Yhteenveto miksi Trump voitti ja miksi Trump menestyy

Julkaistu 17.12.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 7 minuuttia

Ystävät USA:sta tekivät yhteenvedon, miksi Trump voitti ja miksi hän menestyy:

"Suomessa luullaan, että Trump on osa rikasta eliittiä, vaikka asia on juuri päinvastoin. Vaikka hän on rikas, niin se ei tarkoita, että hän on osa eliittiä.

Trump on työhaalarit päällä kävelevä älykäs miljardööri, rekkakuski ja putkimies, joka syö omassa kulta päällysteisessä pöydässä yksityisessä suihkukoneessaan viiden dollarin arvoisia McDonalds hampurilaisia. Hän on roskaruuan ystävä.

Hän on brutaalisti rehellinen, joka saa hänet myös usein ongelmiin median kanssa. Hän puhuu kansankielellä muurareille, hitsaajille ja ompelijoille. He ymmärtävät Trumppia ja Trump ymmärtää heitä. Hän puhuu niinkuin monessa olohuoneessa puhutaan.

Hän uskaltaa sanoa asiat suoraan mitään hienostelematta tai poliittista korrektiutta käyttämättä. Hän tuntee työmaillaan tekevät raudoittajat, kirvesmiehet, putkimiehet ja sähköasentajat. Hän tuntee heidän perheenjäsenet ja lapset. Hän rakastaa työtätekevää kansaa ja tuntee olevansa kotonaan rakennustyömailla. Hän rakastaa työntekemistä, omaa perhettään ja lapsiaan. Hän rakastaa poliiseja, palomiehiä, tehdastyöläisiä ja kaivostyöläisiä. Hän haluaa, että ihmiset saavat asua turvallisesti.

Hän on pitänyt kaikki juuri heille osoitetut vaalilupauksensa. Se on outoa. Poliitikot eivät juuri koskaan pidä vaalilupauksiaan, mutta Trump ei olekkaan poliitikko. Hän vihaa poliittista ja valtamedian eliittiä. Hän haukkuu valtamedian suoraan heidän kameroidensa edessä. Hän sanoo sen mitä jokainen perusjamppa on aina halunnut sanoa suoraan. Hänellä on kaikki. Hän ei tarvitse mitään keneltäkään eikä ole kenellekkään mitään velkaa.

Verouudistuksestakin on valtamediaeliitti uutisoinut tahallaan täysin väärällä tavalla. He vihaavat Trumppia, koska hän ei ole osa poliittista eliittiä ja ei tee dillejä eli ei hyväksy lobbausta heidän kanssaan.

Hänen yksi suurimmista vaaliteemoista oli poliittisen eliitin muodostaman suon kuivattaminen. Tämän vuoksi häntä vihataan poliittisissa piireissä Washingtonissa. Hän antoi potkut 11 000:lle valtion byrokraatikolle ensimmäisen 6 kuukauden aikana eli heidän sopimuksiaan ei jatkettu uuden Presidentin valtakaudella. Siis sille turhalle porukalle, jotka Obama palkkasi.

Valtamedia on osa poliittista eliittiä Amerikassa. Yli 95% Amerikan mediasta vihaa Trumppia ja Suomen media seuraa sitä. Lopputuloksen voitte lukea iltapäivälehdistä.

Trumpin Yhdysvaltojen historian suurimmassa veroleikkauksessa tuodaan yritysverotus 35%:sta 21%:iin. Ensimmäinen muutos vuoden 1986 jälkeen. Rikkaiden eli Trumpin itsensä kaltaisten verotus jatkuu korkeana. Köyhien ja keskiluokkaisten vero laskee verolaissa olevan tekstin mukaan, paitsi jos kuuntelee VALEvaltamediaa tai suomalaisia iltapäivälehtiä, silloin se on päinvastainen.

Uudet alennetut progressiiviset veroasteet ovat 10, 12, 22, 24, 32, 35 ja 37%. Lasten vähennykset nousevat $2000 per lapsi auttamaan lapsiperheitä.

Amerikassa on 30 miljoonaa pienyritystä. Ne työllistävät 57.9 miljoonaa amerikkalaista eli pienyritykset työllistävät 48% amerikkalaisista työtä tekevästä väestöstä. Yritysten veroleikkauksella on valtava merkitys talouteen. BKT nousee kolmesta viiteen prosenttiin joka tarkoittaa 1.2 biljoonan dollarin lisäystä talouteen. Kotitalouksien vuositulot nousevat 4000 dollarilla. Valtion säädökset, joita Trump on leikannut on tuottanut aikaisemmin 1.9 biljoonan dollarin menetykset valtion talouteen.

Nykyisyydessään USAn verolaki on useita tuhansia sivuja pitkä, jota ei kukaan ymmärrä kokonaisuudessaan. Trump yksinkertaistaa koko prosessin. Veroilmoituksen pystyy jatkossa tekemään postikortinkokoiselle paperille.

