Melkeinpä kaikki suomalaiset tuntevat tarinan Piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista Köyliönjärven jäällä. Tarina saa alkunsa Lallin vaimon valheesta, kun tämä kertoo Lallille piispa Henrikin vieneen talosta tarpeita ja jättäneen maksamatta.
- Tuli Lalli kotiansa/Tuo Lallin paha emäntä/Suitsi suuta kunnotonta/Keitti kieltä kelvotonta/"Jo tässä kävi ihmistä"/Täss' on syöty, täss' on juotu/Tässä purtua pidetty/Viety heinät hevosen/Heitty hietoia sijahan/Juotu oluet kellarista/Saatu santoa sijahan".
Näin kuului "Piispa Henrikin surmavirressä" tarina Kerttu-vaimon valheesta ja vaikka renki yritti Lallille teroittaa vaimon valehtelevan, hurjistui talonpoika pahanpäiväisesti, otti mukaansa kirveen ja keihään ja loppu on kirjaimellisesti historiaa. Lallin kerrotaan tappaneen piispa Henrikin kirveellä järven jäälle ja vieneen tältä sekä piispan hatun että sormuksen.
Silloinen Ruotsin ja Suomen kirkon johtaja piispa Henrik kuoli siis tarinan mukaan suomalaisen talonpojan kirveen kautta Köyliönjärven jäälle. Tarinasta ovat tuon jälkeen ammentaneet niin Ruotsin valtio kuin katolinen sekä evankelis-luterilainenkin kirkko. Jälkimmäinen pitää Henrikiä Suomen ensimmäisenä piispana ja katolinen kirkko on julistanut tämän Suomen taivaalliseksi suojelijaksi. Kielen ja historian tutkija Mikko Heikkilä pitää tarinaa eräänlaisena kapinana sekä poliittisia että uskonnollisia instituutioita vastaan.
- Väitetty piispa Henrik ja hänen surmaajansa kuuluivat toistensa vastakohtina alusta asti yhteen. Henrik edusti (katolisen) kristinuskon, pitkälti siihen liittyvän länsieurooppalaisen keskiaikaisen kulttuurin, latinalaisen aakkoston ja kirjoitustaidon tuojaa Suomeen. Talonpoika Lalli ‒ tai oikeammin Hyväneuvo ‒ taas puolusti perheensä itsemääräämisoikeutta eli sitä, että ulkomailta tullut ”ruokaruotsi” ei voi sanella, miten maassa toimitaan.
Piispasta leivottiin lähetyssaarnaajanavulla pyhimyskuningas?
Heikkilä ei kirjassaan "Piispa Henrikin arvoitus" kiellä itse tapahtuman todenperäisyyttä, mutta uhri oli hänen mukaansa englantilaisen piispa Henrikin sijaan saksalainen lähetyssaarnaaja Heinrich, keskiajan suomeksi Heinärikki. Suomenkielistä nimeä Heinärikki esiintyi ensi kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 "Rucouskirian" kalenterissa, eli vanhimman tunnetun suomenkielisen kirjallisuuden aikana. Keskiajalla tehdyssä "Piispa Henrikin surmavirressä" Henrikiä kutsutaan Hämehen Heinirichiksi ja herra Heinärickiksi, joten voita Heikkilän leivän päälle saattaa ollakin.
Heikkilä kertoo myöskin tutkimuksissaan löytyneen viittauksia siihen, että piispa Henrik ja Ruotsin kuningas Erik (Henrik Jedvardsson) olisivat olleet yksi ja sama henkilö. Kuningas Erik kuoli historiankirjoituksen mukaan väkivaltaisesti vuonna 1159, siis kolme vuotta väitetyn piispa Henrikin "marttyrikuoleman" jälkeen. Kuningas Erikin kummallinen kahtiajakautuminen olisi tutkijan mukaan tapahtunut jossakin 1200-luvun tuiskeissa, Ruotsin tarvitessa omaa kansallista pyhimystä naapurivaltioidensa tapaan. Tuolloin hallinneen kuningasdynastian ensimmäinen, kuningas Erik sopi pyhimyskuninkaaksi ja tästä leivottiin Köyliönjärven tapahtumia hyväksikäyttäen vieläpä marttyyri.
- Nähdäkseni yksi historiallinen henkilö jaettiin poliittisista syistä kahdeksi pyhimyspersoonaksi: kuningas Erikiksi ja muka samanaikaisesti Uppsalan tuomiokirkossa vaikuttaneeksi englantilaiseksi piispa Henrikiksi. Pyhä piispa Henrik lienee puolestaan kahden historiallisen henkilön, Henrik Jedvardssonin ja Heinrichin eli Heinärikin, yhdistelmä.
Uskonpuhdistuksen tuuletkin kestänyt legenda piispa Henrikistä ja Lallista elää edelleen ja sekä katolinen, että evankelis-luterilainen kirkko pitävät toistaiseksi kiinni vankasti kansantarustoon betonoidusta tarinasta. Tavalliselle kansalle Lalli edustaa suomalaista päättäväisyyttä, itsepäisyyttä ja kapinaa, kirkolle Lalli edustaa ultimaattista pahuutta:
- Lalli pahin pakanoista/Julmin juudasten seasta/Joka tappoi pyhän miehen/Piispan herra Hentrikin.
Lähde: Tampereen yliopisto, katolinen.fi, satakuntaliitto,
