Mainos:

Syöminen paremman olon saavuttamiseksi – mitä tutkimus sanoo?

Julkaistu 22.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Jaettu kollaasi naisesta syömässä sekä lautasesta, jossa on kalaa, vihanneksia, kikherneitä ja sitruunaa.
Ruokavaliomuutoksia on testattu masennuksen hoidon lisänä, mutta havainnot koskevat kokonaisvaltaisia ruokavaliomalleja yksittäisten ainesosien sijaan.

Se, mitä syömme, voi vaikuttaa psyykkiseen vointiimme. Useat tutkimukset osoittavat, että muutokset ruokailutottumuksissa voivat lievittää masennusoireita, mutta on epävarmaa, kuinka paljon ne auttavat ja kuka niistä hyötyy.

Ruokaa ja mielenterveyttä koskeva tutkimus keskittyy usein kokonaisvaltaisiin ruokailutottumuksiin yksittäisten elintarvikkeiden sijaan. Jotkut tutkijat selvittävät myös, voiko ruoka vaikuttaa aivoihin suolistobakteerien ja tulehduksen kautta. Samalla on eroa siinä, tuetaanko jotakuta, joka on jo masentunut, vai suojellaanko terveitä ihmisiä sairastumiselta.

Yksi konkreettinen esimerkki tulee Australiasta, missä tutkijat tarjosivat apua ruokavalion muuttamiseen aikuisille, joilla oli masennus ja huonot ruokailutottumukset.

SMILES-niminen tutkimus julkaistiin vuonna 2017 BMC Medicine -lehdessä. Siinä 67 aikuista, joilla oli keskivaikea tai vaikea masennus, jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Kahdentoista viikon ajan toisella ryhmällä oli seitsemän yksilöllistä tapaamista laillistetun ravitsemusterapeutin kanssa, kun taas toinen ryhmä tapasi henkilökuntaa yhtä usein keskustellakseen neutraaleista aiheista, kuten urheilusta, uutisista tai musiikista.

Mainos:

Ruokavaliomuutosta testattiin lisänä osallistujien jo saamaan hoitoon, ei sen korvikkeena. 67 osallistujasta 55 sai psykoterapiaa, käytti lääkitystä tai molempia.

Kaikkia osallistujia ei voitu seurata kahdentoista viikon jälkeen, joten tulokset ovat saatavilla 31 henkilöltä ruokavalioryhmässä ja 25 henkilöltä sosiaalista tukea saaneessa ryhmässä. Ruokavalioryhmässä 10:llä 31:stä oli tuolloin niin vähän masennusoireita, että he alittivat tutkimuksen kynnysarvon matalalle oiretasolle. Tukiryhmässä tämä toteutui 2:lla 25:stä.

Ruokavalioryhmässä havaittiin myös yhteys sen välillä, kuinka paljon osallistujat paransivat ruokavaliotaan ja kuinka paljon heidän oireensa vähenivät.

Ruokavaliomalli, ei ihmeruoka

Samassa tutkimuksessa ravitsemusterapeutit käyttivät muokattua välimerellistä ruokavaliota. Osallistujia kannustettiin syömään täysjyvää ja oliiviöljyä, noin kuusi annosta vihanneksia ja kolme hedelmää päivässä, yksi annos suolaamattomia pähkinöitä päivittäin, palkokasveja kolmesta neljään kertaa viikossa ja kalaa vähintään kahdesti viikossa. Samalla heidän tuli vähentää karkkeja, pikaruokaa, paistettuja ruokia, lihajalosteita ja sokeripitoisia juomia. Avuksi he saivat ruokakassin, reseptejä ja ateriasuunnitelmia.

Ruokavalio ei perustunut pelkästään kasveihin ja kalaan, vaan se sisälsi myös makeuttamattomia vähärasvaisia maitotuotteita, kananmunia, kanaa ja vähärasvaista punaista lihaa. Kyseessä ei myöskään ollut laihdutuskuuri – osallistujat saivat syödä niin paljon kuin halusivat.

Arjessa tällaiset ateriat voivat näyttää aivan tavallisilta. Aamiainen voi olla kaurapuuroa tai maustamatonta jogurttia hedelmien ja suolaamattomien pähkinöiden kera. Lounas voisi olla pavuista, linsseistä tai kikherneistä tehty keitto tai pata täysjyväleipäviipaleen kera. Illallinen voisi olla kalaa vihannesten ja täysjyväpastan kanssa tai kanaa tai kananmunia salaatin kera, jonka päälle on pirskoteltu oliiviöljyä. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten ruokaryhmiä voidaan yhdistellä, eivät tutkimuksen ruokalistoja.

