Alkoholismi on sairaus, joka koskettaa useita suomalaisia joko suoraan tai välillisesti. Jokainen varmasti tuntee ihmisiä, jotka painiskelevat viinapirun kanssa. Jos ongelma ei ole omakohtainen, alkoholisteja saattaa silti löytyä lähipiiristä.
Tajunta Media on julkaissut laadukkaan dokumentin nimeltä Viinapiru, joka kuvaa alkoholistien elämää juuri siellä ruohonjuuritasolla. Dokumentti sai hiljattain myös jatko-osan Viinapiru 2. Ohjelmissa ääneen pääsevät itse alkoholiongelmaiset ihmiset, jotka kertovat arjestaan ja mm. vieroitushoitoon pääsemisen vaikeudesta.
Voit katsoa molemmat dokumentit mainoksen alapuolelta.
Se on todettu maailmanlaajuisesti toimivaksi ja Suomessakin lääkärit sen yleisesti tietävät. Lääkärit eivät vain kirjoita sitä jollei osaa pyytää sillä virallisen perustelun mukaan ”sitä valmistaa pieni lääketehdas”. Todellisuudessa lääkäri saa osutensa kirjoittamistaan resepteistä (sv-numero) ja koska Naltrexoni on halpa lääke, eivät reseptitulot ole kovin suuria.
Naltreksonin idea on siinä että se estää aivojen välittäjäaineiden viemästä alkoholin hyvänolon tunnetta aivoihin. Ja siksi se nautinto juomisesta katoaa. Ihminen voi jatkossakin nauttia alkoholia ”sosialijuomana” mutta juominen jää usein toiseen lasilliseen, koska hyvänolontunne jää puuttumaan. Kolmen kuukauden jälkeen aivot eivät osaa kaivata tätä hyvänolontunnetta ja puolen vuoden päästä se jää kokonaan taka-alalle. Ja yleensä siinä vaihessa voi lääkityksen lopettaa tai ainakin merkittävästi vähentää.
Mutta tämäkin, kuten kaikki muutkin hoidon, vaatii ihmiseltä itseltään sen ajatuksen juomisen lopettamisesta. Jos pillereitä ei ota, ei hoitokaan voi toimia.
Tällä halvalla pillerillä saataisiin Suomen sosialimenot romahdusmaisesti pienenemään. Mutta kyse on valtiohallinnon ja lääkäreiden puolelta siitä, että ei haluta.
Viina vapaa kansalainen
8 years ago
Valtioiden monopolien tehtävänä onkin tehdä ihmisistä viinan orjia ja pitää heidät hiljaisina ja ettei vaan omia ajatuksia tule liikaa pintaan. Ovat hyvää vaalikarjaa poliitikoille kun viinan kyllästämille aivoille luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Weston Parkin tilalla Telfordin lähellä on käynnissä Brandywine Festival – virallisen lisenssin saanut Taru sormusten herrasta -festivaali, jossa jokainen osallistuja saapuu paikalle omana hobittinaan, jolla on nimi, taustatarina ja asu. Festivaali avautui keskiviikkona ja jatkuu sunnuntaihin 13. syyskuuta saakka.
Britannian ensimmäinen hobittifestivaali järjestetään 9.–13. syyskuuta Weston Parkissa Staffordshiressä, 1600-luvun kartanotilalla, jolla on reilut 400 hehtaaria puistoaluetta. Tapahtuman takana ovat saksalainen vaateyhtiö Burgschneider yhdessä Tolkienin maailman oikeuksia hallinnoivan Middle-earth Enterprisesin kanssa.
Heti saapumishetkestä lähtien nykyhetken on tarkoitus hälvetä. Jäljelle jäävät lyhdyin valaistut polut, puun savu, elävä musiikki ja seura, jossa kaikki kantavat samaa lämminhenkistä hobitti-identiteettiä.
