Mainos:
Mainos:

Talkkuna: elävä perinne ja savolaisen talkkunan nimisuoja

Julkaistu 16.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Hirvelän uunitalkkunaa kulhossa
Hirvelän uunitalkkuna — kauratalkkunaa kulhossa

Talkkuna ei ole kaupan hyllyn anonyymi jauhopussi. Se on keitettyjen, kuivattujen ja paahdettujen jyvien muisti: vilja, joka säilyy, kulkee mukana ja muuttuu puuroksi, pepuksi tai hyveeksi ilman että uunia tarvitsee joka ateriaan. Savossa sama jauho tunnetaan myös asussa talakkuna. Huhtikuussa 2026 Euroopan komissio rekisteröi nimet Savolainen talkkuna / Savolainen talakkuna suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi. Suojaus ei tee kaikesta talkkunasta savolaista. Se sitoo tietyn tumman, karkean jauhon Pohjois- ja Etelä-Savon maineeseen ja valmistukseen.

Siksi on syytä erottaa kaksi asiaa: talkkuna elävänä perinteenä koko Suomessa, ja savolainen talkkuna nimenä, jota EU nyt valvoo.

Mikä talkkuna on

Talkkunalla tarkoitetaan talkkunajauhoja — joskus talkkunaksia — jotka valmistetaan viljan jyvistä, joskus myös herneistä tai härkäpavuista. Jauho jauhetaan tyypillisesti kokojyvästä. Valmis ruoka syntyy, kun jauhoa sekoitetaan nesteeseen, viiliin, rasvaan tai marjoihin, tai kun siitä keitetään puuro.

Elävän perinnön wikiluettelo jakaa Suomen karkeasti kahteen talkkuna-alueeseen Kai Linnilän (2015) linjaa seuraten. Lännessä jauhot jauhetaan hienoiksi; niitä kutsutaan myös piepoksi tai piapoksi, ja perinteinen tapa on sekoittaa jauhoa piimään, viiliin tai jogurttiin kylmänä, erityisesti kesällä. Idässä jauho on karkeampaa, ja siitä keitetään talkkunapuuroa, joka tarjotaan usein voisilmän tai tirripaistin kanssa.

Mainos:

Raaka-aine vaihtelee. Länsi-Suomi ja Kaakkois-Suomi painottavat kauraa. Itä-Suomi Pohjois-Pohjanmaata myöten on ohratalkkunan aluetta. Etelä- ja Keski-Suomessa seoksissa esiintyy kauraa, ohraa ja herneitä. Pohjoisimpaan Suomeen talkkuna ei aikanaan juurtunut, vaikka jauhoa saa nykyään kaupoista myös siellä.

Vilja, keitto ja paahto

Perinteinen valmistus ei ole “paahda jauhoa pannulla ja valmis”. Wikiluettelon kuvaus on monivaiheinen. Jyviä keitettiin suolalla maustetussa vedessä muuripadassa — usein karjakeittiössä tai saunassa — kunnes ohra alkoi halkeilla tai kauran kuoret irrota. Vesi valutettiin pois. Sitten jyvät kuivattiin uunissa tai saunan parvessa. Uunitalkkuna vaati tarkkaa lämpöä: palaneet jyvät maistuivat kitkeriltä, raa’at eivät maistuneet talkkunalle. Saunassa tai riihessä kuivattuihin jyviin tarttui savun aromia; niitä voitiin vielä paahtaa pellillä kiukaan lähellä. Vasta kuivumisen jälkeen jyvät seulottiin, tuuletettiin ja jauhettiin — kotona käsikivillä tai myllyssä.

Tämä ketju selittää säilyvyyden. Talkkuna syntyi kuivamuonaksi erä- ja työmatkoille: kevyt, kypsä vilja, joka ei vaatinut uunia joka aterialla. Savolaisen talkkunan nimisuojahakemus sitoo saman logiikan metsäiseen, runsasjärviseen Savoon. Savossa talkkunaa on perinteisesti tehty Mikon päivän jälkeen lokakuussa — kekrin ja uuden jauhon aikaan.

