Mainos:

Tällainen oli vaihtoehtomedia Suomessa 20 vuotta sitten

Julkaistu 15.12.2017 – Kirjoittaja Toimitus

Kaksikymmentä vuotta sitten, loppuvuodesta 1997 internet ei ollut vielä Suomen joka torpassa, niin kuin nykyään. Eikä silloin ollut vielä valtamediaa haastavia vaihtoehtoisia verkkomedioita, kuten tänä päivänä.

Erilaiset aatteiden nimissä nimissä julkaistut, joidenkin mielestä jopa propagandistiset painotuotteetkin olivat parikymmentä vuotta sitten vajonneet jo historian hämäriin. Oltiin siis melkoisessa tyhjiössä vaihtoehtoisen, "yleistä totuutta" kyseenalaistavan tiedonvälityksen suhteen.

Ainakin yksi toimija silti löytyi. Nykysuomen toimittaja löysi omista arkistoistaan Vapaa Suomi -nimisen painetun lehden marraskuulta 1997. Lehti kertoo olevansa Vapaan Suomen Liiton äänenkannattaja.

Vapaan Suomen Liitto perustettiin presidentinvaaleihin perustetun Keijo Korhosen Suomen kansan itsenäisyysrintama -valitsijayhdistyksen jatkajaksi vuonna 1994. Vuonna 2004 nimeksi vaihdettiin Itsenäisyyspuolue Vapaan Suomen Liitto ja 2006 se lyhennettiin muotoon Itsenäisyyspuolue.

Mainos:

Järjestö on poistettu puoluerekisteristä kolme kertaa, koska se ei ole saanut eduskuntavaaleissa läpi yhtään ehdokasta. Poistot ovat tapahtuneet vuosina 1999, 2007 ja 2015. Kannattajakortit on kerätty joka kerta aina uudestaan, ja IPU rekisteröitiin uudelleen viralliseksi puolueeksi vuosina 2000, 2008 ja 2017.

Vapaan Suomen Liiton puheenjohtajana toimi vuonna 1997 Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Ilkka Hakalehto. Toinen Vapaa Suomi -lehden taustalla ollut voimahahmo oli Vapaan Suomen Liiton pääsihteeri Antti Pesonen, joka toimi lehden päätoimittajana. Myöhemmin Pesonen seurasi Hakalehtoa Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajana.

Olisimme mielellämme haastatelleet mainittuja henkilöitä kysyäksemme, millaista oli tehdä vaihtoehtoista mediaa Suomessa 20 vuotta sitten. Valitettavasti sekä Hakalehto että Pesonen ovat jo poistuneet keskuudestamme, joten taatusti mielenkiintoinen historiakatsaus ja kokemukset jäivät kuulematta.

IPU:n nykyinen puheenjohtaja Henri Aitakari kertoo, ettei hänellä ole tarkempaa tietoa Vapaa Suomi -lehden painomääristä, levikistä tai jakelusta. Lehteä julkaistiin Aitakarin mukaan järjestön omin varoin, eivätkä paino- ja jakelukustannukset olleet silloinkaan mitään halpoja.

- Myöhemmin Vapaa Suomi -lehti vaihtoi nimensä muotoon IPU, ja muutti muotoaan verkkolehdeksi. Joitakin vuosia verkkolehtenä toimittuaan lehden julkaiseminen lopetettiin, ja nykyisin julkaisemme blogikirjoituksia ja muita julkaisuja puolueemme sivuilla www.ipu.fi, kertoo puheenjohtaja Aitakari.

Internetissä toimii tälläkin hetkellä sivu http://vapaansuomenliitto.fi, mutta Aitakarin mukaan sillä ei ole mitään tekemistä Itsenäisyyspuolueen, entisen Vapaan Suomen Liiton kanssa.

- En tiedä, kuka tuota sivustoa ylläpitää, tai kenen hallussa kyseinen domain on, Aitakari sanoo.

Vapaa Suomi -lehti vuosimallia 1997

Hallussamme olevassa numerossa vastustetaan näyttävästi EU:ta ja kootaan joukkoja mielenilmaukseen eduskuntatalon portaille itsenäisyyspäiväksi 6.12.1997. EMU:n torjuntapäiväksi ristityn tapahtuman aiheeksi kerrotaan "eduskunnan 6.12.1917 julistaman Suomen valtiollisen itsenäisyyden kunnioittaminen, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kansamme itsemääräämisoikeuden puolustaminen, EU-, EMU- ja NATO-jäsenyyden sekä sosiaaliturvan leikkausten, työttömyyden ja kansan oikeustajua loukkaavan alhostelun ja lippostelun vastustaminen".