Ohjelma rakentuu toveruuden ja kädentaitojen ympärille. Tarjolla on työpajoja kudonnasta, ruoanlaitosta, yrttitiedosta, tarinankerronnasta ja kansanmusiikista – kaikki roolissa pysyen.
Mainos:
Festivaalin telttaleirin kyltit ovat käsinmaalattuja. Tämä mukailtu lainaus Tolkienin kirjoista toivotti osallistujat tervetulleiksi teltoille viime vuoden tapahtumassa Kentuckyssa. Kuva: The Brandywine Festival
Kahdella lavalla soitetaan päivittäin akustista kansanmusiikkia, viulua ja huilua. Illat tarjoavat tanssia avoimen taivaan alla ja nuotioita, joiden annetaan sammua omaan tahtiinsa.
Koko festivaalin ajan käydään Neljän neljännyksen kisoja (Four Farthing Games) – kilpailua perinteisissä hobittipeleissä Konnun neljän neljännyksen välillä. Kilpailu ratkeaa soihtujen valaisemassa palkintoseremoniassa viimeisenä iltana.
Kotona Tolkienin luona
Paikan valinta ei ole sattumaa. Weston Park sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Birminghamista, jossa J.R.R. Tolkien varttui, ja West Midlandsin maisemien uskotaan inspiroineen osia hänen maailmoistaan. Kartanon omistaa Weston Park Foundation, itsenäinen hyväntekeväisyyssäätiö.
– Olemme uskomattoman otettuja saadessamme tuoda Brandywine Festivalin takaisin maahan, josta tarina alkoi. Kentuckyn menestyksen jälkeen tuntui oikealta tuoda tämä kokemus kotiin, sanoo Burgschneiderin toimitusjohtaja Markus Böhm, joka kuvailee kartanoaluetta maisemaksi, joka on sopusoinnussa Tolkienin tuotannon kanssa.
Illat ovat festivaalin sydän. Metsän reunassa sijaitseva koristevaloin valaistu lava keräsi satoja osallistujia viime vuoden tapahtumassa Kentuckyssa. Kuva: The Brandywine Festival
Tolkien-harrastaja Kyle Pedley Stourbridgestä, joka on matkustanut Uuteen-Seelantiin asti nähdäkseen elokuvien kuvauspaikat, tiivistää asian lyhyemmin.
– Tolkien-fanille tämä on kuin suoraan unesta, hän sanoo.
Sunnuntaina 13. syyskuuta lyhdyt sammuvat ja teltat puretaan. Jäljelle jää 1600-luvun englantilainen kartano West Midlandsin maisemissa, joiden uskotaan inspiroineen osia Tolkienin miljöistä – sekä muisto viikonlopusta, jolloin muutaman sadan aikuisen annettiin leikkiä, että Kontu sijaitsi juuri siellä.
Ne, joille iskee matkakuume, saavat odottaa lokakuun 1.–4. päivään, jolloin festivaali palaa Terrapin Hill Farmille Harrodsburgiin, Kentuckyyn, toiseksi vuodekseen Amerikan maaperällä.
Maanviljelijät ja maataloustyöntekijät, jotka kasvattavat maailman ruoan, kuuluvat niihin, jotka kärsivät eniten pelloille ruiskutetuista kemikaaleista. Uusi maailmanlaajuinen tutkimuskatsaus arvioi, että akuutti torjunta-ainemyrkytys koskettaa suurta osaa maailman maanviljelijöistä vuosittain.
Pesticide Action Network (PAN) -verkoston tutkijat tarkastelivat akuuttia torjunta-ainemyrkytystä käsittelevää tutkimusta. Analysoidut tieteelliset artikkelit kattavat 62 maata. Tutkijat täydensivät näitä WHO:n kuolinsyytilastoilla 77 muusta maasta – yhteensä 139 maasta.