Mainos:

Nimi juontuu wikiluettelon ja hakemusasiakirjan mukaan venäjän tolokno-sanasta. Talkkuna kotiutui Suomeen wikiluettelon mukaan ilmeisesti 1700-luvulla; ensin Karjalaan, Etelä-Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen, josta se levisi laajemmalle. Ennen talkkunaa syötiin raakojen jauhojen ja nesteen seosta, pepua — myös vesi- tai vilutalkkunaa, koska seosta ei keitetty. Paahdettu ja kuivattu jyvä teki ruoasta toisen.

Alueelliset muodot: Savo, Häme ja muut

Hämäläinen talkkuna on usein hienompaa ja kaurapohjaista; seokseen on voitu lisätä ohraa, herneitä tai härkäpapuja. Sitä syödään piimään tai viiliin sekoitettuna; Lounais-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa esiintyvät nimet piepo, piapo ja piapojauho. Helvi Hämäläisen kyläromaaneissa piapo kuuluu somerolaiseen maisemaan; kotiseututyössä perinnettä on tehnyt tunnetuksi muun muassa Tapio Horila.

Savolainen talkkuna on toinen esine. Pohjois-Savossa se valmistettiin ohrasta; Etelä-Savossa kauran joukkoon saatettiin lisätä hernettä, ohraa, joskus tattariakin. Tavallisin tapa oli keittää ohratalkkunasta puuro “vispilöimällä kuumaan, hiukan suolalla maustettuun veteen”. Lisukkeena voi tai tirripaisti — pekonista rapeaksi paistetut siankylkisiivut, joihin lisätään tilkka vettä. Savossa tunnetaan myös kourakas, koprakaenen, nyrkkitalakkuna, pöppi tai kopratalkkuna: tiukka puuro, josta pyöritetään kourassa pallo, jonka painaumaan sipaistaan voita tai joka topataan tirripaistiin.

Karjalassa on syöty pääasiassa ohratalkkunaa. Etelä-Pohjanmaalla valmistustapa poikkeaa: talkkunaa tehdään paahtamalla kaura-, ohra- ja ruisjauhoa, ja sitä syödään viiliin tai piimään sekoitettuna vellinä tai marjatokerona. Kainuulla on oma kainuulainen talkkunansa.

Nämä erot eivät ole makuasioita “paremmasta” talkkunasta. Ne ovat alueiden kerrostumia. Herneen rooli hämäläisessä seoksessa ei kuitenkaan sekoitu savolaisen nimisuojan ohra–kaura-ytimeen.

Savolainen talkkuna ja SMM-nimisuoja

Ruokavirasto hyväksyi kansallisesti Savolainen talkkuna / Savolainen talakkuna -hakemuksen vuonna 2023. Hakija oli ProAgria Itä-Suomi ry. Euroopan komissio hyväksyi rekisteröinnin 15. huhtikuuta 2026. Tuote on Suomen kahdeksastoista nimisuojattu nimitys Ruokaviraston tiedotteen mukaan.

Luokka on suojattu maantieteellinen merkintä, SMM — ei aito perinteinen tuote. Ero on ratkaiseva. Kalakukon APT suojaa menetelmää ilman aluepakkoa. Savolaisen talkkunan SMM sitoo nimen maantieteeseen: Pohjois-Savon ja Etelä-Savon maakuntiin. Suojaus perustuu maineeseen perinteisenä savolaisena viljatuotteena, jonka tuntomerkkejä ovat tumma väri ja karkea rakenne.

Yhtenäisen asiakirjan mukaan savolainen talkkuna on keitetyistä ja uunissa paahdetuista jyvistä karkeahkoksi jauhettu viljatuote. Pääasiallinen raaka-aine on ohra tai ohra ja kaura sekoitettuna; suolaa voidaan lisätä. Tunnusomaista ovat karkeahko rakenne, paahdetun viljan tuoksu ja maku sekä ruskea väri. Tuote poikkeaa muista talkkunoista juuri tummuudellaan ja karkeudellaan. Hyvä säilyvyys kuuluu prosessiin, ei markkinointilauseeseen.

