Mainos:

Venäjälle kaksi uutta luonnonsuojelualuetta Suomen läheisyyteen

Julkaistu 15.1.2018 – Kirjoittaja Toimitus
Venäjä päätti maan ympäristövuoden 2017 päätteeksi uuden kansallispuiston perustamisesta Laatokan saaristoon ja uuden luonnonpuiston perustamisesta Itäisen Suomenlahden saarille ja niitä ympäröiville vesialueille. Molemmille suojelualueille löytyy puistoparit Suomen puolelta.

”Onnittelen Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeri Sergei Donskoita pitkään valmisteltujen luonnonsuojelualuepäätösten päättäväisestä maaliin viennistä. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää rajat ylittävää yhteistyötä. Uudet ja olemassa olevat suojelualueet Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin ovat upea kokonaisuus. Alueiden läheisyys on luonnon monimuotoisuudelle ja lajeille hyvin tärkeää erityisesti siksi, että lajit joutuvat sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Päätös avaa samalla uusia ovia kestävän matkailun edistämiselle molemmin puolin rajaa”, iloitsee asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Laatokan saariston kansallispuistossa ainutlaatuista luontoa ja vuonomaisemia

Laatokan saariston kansallispuisto käsittää noin 122 000 hehtaarin alueen Karjalan tasavallan Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan nykyisissä kunnissa. Kansallispuisto on ainutlaatuinen, pitkien ja syvien, vuonomaisten lahtien, salmien ja saarien verkko. Niistä korkeimmat, jyrkkäseinäiset ”riuttasaaret” nousevat jopa 80 metriin. Alueella on satoja saaria, lähes sata pientä järveä ja melkein 1 000 kilometriä rakentamatonta rantaviivaa. Luonto muistuttaa Lounais-Suomen saaristoa ja toisaalta Norjan vuonomaisemia. Vastaavaa aluetta ei löydy muualta Venäjältä tai Pohjoismaista.

Alueella on monimuotoinen puusto ja paikoin vanhoja metsiä lukuisine uhanalaisine ja harvinaisine lajeineen. Uhanalaisella laatokannorpalla on alueella elinvoimainen populaatio. Aluetta täydentää hienosti jo aikaisemmin suojelun piiriin saatu Valamon saaristo.

Suomalaiset tutkijat ovat kartoittaneet alueen luontoarvoja jo 1800-luvulla. Työtä jatkettiin Karjalan tutkimuslaitoksen kanssa toisen maailmansodan jälkeen.

Mainos:

Itäisen Suomenlahden luonnonpuistossa kymmeniä saaria

Uusi Itäisen Suomenlahden luonnonpuisto sijaitsee Viipurin ja Kingiseppin kunnissa. Yli 14 000 hehtaarin alue koostuu kymmenistä saarista ja niitä ympäröivistä matalista, alle 10-metrin syvyisistä vesialueista. Puiston tarkoitus on suojella saarten ja niitä ympäröivien vesialueiden luonto- ja kulttuuriarvoja. Virkistyskäyttöä ohjataan kestävän käytön mukaisesti. Luonnonpuiston erityisarvoja ovat muun muassa runsas pesimälinnusto ja useat uhanalaiset eläin- ja kasvilajit. Erityinen merkitys alueella on miljoonien muuttavien, arktisten kahlaajien ja vesilintujen levähdys- ja ruokailupaikkana. Alueella elää myös itämerennorpan populaatio ja runsaampana halli eli harmaahylje.

Mukana luonnonpuistossa ovat seuraavat saaret tai saariryhmät: Pitkäpaasi, Suuri Kalastaja ja Halli Virolahden rajalla sekä ulkomerellä Pohjois- ja Etelä-Viirit, Pien Tytärsaari, itäinen osa Tytärsaaresta, Vigrundin saari sekä länsiosa Seiskarista ja sen saaristo. Suursaari ja Lavansaari eivät kuulu puistoon.

Rajat ylittävää yhteistyötä

Metsähallituksen Luontopalvelut tekee puistopariyhteistyötä molempien uusien suojelualueiden kanssa. Itäisen Suomenlahden luonnonpuiston kumppanina toimii Rannikon Luontopalvelut -alueyksikkö ja suomalainen Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Laatokan saariston kansallispuiston kumppani on Järvi-Suomen Luontopalvelut kansallispuistoineen.