Tulokset, jotka julkaistiin Frontiers in Public Health -lehdessä, arvioivat tahattomien akuuttien torjunta-ainemyrkytystapausten määräksi 402–433 miljoonaa vuodessa, mikä vastaa noin 46 prosenttia maailman maanviljelijöistä. Kyseessä ei ole suora laskenta: laskelma on ekstrapoloitu kansallisista luvuista ja maailman alueiden väestötiedoista, ei jokaisessa maassa tehdyistä mittauksista.
Kyse on työolosuhteista. Taakka lankeaa niille, jotka sekoittavat, kantavat ja levittävät torjunta-aineita pelloilla, ja tutkimus nimeää suoriksi seurauksiksi työkyvyn menetyksen ja heikentyneen elämänlaadun.
Mainos:
— Emme voi enää hyväksyä sitä, että ne, jotka työskentelevät pelloilla ja kasvattavat ruokamme, altistuvat haitallisille torjunta-aineille ja sairastuvat, sanoo Susan Haffmans, PAN Saksan vanhempi neuvonantaja.
Hoito ulottumattomissa
Monet tapaukset puuttuvat terveydenhuollon tilastoista, koska sairastuneilla ei ole aina varaa tai mahdollisuutta hoitoon. Sairastuneilta saattaa puuttua rahaa ja sairausvakuutus, he saattavat asua kaukana lähimmästä terveysasemasta tai heillä ei ole varaa pitää vapaapäivää menettämättä palkkaansa tai työpaikkaansa.
Tämän lisäksi lääkärit saattavat tulkita oireet merkkeinä muista sairauksista. Joistakin maista puuttuu myös velvollisuus raportoida myrkytyksistä tai keskitetty rekisteri tapausten keräämiseksi.
Suurin määrä ei-kuolettavia tapauksia löytyy Etelä-Aasiasta, jota seuraavat Kaakkois-Aasia ja Itä-Afrikka. Nämä ovat tapausten määriä, eivät todisteita siitä, että sairastuneiden osuus olisi välttämättä korkein juuri näillä alueilla.
Epävarmuus vaikuttaa molempiin suuntiin. Akuutin myrkytyksen määritelmät vaihtelevat tutkimusten välillä, useimmat maanviljelijöille suunnatut kyselyt perustuvat itse ilmoitettuihin oireisiin, ja luvuissa lasketaan myrkytystapauksia – ei yksittäisiä henkilöitä. Sama viljelijä voi tulla myrkytetyksi useita kertoja yhden kauden aikana.
Tutkijat korostavat, että maanviljelijät tarvitsevat vaihtoehtoja erityisen vaarallisille torjunta-aineille.
— Nyt kun kärsimyksen laajuus on paljastunut, maanviljelijöitä on tuettava saamaan käyttöönsä turvallisempia vaihtoehtoja heidän ja heidän perheidensä terveyden suojelemiseksi, sanoo Sheila Willis, PAN UK:n kansainvälisten ohjelmien johtaja.
Metallinetsijä on löytänyt kohteen, jota museo kutsuu Suomen suurimmaksi tunnetuksi viikinkiaikaiseksi kolikkokätköksi. Aluksi löytäjä luuli ilmaisimen reagoivan vain malmiin ja lopetti kaivamisen.
Metallinetsijä Kalle Lappinen teki löydön 3. syyskuuta 2026 lähellä Sysmän kylää. Arkeologit saapuivat paikalle seuraavana päivänä ja ottivat kätkön talteen.
Kaikki esineet oli sijoitettu kahteen tuohirasiaan noin 45 senttimetrin syvyyteen maanpinnan alapuolelle. Kätköpaikkojen välinen etäisyys oli noin 12 metriä, Lahden museot raportoi.
Kolikoiden joukossa oli myös palahopeaa, hopeinen rannerengas, hopeinen hela ja hopeahelmi.
Mainos:
— On epätavallista, että tuohirasia on säilynyt. Esihistoriallinen orgaaninen materiaali säilyy Suomen olosuhteissa harvoin, museonjohtaja Tuulia Tuomi kertoo Ylelle.