Nimisuoja ei väitä, että hämäläinen piepo olisi väärää talkkunaa. Se väittää, että savolainen talkkuna tarkoittaa tiettyä jauhoa tietyllä alueella. Muut talkkunat saavat olla muita talkkunoita — omilla nimillään.

Pöydässä: puuro, pepu, hyve

Savossa tyypillisin talkkunaruoka on puuro. Ruokaviraston tiedote toistaa saman: lisukkeena tirripaisti tai voisilmä; jauho sopii myös jälkiruokiin marjojen kanssa. Lännessä kylmä piimäseos on ollut peltotöiden helleruokaa, joskus jopa lounaan korvike.

Talkkunaa marjojen ja jogurtin kanssa
Talkkunaa, marjoja ja jogurttia. Kuva: Tappinen / Wikimedia Commons (CC BY-SA 3.0)

Pepu ja marjapöperö kuuluvat samaan sukuun: jauhoa marjoihin, rasvaan tai nesteeseen. Talkkunahyve on uudempi juhlamuoto — rahkaa, vaahtoutunutta kermaa, talkkunaa ja marja- tai omenahilloketta — mutta se nojaa samaan paahdettuun viljaan. Leivonnassa karkeaa talkkunaa on käytetty korppujauhon tapaan, esimerkiksi kalan leivitykseen; mieto paahteisuus siirtyy myös taikinoihin. Nämä ovat käyttötapoja, eivät “paras resepti 2026” -kortteja.

Helsingin yliopiston Savolainen osakunta viettää talakkunajuhlaa talkkunoineen ja tirripaisteineen; juomana piimä. Wikiluettelo sijoittaa juhlan juuret 1800-luvun lopulle, Wikipedia osakunnan jakautumiseen vuonna 1905. Tarkka alkuvuosi kannattaa tarkistaa osakunnan historiikista; itse tapa — opiskelijoiden vuosittainen talkkunapöytä — on dokumentoitu ja elävä. Suomalaisen Talkkunan perinneyhdistys ry perustettiin vuonna 2013; wikiluettelon mukaan toiminta on sittemmin uinunut.

Kotona talkkunajauhoa tekee enää harva. Kaupallinen jauho ja REKO-piirit pitävät raaka-aineen saatavilla. Kuluttajat, jotka yhä sekoittavat jauhoa viiliin tai keittävät puuroa, ovat perinteen nykyisiä harjoittajia yhtä lailla kuin harvat tilalliset, jotka yhä hallitsevat padan ja uunin.

Kulttuurissa ja kielessä

Talkkuna ei ole vain keittiön sana. Se on myös osakunnan, kotiseututyön ja satunnaisen populaarikulttuurin merkki. Martti “Huuhaa” Innasen vuoden 1968 kappaleessa Kumiteräsaappaat kajahtaa säe talkkunan loppumisesta; Helena Meripaasin nuortenromaani Pöllöhilloa (2007) lainaa hämäläisen mustikkapöperön rinnakkaisnimen. Nämä eivät tee talkkunasta “trendikästä”. Ne kertovat, että jauho on yhä tunnistettava kuva — samaan tapaan kuin tirripaisti savolaisessa puurokulhossa.

Kirjallisuudessa perinnettä ovat koonneet muun muassa Juri Nummelinin ja Elina Teerijoen Pieni talkkunakirja (2005) sekä Kai Linnilän Puuron ja talkkunan voimalla (2015). Bertta Räsäsen Savolainen keittokirja (1978) dokumentoi ohratalkkunan ja kouratalakkunan käytännön. Nämä ovat käsikirjoja ja muistitietoa, eivät EU-eritelmää. Ero kannattaa pitää kirkkaana: kirja opettaa käden ja maun, asetus suojaa nimen.

