STM: Suomalaisten osallisuuteen vaikutetaan ruoka-apua tehokkaammin varmistamalla yhteiskunnan rakenteiden toimivuus
Ihmisten osallisuutta edistetään ja syrjäytymistä ehkäistään parhaiten varmistamalla, että yhteiskuntamme rakenteet ovat kunnossa. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) toivoo, että tämä kokonaisvaltainen näkemys ihmisten hyvinvointiin otettaisiin huomioon parhaillaan julkisuudessa käydyssä keskustelussa ruoka-avusta.
Ruoka-avun sijaan on tärkeää tavoitella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti parannuksia ja tukea ihmisten arkielämään. Tätä työtä tehdään hyvällä sosiaalipolitiikalla, jonka lainsäädännöstä ministeriö vastaa. Käytännön työssä asiakkaiden tarpeita vastaavat sosiaalipalvelut ja viranomaisten työtä tukeva järjestötyö ovat avainasemassa.
Ruoka-apu on kansalaistoimintaa
Hyvinvointivaltion rakentamisen keskeisenä ajatuksena ja saavutuksena on jo vuosikymmenien ajan ollut päästä eroon köyhäinavusta. Perinteistä köyhäinapua muistuttavat leipäjonot palasivat Suomeen 1990-luvun laman ja eurooppalaisen köyhyyspolitiikan ja EU:n elintarviketuen myötä. Ruoka-apu ei ole osa suomalaista sosiaaliturvaa vaan se perustuu kansalaistoimintaan. Suomalaisen ruoka-avun toteuttamisessa on mukana yli 400 kolmannen sektorin toimijaa, jotka jakavat pääasiassa vähittäis- ja tukkukauppojen ylijäämäruokaa.
STM korostaa, että vähävaraisten ja köyhien ihmisten elämäntilanteen parantamiseen tarvitaan muutakin kuin ruoka-apua tai jonkin sosiaaliturvaetuuden korotusta. Monet ruoka-avun varassa olevat ihmiset tarvitsevat apua sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiinsa, kuten masentuneisuuteen, päihdeongelmiin tai heikkoon fyysiseen terveydentilaan, ylivelkaantumiseen tai yksinäisyyteen. Lähes neljännes ruoka-avussa käyvistä kokee itsensä yksinäiseksi, kun koko väestössä yksinäisyydestä kärsii vain kolme prosenttia.
Kärkihanke eriarvoisuuden kaventamiseksi
Parhaillaan yksi hallituksen kärkihankkeista keskittyy hyvinvoinnin edistämiseen ja eriarvoisuuden kaventamiseen. Kärkihankkeessa rahoitetaan useita jo toimiviksi todettuja hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, ja ne on tarkoitus juurruttaa käytäntöön eri puolille Suomea.
Yksi kärkihankkeeseen kuuluvista hankkeista on Kirkkohallituksen koordinoima ”Yhteinen keittiö”. Yhteinen keittiö on kaikille tarkoitettu matalan kynnyksen tila, jossa yhdessä eri tavoin toimimalla luodaan yhteisöllisyyttä. Toimintoihin kuuluvat muun muassa ruoanlaitto, yhteinen ateriointi ja muu yhdessä tekeminen. Tavoitteena on, että ensi vuonna paikalliset toimijat tekevät yhteistyötä Yhteisissä keittiöissä 36 paikkakunnalla 18 maakunnissa.
STEA-avustuksilla rahoitetaan järjestöjen terveyttä ja hyvinvointia edistävää työtä
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) hallinnoimilla avustuksilla rahoitetaan yleishyödyllisten yhteisöjen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävää työtä. Vuonna 2018 järjestöille jaetaan rahaa 342 miljoonaa euroa. Tämä rahoitus auttaa järjestöjä, jotka tukevat viranomaisten tekemää työtä osallisuuden edistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Taustatietoa ruoka-avusta
Pysyvää rahoitusta ruoka-apuun EU:sta
EU:n elintarvikeapua Suomi on vastaanottanut vuodesta 1995 lähtien. EU:n ruoka-apujärjestelmä korvattiin vuonna 2014 vähävaraisimmille suunnatulla eurooppalaisen avun rahastolla, josta Suomessa vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Vähävaraisten avun toimenpideohjelmaa hallinnoi ja toimeenpanee maa- ja metsätalousministeriön alainen Maaseutuvirasto, koska EU:n ruoka-avun taustalla ovat olleet alkujaan maatalouspoliittiset syyt. Vähävaraisten avun toimenpideohjelman (2014–2020) kautta on jaettu ruoka-apuun vuonna 2016 noin 3,5 miljoonaa euroa ja vuonna 2017 noin 3,6 miljoonaa euroa.
