Nobel-säätiön osakesalkussa arveluttavia sijoituksia
”Framtiden i våre hender” on norjalainen ensimmäisten maiden kulutusta kritisoiva järjestö joka on kammannut Nobel-säätiön sijoitukset sen julkisista raporteista. Yhdistyksen löydöt ovat varsin arveluttavia ottaen huomioon Nobel-säätiön itsensä ajamat ja palkitsemat arvot.
Säätiön investoinneista löytyy muunmuassa aseteollisuutta, tupakkayhtiöitä, hiilen tuottajia jne. Asiaa tutkineen järjestön edustaja Anja Bakken Riise kertoo että yllämainitut alat ovat vasta jäävuoren huippu eikä Nobel-säätiön idean kannalta arveluttavat sijoituskohteet rajoitu näihin aloihin.
Säätiön sijoituksista löytyy omistuksia muunmuassa Saab AB:sta, British American Tobacco-tupakkayhtiöstä ja hiilienergiayhtiö RWE:stä. Bakken Riise huomauttaa sijoituksien omituisuudesta erityisesti siksi että Nobel-säätiö jakaa maailmankuuluja palkintojaan esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan taisteleville ja sotien ehkäisyssä tai muussa rauhan edistämisessä kunnostautuneille.
-”…Osallistuvat itse samaan aikaan siihen, mitä vastaan palkinnonsaajat taistelevat.”
Nobel-säätiö ei ole kyennyt vastaamaan Framtiden i våre henderin esittämiin kysymyksiin vaan kiertelee asian ympärillä. Säätiön johtajan Lars Heikensteinin mukaan säätiön omistukset ovat rahastojen kautta välillisiä eikä se osallistu yksittäisten sijoituskohteiden valintaan. Johtaja vähättelee ”paljastuksia” kutsumalla mainittua ruotsalaista rahastoa ”pieneksi pelaajaksi” verrattuna norjalaiseen öljyrahastoon. Heikenstein kertoo myös että säätiö on kehittänyt eettisiä ohjeita sijoituksien eettisyyden varmistamiseksi. Hänen mukaansa kansainvälisiä yleissopimuksia rikkovat johtajat eivät saa uusia investointeja säätiöltä.
Lähde: YLE
Sotateollisuutta ei siis ole uskallettu edes mainita.
Ruotsi on aina hyötynyt sodista muiden kustannuksella. Kaksinaamainen ja kaksinaismoralistinen valtio. Uhoaa venäjälle ehkä vähän liikaa nyt kun maalla on heikot puolustusvoimat vaikka lisää määrärahoja. Kokemuksen puute ja maan sisäinen ongelma on paha yhdistelmä, jolla ei saada kriisitilanteessa sellaista yhtenäisyyttä kuten esim. Suomessa.