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat vuonna 1985 ympäristönsuojelun yhteistyösopimuksen, jota jatkettiin vuonna 1992 Suomen ja Venäjän kesken. Vuonna 1997 käynnistettiin Suomen ympäristöministeriön ja Venäjän ympäristöministeriön (myöhemmin luonnonvara- ja ympäristöministeriö) sekä Luoteis-Venäjän lähialueiden kanssa luonnon monimuotoisuuden suojelun yhteistyöohjelma. Työn koordinaattorina on toiminut Suomen ympäristökeskus (SYKE), ympäristöministeriön alaisen suomalais–venäläisen luonnonsuojelutyöryhmän ohjauksessa. Yhteistyöhön on osallistunut kymmeniä tutkimuslaitosten, luonnonsuojelujärjestöjen ja ympäristönsuojeluhallinnon asiantuntijoita molemmista maista.

Nyt perustetut Laatokan saariston kansallispuisto ja Itäisen Suomenlahden luonnonpuisto kuuluivat tämän yhteistyön piiriin ja ovat tärkeä lisä Jäämereltä Itämerelle ulottuvaan Suomen, Venäjän ja Norjan rajanläheisistä suojelualueista koostuvaan Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen. Laatokan saariston kansallispuisto täydentää myös eteläisen Barentsin alueen luonnonsuojelualueverkostoa.

Vuoden 2017 ympäristövuoden päätteeksi Venäjä teki suojelupäätöksen myös Vasjuganin suon suojelemisesta Etelä-Siperiassa. Yli 600 000 hehtaarin suo on yksi maailman suurimmista.

Lähde: Ympäristöministeriö, kuvat: Olli Manninen

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

3 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
huugo
huugo
8

Varmaan info soturit näkevät tässä vaaran. Nyt odotamme YLE:n aamulähetyksessä kyberturvallisuuden professorin asiantuntevia lausuntoja asian tiimoilta.

Aito vihreä mies uranuksesta
Aito vihreä mies uranuksesta
8

Vihreää vyöhykettä pitkin ujutetaan vihreitä miehiä se on suomen kohtalo jos ei heti natoon.

Talvisodanhenki
Talvisodanhenki
8

Selkeä hybridiluonnonsuojeluhyökkäys. Alueella on tarkoitus kasvattaa vihreitä miehiä ja Venäjän trolleja. NE JYRÄÄ MEITIN!

Uusi kartta opastaa vierailijoita Ruotsin kulttuuriperinnön äärelle

Julkaistu tänään 08:46 – Kirjoittaja Toimitus

Linnat, linnoitukset, majakat, muinaismuistot ja vanhat teollisuuskohteet on nyt koottu yhdelle retkeilykartalle. Ruotsin valtion kiinteistölaitos (Statens fastighetsverk) nostaa esiin 206 historiallista kohdetta niille, jotka haluavat tutustua maan yhteiseen kulttuuriperintöön.

Taitettava kartta, Välkommen till din historia (Tervetuloa historiaasi), julkaistiin ennen kesää, ja se on saatavilla myös digitaalisena oppaana syysretkiä varten.

Ruotsin valtion kiinteistölaitos hallinnoi yli 2 300 valtion omistamaa kiinteistöä. Kohteet vaihtelevat palatseista ja kirkoista vankiloihin, majakoihin, raunioihin ja puistoihin.

Toivomme, että kartta kannustaa yhä useampia lapsia ja aikuisia löytämään ja tutkimaan niitä ainutlaatuisia historiallisia ympäristöjä, jotka me kaikki omistamme yhdessä valtion kautta, sanoi pääjohtaja Max Elger.

Mainos:

Majakkasaarilta vanhoihin vankiloihin

Kartta sisältää tunnettuja nähtävyyksiä sekä paikkoja, joita harvoin löytyy tavallisista matkaoppaista. Mukana on kuninkaallisia kartanoita, puolustusrakennelmia, teollisuusperintökohteita ja jälkiä rautakautisesta elämästä. Kiinteistölaitos omistaa myös kohteita seitsemässä ruotsalaisessa maailmanperintökohteessa.

Yhteensä 132 kohteessa on tarjolla yleisöpalveluita, kuten museoita tai opastettuja kierroksia. Karttaa painettiin 100 000 kappaletta, ja sitä jaettiin miehitetyissä kohteissa sekä historianopettajille.

