Tiesitkö: Euroopan ihmisoikeussopimus hyväksyy irtolaisten vangitsemisen ja käytännössä kuolemantuomionkin?

Euroopan ihmissoikeussopimus, eli perussopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi kuulostaa hienolta asiakirjalta. Sen nojalla on sakotettu useita sen allekirjoittaneita maita, milloin vinksahtaneista oikeudenkäynneistä ja milloin muista syistä. Sen tarkoitus on, kuten sanottua, turvata eurooppalaisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutuminen. Sitä voisi kutsua eurooppalaisen sivistyksen yhdeksi kulmakiveksi, mutta jotakin varsin pahansuopaa ja takapajuista asuu tuossa asiakirjassa.

Esimerkkinä Euroopan ihmisoikeussopimuksen kummallisuuksista voisi mainita sen, että sopimus kaikessa yleväisyydessään kautta rantain hyväksyy kuolemantuomion, mikäli jossakin maassa tällainen rangaistus on jostakin rikoksesta säädetty. Euroopassa vain yhdessä maassa kuolemantuomio on käytössä. Tuo maa on Valko-Venäjä, joka teloitti vuonna 2017 yhden ihmisen.

Esimerkiksi ETYJ:n (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön) jäsenmaista vain Valko-Venäjän lisäksi Yhdysvallat sallii kuolemantuomion. Vaikka kuolemantuomio on sopimuksen mukaan myöhemmin lisäpöytäkirjoissa 6 ja 13 kielletty, ei sen toimeenpanosta ole seurannut mitään rangaistuksia esimerkiksi mainitulle Valko-Venäjälle. Myöskin tietyissä poikkeusoloissa sopimus sallii kuolemantuomion niillekin maille, joidenka lainsäädännössä sitä ei normaalisti ole.

Myöskin ihmisen vapauden riistämiseksi riittää sopimuksen mukaan yllättävän mitättömätkin asiat. Esimerkkinä tällaisesta voi olla alkoholismi, heikko mielenterveys ja jopa irtolaisuus, käytännössä kodittomuus. Toisaalta ihminen voi menettää vapautensa myöskin tämän laittoman maahantulon estämiseksi, mutta tätä oikeutta ei Euroopassa enää viime vuosina olla juurikaan harjoitettu, vaan käytännössä laittomasti maahan tulevat voivat pyräyttää pakolaisjärjestelmämme suomat pykälät ympäri yhä uudestaan ja uudestaan.

Liikkumisenvapaudesta on mainittu neljännen lisäpöytäkirjan 2 artiklassa. ”Jokaisella, joka on laillisesti jonkin valtion alueella, on oikeus liikkumisvapauteen tällä alueella ja vapaus valita asuinpaikkansa.” – Mutta, kuten aiemmin opimme, irtolaisuus ei ihmisoikeussopimuksen mukaan ole välttämättä hyväksyttävää. Tämä ja monta muuta ristiriitaa voi löytää sopimuksesta, jonka tarkoituksena on taata perusoikeudet ihmisille, joka ei loista ainakaan yksiselitteisyydellään. Esimerkiksi rotuun, uskontoon, kansallisuuteen tai muuhun perustuva syrjintä on kielletty, mutta kuitenkin tiettyjen ehtojen täyttyessä esimerkiksi turvallisuusaspektien kohdalla, tämä on vain tyhjää puhetta. Joukkokarkoitus on kuitenkin muistettu kieltää erikseen…

Rangaistusta ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan voi antaa ilman, että teko kyseisen valtion laissa olisi rangaistavaksi määritelty. Kuitenkin porsaanreikä löytyy heti samasta artiklasta kohdasta 2, jossa mainitaan seuraavaa:

– Mikään tässä artiklassa ei estä ryhtymästä oikeudenkäyntiin henkilöä vastaan ja tuomitsemasta häntä rangaistukseen teosta tai laiminlyönnistä, joka sivistyskansojen hyväksymien yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti oli tekohetkellä rikollinen teko.

