Yhä useammat nuoret Suomessa sanovat tulevansa syrjityiksi tai sivuutetuiksi verkossa. Monille eristäminen jatkuu ryhmäkeskusteluissa ja muilla digitaalisilla alustoilla vielä koulupäivän päätyttyä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton toteuttamaan kyselyyn vastasi lähes 6 000 suomalaista 13–18-vuotiasta nuorta. Kaikkiaan 38 prosenttia sanoi kokeneensa digitaalista syrjäytymistä, mikä on 15 prosenttiyksikön lisäys vuoteen 2021 verrattuna.
Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei pääse mukaan ryhmäkeskusteluun, tulee sivuutetuksi tai että muut päättävät tarkoituksella olla vastaamatta. Järjestön tukipalveluiden koordinaattori Ida Sandholmin mukaan syrjäytyminen ulottuu usein koulun ja digitaalisten alustojen välille.
– Eniten erottuu se, että nuoret sanovat muiden jättävän tarkoituksella vastaamatta heille. Tämä kulkee usein käsi kädessä: se, mitä tapahtuu koulussa, jatkuu kotona eri digitaalisilla alustoilla, Sandholm kertoi Ylelle.
Kysely osoittaa myös selviä eroja ryhmien välillä. Hieman yli 16 prosenttia tytöistä sanoi kokeneensa syrjäytymistä, kun taas pojilla vastaava luku oli hieman alle 8 prosenttia. Nuorten joukossa, jotka mieltävät itsensä muunsukupuolisiksi – eli eivät tytöiksi tai pojiksi – luku oli 21,5 prosenttia.
Digitaalinen hiljaisuus voi vaikuttaa itsetuntoon ja johtaa eristäytymiseen. Sandholm varoittaa, että huonot ihmissuhteet voivat myös viedä nuorelta halun käydä koulua.
– Koska ihmissuhteet ovat yksi perusta sille, että haluaa mennä kouluun ja viihtyy siellä, huonot suhteet voivat johtaa tunteeseen, ettei kuulu joukkoon, Sandholm sanoo.
Aikuisia kehotetaan kysymään
Kyselyn mukaan nuoret haluavat enemmän keskustelua siitä, miten ihmisiä kohdellaan verkossa, sekä koulun jälkeistä toimintaa ja harrastuksia. Ennen kaikkea he toivovat, että aikuiset kysyisivät ja palaisivat aiheeseen, luoden useita mahdollisuuksia puhua asiasta.
Kun syrjäytymisen tunne muuttuu pitkäkestoiseksi, se voi Sandholmin mukaan tulla osaksi nuoren omakuvaa. Luvut viittaavatkin siihen, ettei kiusaaminen enää lopu koulupäivän päättyessä.
Jos tuon Li Anderssonin silmien väliä mitaisi mauserilla ja vertaisi sitä kallon leveyteen, otsan korkeuteen sekä aivojen kokoon niin voi saada ajatuksen siitä miksi tuosta päästä tulee kerta toisensa jälkeen aivopieruja.
Hyvinvointivaltiossa kaikki on hyvin = pienet verot. Koska ei ole paljoakaan korjattavaa eikä paranneltavaa.
Banaanitasavallassa kaikki on huonosti. Diktaattori (tässä tapauksessa EU) ryöstää kansalta suurimman osan heidän työnsä hedelmistä. Ja suuren osan valtion varoistakin. Siksi maan työläiset joutuvat tekemään alipalkattuina ja suurella veroprosentilla töitä diktaattorille.
Andersson (vaikkei olekkaan Anderin poika) elää ehkä e-pilleireiden värittämässä/vääristämässä maailmassa. Jossa ei nähdä todellisuutta. Josta yhtenä esimerkkinä juuri edellä kuvattu vääristynyt maailmankuva ja sen seurauksena tulevat aivopierut.
Kattava sosiaaliturva,joo, mutta kenelle?!
Koko kolmannen maailman ylijäämäväestölle!
Ei kuule paljon kiinnosta maksaa!
Mikä on hyvinvointiyhteiskunta? Se että muutama voi hyvin? Että päättäjät voi hyvin? Muualta tulleet voi hyvin? Vähäosaiset köyhtyy entisestään? Paljon työttömiä? Leipäjono pitkä? Pakkoa ja keppiä? Jotenkin tuntuu että politiikoilla on tuo hyvinvointi hämärtynyt ja varsinkin määritelmä hyvinvointi yhteiskunta. Kun katsoo leipäjonoja, työttömiä, verotusta, keppiä(jota verhotaan törkeästi auttamiseksi), veronmaksajien varojen suoranaista kavaltamista ja omaisuuden hukkaamista, vanhusten hoitoa ja terveyskeskuspalveluja yleensä niin hyvinvointi on todellakin kaukana ja sanoisin tämän olevan enemmänkin PAHOINVOINTIYHTEISKUNTA.
Mitä suurempi veroaste, sitä parempi hyvinvointiyhteiskunta?
Lissulla on ajatusvirhe siinä, että hän näkee hyvinvointipalvelut, kuten oikein onkin, mutta ei näe julkista sektoria paisuttavaa vapaamatkustajien joukkoa.
Meillä on yksi kotimainen vero-elätettävä jokaista kahta reaalitaloudessa työskentelevää kohti. Tämä *huoltosuhde* ei ole välttämätön hyvinvoinnin tuottamiselle, eikä kansantalous sitä tule kestämään.
Siksi meillä on vasemmistokuoro joka kannustaa korottamaan veroja ja ottamaan velkaa. Ne itse elää siitä julkistalouden hukkakäynnistä, so. syö reaalitaloudessa työskentelevien taskusta.
Siksi vasemmisto puolustaa korkeita veroja ja velanottoa.