Kansan kahtiajakautuminen oli tapetilla myös 20 vuotta sitten. Kun juuri tällä hetkellä vasemmisto-oppositio on erityisen huolissaan tuloerojen kasvusta, Vapaa Suomi otti vuonna 1997 kantaa kansan kahtiajakautumiseen rikkaisiin ja köyhiin mm. Lipposen hallituksen tekemien sosiaaliturvan leikkausten vuoksi. Myös nykyinen Sipilän hallitus on kaventanut mm. työttömyysturvaa melko rankalla kädellä, joten vaikka ajat vaihtuvat, jotkin ilmiöt ovat pysyviä.

Vapaan Suomen liitolla oli periaateohjelmassaan jo vuonna 1997 perustulo, joka on ollut esillä myös viime vuosina. Tällä kertaa perustulo eteni valtion kokeiluksi asti, mutta ei ilmeisesti etene sen pidemmälle.

IPU:n nykyhetki ja tulevaisuus

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Henri Aitakarin mukaan toiminnan tavoitteet ovat edelleen samat kuin 20 vuotta sitten: EU:n, euron ja Naton vastustaminen. Nämä peruspilarit tulevat säilymään puolueen selkärankana jatkossakin.

Kuinka te sitten eroatte esimerkiksi nykyisestä Jussi Halla-ahon perussuomalaisista?

- Sillä tavoin, että me emme ole rasistinen, vaan linjaltaan humaani puolue. Apua tarvitsevia tulee auttaa, mutta kaikki tapaukset on tietysti tutkittava, Aitakari toteaa.

Itsenäisyyspuolueen tulevaisuutta Aitakari luonnehtii näin:

- Kentällä tuntuu innostusta olevan, joten seuraavissakin eduskuntavaaleissa olemme varmasti mukana.

Lähteet: Wikipedia, Vapaa Suomi

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

3 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Matut hiiteen loisimasta ja suvakit perään
Matut hiiteen loisimasta ja suvakit perään
8 years ago

””Kuinka te sitten eroatte esimerkiksi nykyisestä Jussi Halla-ahon perussuomalaisista?

– Sillä tavoin, että me emme ole rasistinen, vaan linjaltaan humaani puolue.””

Olipa tyhmästi sanottu. Ei Halla-Aho persut ole mikään rasistinen puolue. Se ei tee rasistiksi, jos ei halua ottaa tänne elätettäviksi kaiken maailman kehitysmaalaisia.

Lisäksi noi kaiken maailman neekerit ja hiekkaneekerit ovat ihan aiheellisesti oman toimintansa kautta hankkineet itselleen typerän ja epäluotettavan laiskimuksen maineen. He itse sen ovat tehneet.

romaaneja hyllyllä kirjastossa
romaaneja hyllyllä kirjastossa
8 years ago

Tyhjentävästi sanottu, ei lisättävää.

romaaneja hyllyllä kirjastossa
romaaneja hyllyllä kirjastossa
8 years ago

Tyhjentävästi sanottu, ei lisättävää.

Virallisesti lisensoitu Tolkien-festivaali saapuu Englantiin

Julkaistu 11.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Weston Parkin tilalla Telfordin lähellä on käynnissä Brandywine Festival – virallisen lisenssin saanut Taru sormusten herrasta -festivaali, jossa jokainen osallistuja saapuu paikalle omana hobittinaan, jolla on nimi, taustatarina ja asu. Festivaali avautui keskiviikkona ja jatkuu sunnuntaihin 13. syyskuuta saakka.

Britannian ensimmäinen hobittifestivaali järjestetään 9.–13. syyskuuta Weston Parkissa Staffordshiressä, 1600-luvun kartanotilalla, jolla on reilut 400 hehtaaria puistoaluetta. Tapahtuman takana ovat saksalainen vaateyhtiö Burgschneider yhdessä Tolkienin maailman oikeuksia hallinnoivan Middle-earth Enterprisesin kanssa.

Heti saapumishetkestä lähtien nykyhetken on tarkoitus hälvetä. Jäljelle jäävät lyhdyin valaistut polut, puun savu, elävä musiikki ja seura, jossa kaikki kantavat samaa lämminhenkistä hobitti-identiteettiä.

Ohjelma rakentuu toveruuden ja kädentaitojen ympärille. Tarjolla on työpajoja kudonnasta, ruoanlaitosta, yrttitiedosta, tarinankerronnasta ja kansanmusiikista – kaikki roolissa pysyen.