Toinen rasioista kuitenkin rikkoutui kätkön ylöskaivamisen yhteydessä.
Kolikoita ei ole vielä puhdistettu, eroteltu tai laskettu. Niiden tarkka paino, lukumäärä ja täsmällisempi ajoitus selviävät myöhemmissä tutkimuksissa. On kuitenkin selvää, että kolikoita on tuhansia.
Signaali, joka vaikutti tulevan malmista
Lappinen on harrastanut metallinetsintää useita vuosia ja oli etsinyt tältä samalta paikalta aiemminkin ilman tulosta. Signaali tuli niin syvältä maan alta, että hän ensin sivuutti sen – kunnes hän sai samanlaisen signaalin lyhyen matkan päästä ja päätti kaivaa pohjaan asti.
— Aluksi oli vähän vaikea uskoa, sitten tuli adrenaliini ja onnistumisen tunne. Työ palkittiin jälleen kerran, hän kertoo Ylelle.
Tähän asti ennätystä oli pitänyt hallussaan Nousiaisista vuonna 1895 löytynyt kätkö. Se sisältää noin 1 700 kolikkoa sekä muita esineitä, painaen yhteensä noin 2,2 kilogrammaa, ja sitä on tähän saakka pidetty Suomen suurimpana tunnettuna viikinkiaikaisena kolikkokätkönä.
Sysmän löydössä pelkät kolikot painavat noin 4,5 kilogrammaa. Tämän lisäksi tulevat palahopeat, rannerengas, hela ja hopeahelmi, jotka makasivat tuohirasioissa kivien välissä.
Latvian hallitus haluaa pysäyttää kuvailemansa venäläisen ”propagandan”, mutta sulkee samalla tuontireitin Venäjältä ja Valko-Venäjältä peräisin olevilta klassikkokirjallisuuden painoksilta. Kirjojen sisällöllä ei ole merkitystä. Alkuperään perustuvalla kiellolla on siten sensuurin kaltainen vaikutus jopa klassikkokirjallisuuteen — vaikka kirjakauppiaat odottavat lähetysten jatkuvan muiden EU-maiden kautta.
Tuontikielto astui voimaan 1. syyskuuta 2026, kun hallitus oli hyväksynyt lopullisen tuoteluettelon 25. elokuuta. Latvian julkisen yleisradion LSM:n mukaan kielto koskee kirjoja, sanomalehtiä ja muita painotuotteita. Asetus on voimassa 1. heinäkuuta 2027 asti, ja se on tarkoitus tarkistaa vuosittain.
Kielto koskee myös Venäjältä tai Valko-Venäjältä peräisin olevia tuotteita, joita tuodaan muista EU:n ulkopuolisista maista. Niiden kierrättäminen EU:n ulkopuolisen maan kautta ei siis tee tuonnista laillista. Kielto menee EU:n yhteisiä pakotteita pidemmälle ja kattaa tuotteita, jotka eivät vielä ole niiden piirissä.
Alkuperämaa ratkaisee – ei kirjan sisältö
Ulkoministeriö listaa kolme tavoitetta: Latvian turvallisuusintressien suojaaminen, Venäjän ja Valko-Venäjän vientitulojen vähentäminen sekä ministeriön ”propagandamateriaaliksi” kutsuman aineiston virran rajoittaminen. AFP:n jatkoraportoinnissa ministeriö kuvailee toimenpidettä suojautumiseksi ”disinformaatiota” ja ”sotapropagandaa” vastaan.
Mainos:
Hallitus ei kuitenkaan tee eroa klassikon ja kuvailemansa ”propagandajulkaisun” välillä. Kulttuuripoliittisesti kielto toimii kattavana tuontisensuurina: jopa venäläisen klassikkokirjallisuuden painokset joutuvat listalle, jos ne ovat peräisin kummasta tahansa kyseisestä maasta. Kirjailija tai kieli ei määrittele sitä, mitkä kirjat pysäytetään rajalla.