Ladattavissa verkosta

Kartta voidaan ladata PDF-muodossa tai tilata postitse. Sen digitaalista versiota voidaan suodattaa läänin, maailmanperintökohteiden, muinaismuistojen, linnojen, puistojen ja majakoiden mukaan.

Vapaaehtoinen sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää, jotta historialliset ympäristömme pysyvät elävinä ja säilyvät tuleville sukupolville, sanoi viraston liiketoiminnan kehityspäällikkö Claes Brunius.

Pentagon nostaa USA:n tappiolukuja Iranin sodassa: 776 kuollutta tai haavoittunutta

Julkaistu eilen 16:19 – Kirjoittaja Toimitus

Virallinen Yhdysvaltain tappioluku sodassa Irania vastaan on noussut 18 kuolleeseen ja 758 haavoittuneeseen palvelukseen osallistuneeseen jäseneen. Uusimmassa päivityksessä lisättiin 60 loukkaantumista, mutta dokumentoidut puutteet ja viiveet herättävät kysymyksiä siitä, onko kirjanpito täydellinen.

Pentagonin tilasto kattaa nyt 776 kuollutta tai haavoittunutta siitä lähtien, kun Yhdysvallat aloitti sodan 28. helmikuuta, The Intercept raportoi. Näistä 345:n ilmoitettiin kuolleen tai loukkaantuneen 7. heinäkuuta jälkeen, jolloin toinen tulitauko romahti.

Nimetön Yhdysvaltain hallituksen lähde syytti Pentagonia loukkaantumislukujen osittaisesta tahallisesta salaamisesta Yhdysvaltain tukikohtiin tehtyjen Iranin iskujen jälkeen. Puolustusministeriö ei vastannut kysymyksiin siitä, milloin tai missä 60 vastikään lisättyä loukkaantumista tapahtuivat.

Luvut katosivat tietokannasta

Kirjanpito on muuttunut useita kertoja. Elokuun 19. päivänä CNN laski 18 kuollutta ja 757 haavoittunutta – yksi vähemmän kuin uusimmassa luvussa. Neljä kuolemantapausta ja kymmeniä loukkaantumisia oli aiemmin kadonnut tilapäisesti tietokannasta.

Mainos:

Pentagonin tiedottaja Sean Parnell kuvaili muutoksia teknisiksi häiriöiksi. Ministeriö on myös vedonnut turvallisuussyihin sille, ettei loukkaantumisista raportoida reaaliajassa, minkä lisäksi lääketieteelliset arvioinnit ja hallinnollinen tarkastelu voivat viivästyttää rekisteröintiä.

Tukea kuolleille ja haavoittuneille

Ilmavoimat on hakenut hautauspalveluita Robinsin lentotukikohtaan Georgiassa ja valmiustietoja Avianon lentotukikohtaan Italiassa. Maavoimat on myös hakenut hallinnollista tukea Fort Knoxista kuolemantapausten ja loukkaantumisten käsittelyyn, korvauksiin sekä vainajien kotiuttamiseen.

Asiakirjat ovat aitoja, mutta niistä ei käy ilmi, että nämä tarpeet olisivat syntyneet nimenomaan Iranin sodan vuoksi. Yhdysvaltain tappiot ovat vain osa inhimillisistä kustannuksista: Maailman terveysjärjestö WHO raportoi 3 375 kuollutta ja 33 806 loukkaantunutta Iranissa aikavälillä 28. helmikuuta – 6. huhtikuuta.

Satoja kadoksissa Nepalin maanvyörymien jäljiltä

Julkaistu eilen 15:26 – Kirjoittaja Toimitus

Ainakin 17 ihmisen kerrotaan kuolleen ja 384 matkailijan olevan kadoksissa vakavien tulvien ja maanvyörymien jälkeen Pohjois-Nepalin Tiibetin vastaisella rajalla.

Katastrofi iski keskiviikkoaamuna, kun Bhote Koshi -joki nousi nopeasti ja tulvavedet pyyhkivät Rasuwan ja Nuwakotin piirikuntien läpi. Koteja, teitä ja siltoja tuhoutui, ja myös Tiibetin rajalla sijaitseva Gyirong kärsi laajoja vaurioita.

Nepalin matkailuviranomaisen mukaan 384 matkailijaa on ilmoitettu kadonneeksi: heistä 291 on ulkomaan kansalaisia ja 93 nepalilaisia. Viranomainen korostaa, että luvut ovat alustavia ja niitä tarkistetaan parhaillaan matkayhtiöiltä ja paikallisilta viranomaisilta, BBC raportoi.

