Mainos:

Toimittaja Tucker Carlson haastatteli Putinia – Media ja ”asiantuntijat” raivona

Julkaistu 7.2.2024 – Kirjoittaja Toimitus

Kun toimittaja Tucker Carlsonista alkoi levitä huhu, että on Venäjällä ja aikomuksenaan haastatella Putinia, repesi valtava raivo ja lapsellinen vähättely "ei se ole oikea toimittaja", aikuiset ihmiset lällättelee asiaa. Tulee kieltämättä myötähäpeä kun seuraa keskustelua, mutta samalla riemastuttaa isojen medioiden murentuminen.

Kuka sitten on oikea toimittaja? Onko se oikea toimittaja mikä kertoo vain yhdestä näkulmasta asiat? Vai onko se oikea toimittaja kuka haluaa haastatella jotain tahoa tai henkilöä murskatakseen sen haastattelussa?

Journalismi on tiedonvälitystä, valitettavasti isojen medioiden journalismi perustuu mielipiteiden julkaisuun, on lähes mahdotonta löytää nykyjään uutista mikä ei rakentuisi täysin mielipiteen ympärille.

Tucker Carlsonin tuleva Putin haastattelu on aloittanut ennennäkemättömän raivon ja eikä ihme, tähän asti mediat ja somealustat on saaneet määritellä täysin mitä julkaistaan ja mikä saa näkyvyyttä. Nyt on haastattelija ja somealusta ilmoittanut, että haastattelu julkaistaan. Eli Elon Musk ilmoitti että haastattelu saa vapaan näkyvyyden X:ssä. Kun on välineet kunnossa, siis haastattelija ja julkaisualusta, aiheuttaa se tämmöisen raivon.

Mainos:

Miksi sitten raivo? Edellä jo mainitsin asiasta, isot mediat ja somealustat on tähän asti määritelleet miten ja millaisia asioita tuodaan esiin, nyt ei määrittele, kun valta murenee aiheuttaa se paniikinomaisen raivon.

Tutkijat, "turpo asiantuntijat", toimittajat ja virkamiehet jne on tuominneet tulevan haastattelun, siis ovat tuominneet haastattelun missä haastatellaan maailman puhutuinta henkilöä. Et voi yksinkertaisesti lukea mediaa ettet törmäisi Putinin nimeen. Mutta siihen et ole törmännyt, että joku kysyisi Putinin mielipidettä asiaan. Nyt kun kysytään, aiheuttaa se raivon mitä ei olla koskaan vielä nähty mistään haastattelusta. Eli maailman puhutuimmasta henkilöstä ei saisi tehdä haastattelua, miettikää tätä asiaa hetki.

Vapaa media nousee ja vanha valheellinen agendamedia kuolee omaan mahdottomuuteensa. Vapaan median nousu johtavaksi tiedonvälityksen muodoksi ei ole kuitenkaan helppo tie toteuttaa. Mutta siihen on välineet jo olemassa ja kehityskulkua ei pysäytä mikään, sekös väärin valtaansa käyttäviä mediataloja  raivostuttaa.

Suomessa vapaita medioita koitetaan kaikilla mahdollisilla keinoilla jarruttaa, jos koitat saada esim jotain valtionhallinon mediapalveluita käyttöösi, tehdään siitä äärimmäisen vaikeeta, miksi hallinto koittaa rajoittaa vapaiden medioiden tiedonsaantia? Onko hallinnon toiminta laillista, eli saako hallinto, esim poliisi päättää mikä media saa uutisoida heidän asioitaan kaikilla mahdollisilla  työkaluilla ja riittääkö esim poliisin ammattitaito asian arviointiin?

Media-ala on yksi tarkimmin vartioitua aloja, sinne ei yksinkertaisesti haluta päästää uusia vapaita toimijoita, tässä estämisessä on mukana, mediat, hallinto ja jopa virkamiehet. Tappelun kautta tietenkin saat kaikki samat oikeudet kuin muutkin mediat, elämmehän vapaassa ja lehdistön vapaudesta nauttivassa länsi-maailmassa. eiks je?