Mainos:
Puinen kyltti, jossa käsinmaalatut sanat no admittance except on party business, lyhty ja lehvästöä teltan vieressä
Festivaalin telttaleirin kyltit ovat käsinmaalattuja. Tämä mukailtu lainaus Tolkienin kirjoista toivotti osallistujat tervetulleiksi teltoille viime vuoden tapahtumassa Kentuckyssa. Kuva: The Brandywine Festival

Kahdella lavalla soitetaan päivittäin akustista kansanmusiikkia, viulua ja huilua. Illat tarjoavat tanssia avoimen taivaan alla ja nuotioita, joiden annetaan sammua omaan tahtiinsa.

Koko festivaalin ajan käydään Neljän neljännyksen kisoja (Four Farthing Games) – kilpailua perinteisissä hobittipeleissä Konnun neljän neljännyksen välillä. Kilpailu ratkeaa soihtujen valaisemassa palkintoseremoniassa viimeisenä iltana.

Kotona Tolkienin luona

Paikan valinta ei ole sattumaa. Weston Park sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Birminghamista, jossa J.R.R. Tolkien varttui, ja West Midlandsin maisemien uskotaan inspiroineen osia hänen maailmoistaan. Kartanon omistaa Weston Park Foundation, itsenäinen hyväntekeväisyyssäätiö.

Olemme uskomattoman otettuja saadessamme tuoda Brandywine Festivalin takaisin maahan, josta tarina alkoi. Kentuckyn menestyksen jälkeen tuntui oikealta tuoda tämä kokemus kotiin, sanoo Burgschneiderin toimitusjohtaja Markus Böhm, joka kuvailee kartanoaluetta maisemaksi, joka on sopusoinnussa Tolkienin tuotannon kanssa.

Suuri joukko hobitti- ja keskiaikaisissa asuissa lavan edessä, jossa on kiinteä katto ja koristevalot
Illat ovat festivaalin sydän. Metsän reunassa sijaitseva koristevaloin valaistu lava keräsi satoja osallistujia viime vuoden tapahtumassa Kentuckyssa. Kuva: The Brandywine Festival

Tolkien-harrastaja Kyle Pedley Stourbridgestä, joka on matkustanut Uuteen-Seelantiin asti nähdäkseen elokuvien kuvauspaikat, tiivistää asian lyhyemmin.

Tolkien-fanille tämä on kuin suoraan unesta, hän sanoo.

Sunnuntaina 13. syyskuuta lyhdyt sammuvat ja teltat puretaan. Jäljelle jää 1600-luvun englantilainen kartano West Midlandsin maisemissa, joiden uskotaan inspiroineen osia Tolkienin miljöistä – sekä muisto viikonlopusta, jolloin muutaman sadan aikuisen annettiin leikkiä, että Kontu sijaitsi juuri siellä.

Ne, joille iskee matkakuume, saavat odottaa lokakuun 1.–4. päivään, jolloin festivaali palaa Terrapin Hill Farmille Harrodsburgiin, Kentuckyyn, toiseksi vuodekseen Amerikan maaperällä.

He kasvattavat ruoan – ja tulevat myrkytetyiksi työssään

Julkaistu 10.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Maanviljelijät ja maataloustyöntekijät, jotka kasvattavat maailman ruoan, kuuluvat niihin, jotka kärsivät eniten pelloille ruiskutetuista kemikaaleista. Uusi maailmanlaajuinen tutkimuskatsaus arvioi, että akuutti torjunta-ainemyrkytys koskettaa suurta osaa maailman maanviljelijöistä vuosittain.

Pesticide Action Network (PAN) -verkoston tutkijat tarkastelivat akuuttia torjunta-ainemyrkytystä käsittelevää tutkimusta. Analysoidut tieteelliset artikkelit kattavat 62 maata. Tutkijat täydensivät näitä WHO:n kuolinsyytilastoilla 77 muusta maasta – yhteensä 139 maasta.

Tulokset, jotka julkaistiin Frontiers in Public Health -lehdessä, arvioivat tahattomien akuuttien torjunta-ainemyrkytystapausten määräksi 402–433 miljoonaa vuodessa, mikä vastaa noin 46 prosenttia maailman maanviljelijöistä. Kyseessä ei ole suora laskenta: laskelma on ekstrapoloitu kansallisista luvuista ja maailman alueiden väestötiedoista, ei jokaisessa maassa tehdyistä mittauksista.

Kyse on työolosuhteista. Taakka lankeaa niille, jotka sekoittavat, kantavat ja levittävät torjunta-aineita pelloilla, ja tutkimus nimeää suoriksi seurauksiksi työkyvyn menetyksen ja heikentyneen elämänlaadun.