Oikeudellisesti kyseessä on tuotteen alkuperään perustuva tuontikielto, ei sisällön tarkastus tai teoskohtainen kielto. Se ei kiellä venäjän kieltä, kirjojen hallussapitoa eikä myyntiä nykyisistä varastoista.
Kirjakauppiaat odottavat kiertoreittejä ja hinnannousuja
Kirjakauppias Rihards Jerums sanoo Meduzalle, että lähetykset voivat tullata toisessa EU-maassa ja liikkua sen jälkeen unionin sisällä. Hän painottaa myös, ettei myynti ole kiellettyä. Kirjakauppiaat uskovatkin, että kirjat voivat edelleen päätyä latvialaisille hyllyille, mutta eri toimitusreittien kautta.
Riikalaisen Vilki Books -kirjakaupan omistaja Arina Lindanen odottaa logistiikan monimutkaistuvan ja hintojen nousevan noin 1–2 prosenttia. Sekä hän että Jerums kuvailevat venäjänkielisten klassikoiden kysyntää voimakkaaksi ja sanovat, ettei tällaisia painoksia usein paineta kaupallisesti Venäjän ja Valko-Venäjän ulkopuolella. Jerums mainitsee Fjodor Dostojevskin ja Mihail Bulgakovin ikuisina myyntimenestyksinä.
Tämä on ristiriidassa ulkoministeriön lausunnon kanssa, jonka mukaan tuotteet eivät ole ainutlaatuisia ja riittäviä vaihtoehtoja on saatavilla muilta markkinoilta. Ulkoministeri Baiba Braže on Meduzan mukaan myöntänyt hintojen voivan nousta, mutta pysyy kannassaan, että kirjat voidaan korvata muista maista tulevilla tuotteilla.
Kenenkään ei tarvtse kärsiä viinanpirusta jos ei halua, Siihen on nimittäin erittäin toimiva lääke: Naltreksoni !!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naltreksoni
Se on todettu maailmanlaajuisesti toimivaksi ja Suomessakin lääkärit sen yleisesti tietävät. Lääkärit eivät vain kirjoita sitä jollei osaa pyytää sillä virallisen perustelun mukaan ”sitä valmistaa pieni lääketehdas”. Todellisuudessa lääkäri saa osutensa kirjoittamistaan resepteistä (sv-numero) ja koska Naltrexoni on halpa lääke, eivät reseptitulot ole kovin suuria.
Naltreksonin idea on siinä että se estää aivojen välittäjäaineiden viemästä alkoholin hyvänolon tunnetta aivoihin. Ja siksi se nautinto juomisesta katoaa. Ihminen voi jatkossakin nauttia alkoholia ”sosialijuomana” mutta juominen jää usein toiseen lasilliseen, koska hyvänolontunne jää puuttumaan. Kolmen kuukauden jälkeen aivot eivät osaa kaivata tätä hyvänolontunnetta ja puolen vuoden päästä se jää kokonaan taka-alalle. Ja yleensä siinä vaihessa voi lääkityksen lopettaa tai ainakin merkittävästi vähentää.
Mutta tämäkin, kuten kaikki muutkin hoidon, vaatii ihmiseltä itseltään sen ajatuksen juomisen lopettamisesta. Jos pillereitä ei ota, ei hoitokaan voi toimia.
Tällä halvalla pillerillä saataisiin Suomen sosialimenot romahdusmaisesti pienenemään. Mutta kyse on valtiohallinnon ja lääkäreiden puolelta siitä, että ei haluta.
Valtioiden monopolien tehtävänä onkin tehdä ihmisistä viinan orjia ja pitää heidät hiljaisina ja ettei vaan omia ajatuksia tule liikaa pintaan. Ovat hyvää vaalikarjaa poliitikoille kun viinan kyllästämille aivoille luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.