Mainos:

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki: Perustulosta pidemmälle

Julkaistu 4.8.2017 – Kirjoittaja Toimitus
Keskustelu perustulosta on tuonut esiin uusia ideoita. Keskustelu olisi vielä rakentavampaa, jos se hakisi yleisesti hyviä keinoja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi, ei vain uusia perustulomalleja.

Amos Ahola, Olli Kangas  ja Osmo Soininvaara ovat kommentoineet kirjoitustani perustulosta. He kaikki tuovat esiin uusia ideoita Suomessa nyt kokeiltavana olevaan malliin nähden.

Tiukennusehdotus asumisen tukiin

Amos Ahola kirjoittaa: ”Realistinen perustulon taso on 600e kuussa ilman velvoitteita - kaikki tämän päälle tuleva tuki olisi harkinnanvaraista ja tilapäistä. Tämä tarkoittaa käytännössä nykyisen asumistukijärjestelmän purkamista - joillekin alueille voidaan mahdollisesti lisäksi maksaa korvamerkitsemätöntä elinkustannuslisää, itse en näe sitä edes tarpeellisena.”

Aholan mallissa työnteon kannustimet voisivat parantua ja julkiset menot vähentyä. Kaiken muun tuen rajaaminen tilapäiseksi ja nykyisen asumistukijärjestelmän purku ajaisivat kuitenkin monet helposti köyhyyteen. Kun yleistä asumistukea saavien yksinasuvien keskimääräiset asumiskustannukset ovat runsas 500 euroa kuussa, jäisi perustulosta elämiseen vajaa 100 euroa kuussa, Uudellamaalla ei sitäkään.

Tiukennusehdotuksia perustulon saantiin ja toimeentulotuen käytäntöihin

Olli Kangas nostaa esille ”ajatukset, joiden mukaan perustulon ei välttämättä tarvitse olla yhtä suuri kaikille tai sama koko maan alueella, ja siihen voidaan yhdistää myös velvoittavia elementtejä”. Nämä ajatukset herättävät seuraavia kysymyksiä: Porrastettaisiinko perustulo syyperusteisesti? Porrastettaisiinko perustulo alueellisesti asumiskustannusten mukaan? Ketkä olisivat velvollisia hakemaan töitä?

Mainos:

Kirjoituksessani totean, että ”Vuokran maksun päälle tulisi elämiseen vähintään perustoimeentulon verran eli 488 euroa kuussa. Kaksivuotisessa perustulokokeilussa veroton perustulo on 560 euroa kuussa.” Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yksinasuvan vuokra korvataan toimeentulotuella korkeintaan vajaaseen 700 euroon kuussa. Totean siksi, että ”Perustulo ja vuokran maksu merkitsisivät yksin asuvalle karkeasti 1 000–1 200 euron tosiasiallisia verottomia kuukausituloja ilman velvoitteita”.

Soininvaara katsoo ilmeisesti, että jotta asumismenot voitaisiin  kattaa toimeentulotuella, olisi käytännössä oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Hän toteaa: ”Kelan asumistukea Hetemäen työstä kieltäytyvä henkilö voi saada, mutta sen maksimi yksinasuvalla Helsingissä on 406,40 euroa. jos vuokra on vaikkapa vain 700 euroa ja perustulo 560 euroa, ruoka ja muu eläminen pitäisi kustantaa 270 eurolla.” Nykyisin toimeentulotuen saanti asumismenoihin ei käytännössä edellytä työmarkkinoiden käytettävissä oloa.

Samanlainen käytäntömuutos liittyy Soininvaaran toteamukseen ”Jos kieltäytyy työstä, toimeentulotukea voidaan leikata ensin sadalla eurolla ja jos kieltäytyminen on toistuvaa, 200 eurolla kuussa. Tähän perustulo ei tuo mitään muutosta, ellei muutoksesta erikseen päätetä.” Tätä sanktiota ei nyt käytännössä sovelleta.