Mainos:

Emme voi enää hyväksyä sitä, että ne, jotka työskentelevät pelloilla ja kasvattavat ruokamme, altistuvat haitallisille torjunta-aineille ja sairastuvat, sanoo Susan Haffmans, PAN Saksan vanhempi neuvonantaja.

Hoito ulottumattomissa

Monet tapaukset puuttuvat terveydenhuollon tilastoista, koska sairastuneilla ei ole aina varaa tai mahdollisuutta hoitoon. Sairastuneilta saattaa puuttua rahaa ja sairausvakuutus, he saattavat asua kaukana lähimmästä terveysasemasta tai heillä ei ole varaa pitää vapaapäivää menettämättä palkkaansa tai työpaikkaansa.

Tämän lisäksi lääkärit saattavat tulkita oireet merkkeinä muista sairauksista. Joistakin maista puuttuu myös velvollisuus raportoida myrkytyksistä tai keskitetty rekisteri tapausten keräämiseksi.

Suurin määrä ei-kuolettavia tapauksia löytyy Etelä-Aasiasta, jota seuraavat Kaakkois-Aasia ja Itä-Afrikka. Nämä ovat tapausten määriä, eivät todisteita siitä, että sairastuneiden osuus olisi välttämättä korkein juuri näillä alueilla.

Epävarmuus vaikuttaa molempiin suuntiin. Akuutin myrkytyksen määritelmät vaihtelevat tutkimusten välillä, useimmat maanviljelijöille suunnatut kyselyt perustuvat itse ilmoitettuihin oireisiin, ja luvuissa lasketaan myrkytystapauksia – ei yksittäisiä henkilöitä. Sama viljelijä voi tulla myrkytetyksi useita kertoja yhden kauden aikana.

Tutkijat korostavat, että maanviljelijät tarvitsevat vaihtoehtoja erityisen vaarallisille torjunta-aineille.

Nyt kun kärsimyksen laajuus on paljastunut, maanviljelijöitä on tuettava saamaan käyttöönsä turvallisempia vaihtoehtoja heidän ja heidän perheidensä terveyden suojelemiseksi, sanoo Sheila Willis, PAN UK:n kansainvälisten ohjelmien johtaja.

Harrastaja löysi Suomen suurimman viikinkiaikaisen kolikkokätkön

Julkaistu 10.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Metallinetsijä on löytänyt kohteen, jota museo kutsuu Suomen suurimmaksi tunnetuksi viikinkiaikaiseksi kolikkokätköksi. Aluksi löytäjä luuli ilmaisimen reagoivan vain malmiin ja lopetti kaivamisen.

Metallinetsijä Kalle Lappinen teki löydön 3. syyskuuta 2026 lähellä Sysmän kylää. Arkeologit saapuivat paikalle seuraavana päivänä ja ottivat kätkön talteen.

Kaikki esineet oli sijoitettu kahteen tuohirasiaan noin 45 senttimetrin syvyyteen maanpinnan alapuolelle. Kätköpaikkojen välinen etäisyys oli noin 12 metriä, Lahden museot raportoi.

Kolikoiden joukossa oli myös palahopeaa, hopeinen rannerengas, hopeinen hela ja hopeahelmi.

Mainos:

On epätavallista, että tuohirasia on säilynyt. Esihistoriallinen orgaaninen materiaali säilyy Suomen olosuhteissa harvoin, museonjohtaja Tuulia Tuomi kertoo Ylelle.

Toinen rasioista kuitenkin rikkoutui kätkön ylöskaivamisen yhteydessä.

Kolikoita ei ole vielä puhdistettu, eroteltu tai laskettu. Niiden tarkka paino, lukumäärä ja täsmällisempi ajoitus selviävät myöhemmissä tutkimuksissa. On kuitenkin selvää, että kolikoita on tuhansia.

Signaali, joka vaikutti tulevan malmista

Lappinen on harrastanut metallinetsintää useita vuosia ja oli etsinyt tältä samalta paikalta aiemminkin ilman tulosta. Signaali tuli niin syvältä maan alta, että hän ensin sivuutti sen – kunnes hän sai samanlaisen signaalin lyhyen matkan päästä ja päätti kaivaa pohjaan asti.

Aluksi oli vähän vaikea uskoa, sitten tuli adrenaliini ja onnistumisen tunne. Työ palkittiin jälleen kerran, hän kertoo Ylelle.

Tähän asti ennätystä oli pitänyt hallussaan Nousiaisista vuonna 1895 löytynyt kätkö. Se sisältää noin 1 700 kolikkoa sekä muita esineitä, painaen yhteensä noin 2,2 kilogrammaa, ja sitä on tähän saakka pidetty Suomen suurimpana tunnettuna viikinkiaikaisena kolikkokätkönä.