Testattu asia oli siis kokonaisvaltainen ruokavalio ja tuki sen toteuttamiseen, ei yksittäinen ainesosa. Tutkijat itse kutsuvat tuloksia alustaviksi: tutkimukseen osallistui huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin oli suunniteltu, ja osallistujat tiesivät sen liittyvän ruokaan.

Tutkimuksen kokonaiskuva

SMILES ei ole ainoa laatuaan. Nutrition Reviews -lehdessä julkaistu järjestelmällinen katsaus yhdisti viisi satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 507 osallistujaa. Interventiot, joilla kannustettiin osallistujia noudattamaan välimerellistä ruokavaliota, saivat aikaan kohtalaisen vähenemän masennusoireissa verrattuna kontrolliryhmiin, mutta kirjoittajat arvioivat näytön varmuuden alhaiseksi ja löysivät huomattavia eroja tutkimusten välillä.

Laajempi katsaus vuodelta 2025 sisälsi 21 satunnaistettua tutkimusta ja 92 kohorttitutkimusta, joissa suuria ryhmiä seurataan ajan myötä, yhteensä yli 700 000 osallistujalla. Tutkimukset, jotka testasivat ruokavaliota hoitona, antoivat jonkin verran tukea sille, että ruokavaliotuki parantaa masennusta, mutta niiden asetelmat olivat heikkoja.

Kaiken kaikkiaan kirjoittajat arvioivat näytön vahvuuden siitä, että ruokavalion laatu vaikuttaa masennukseen, erittäin alhaiseksi. Syitä olivat käänteinen syy-seuraussuhde, mikä tarkoittaa, että masennus itsessään voi muuttaa sitä, mitä ihmiset syövät, sekä heikko validiteetti, mikä tarkoittaa puutteita tutkimusten suunnittelussa ja siinä, mitä ne todellisuudessa mittasivat.

Samassa katsauksessa välimerellisen ruokavalion syöminen oli yhteydessä vähäisempiin itse raportoituihin oireisiin, mutta ei diagnosoituun masennukseen.

Hoito ei ole ennaltaehkäisyä

Olemassa olevan masennuksen lievittäminen on yksi asia; sen kehittymisen ehkäiseminen on toinen. Näyttö jälkimmäisestä on heikkoa: vuoden 2025 katsauksessa ennaltaehkäisytutkimukset tarjosivat vahvaa näyttöä sitä vastaan, että ruokavaliotuki suojaisi masennukselta.

Yksi laaja koe on eurooppalainen MooDFOOD-tutkimus, johon osallistui 1 025 ylipainoista aikuista neljässä maassa. Heillä oli lieviä masennusoireita, mutta ei parhaillaan olevaa masennusta.

Osallistujat jaettiin satunnaisesti ottamaan joko ravintolisiä, jotka sisälsivät omega-3:a, D-vitamiinia, foolihappoa ja seleeniä, tai toimimattomia lumepillereitä, ja puolet sai myös neuvontaa ruokailutottumustensa muuttamiseksi. Yhden vuoden jälkeen ravintolisät tai neuvonta eivät olleet vähentäneet masennukseen sairastuneiden määrää. Ravintolisiä ottaneilla oli hieman korkeammat oirepisteet kuin lumelääkettä saaneilla.

Suolistofloora on erillinen tutkimuslinja

Örebron yliopiston tutkijat selvittävät, voivatko suoliston bakteerit, eli suolistofloora, vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiimme. Yksi heistä on Julia Rode, joka kirjoittaa, että suolistoflooran koostumus voi häiriintyä masennuksessa ja että siihen vaikuttavat se, miten nukumme, kuntoilemme ja syömme.

Roden oma tutkimus keskittyy probiootteihin, eli eläviin mikro-organismeihin, yleensä bakteereihin, jotka voivat tarjota terveyshyötyjä, kun niitä nautitaan säännöllisesti riittäviä määriä. Hänen tutkimusryhmänsä kokeessa terveet osallistujat, joilla ei ollut merkkejä ahdistuksesta tai masennuksesta, söivät probiootteja jonkin aikaa. Heistä tuli parempia hallitsemaan negatiivisia tunteita, ja aivokuvantaminen viittasi siihen, että heidän aivonsa toimivat tehokkaammin kuin lumelääkettä saaneiden osallistujien.

Rode nostaa esiin myös fermentoidut eli hapatetut ruoat mahdollisena tapana vaikuttaa suolistoflooraan, vaikka nämä ruoat eivät ole samoja kuin kokeissa käytetyt valmisteet. Kaksi arkipäivän esimerkkiä ovat kefiiri, hapan maitojuoma, joka sopii hyvin aamupuurolle, ja hapankaali, maitohappobakteereilla hapatettu kaali, joka toimii lisukkeena padoissa ja voileivissä.