Väliaikaista rahoitusta ruoka-apuun eduskunnan hankemäärärahalla
Eduskunta on antanut vuoden 2015 ja 2016 lopussa seuraavan vuoden talousarviosta päättämisen yhteydessä ylimääräistä hankemäärärahaa eli ns. ”joululahjarahaa” ruoka-avun tukemiseen. Tätä rahaa myönnettiin miljoona euroa vuoden 2016 ja 2017 talousarvioesityksiin. STM jakoi rahan valtionavustuksina järjestöille vuosiksi 2016–2018, joten järjestöt voivat käyttää rahaa vielä ensi vuonna. Sen sijaan eduskunta ei myöntänyt ylimääräistä ”joululahjarahaa” vuoden 2018 talousarvioon.
Eduskunnan myöntämällä väliaikaisella hankerahoituksella on tuettu esimerkiksi kylmälaitteiden ja kylmäkuljetusautojen hankintaa ja muita ruoka-aputoiminnan järjestämiseen liittyviä kustannuksia. Näin järjestöt voivat jakaa ruoka-apua elintarviketurvallisuuden näkökulmasta aiempaa paremmin myös tulevina vuosina.
Lähde: STM
Tunnen suurta myötähäpeää päättäjien puolesta. Sillä välin kun hallitus tekee sitä pitkäjänteistä työtään istumalla palavereissa ja kirjoittamalla pöytäkirjoja, niin annetaan köyhien kuolla nälkään. Näin ongelma pienenee oleellisesti.
Kukaan ei ole huvikseen leipäjonoissa, vaan sinne mennään pakosta ja häpeän kanssa. Ajan mittaa siihenkin tottuu, ehkäpä? Leipäjonot ovat kansallinen häpeä. Mutta mikähän mahtaa olla syynä? Ministerin olettamus näkyy olevan, että siellä on alkoholistit, narkit, mt-potilaat ja muut syrjäytyneet. Kas kun siellä on myös paljon pienellä eläkkeellä kituuttavia, opiskelijoita, sairastuneita ja pienpalkkaisia työssäkäyviäkin. Avioero voi viedä tuhkatkin pesästä, tai yritystoiminta loppua kannattavuusongelmiin. Tarinoita on monia – köyhyys yhteistä.
Kyllä hävettää! Luullakseni aika monen äänestyskäyttäytyminen tulee muuttumaan. Valtapuolueiden linjalla tämä kansa kuolee nälkään, mutta avosylin ruokkii ja hoivaa muualta tulleet. Omassa pesässä olisi todella paljon huollettavaa ensin.
Onko ”yhteiskunnan rakenteiden toimivuus” joku uusi ruokalaji? Lähteekö sillä nälkä?
Kun työttömät saadaan aktivoivalla pakko-orjatyöllä tekemään rankasti alipalkattua työtä sosiaaliturvansa eteen STM on varmaan erittäin tyytyväinen. Myös yritykset ovat tyytyväisiä kun sosiaaliturva siirtyy huono-osaisten ihmisten tukemisesta yritysen tukemiseen. Sillä sitähän se on kun yhteiskunta tukee yritysten palkanmaksua pakottamalla työttömät halpatyövoimana työttömyysturvan suuruisella palkalla yritysten alipalkkaorjatyövoimaksi eli sosialisoi palkanmaksun. Kokoomuksen ja Kepun kapitaalikommunismi/sosiaalikapitalismi yksityistää kyllä firmojen ja omistajien voitot mutta sosialisoi enenevässä määrin tappiot(eurokriisituet ym.), kulut mm. palkkakulut(palkkatukeminen, sosiaaliturva alipalkkauksen jatkeena, aktivointipakkotyö työttömyysturvalla) sekä ympäristörikokset(Talvivaara ym.) yhteiskunnan, kansan ja veronmaksajien maksettavaksi. Loiskapitalismiksikin tätä uusliberalistista suuntausta kutsutaan jossa omistaja vie ja työntekijä vikisee.