Kekri ja Mikon päivän jälkeinen lokakuu sitovat savolaisen talkkunan vuodenaikaan. Wikiluettelon mukaan talkkuna ei ollut minkään suuren kirkollisen juhlan pakollinen ruoka, mutta sitä syötiin myös kekrinä, kun uusi jauho oli juuri valmistunut. Itä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa talkkunaa on tiedetty myös jouluruokana. Sesonki ei ole kalenteripakko. Se on uunin ja sadon rytmi.

Elävä jauho, ei superfood-kansio

Talkkunasta on 1900-luvulla tehty myös kansallista argumenttia. Pellervo-lehti kirjoitti vuonna 1914 — wikiluettelon siteeraamana — kahdesta talkkunaruuasta, savolaisesta lämpimästä ja hämäläisestä kylmästä, jotka uhkasivat unohtua “ulkomaalaisen syötävän” tieltä. Riisi oli kilpailija värinsä ja uutuutensa vuoksi. Puhe oli kulttuuripolitiikkaa, ei ravitsemusterapiaa.

Sama raja pätee nyt. Talkkuna on viljatuote ja ruokamuisto. Se ei tarvitse kuitulupauksia, “superfood”-leimaa eikä väitettä, että ruokalusikallinen korjaa ruokavalion. Katteettomat terveysväitteet eivät kuulu tähän perinteeseen. Riittää, että jauho tunnistetaan: mistä se tulee, miten se tehdään, millä nimellä sitä myydään.

Savolainen talkkuna sai SMM-suojan vuonna 2026, koska maine, tumma väri ja karkea jauhe oli dokumentoitavissa. Hämäläinen piepo ei kadonnut sillä. Kalakukon APT ja talkkunan SMM opettavat saman asian eri suunnista: nimi on tarkka työkalu. Kun talkkuna pidetään jauhon nimenä ja savolainen talkkuna alueen ja prosessin nimenä, perinne ei ole museoitu herkku. Se on edelleen sekoitettavissa piimään — tai haudutettavissa puuroksi — ilman että kenenkään tarvitsee väittää sen parantavan maailmaa.

Lukijakysely

Onko savolainen talkkuna sama kuin tavallinen talkkunajauho kaupassa?

Äänestys on päättynyt

Kyllä, kaikki talkkuna on samaa 0%
0 votes
Ei automaattisesti — SMM-nimi edellyttää eritelmää ja Savoa 0%
0 votes
En osaa sanoa 100%
1 vote

1 total vote

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

1 Kommentti
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
totuutta etsimässä
totuutta etsimässä
2 months ago

En ole ikinä ymmärtänyt miksi tuo tuote on aikoinaaan kehitetty. Nyt tiedän miksi. Mutta se on niin pahan makuista ja kökköistä että täytyy olla todella nälkä tai ruokapula että sitä syön. Yhtä vastemielinen lipeäkalan kanssa. Olisivat nyt kehittäneet noista raaka-aineista jotain muuta.

GTA:n emoyhtiö kerää pelitietojasi – jopa ilman rekisteröitymistä

Julkaistu eilen 18:32 – Kirjoittaja Toimitus
GTA VI -logo, jota ympäröivät kuvitetut hahmot, ajoneuvot ja palmut.
GTA VI julkaistiin 19. marraskuuta. Take-Twon tietosuojakäytäntö kattaa koko yrityksen, eikä siinä eritellä, mitä peli itsessään kerää.

Take-Two, GTA-studio Rockstar Gamesin emoyhtiö, kerää pelaajatunnuksesi, IP-osoitteesi ja pelituloksesi, vaikka et koskaan rekisteröityisi. Helmikuun 2026 tietosuojakäytännön kattaman 12 kuukauden aikana Take-Two myös myi ja/tai jakoi muun muassa IP-osoitteita ja profiilipäätelmiä mainostajien kanssa.