Ruokavaliovinkkejä yksilölle

SMILES-tutkimuksen takana olevat tutkijat peräänkuuluttavat laajempia tutkimuksia, jotka voivat osoittaa, mikä erottaa ruokavaliomuutokseen reagoivat ihmiset niistä, jotka eivät reagoi.

Rode kirjoittaa myös, että ruokavalion vaikutukset vaihtelevat henkilöstä toiseen. Hän toivoo, että tutkijat pystyvät lopulta määrittämään, kuka hyötyy eniten tietystä ruokavaliosta, ja tarjoamaan yksilöllisesti räätälöityjä ruokavaliovinkkejä.

Lukijakysely

Ottaen huomioon näytön alustavan luonteen, miten ruokavaliollisiin lähestymistapoihin tulisi suhtautua masennuksen hoidossa?

Äänestys on päättynyt

Lupaava lisä tavanomaiseen hoitoon, mutta ei korvike 0%
0 votes
Elämäntavat ensin, ennen lääkitystä tai psykoterapiaa 100%
2 votes
Liian epävarmaa suositeltavaksi; etusija vakiintuneille hoidoille 0%
0 votes
Kokeilemisen arvoista hoidon rinnalla, realistisin odotuksin 0%
0 votes

2 total votes

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Tutkimus: Ultraprosessoitu ruoka muodosti yli puolet ruotsalaisnuorten kaloreista

Julkaistu tänään 12:07 – Kirjoittaja Toimitus
Henkilö syö ranskanperunoita punaisesta pakkauksesta.
Ultraprosessoitujen elintarvikkeiden kalorialue oli alhaisempi jokaisessa ikäryhmässä, kun tutkijat käyttivät suppeampaa määritelmää. Kuvituskuva.

Ultraprosessoitu ruoka vastasi 52 prosentista energian saannista 11–17-vuotiailla, jotka osallistuivat Ruotsin elintarvikeviraston vuosien 2016–2017 Riksmaten-ruokavaliotutkimukseen, kertoo Göteborgin yliopiston tutkimus. Tiukemman luokittelun mukaan aikuisten, nuorten ja pikkulasten keskiarvot vaihtelivat 23 ja 29 prosentin välillä.

Tutkimus julkaistiin Nutrition Journal -lehdessä, ja se hyödyntää kolmea Riksmaten-kierrosta. Tutkijoiden pääluokittelun mukaan ultraprosessoitu ruoka vastasi 45 prosentista aikuisten energian saannista ja 46 prosentista pikkulasten.

Kyselyt kattoivat eri ajanjaksoja: aikuiset söivät ja raportoivat syömisistään vuosina 2010–2011, nuoret vuosina 2016–2017 ja pikkulapset vuosina 2021–2024. Luvut eivät tästä syystä osoita, miten ruokavaliot ovat muuttuneet ajan myötä, eivätkä kerro, mitä ruotsalaiset syövät tänään.

Vastaus vaihtelee paljon, koska se riippuu siitä, mihin raja vedetään. Nova-luokitusjärjestelmä laskee lisäaineita sisältävät tai tietyillä teollisilla menetelmillä valmistetut ruoat ultraprosessoiduiksi riippumatta niiden ravintosisällöstä. Tähän kuuluvat virvoitusjuomat, lihajalosteet ja aamiaismurolat, mutta myös jotkin kaupallisesti leivotut täysjyväleivät. Tiukempi luokittelu sulki pois vaikeasti luokiteltavat ruoat, joten esimerkiksi leipä ja sekoiteruoat jäivät pääosin luokan ulkopuolelle.

Mainos:

Pääluokittelun mukaan leipä oli aikuisten ja pikkulasten suurin ultraprosessoidun ruoan kalorien lähde. Nuorten keskuudessa listan kärjessä olivat voileivät, pizza ja vastaavat ruoat, joiden osuus oli 8,2 prosenttia kokonaisenergian saannista.

Enemmän sokeria ja vähemmän täysjyvää

Aikuisilla ja nuorilla, jotka saivat suuren osan kaloreistaan ultraprosessoiduista ruoista, oli myös vähemmän ravitseva ruokavalio. Tutkimus vertaa ruokavalioita tiettynä ajankohtana, joten se osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta. Torsten Sällström, ravitsemusterapeutti ja Göteborgin yliopiston väitöskirjatutkija, viittaa sokeriin ja täysjyvään:

— Näimme, että niillä, jotka saivat suuremman osan kaloreistaan ultraprosessoiduista ruoista, oli myös ruokavalioissaan huomattavasti enemmän lisättyä sokeria mutta vähemmän kuitua ja vähemmän täysjyvää, sanoo Torsten Sällström.