Tucker Carlsonin Putin haastattelu on parasta mitä on hetkeen tapahtunut mediakentällä ja paljastaa nyt kaikki ne tahot ketkä on vapaata tiedonvälitystä vastaan.

Itselle haastattelu tuskin tuo mitään uutta tietoa asioista, mutta monelle haastattelu voi olla järisyttävä tiedontulva mitä on vaikea käsitellä. Nythän se raivokas mustamaalaus vasta alkaa, edellä mainitut tahot tulevat hyökkäämään haastattelun sisältöön kaikella mahdollisella voimalla ja minä nautin joka hetkestä 🙂

Juha Korhonen
Tue Nykysuomea TÄSTÄ

Liity Nykysuomen Whatsapp ryhmään

https://chat.whatsapp.com/DxDon12qrSyHYXR6Q1Zaqi

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

5 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Totuus vielä voittaa
Totuus vielä voittaa
2 years ago

Kuka ei vielä ole huomannut, tulee huomaamaan että myös pienet ’mediavaikuttajat’ tulevat tätä vastaan raivoamaan, ja muutama suomalainenkin blogisti/twitteristi/pienimuotoisen ’uutis’ saitin pitäjä on jo nyt tuominnut haastattelun ja kiroaa Tuckeria ’Putinistiksi’

Sama homma oli korona-aikana : samat ’vaikuttajat’ huuteli foliohattua jos et ottanut piikkiä heti ja naurunalaisti rokotteen turvallisuuden ja maskin pidon hyötyjen perään kyselijät.

Syy tähän : raha

Kyseiset henkilöt sen kieltävät tietysti kysyttäessä, mutta hommahan toimii niin että kun jollain on vähän uskottavuutta ja tunnettuutta sekä on pidemmän aikaa vaikkapa blogannut luotettavasti niin alkaa tulemaan kyselyä että ’olisitko kiinnostunut kertomaan haluamamme asian näkökannasta A ja vastustamaan näkökantaa B , tästä hyvästä saat rahallisen korvauksen’

Jos suostut niin saat luottokortin johon ladataan käyttöoikeutta sen verran mitä sinun katsotaan tehneen näkökannan A edistämiseksi ja B vastustamiseksi, verottaja ei tiedä asiasta mitään koska tili ei ole sinun nimilläsi, usein kortti on jokin ’hyväntekeväisyys’ järjestön nimillä.

Jenkeissähän useampi ’vaikuttaja’ omasi selkärankaa ja kertoi näin käyneen korona-aikana, heidät toki leimattiin salaliittoteoreetikoiksi ja mt-ongelmaisiksi ja koetettiin bannata somesta kun kehtasivat paljastaa miten homma toimii…

Tarkkaavainen lukija muistaa ajalta ennen koronaa muutaman luotetun sivuston/bloggarin suomesta jotka alkoivat yht’äkkiä raivota rokotteiden ja maskinkäytön jne puolesta sekä huudella idiooteiksi henkilöitä jotka eivät näistä olleet samaa mieltä.

Ukrainan tilanteen kiristyttyä samat henkilöt vaihtoivat raivonsa kohteeksi Venäjän ja Putinin sekä kaikki eri mieltä olevat leimattiin ’trolleiksi’ ja ’Putinisteiksi’

Valitettavasti näin kävi myös yhdelle puolitutulle päivittäin seuraamalleni lähteelle joka ennen koronaa oli erittäin luotettava, mutta selkärankaa ei ilmeisesti ollut kun verovapaata rahaa oli tarjolla… Asiasta jos kysyy niin raivo on niin kova että sylki lentää suusta ja olen ’Putinisti’ – tuttavuussuhde on katkennut. Hepulla oli ennen rahavaikeuksia jatkuvasti, nyt ei niistä enää tietoakaan, päinvastoin, merkillinen yhteensattuma vaikka mitään muuta työtä ei tee kuin päivittäisiä pikku artikkeleita nettiin…

Juha Korhoselle suuri kiitos että olet pysynyt rehellisenä.