Tulkitsen Soininvaaraa niin, että hänestä toimeentulotuen olisi oltava myös käytännössä vastikkeellinen. Tällöin olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Soininvaara pohtii vastikkeellisuuden tuomista perustuloonkin toteamalla ”Vastikkeettomuus liittyy perustuloideologiaan, mutta ei se liity mitenkään loogisesti itse malliin.” Hän toteaa myös: ”Kyllä pieni pakko voi olla joskus hyvä keino estää syrjäytymistä.” Tässäkin olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Jos perustulo olisikin velvoittava, mihin siis Kangas ja Soininvaara viittaavat, niin olisi päätettävä, keitä velvoittavuus koskisi. Koskisiko se vain pitkään työttömänä olevia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä? Vai koskisiko se päinvastoin muita kuin pitkään työttömänä olleita, joiden ei kuitenkaan odoteta pääsevän töihin?

Mitkä ovat perustulon päätavoitteet?

Edellä esitetty – lukijalle varmaan puuduttava – tarkastelu viittaa minusta siihen, ettei perustulosta päästä puusta pidemmälle ellei sanota, mitä siltä halutaan. Halutaanko, että se esimerkiksi vähentää köyhyyttä tai lisää vapaaehtoistyötä? Vastaukset jäsentäisivät keskustelua.

Kaikkia tavoitteita perustulo ei voi toteuttaa. Sosiaalietuuksien uusjako joidenkin etuuksia nostamalla alentaisi joidenkin etuuksia ja lisäisi heidän köyhyyttään. Tämä on myös OECD:n selvityksen tulos. Sen tarkastelemat perustulomallit lisäisivät köyhyyttä Suomessa, vaikka samalla sosiaalimenot kasvaisivat.

Toinen tuore selvitys kolmesta perustulomallista tuottaa samanlaisia tuloksia Britannialle. Monien väestöryhmien köyhyys kasvaisi. Lisäksi työn kannustimet heikkenisivät sekä yleisesti että lisätyön osalta.

Perustulon köyhyyttä lisäävä vaikutus poistuisi lisäämällä sosiaalimenoja kokonaisuutena. Se ei olisi enää vain sosiaaliturvan uudistus. Rahoittaisivatko uudistuksen esimerkiksi sote- ja koulutuspalvelut tai veronkiristykset?

Perustulon päätavoite lienee subjektiivinen oikeus tiettyyn tulotasoon. Se on hyvä tavoite, mutta se voi olla ristiriidassa köyhyyden vähentämisen sekä julkisten palvelujen ja etuuksien turvaamisen kanssa.

Perustulo välineenä voi kuitenkin olla monille itseisarvo, joka painaa sen kielteisiä vaikutuksia enemmän.

Perustuloa on tarjottu myös patenttilääkkeeksi, joka yksinkertaistaisi sosiaaliturvan työtä tukevaksi sekä joustavoittaisi siirtymisiä työn ja muiden aktiviteettien välillä. Muiden Pohjoismaiden työllisyysasteet ovat kuitenkin Suomea selvästi korkeammat ilman perustuloa ja yksinkertaista sosiaaliturvaa. Näin on, vaikka muissa Pohjoismaissa maahanmuuttajien suurempi väestöosuus laskee työllisyysastetta Suomea enemmän.

Tärkeintä on puuttua ongelmien syihin ja varautua tulevaisuuteen

Työttömyys, syrjäytyminen ja köyhyys ratkeavat kestävästi vain puuttumalla niiden syihin. Toimilla on kiire. Paljon palveluja tarvitsevien 75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvamassa 60 prosentilla 13 vuodessa. Palvelut rahoittaa vain iso nousu työllisyysasteessa, jota tekoäly ja automaatio painavat kuitenkin samalla alas.

Kolmiosaisen juttusarjani ensimmäisen osa koski perustuloa. Muut osat olivat minusta sitä tärkeämpiä. Toisen osan mukaan heikko koulutus ja kallis asuminen ovat heikon työllisyyden ja köyhyyden syitä. Kolmas osa korosti tekoälyn vaikutuksia. Kiireinen lukija voi vilkaista kuvioperustelut klikkaamalla tästä ja tästä.

Martti Hetemäki

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Kahvinjuojilla oli enemmän lihasmassaa

Julkaistu 24.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.

Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.

Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.

Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.

Mainos:

Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa

Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.

Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.

Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.

Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.

Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta

Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.

Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.

Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.