Tässä tapauksessa kysyttäväksi jää enää, kuka määrittelee ”yleisen oikeusperiaatteen”…

Vihapuhe on vaarallisempaa kuin naulapommit ja puukkoiskut?

Eräiden tilastojen* ja mielipiteiden mukaan joidenkin uskontojen edustajien määrällisellä lisääntymisellä on selvä yhteys rikollisuuden, turvattomuuden ja läntisessä maailmassa moraalittomana pidetyn toiminnan lisääntymiseen. Uskonnonvapauden rajoittamisen kanssa ollaan silti melkoisen pidättyväisiä, vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuskin tämän mahdollistaisi. Sen sijaan sananvapaus on huomattavasti voimakkaammin tulilinjalla. Sananvapauden rajoittamiseksi riittää käytännössä samat syyt kuin uskonnonvapaudenkin rajoittamiseen. Sekä uskonnon, että sananvapautta voidaan rajoittaa turvallisuuden ja moraalin nimissä. Lisäksi sananvapautta voidaan rajoittaa valtion  alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.

Oikeus vapaisiin ja salaisiin vaaleihin ja omaisuuden suojaan – Ainakin melkein…

Ruotsin vaaleissa kävi ilmi, että vaaleissa käytössä olleet puolueäänestyslipukkeet olivat kansalaisten otettavissa niin, että tilassa samaan aikaan olleet pystyivät vaivatta näkemään, minkä puolueen lipukkeen kansalainen valitsi. Erityisen kiusalliseksi tilanne saattoi muodostua Ruotsidemokraatteja äänestäneille, sillä Ruotsidemokraattien liput oli joissakin paikoissa sijoitettu selkeästi erilleen muista. Euroopan ihmisoikeussopimus kuitenkin velvoittaa jäsenvaltioita järjestämään ”kohtuullisin väliajoin vapaat ja salaiset vaalit”. Ruotsin vaaleissa salaisista vaaleista ei näin ollen juuri ollut tietoa, vaan vaalisalaisuus paljastui kaikelle kansalle jo ennen itse äänestystapahtumaa.

Omaisuuden suojasta todetaan jokaisella olevan oikeus rauhassa nauttia omaisuudestaan eikä keneltäkään saa riistää tämän omaisuutta. Yllätyitkö, että sopimuksessa on porsaanreikä? Toki kansalaisen on varmasti helppo ymmärtää, että omaisuus voidaan riistää tältä laissa määrättyjen perusteiden mukaan, kuten velkojen maksamiseksi, mutta erikoinen maininta löytyy samasta lauseesta, jonka alussa todetaan, että omaisuus voidaan riistää ”julkisen edun nimissä” tai ”kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti”. Onpa tätä vielä erikseen vahvistettu seuraavalla tokaisulla:

– Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen.

Kuten sanottua, Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulisi taata kansalaiselle tämän ihmis- ja perusoikeudet, mutta kuitenkin sopimus on täynnä kokonaisten porsaiden armeijoiden mentäviä reikiä aina omaisuudensuojasta kuolemantuomioon ja liikkumisenvapauteen saakka. Myöskin on huomioitava, ettei esimerkiksi Suomi käytä paljon huudettujen ihmisoikeuksienkaan suomia mahdollisuuksia turvallisuutensa ja vakautensa turvaamiseksi.

Mainittakoon erikseen lopuksi, ettei sopimus myöskään rajoita ulkomaisten poliittisten toimijoiden toimintaa allekirjoittaneissa valtioissa. Sopimuksen mukaan hybridivaikuttaminenkin on ”ihan jees”.

Lähde: Euroopan ihmisoikeussopimus, Amnesty

*Kyseisiä tilastoja ei voida julkaista Nykysuomessa, sillä sellainen voitaisiin tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.