Nämä yksityiskohdat ilmenevät Take-Twon yhtiönlaajuisesta tietosuojakäytännöstä, joka kattaa sen palvelut ja tuotemerkit. Se päivitettiin viimeksi helmikuussa 2026, hyvissä ajoin ennen kuin Rockstar julkaisi Grand Theft Auto VI:n PlayStation 5:lle ja Xbox Series X/S:lle 19. marraskuuta.

Take-Two kerää automaattisesti tietoja pelatessasi: alustasi tai palvelusi tunnuksen, pelin sisäiset saavutukset, pelitulokset, IP-osoitteen, MAC-osoitteen ja muut laitetyyppiset tunnisteet. Yhtiö voi tämän jälkeen yhdistää nämä tiedot muihin tietoihin, joita sillä on sinusta.

Käytännössä luetellaan myös ”profiilipäätelmät” erillisenä kategoriana. Yhtiö tekee päätelmiä tiedoistasi ja verkkotoiminnastasi rakentaakseen henkilökohtaisen profiilin, tunnistaakseen tuotteita ja palveluita, joista saatat olla kiinnostunut, ja kohdentaakseen mainoksia niiden mukaisesti.

Mainos:

Myyty tai jaettu mainostajille

Take-Two on myynyt ja/tai jakanut yksilöllisiä tunnisteita, IP-osoitteita, internet- ja elektroniikkatoimintaa sekä profiilipäätelmiä kolmannen osapuolen mainostajille näyttääkseen personoituja mainoksia sinulle ja vastaaville käyttäjille. Käytäntö ei kuitenkaan kerro, mitä GTA VI itse kerää.

Nimetön X-tili, jota ylläpitää Rockstarilla työskennelleeksi väittävä henkilö, menee paljon pidemmälle. Tili väittää, että peli rakentaa pelaajista psykologisia profiileja ja että näihin profiileihin perustuvia malleja myydään eteenpäin muun muassa vakuutusyhtiöille ja luottoarvioijille. Tilin takana olevan henkilön henkilöllisyyttä tai väitettä ei ole vahvistettu riippumattomasti.

Mainos:

Kuinka kieltäytyä jakamisesta

Käytännössä luetellaan oikeus kieltäytyä henkilötietojesi myynnistä tai jakamisesta, mutta oikeutesi pätevät vain siltä osin kuin ne soveltuvat sinuun ja ne voivat vaihdella asuinpaikastasi riippuen. Take-Two viittaa verkkosivuston alalaidassa olevaan ”Do Not Sell or Share My Personal Information” -linkkiin ja sanoo noudattavansa selaimen Global Privacy Control -signaalia.

Käytännössä selitetään myös, kuinka voit pyytää pääsyä tietoihisi tai pyytää niiden korjaamista tai poistamista.

Norjan vuoden löytö – viikinkiaikainen hopea asetetaan näytteille

Julkaistu 20.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Viikinkiaikaisia hopeakolikoita ja hopeanpalanen Mørstadin löydöstä
Norjalaiset arkeologit äänestivät Mørstadin löydön vuoden löydöksi. Valikoima hopeakolikoita on esillä Oslon historiallisessa museossa 28. maaliskuuta 2027 saakka.

Norjalaiset arkeologit äänestivät Mørstadin löydön vuoden löydöksi, ja näyttely avautuu tänään perjantaina Oslon historiallisessa museossa. Yleisö voi nähdä Norjan suurimman viikinkiaikaisen kolikkolöydön kolikot ensimmäistä kertaa paikan päällä museossa.

Noin 180 Norjan arkeologiapäivien osallistujaa valitsi Mørstadin löydön marraskuun alussa. Toiseksi sijoittui posliinia sisältänyt hylky, joka makaa 600 metrin syvyydessä.

Valikoima yli 5 500 kolikosta on esillä museon kolikkokabinetissa 28. maaliskuuta 2027 saakka. Ensimmäiset 100 kolikkoa on jo esitelty verkossa.