Sysmän löydössä pelkät kolikot painavat noin 4,5 kilogrammaa. Tämän lisäksi tulevat palahopeat, rannerengas, hela ja hopeahelmi, jotka makasivat tuohirasioissa kivien välissä.

Klassikot jäivät Latvian tuontikiellon jalkoihin

Julkaistu 8.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Latvian hallitus haluaa pysäyttää kuvailemansa venäläisen ”propagandan”, mutta sulkee samalla tuontireitin Venäjältä ja Valko-Venäjältä peräisin olevilta klassikkokirjallisuuden painoksilta. Kirjojen sisällöllä ei ole merkitystä. Alkuperään perustuvalla kiellolla on siten sensuurin kaltainen vaikutus jopa klassikkokirjallisuuteen — vaikka kirjakauppiaat odottavat lähetysten jatkuvan muiden EU-maiden kautta.

Tuontikielto astui voimaan 1. syyskuuta 2026, kun hallitus oli hyväksynyt lopullisen tuoteluettelon 25. elokuuta. Latvian julkisen yleisradion LSM:n mukaan kielto koskee kirjoja, sanomalehtiä ja muita painotuotteita. Asetus on voimassa 1. heinäkuuta 2027 asti, ja se on tarkoitus tarkistaa vuosittain.

Kielto koskee myös Venäjältä tai Valko-Venäjältä peräisin olevia tuotteita, joita tuodaan muista EU:n ulkopuolisista maista. Niiden kierrättäminen EU:n ulkopuolisen maan kautta ei siis tee tuonnista laillista. Kielto menee EU:n yhteisiä pakotteita pidemmälle ja kattaa tuotteita, jotka eivät vielä ole niiden piirissä.

Alkuperämaa ratkaisee – ei kirjan sisältö

Ulkoministeriö listaa kolme tavoitetta: Latvian turvallisuusintressien suojaaminen, Venäjän ja Valko-Venäjän vientitulojen vähentäminen sekä ministeriön ”propagandamateriaaliksi” kutsuman aineiston virran rajoittaminen. AFP:n jatkoraportoinnissa ministeriö kuvailee toimenpidettä suojautumiseksi ”disinformaatiota” ja ”sotapropagandaa” vastaan.

Mainos:

Hallitus ei kuitenkaan tee eroa klassikon ja kuvailemansa ”propagandajulkaisun” välillä. Kulttuuripoliittisesti kielto toimii kattavana tuontisensuurina: jopa venäläisen klassikkokirjallisuuden painokset joutuvat listalle, jos ne ovat peräisin kummasta tahansa kyseisestä maasta. Kirjailija tai kieli ei määrittele sitä, mitkä kirjat pysäytetään rajalla.

Oikeudellisesti kyseessä on tuotteen alkuperään perustuva tuontikielto, ei sisällön tarkastus tai teoskohtainen kielto. Se ei kiellä venäjän kieltä, kirjojen hallussapitoa eikä myyntiä nykyisistä varastoista.

Kirjakauppiaat odottavat kiertoreittejä ja hinnannousuja

Kirjakauppias Rihards Jerums sanoo Meduzalle, että lähetykset voivat tullata toisessa EU-maassa ja liikkua sen jälkeen unionin sisällä. Hän painottaa myös, ettei myynti ole kiellettyä. Kirjakauppiaat uskovatkin, että kirjat voivat edelleen päätyä latvialaisille hyllyille, mutta eri toimitusreittien kautta.

Riikalaisen Vilki Books -kirjakaupan omistaja Arina Lindanen odottaa logistiikan monimutkaistuvan ja hintojen nousevan noin 1–2 prosenttia. Sekä hän että Jerums kuvailevat venäjänkielisten klassikoiden kysyntää voimakkaaksi ja sanovat, ettei tällaisia painoksia usein paineta kaupallisesti Venäjän ja Valko-Venäjän ulkopuolella. Jerums mainitsee Fjodor Dostojevskin ja Mihail Bulgakovin ikuisina myyntimenestyksinä.

Tämä on ristiriidassa ulkoministeriön lausunnon kanssa, jonka mukaan tuotteet eivät ole ainutlaatuisia ja riittäviä vaihtoehtoja on saatavilla muilta markkinoilta. Ulkoministeri Baiba Braže on Meduzan mukaan myöntänyt hintojen voivan nousta, mutta pysyy kannassaan, että kirjat voidaan korvata muista maista tulevilla tuotteilla.