Amerikkalaiset yritykset eivät ole pystyneet kilpailemaan ulkomaalaisten yritysten kanssa. Amerikkalaisten yritysten on pitänyt maksaa vientiveroja myydessään tuotteitaan muihin maihin. Muut maat puolestaan ovat saaneet tuoda tuotteitaan Amerikkaan ilman mitään veroa vaikka työllistäminen eli tuotteiden valmistus Amerikassa on kalliimpaa.

Trump tasoittaa pelikentän nyt niin, että amerikkalaisilla yrityksillä on yhtä hyvät mahdollisuudet kilpailla Amerikan markkinoilla ja myös kansainvälisesti. Vuoden 2001 jälkeen jolloin Kiina liittyi World Trade Organization:iin, 80 000 tehdasta on lähtenyt pois Amerikasta halvemman työvoiman maihin. Trumpin tekemien muutosten vuoksi yritykset juoksevat takaisin Amerikkaan. Suorastaan tulvivat takaisin. Lisää työpaikkoja.

Amerikkalaisilla (monikansallisilla) yrityksillä kuten Google, Facebook, Apple, Johnson & Johnson and Pfizer on lähes 3 biljoonaa dollaria offshore tileillään veroparatiiseissa. Trumpin uusi verolaki vapauttaa ne rahat takaisin Yhdysvaltojen markkinoille luomaan työpaikkoja ja rakentamaan uusia tehtaita. Yritykset saavat Trumpin uuden verolain vuoksi tuoda rahansa takaisin 15.5% verotuksella sekä rahaa vastaavia tuotteitaan 8% verotuksella. Ennen se olisi ollut 35%. Trump haluaa tuoda nämä maan ulkopuolella istuvat rahat takaisin ”työskentelemään” amerikkalaisten ihmisten etujen hyväksi sekä tuottamaan myös verotuloja. Luomaan työpaikkoja.

Suuri ero ajattelussa tulee esille hyvin pienellä yksinkertaisella esimerkillä. Poliittisen eliitin edustamat Obama ja Clinton ajoivat ilmaisen rahan jakamista köyhälle kansalle ja erityisesti tummille. He hankkivat rahansa juuri ja nimenomaan rikkaalta eliitiltä. Trump rahoitti itse oman esivaalinsa ja sen jälkeen keräsi lakien mukaisesti kansalta pieninä lahjoituksina päävaalirahat. Hän ei ole kenellekkään mitään velkaa. Obaman ja Clintonin rahoittajat halusivat vastapalveluksia. Clinton ja Obama halusivat nostaa veroja. Obaman aikana Food Stamps eli ilmaisten ruokakuponkien määrä nousi ennätyslukemiin eli 32 miljoonasta 43 miljoonaan.

Trumpin aikana latinojen työttömyys on jo nyt USA:n historian alhaisin. Tummien asunnonhankinta on korkeimmillaan 17 vuoteen. Eikä vielä olla päästy edes kunnolla vauhtiin.

Trumpin toteuttama idea on se, kuten hän monessa puheessakin sanoi, että kaikki ihmiset eivät halua opiskella juristeiksi, insinööreiksi tai lääkäreiksi, mutta he ovat älykkäitä korjaamaan autoja, elektroniikkaa tai rakentamaan taloja. Sen vuoksi hän aikoo perustaa tummien, latinojen ja myös valkoisten vähävaraisempien eli kaikkien köyhien rodusta riippumatta asuittamille alueille ammattikouluja. Samanlaisia upeita alansa asiantuntijoita kouluttavia ammattikouluja kuten Suomessa. Siten he ovat valmiita työelämään ja ammatteihin, jossa maksetaan parempia palkkoja. Tämäkin vaalilupaus on pidetty.

Trump antaa suuria veroalennuksia yrityksille, jotka tuovat tehtaitaan näille alueilla ja palkkaavat sieltä työntekijänsä. Koulutus + yritykset tuottavat tulosta, joilla nämä ihmiset pääsevät pois köyhyydestä.

Trumpin idea on luoda KAIKILLE ihmisille työpaikkoja ja Obaman ja Hillaryn oli nostaa veroja ja jakaa ilmaista rahaa köyhille. Tässä tämä ajattelun eroavaisuus.

Trump on pragmaattinen ajattelija. Käytännön ihminen. Hän tuo usein puhetilaisuuksiin valtavan kokoisia sotkuisia ja monimutkaisia kaavioita ja piirustuksia. Hän näyttää käytännössä, että katsokaa tätä valtavaa seinän kokoista paperia. Tämän on nykyinen lupaprosessi miten tiet tai talot rakennetaan Amerikassa. Tämä nykyinen lupaprosessi kestää 11 vuotta. Hän sanoo, että teemme tästä 3 vuotisen prosessin, joka on yhtä ympäristöystävällinen ja turvallinen, mutta tehokas. Hän poistaa ylimääräisen byrokratian.