Kohokohtiin kuuluu kolikoita Englannista ja Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta sekä harvinainen kolikko, joka on lyöty Olav Haraldssonille, joka tunnettiin myöhemmin Pyhänä Olavina. Hänen velipuolelleen Harald Ankaraa (Harald Hardrada) lyödyt kolikot merkitsevät uuden aikakauden alkua Norjan kolikonlyönnissä.

Mainos:

Hopeakolikot haudattiin noin vuosina 1046–1047 museon mukaan. Metallinetsijät Vegard Sørlie ja Rune Sætre löysivät ne 10. huhtikuuta läheltä Renaa Innlandetissa.

Lääninarkeologi May-Tove Smiseth oli ensimmäinen, joka tapasi metallinetsijät maastossa, forskning.no raportoi.

— Kahlasimme hopeakolikoissa. Se on kuusi kiloa hopeaa, sanoo Smiseth.

Mainos:

Tämän kesän kaivauksissa ei löytynyt asutusta eikä hautoja. Arkeologi Kjetil Loftsgarden on aiemmin sanonut, että jotain dramaattista on täytynyt tapahtua hopeakolikoiden hautaamisen jälkeen.

Näyttely on avoinna tänään kello 11–16. Pääsymaksu on 160 Norjan kruunua aikuisilta, kun taas alle 18-vuotiaat lapset pääsevät sisään ilmaiseksi.

Pimeys, joka katosi Ruotsin illoista

Julkaistu 17.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Kuvamontaasi, jossa on siluetti naisesta ikkunaverhojen äärellä hämärässä sekä lähikuva käsistä, jotka pitelevät sytytettyä kynttilää.
Kun valaistus maksoi sekä rahaa että vaivaa, kotitaloudet odottivat ennen lamppujen sytyttämistä. Kuvituskuvia.

Hämärässä istuminen, tai ruotsiksi kura skymning, tarkoittaa pimeyden laskeutumisen sallimista hetkeksi, tehden tilaa hiljaisuudelle, keskustelulle ja tarinoille. Tutkimus siitä, miten iltavalo vaikuttaa kehon vuorokausirytmiin, tarjoaa uuden näkökulman tähän vanhaan tapaan.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kotitalous pysyi aloillaan päivänvalon hämärtyessä odottaen valojen sytyttämistä. Päivän työt antoivat tilaa levolle, hiljaisuudelle tai yhteiselle tarinoinnille päivänvalon viimeisinä hetkinä tai lieden hehkussa.

Tapa esiintyi kaikkialla Ruotsissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ruotsin kielen ja kansanperinteen instituutti (Isof) on dokumentoinut sen elävän perinnön luetteloon. Sillä oli myös monia nimiä. Eri puolilla maata puhuttiin hämärän juhlistamisesta, pitämisestä tai viettämisestä, hämärässä istumisesta tai illan viettämisestä pimeydessä.

Syy oli käytännöllinen. Ennen kuin sähkövalaistus yleistyi 1900-luvun alkupuolella, valo oli jotain, mitä piti säästää. Kynttilät, tervakset ja myöhemmin petroli maksoivat rahaa, joten lamppua ei sytytetty ennen kuin oli todella pimeää. Kun ulkona työskentelyyn tuli liian hämärää, mutta lampun sytyttämiseen oli vielä liian valoisaa, ihmiset lepäsivät, jutustelivat, lauloivat, kertoivat tarinoita tai neuloivat puolihämärässä.

Mainos:

Pohjoisilla leveysasteilla hämärä kestää myös pidempään. Aurinko laskee loivassa kulmassa, ja siirtyminen illan pimeyteen voi kestää yli tunnin.