Reuters raportoi aiemmin yhdeksästä kuolonuhrista ja totesi uhrien määrän pelättävän nousevan. Pelastustöitä ovat vaikeuttaneet tuhoutuneet tiet ja katkenneet viestintäyhteydet, ja helikopterit eivät ole pystyneet laskeutumaan useisiin pahiten kärsineisiin paikkoihin.

Mainos:

Tarkkaa syytä ei ole vielä vahvistettu. Nepalin ulkoministeri on antanut alustavia tietoja, joiden mukaan maanjäristys on saattanut laukaista lumivyöryn ja siitä seuranneet tulvat. Viranomaiset ovat myös tutkineet, onko kyseessä jäätikköjärven ylivuoto. Etsintä- ja pelastusoperaatiot jatkuvat sekä Nepalissa että Tiibetissä.

Uudet EU-säännöt siirtävät pankkivaltaa – ja määrittävät, mitä pankkeja asukkaat voivat käyttää

Julkaistu eilen 12:37 – Kirjoittaja Toimitus

EU:n uusi pankkidirektiivi, CRD VI, antaa jäsenvaltioille vähemmän liikkumavaraa päättää itse siitä, miten unionin ulkopuoliset pankit saavat toimia niiden markkinoilla. Samaan aikaan eurooppalaista valvontakoneistoa laajennetaan yhteisten sääntöjen, raportoinnin ja EU-elinten suorittaman valvonnan kautta. Kyseessä ei ole täydellinen vallansiirto Brysseliin. Suunta on kuitenkin selvä: pankkivalvonta siirtyy askel askeleelta kansallisesta harkintavallasta kohti yhteistä eurooppalaista järjestelmää.

Tammikuun 11. päivästä 2027 alkaen EU-maiden on CRD VI -direktiivin mukaisesti vaadittava kolmansien maiden kattamilta pankeilta ja yrityksiltä valtuutetun sivuliikkeen perustamista, jos ne haluavat aloittaa tai jatkaa tiettyjen ydinputkien tarjoamista maassa. Näihin kuuluvat talletukset, luotonanto ja takaukset.

Direktiivi on muodollisesti osoitettu jäsenvaltioille. Sen sanamuoto on kuitenkin sitova: kansalliset viranomaiset eivät enää voi vapaasti päättää, saako kolmannen maan pankki myydä tällaisia palveluja suoraan rajojen yli. Niiden on sovellettava EU:n määräämää kynnystä paikalliselle sijoittautumiselle ja toimiluvallle.

Kansallisista viranomaisista tulee toimeenpanijoita

Kansallisen valvonnan ja kansallisen päätöksentekovallan välillä on tärkeä ero. Finanssivalvontaviranomaiset ja kansalliset keskuspankit hoitavat jatkossakin suuren osan päivittäisestä valvonnasta. Mutta CRD VI asettaa puitteet sille, mitä niiden on vaadittava EU:n ulkopuolisilta pankeilta, mitä poikkeuksia on olemassa ja miten rajat ylittävä toiminta on luokiteltava.

Mainos:

Artikla 21c edellyttää sivuliikettä ja toimilupaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Poikkeuksia on olemassa silloin, kun asiakas aloittaa yhteydenoton pankkiin, pankkien välisissä ja konsernin sisäisissä liiketoimissa sekä tietyssä sijoitustoiminnassa. Kansallinen valvontaviranomainen ei kuitenkaan voi jättää noudattamatta pääsääntöä poliittisista tai kilpailullisista syistä. Siitä tulee sen sijaan paikallinen viranomainen, joka toimeenpanee yhteisesti päätettyä eurooppalaista markkinoillepääsyä koskevaa politiikkaa.

Tämä tarkoittaa, että maalla, joka haluaisi säilyttää avoimemman mallin esimerkiksi sveitsiläisille, brittiläisille tai yhdysvaltalaisille pankeille, jotka palvelevat paikallisia asiakkaita, on huomattavasti vähemmän liikkumavaraa. Pankin vaihtoehdot ovat käytännössä sivuliikkeen perustaminen, EU:ssa sijaitsevan tytäryhtiön käyttäminen tai vetäytyminen osasta markkinoita.

