Hämärässä istuminen, tai ruotsiksi kura skymning, tarkoittaa pimeyden laskeutumisen sallimista hetkeksi, tehden tilaa hiljaisuudelle, keskustelulle ja tarinoille. Tutkimus siitä, miten iltavalo vaikuttaa kehon vuorokausirytmiin, tarjoaa uuden näkökulman tähän vanhaan tapaan.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kotitalous pysyi aloillaan päivänvalon hämärtyessä odottaen valojen sytyttämistä. Päivän työt antoivat tilaa levolle, hiljaisuudelle tai yhteiselle tarinoinnille päivänvalon viimeisinä hetkinä tai lieden hehkussa.
Tapa esiintyi kaikkialla Ruotsissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ruotsin kielen ja kansanperinteen instituutti (Isof) on dokumentoinut sen elävän perinnön luetteloon. Sillä oli myös monia nimiä. Eri puolilla maata puhuttiin hämärän juhlistamisesta, pitämisestä tai viettämisestä, hämärässä istumisesta tai illan viettämisestä pimeydessä.
Syy oli käytännöllinen. Ennen kuin sähkövalaistus yleistyi 1900-luvun alkupuolella, valo oli jotain, mitä piti säästää. Kynttilät, tervakset ja myöhemmin petroli maksoivat rahaa, joten lamppua ei sytytetty ennen kuin oli todella pimeää. Kun ulkona työskentelyyn tuli liian hämärää, mutta lampun sytyttämiseen oli vielä liian valoisaa, ihmiset lepäsivät, jutustelivat, lauloivat, kertoivat tarinoita tai neuloivat puolihämärässä.
Pohjoisilla leveysasteilla hämärä kestää myös pidempään. Aurinko laskee loivassa kulmassa, ja siirtyminen illan pimeyteen voi kestää yli tunnin.
Juoruhetki lieden luona
Muistoja tästä välivaiheesta on säilynyt Isofin ja Pohjoismaisen museon arkistoissa 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Aina Resare, syntynyt vuonna 1912 Säfsnäsin pitäjässä Taalainmaalla, kuvailee juoruhetkeä Isofin arkistossa "ajaksi ennen lampun sytyttämistä pimeinä syys- ja talvi-iltoina". Hänen äitinsä istui lieden luukku auki neuloen sukkia ja lapasia himmeässä loisteessa säästääkseen petrolia.
Tapa elää edelleen, mutta uudessa muodossa. Nykyään kynttilät sytytetään usein heti alussa, ja tarinankerronta on usein vaihtunut ääneen lukemiseen. Kirjastot ja koulut kokoontuvat hämärän hetkeen Pohjoismaisen kirjallisuusviikon aikana, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja pidetään nykyään vuosittain viikolla 46. Konsepti on yksinkertainen: sammuta valot, sytytä kynttilä ja lue.
Perinteinen hämärän lepohetki päättyi, kun lamppu sytytettiin. Sähkövalon myötä kenenkään ei tarvinnut enää odottaa pimeyttä. Napin painallus riittää työn jatkamiseen ja valveilla pysymiseen pitkään sen jälkeen, kun ulkona on pimentynyt. Tutkijat ovat tutkineet juuri tuota iltavaloa, koska valo vaikuttaa siihen, miten keho asettaa vuorokausirytminsä.
Iltavalo siirtää kehon yötä
Hormoni melatoniini on kehon sisäinen merkki siitä, että on pimeää. Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa Brigham and Women’s Hospitalin tutkijat Bostonissa tutkivat yhteensä 116 tervettä 18–30-vuotiasta henkilöä kahdessa osatutkimuksessa. Ennen nukkumaanmenoa tapahtuvaa valolle altistumista koskevassa vertailussa 104 heistä vietti iltoja sekä tavallisessa huonevalossa (alle 200 luksia) että hämärässä valossa (alle 3 luksia).
Hämärässä valossa melatoniinin eritys alkoi hieman alle kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa; huonevalossa se alkoi vasta 23 minuuttia ennen. Kehon melatoniinijakso oli siten noin 90 minuuttia lyhyempi, ja tasot ennen unta laskivat hieman yli 70 prosenttia. Unen kesto oli sama, kahdeksan tuntia, joten kehon yömerkki lyheni. Pitkäaikaiset terveysvaikutukset ovat tutkijoiden mukaan tuntemattomia.
Vuoden 2013 tutkimus Colorado Boulderin yliopistosta viittaa samaan suuntaan. Kahdeksan henkilöä vietti viikon telttailemassa Kalliovuorilla käyttäen valona vain auringonvaloa ja nuotiota. Kotona käytetyn sähkövalaistuksen myötä heidän biologinen yönsä alkoi keskimäärin kaksi tuntia myöhemmin. Telttailuviikon jälkeen se alkoi lähellä auringonlaskua. Osallistujat saivat myös huomattavasti enemmän päivänvaloa – noin neljä kertaa enemmän valoa kuin arkielämässä – joten tutkimus ei eristä pelkän pimeän iltajakson vaikutusta.
— On huomionarvoista, kuinka kellomme, kun olemme alttiina luonnolliselle auringonvalolle, synkronoituvat aurinkovuorokauden kanssa alle viikossa, sanoo tutkimusta johtanut professori Kenneth Wright Colorado Boulderin yliopiston lehdistötiedotteessa.
Wright ehdottaa enemmän päivänvaloa aamulla, himmeämpää valaistusta ja vähemmän ruutuaikaa illalla. Se, mitä tutkijat mittasivat, oli ihmisten valaistustottumukset, ei hämärän hetki lieden luona.