Juoruhetki lieden luona

Muistoja tästä välivaiheesta on säilynyt Isofin ja Pohjoismaisen museon arkistoissa 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Aina Resare, syntynyt vuonna 1912 Säfsnäsin pitäjässä Taalainmaalla, kuvailee juoruhetkeä Isofin arkistossa "ajaksi ennen lampun sytyttämistä pimeinä syys- ja talvi-iltoina". Hänen äitinsä istui lieden luukku auki neuloen sukkia ja lapasia himmeässä loisteessa säästääkseen petrolia.

Tapa elää edelleen, mutta uudessa muodossa. Nykyään kynttilät sytytetään usein heti alussa, ja tarinankerronta on usein vaihtunut ääneen lukemiseen. Kirjastot ja koulut kokoontuvat hämärän hetkeen Pohjoismaisen kirjallisuusviikon aikana, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja pidetään nykyään vuosittain viikolla 46. Konsepti on yksinkertainen: sammuta valot, sytytä kynttilä ja lue.

Mainos:

Perinteinen hämärän lepohetki päättyi, kun lamppu sytytettiin. Sähkövalon myötä kenenkään ei tarvinnut enää odottaa pimeyttä. Napin painallus riittää työn jatkamiseen ja valveilla pysymiseen pitkään sen jälkeen, kun ulkona on pimentynyt. Tutkijat ovat tutkineet juuri tuota iltavaloa, koska valo vaikuttaa siihen, miten keho asettaa vuorokausirytminsä.

Iltavalo siirtää kehon yötä

Hormoni melatoniini on kehon sisäinen merkki siitä, että on pimeää. Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa Brigham and Women’s Hospitalin tutkijat Bostonissa tutkivat yhteensä 116 tervettä 18–30-vuotiasta henkilöä kahdessa osatutkimuksessa. Ennen nukkumaanmenoa tapahtuvaa valolle altistumista koskevassa vertailussa 104 heistä vietti iltoja sekä tavallisessa huonevalossa (alle 200 luksia) että hämärässä valossa (alle 3 luksia).

Hämärässä valossa melatoniinin eritys alkoi hieman alle kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa; huonevalossa se alkoi vasta 23 minuuttia ennen. Kehon melatoniinijakso oli siten noin 90 minuuttia lyhyempi, ja tasot ennen unta laskivat hieman yli 70 prosenttia. Unen kesto oli sama, kahdeksan tuntia, joten kehon yömerkki lyheni. Pitkäaikaiset terveysvaikutukset ovat tutkijoiden mukaan tuntemattomia.

Vuoden 2013 tutkimus Colorado Boulderin yliopistosta viittaa samaan suuntaan. Kahdeksan henkilöä vietti viikon telttailemassa Kalliovuorilla käyttäen valona vain auringonvaloa ja nuotiota. Kotona käytetyn sähkövalaistuksen myötä heidän biologinen yönsä alkoi keskimäärin kaksi tuntia myöhemmin. Telttailuviikon jälkeen se alkoi lähellä auringonlaskua. Osallistujat saivat myös huomattavasti enemmän päivänvaloa – noin neljä kertaa enemmän valoa kuin arkielämässä – joten tutkimus ei eristä pelkän pimeän iltajakson vaikutusta.

— On huomionarvoista, kuinka kellomme, kun olemme alttiina luonnolliselle auringonvalolle, synkronoituvat aurinkovuorokauden kanssa alle viikossa, sanoo tutkimusta johtanut professori Kenneth Wright Colorado Boulderin yliopiston lehdistötiedotteessa.

Wright ehdottaa enemmän päivänvaloa aamulla, himmeämpää valaistusta ja vähemmän ruutuaikaa illalla. Se, mitä tutkijat mittasivat, oli ihmisten valaistustottumukset, ei hämärän hetki lieden luona.

Robert Pattinson on seuraava James Bond

Päivitetty 18.11.2026, Julkaistu 16.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Robert Pattinson mustassa smokissa ja rusetissa tähtäämässä aseella tummaa taustaa vasten.
Robert Pattinson esitellään uutena James Bondina elokuvasarjan virallisella julkistusvideolla.