Suomalaiset haluavat ikärajan sosiaaliseen mediaan

Julkaistu 21.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Monet suomalaiset kannattavat ikärajaa lasten sosiaalisen median käytölle, kertoo tuore kyselytutkimus.

Kyselyyn vastanneista 53 prosenttia tukee kieltoa alle 15-vuotiailta, kun taas 28 prosenttia vastustaa sitä ja 19 prosentilla ei ole mielipidettä, ruotsinkielinen Yle raportoi. Kyselyn toteutti keskustaoikeistolainen ajatushautomo Toivo.

Kannatus on korkeinta Kansallisen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajien keskuudessa. Molemmissa ryhmissä 59 prosenttia puoltaa ikärajaa. Vastaava osuus on 46 prosenttia Vihreän liiton äänestäjien ja 45 prosenttia Vasemmistoliiton äänestäjien keskuudessa.

Myös ikä vaikuttaa näkemyksiin. 18–24-vuotiaista 45 prosenttia kannattaa ehdotusta, kun taas yli 75-vuotiaiden keskuudessa vastaava luku on 56 prosenttia. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä.

Mainos:

Suomen hallitus aloitti helmikuussa selvityksen alle 15-vuotiaiden kiellosta. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (huom: alkup. tekstissä Karoliina Partanen) mukaan tavoitteena on ottaa ikäraja käyttöön vuonna 2027.

Suomi harkitsee rikosoikeudellisen vastuuiän alentamista

Julkaistu 18.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Suomen oikeusministeriö selvittää, pitäisikö rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa alentaa. Asia on noussut valokeilaan Ruotsin parlamentin tekemän merkittävän nuorisorikollisuutta koskevan päätöksen myötä.

Elokuussa Ruotsin valtiopäivät äänesti rikosoikeudellisen vastuuiän alentamisesta 14 vuoteen erityisen vakavien rikosten osalta. Tämä tarkoittaa, että 14 vuotta täyttäneet lapset voitaisiin tuomita vankeuteen rikoksista, kuten murhasta, törkeästä raiskauksesta ja törkeistä aserikoksista. Äänestys päättyi lukemin 281 puolesta ja 66 vastaan.

Ehdotus on kohdannut voimakasta kritiikkiä viranomaisilta, lastenoikeusjärjestöiltä ja tutkijoilta. Ruotsin hallitus on perustellut sitä rikoksen uhrien oikeusturvalla ja tarpeella suojautua vaarallisilta yksilöiltä. Uudistus ei ole vielä astunut voimaan. Oikeusministeri Gunnar Strömmer on todennut, että laki voisi tulla voimaan vasta seuraavan vaalikauden loppupuolella, edellyttäen että Tidö-puolueet säilyttävät valtansa.

Suomen nykyinen oikeudellinen kynnys

Suomen rikoslain mukaan henkilön on oltava täyttänyt 15 vuotta ollakseen rikosoikeudellisesti vastuussa. Suomen oikeusministeri Leena Meri haluaa nyt tarkastella ikärajan alentamista.

Mainos:

”Pyynnöstäni myös Suomessa on käynnissä selvitys rikosoikeudellisen vastuun ikärajan alentamisesta alle 15-vuotiaiden osalta. Hanke käynnistyi oikeusministeriössä kesän 2026 aikana ja valmistuu tämän vuoden aikana. Toivon, että Suomessa seurattaisiin Ruotsin keinoja nuorisorikollisuuden torjumiseksi ja laskettaisiin ikärajaa, kuten perussuomalaisten vuoden 2022 kriminaalipoliittisessa ohjelmassa esitettiin,” kirjoittaa Leena Meri X-palvelussa.

Selvityksen on määrä valmistua ennen vuoden loppua. Vasta sen jälkeen selviää, eteneekö Suomen hallitus lainsäädäntötoimiin ja mitä rikoksia tai rangaistuksia se mahdollisesti koskisi.

Opettajiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt voimakkaasti Suomen kouluissa

Julkaistu 17.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.

Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.

Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.

Mainos:

Erityisopettajat erityisen alttiina

Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.

Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.

Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.

Monet harkitsevat alanvaihtoa

Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.

Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.

Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.

OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.

Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.