Juha
2 years ago

”Totuus vielä voittaa”

Kiitoksia! Kiva saada välillä hyvääkin palautetta 🙂

Itse viestisi oli timanttia, se on juuri noin kuin kirjoitit ja on jopa vähän surullista, että osa ”vapaista tiedonvälittäjistä” on harhautuneet täsmälleen siihen samaan, mitä aikaisemmin kritisoivat. Eli siihen samaan mitä isot agendamediat tekee.

Tolkku Takaisin
Tolkku Takaisin
2 years ago

”Totuus vielä voittaa”

Todellakin. Koronan huumassa moni vaihtoehtomedia meni ikään kuin pilalle hysterian ja viralliseen totuuteen uskomisen takia. Ilmeisesti myös suoran lahjonnan vuoksi. Muistaakseni sen aikaisessa ’Nykysuomi’-sivustossa korona-uskovaisuus vei voiton. Kaikkein hurjinta korona-fanatismia tapasi kuitenkin persu-julkaisussa Suomen Uutiset, jossa kaikki epäilevät kommentit poistettiin pikavauhdilla. ’Uusi Suomi’-sivustoa en vaivautunut korona-aikaan edes vilkaisemaan. Nato-fanatismi ja Venäjän pakkovihaaminen ovat kuin suoraa jatkoa korona-huumalle.

Yle-hyh hyh hyh
Yle-hyh hyh hyh
2 years ago

Katsokaa mitä yle kertoi Suomen vaaleista:

Luulen että jokaisessa banaanitasavallassakin on sen verran edistynyt demokratia, että niissä tiedetään sen verran että tiedetään miten presidentiksi haetaan.

Suomessa ei tiedetty.

YLE 12.12:
Kannattajakorttien viimeinen jättöpäivä on tänään.
https://yle.fi/a/74-20064595

TODELLISUUDESSA:
Todellisuudessa olisi riittänyt, että olisi toimittanut vaalikortit viimeistään 20.joulukuuta mennessä.

Yle veroa maksetaan 5000 miljoonaa 10 vuodessa.

Aihetta koskien juttu ja lähteet:

https://nykysuomi.com/2024/02/03/lukijan-kynasta-presidentinvaalit-on-uusittava/

Pt gallupissa 43% pitää presidenvaaleja laitomana
https://pt-media.org/2024/02/05/gallup-ovatko-presidentin-vaalit-olleet-laittomat/11
—

juha II
juha II
2 years ago

Maailma tarvitsee ROHKEITA miehiä enemmän kuin koskaan ennen. Kun HEIKOT miehettäret ovat vain kritiikkiä kestämättömiä TYRANNEJA, jotka valjastavat koko yhteiskunnan sortokoneiston vainoamaan niitä, jotka uskaltavat olla eri mieltä tai arvostella heitä. Edellinen on pelkuruutta ja jopa tietoisuutta siitä, että itse on vailla kansansa arvostusta ja halveksuttu tyhjänä kukkoilijana ilman edes tervettä itsetuntoa. Ja ne, jotka uskaltavat ja ova kykeneviä ”uimaan vastavirtaan” kuin lohi välittämättä siitä mitä tuo uhmakkuus sekä sitkeys tulee lopulta merkitsemään. Mutta tälläinen ihminen EI ajattele vain ITSEÄÄN ja karriääriään vaan kokonaista kanssaihmisten joukkoa, jota kansaksi kutsutaan. Heitä EI vääryydellä hallitsevat suurilla omaisuuksilla palkitse vaan kuten rehellisyys ja oikeamielisyys tulee maksamaan kanajalleen jopa ainokaisen henkensä sodassa, joka EI kaipaa kuin sen yhden MEHEN tai NAISEN!!!

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Toimitus

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Mainos:

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Mainos:

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/