyisin käsite Jumala, on poliittinen meemi jota kaikki erityisesti USA:ssa käyttävät, vaikkei sillä olekaan useimmiten mitään todellista uskonnollista sisältöä.
Eniten uskonnollisia voisi jopa ajatella olevan niiden, jotka uskovat sillä olevan jotakin väliä puhutaanko Jumalasta vai luonnosta… Uskonnollisuus elää katsojan silmässä, ei niinkään käytetyissä sanoissa.
-Jos jossakin maassa on heikko armeija niin kohta siellä vallitsee jonkin muun maan armeija.
-Jos jossakin maassa on heikko uskonnon asema, niin kohta siellä vallitsee jokin muu uskonto.
Kristinusko on se uskonto joka on nostanut länsimaat mahtavaan kukoistukseen. Kristinuskon avulla ollaan jaksettu työskennellä karuissa oloissa ja kristinusko on antanut voimaa tavoitella parempaa elintasoa, kristinuskolla on saatu voimaa sotia oman kansan olemassa olon puolesta jne.
Kristin uskon moraali käsitykset kumpuavat Jumalan pelosta. Kun teet pahaa rikot itseasiassa Jumalaa vastaan. Jumalan tuomiota et voi paeta. Esivalta voi tappaa sinut , mutta Jumala tuomita sielusi ikuiseen kadotukseen. Oli siis parempi elää ihmisiksi hyvää tehden, josta taas seurasi Jumalan siunaukset aavikotkin saatiin kukkimaan. Ja on hyvä tiedostaa että kristinusko on itseasiassa ihmisen suhde Jumalaan. Jos et elä ja hengitä Jumalassa niin podet monenlaista pelkoa ja ahdistusta, mutta Jumalaan uskova elää sisäisessä rauhassa, koska hän on rakentunut Kristuskalliolle. Jeesus lupasi opetuslapsilleen että: Rauhan mInä jätän teille, sen minä annan teille. En minä anna niinkuin maailma antaa…
Mikä se Jeesuksen jättämä rauha sitten on? -Se on iankaikkisen elämän armolahja. Ristillä vuodatetun veren evankeliumi, joka sen ottaa sydämessään vastaan on uudesti syntynyt kristitty ja niin edespäin.
Kaikki suomalaiset ovat kuulleet Kristuksen evankleliumin mutta harva ottaa vastaan. Sijaan on tullut pilkka ja nauru.
Seuraus :Suomea miehitetään vieraan jumalan sotilailla ja kansalla menee huonosti.
-Nehemia 13:25 Älkää antako tyttäriänne vaimoiksi muukalaisten pojille älkääkä ottako pojillenne tai itsellenne vaimoiksi muukalaisten tyttäriä!
Jumala siis varoitti kansaa, koska muukalaisiin sekaantuneet alkavat herkästi seurata puolisonsa epajumalia ja kansa heikkenee.
Lopuksi. Jyrki Åland kirjoitti että usko on koetuksella. Johtotähdeksi hänelle ja kaikille meille: emmehän usko kirkko instituutioon vaan uskomme Jeesukseen Kristukseen.
Kaikkein kummallisinta minusta on se, että kristityt pitävät kumppaninaan islamin kannattajia tukemalla islamia liki kaikin tavoin. Jos kristity eivät tunnista islamin uhkaa on kyse tyhmyydestä ja taitamattomuudesta joka ylittää lapsen uskon korkealta tukevasti ilmaa haukkoen.
Lapset sentään ymmärtävät uhkia.
Onko islam kristittyjen uusi uskonpuhdistus??????