Hän on TEKIJÄ ei valehteleva poliitikko. Hänellä on 70 vuotta käytännön kokemusta siitä miten maailma toimii. Obamalla ei ollut mitään todellista työkokemusta. Kauniilla ajatuksilla ei asioita korjata. Ne korjataan virheiden ja onnistumisien kautta pitkällä kokemuksella, tekemällä. Ei pitämällä kauniita tunteita herättäviä ja koskettavia puheita. Vilunväreitä ja kyyneleitä. Sitten kun tulee tositoimet niin tarvitaan tositekijöitä. Ei puhemiehiä. Ei yltiöhumaaneja yliopiston professoreja.

Obama näytti mitä ilman kokemusta saa aikaiseksi. Hän otti enemmän valtionvelkaa kuin kaikki aikaisemmat Yhdysvaltojen presidentit yhteensä (10 biljoonasta 20 biljoonaan).

Lähes kaikki taloustieteilijät sanoivat, että talous ja osakekurssit romahtaa, jos Trumpista tulee presidentti. Valtamedian mukaan, jos asiat menee hyvin se on jonkun muun ansiota. Jos asiat menee huonosti se on Trumpin syy. Hänhän ei voi tehdä mitään hyvin tai oikein.

Tänä vuonna ollaan kuitenkin osakemarkkinoilla tehty yli 80 maailmanennätystä eli historian korkeinta lukemaa Trumpin työllisyyttä ja yrityksiä tukevan politiikan vuoksi. Tätä voi kysyä keneltä tahansa amerikkalaiselta eli miten sinun 401(k) eläkkeellesi on tapahtunut Trumpin aikana. Muutokset ovat dramaattisia, henkilökohtaisia ja näkyvät suoraan ihmisten 401(k) tileillä.

Trumpin vaalitilaisuuksissa oli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kaikki eivät mahtuneet sisään. Työtätekevä kansa, siivoojat, postinkantajat ja kaivurikuskit seisoivat lokakuun kylmässä pimeässä yössä, sateessa stadioneiden ulkopuolella. Kaikki eivät mahtuneet sisään. He eivät olleet koskaan aikaisemmin äänestäneet ketään. Ensimmäistä kertaa heidän elämässään oli joku joka puhui heidän kieltään ja ajoi heidän asioitaan. Hän ei ole poliitikko.

Moottoripyöräkerhot (ei rikollisjengit) tulivat vaalitilaisuuksien ulkopuolelle. He harvoin tulivat sisälle. He tulivat ulos tukemaan, suojelemaan ja osoittamaan kannatuksensa. Trump kutsuikin vaalien jälkeen valkoiseen taloon Harley Davidson yrityksen omistajat. Valkoisen talon piha oli täynnä harlikoita. Hän myös kutsui rekkakuskiliiton johtajat. He tulivat rekoilla. Sen jälkeen tutustuttiin Ovaalitoimistoon. Siellä ovat jo käyneet lähes kaikki kaivosmiehet, puusepät ja tiedemiehet. Amerikkalaiset.

Jos tykkää eliitistä ei välttämättä tykkää Trumpista.

Yhdysvallat on maailman suurin demokraattinen valtio, joka osaa itse äänestää itselleen oman presidenttinsä. Trumppia äänesti älykkäät tiedemiehet, juristit, lääkärit ja tavallista työtätekevä kansa, joka ymmärsi miten tehokas jäjestelmä toimii ilman työkokemusta vailla olevia ihmisiä - poliitikkoja. Ihmisiä jotka eivät välttämättä ole koskaan tehneet mitään tuottavaa, luoneet yhtään työpaikkaa tai edes onnistuneet missään.

Miksi ns. urapoliitikko olisi parempi tai kokeneempi tai viisaampi johtamaan maata kuin joku joka on oikeasti luonut koko elämänsä työpaikkoja ja ollut tulosvastuussa. Onnistunut ja epäonnistunut. Kokenut. Ihminen joka tietää mikä toimii ja mikä ei toimi tosielämässä.

Trump on Yhdysvaltojen Presidentti. Ei koko maailman Presidentti. Suomi saa itse valita omansa. Toivottavasti sellaisen joka ajaa Suomen asioita, olivatpa ne mitä hyvänsä. Trumppikin sanoi, että jokaisen maan pitäisi valita itselleen Presidentti joka ajaa heidän omia etujaan. Sen vuoksi Trump sanoo America first ja että olemme kirkas majakka rannalla. Muut maat voivat seurata esimerkkiämme, jos haluavat. Emme tule ketään siihen painostamaan.

Ei tuomita Trumpia ennenkuin hän on saanut näyttää kykynsä. Jos sydämesi on täynnä Trump vihaa, yritä olla hetken oikeasti suvaitsevainen ja mieti olisko reilua antaa hänellekin mahdollisuuus. Voisiko olla mahdollista, että hän ei olisikaan vihervasemmisto iltapäivälehtien luoma psykopaatti apina idiootti kuten he kaikessa suvaitsevaisuudessaan kirjoittavat?

Lähde: Veikko Vallin facebook päivitys ystävältä

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/