Kasvava eurooppalainen valvontarakenne

CRD VI on nähtävä laajemmassa kontekstissa. EU:n pankkiunioni on jo rakennettu integroidulle arkkitehtuurille, jossa Euroopan keskuspankki (EKP) ja kansalliset valvontaviranomaiset toimivat yhteisten sääntöjen alaisina. EU-neuvoston mukaan EKP valvoo kansallisten viranomaisten suorittamaa pienempien pankkien valvontaa ja valvoo suoraan merkittäviä pankkeja euroalueella.

EKP:n oma kuvaus on selvä: kansalliset viranomaiset tarkastavat pienemmät pankit suoraan EKP:n valvonnassa, kun taas merkittävät pankit ovat EKP:n suoran valvonnan alaisia. EKP:llä on myös yksinoikeus myöntää pankkitoimilupia maissa, jotka osallistuvat yhteiseen valvontamekanismiin.

Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) tehtävänä on puolestaan kehittää ja turvata yhtenäinen sääntökirja. Heinäkuussa 2025 EBA raportoi, ettei se nähnyt syytä suositella muutoksia artiklaan 21c, vaikka viranomainen myönsi, että kolmansista maista tapahtuvan suoran palvelutarjonnan kiellon vaikutuksia on vaikea mitata.

Tämä paljastus ansaitsee tulla otetuksi vakavasti. EU on ottamassa käyttöön rakenteen, joka voi vaikuttaa kilpailuun, luoton saantiin ja kansainvälisten pankkipalvelujen valikoimaan, samalla kun sen oma pankkiviranomainen sanoo vaikutusten olevan vaikeasti kvantifioitavissa. Kun epävarmuus on huomattavaa, kohtuullinen jatkokysymys kuuluu, miksi markkinoillepääsyn kynnystä silti nostetaan unionin tasolla.

Lisää valvontaa, muttei täydellistä vallanottoa

Olisi väärin väittää, että jäsenvaltiot olisivat menettäneet kaiken hallinnan pankkeihinsa. Kansalliset valvontaviranomaiset hoitavat jatkossakin monia päivittäisiä tehtäviä ja säilyttävät erityisen roolin muun muassa pienempien pankkien ja kolmansien maiden sivuliikkeiden osalta. CRD VI on myös direktiivi, mikä tarkoittaa, että säännöt pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön kautta.

Kansallinen täytäntöönpano tapahtuu kuitenkin yhä tihenevän EU-kehyksen sisällä. EU päättää keskeisistä vaatimuksista, EKP voi harjoittaa suoraa valvontaa tai seurantaa, ja EBA muotoilee yhteisen sääntökirjan ja raportointijärjestelmän. Kansallisesta tasosta tulee siten enemmänkin toimeenpaneva kerros ylikansallisessa rakenteessa kuin riippumaton sääntelijä, jolla on täysi vapaus suunnitella markkinoillepääsyä.

Kuka maksaa uudesta rajasta?

Kannattajat korostavat rahoitusvakautta ja yhdenmukaisempaa sääntökirjaa. Nämä tavoitteet ovat todellisia, erityisesti euroalueen pankkikriisien jälkeen. Mutta jokainen uusi toimilupakynnys tuo mukanaan myös kustannuksia: ulkomainen pankki, joka ei halua rakentaa paikallista organisaatiota ja täyttää uusia vaatimuksia, saattaa poistua markkinoilta. Tämä vähentää kotitalouksien, yritysten ja sijoittajien vaihtoehtoja – silloinkin, kun väärinkäytöksistä ei ole epäilyjä.

CRD VI ei kiellä yksityishenkilöitä pitämästä tilejä muissa maissa. Säännöt kuitenkin antavat EU-instituutioille suuremman vallan niistä ehdoista, jotka määrittävät, mitkä pankit saavat tarjota tiettyjä palveluja unionin asukkaille. EU ei valitse yksittäisen asiakkaan pankkia, mutta sivuliikevaatimusten ja yhteisten toimilupakehysten kautta se voi sulkea pois pankit, jotka eivät hyväksy eurooppalaista mallia. Asiakkaalle, jonka pankki päättää poistua markkinoilta, käytännön seuraus on silti sama: vähemmän valinnanvaraa, korkeammat kynnykset ja vähemmän kansallista vaikutusvaltaa kotimaisiin pankkimarkkinoihin.