Robert Pattinson, 40, on seuraava James Bond. Amazon MGM Studios vahvisti maanantaina, että Batman-tähti ottaa agentti 007:n roolin vastaan Daniel Craigilta. Elokuvan, jonka työnimi on tällä hetkellä "Bond 26", ohjaa kanadalainen Denis Villeneuve.

Robert Pattinson syntyi Lontoossa 13. toukokuuta 1986, ja hänet tunnetaan muun muassa Twilight-elokuvista, The Batmanista ja Christopher Nolanin Tenetistä.

Hän esiintyy myös Denis Villeneuven tulevassa elokuvassa Dune: Part Three ja palaa Batmanin rooliin elokuvassa The Batman Part II vuonna 2028.

Kirjallisessa lausunnossaan Pattinson kutsuu Bondia yhdeksi elokuvahistorian legendaarisimmista hahmoista ja kuvailee 007:n roolin uskomista hänelle suureksi kunniaksi.

Mainos:

Hän sanoo roolin olevan unelmien täyttymys.

Useat näyttelijät kävivät koekuvauksissa

"Bond 26" -elokuvan ohjaaja Denis Villeneuve sanoo olevansa ikionnellinen saadessaan toivottaa tervetulleeksi Pattinsonin, jonka hän sanoo ilmentävän 007:n ajatonta sielua tuoden samalla jotain täysin uutta.

Mainos:

Villeneuve kiittää myös muita rooliin harkittuja näyttelijöitä, mutta toteaa, että 007-agentteja voi olla vain yksi.

Toukokuussa Nykysuomi raportoi, että Tom Francisin sanottiin osallistuneen roolin koekuvauksiin. Sen jälkeen huhumyllyssä on pyörinyt nimiä kuten Callum Turner, Jack Lowden, Nicholas Hoult ja Jacob Elordi.

Robert Pattinsonilla on takanaan vahva vuosi. Variety raportoi, että Chris Nolanin The Odyssey, jossa hän näyttelee Antinoosta, on tuottanut 1,8 miljardia dollaria.

Ian Flemingin perikunta toivotti Pattinsonin virallisessa lausunnossaan tervetulleeksi Bond-perheeseen. Pattinson on seitsemäs näyttelijä, joka on saanut agentti 007:n roolin virallisessa elokuvasarjassa. Lukuun ei lasketa epävirallisia tuotantoja, kuten vuoden 1967 villiä Casino Royale -parodiaa.

Helmi–maaliskuusta 2025 lähtien Amazonilla on ollut luova määräysvalta Bond-sarjaan Barbara Broccolin ja Michael G. Wilsonin kanssa perustetun yhteisyrityksen kautta.

Viimeisin James Bond, Daniel Craig, teki viisi Bond-elokuvaa vuoden 2006 Casino Royalesta vuoden 2021 No Time to Die -elokuvaan.

Tätä artikkelia saatetaan päivittää.

James Bondin näyttelijät valkokankaalla

  • Sean Connery: 1962–1967
  • George Lazenby: 1969
  • Sean Connery: 1971
  • Roger Moore: 1973–1985
  • Sean Connery: 1983 (epävirallinen Bond-elokuva)
  • Timothy Dalton: 1987–1989
  • Pierce Brosnan: 1995–2002
  • Daniel Craig: 2006–2021
  • Robert Pattinson: valittiin rooliin vuonna 2026

Vuoden 1983 Never Say Never Again on vuoden 1965 Thunderball-elokuvan uudelleenfilmatisointi. Molemmat perustuvat Ian Flemingin vuonna 1961 ilmestyneeseen romaaniin Thunderball. Vuoden 1983 elokuvaa ei tuottanut Bond-sarjan alkuperäinen tuotantoyhtiö EON Productions, jonka perustivat Albert R. "Cubby" Broccoli ja Harry Saltzman.

Listassa ei ole mukana vuoden 1967 epävirallista Casino Royale -parodiaa, jossa James Bondia esittää ainakin kolme eri näyttelijää.