Pikkulasten keskuudessa kuvio oli osittain päinvastainen. Enemmän ultraprosessoitua ruokaa syövät saivat enemmän rautaa ja E-vitamiinia. Yksi mahdollinen selitys yliopiston mukaan on se, että raudalla täydennetyt valmisvalmisteet, kuten vellit ja puurot, luokitellaan ultraprosessoiduiksi.

— Olisi valitettavaa, jos vanhemmat välttäisivät täydennettyjä puuroja ja vellejä, koska he ovat huolissaan näiden tuotteiden leimaamisesta ultraprosessoiduiksi, sanoo Emma Patterson, Ruotsin elintarvikeviraston ravitsemusasiantuntija.

Tutkimus: Tällä täysjyvämäärällä oli suurin vaikutus

Julkaistu tänään 09:17 – Kirjoittaja Toimitus
Viipale täysjyväruisleipää siemenleivän vieressä puualustalla.
Täysjyväruisleipä on yksi tapa syödä enemmän täysjyvää; viipaleen sisältämä määrä riippuu reseptistä ja viipaleen painosta.

Sillä, kuinka paljon täysjyvää syöt, on merkitystä sen kannalta, näkyvätkö vaikutukset verikokeissa ja vyötärönympäryksessä. Kansainvälinen tutkimusryhmä kokosi tuloksia useista ruokavaliotutkimuksista ja löysi saantitason, jolla sydän- ja verisuonitautien riskitekijät paranivat eniten.

Helda Tutunchi Tabrizin lääketieteellisestä yliopistosta Iranista johti tutkimusryhmää. Meta-analyysi, joka julkaistiin European Heart Journal -lehdessä, kokoaa yhteen 87 satunnaistettua ruokavaliotutkimusta useista maista, mukaan lukien Brasiliasta sekä Aasian, Euroopan ja Pohjois-Amerikan maista.

Tutkimuksissa yksi ryhmä söi täysjyvää, kun taas vertailuryhmä noudatti tavallista ruokavaliotaan tai söi vähemmän täysjyvää sisältäviä elintarvikkeita. Koska määrät vaihtelivat eri tutkimuksissa, tutkijat pystyivät vertailemaan saantitasoja ja näkemään, missä kohdin veren rasva-arvot, vyötärönympärys ja muut mittarit muuttuivat eniten.

Useimmat mittarit paranivat eniten 60–100 gramman päivittäisellä täysjyvän saannilla kuivapainona mitattuna. Tämä tarkoittaa ruoan sisältämän täysjyvän määrää, ei kypsennetyn kaurapuuron tai pastan painoa. Alue ei ole tarkasti määritelty ihanniannos; se on taso, jolla hyöty oli suurin useimpien mittareiden kohdalla.

Mainos:

Vaikutukset olivat pieniä. Jokaista ylimääräistä 48 grammaa täysjyvää kohden päivässä vyötärönympärys oli keskimäärin 0,22 senttimetriä pienempi. Kolesteroli, paino ja verenpaine laskivat vastaavan maltillisesti.

Tutkimuksissa mitattiin riskitekijöitä, kuten veren rasva-arvoja ja vyötärönympärystä, ei sydänkohtauksia. Erittäin suurista saantimääristä on myös liian vähän tietoa, jotta voitaisiin sanoa tarkalleen, missä kohdin hyödyt tasaantuvat.

Ruotsin elintarvikevirasto suosittelee vähintään 90 grammaa täysjyvää päivässä, mieluiten enemmän. Sen päiväesimerkki sisältää annoksen kaurapuuroa, annoksen täysjyväpastaa ja viipaleen pehmeää leipää, jossa on pohjoismainen Avainreikä-ravintomerkki.

Pätkäpaasto lisää energiaa – saattaa hidastaa ikääntymistä

Julkaistu 10.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Pätkäpaastolla voi olla useita terveyshyötyjä, kuten verenpaineen laskeminen, ikääntymisen hidastaminen ja jopa hyöty syövän hoidossa. Paaston on myös osoitettu lisäävän henkistä keskittymiskykyä ja parantavan unta.

Pätkäpaastosta on useita eri muotoja, mukaan lukien 5:2-menetelmä ja 16:8-menetelmä.

Pätkäpaasto on ruokavaliokäytäntö, jossa vuorotellaan paasto- ja syömisjaksoja. Paaston terveydellinen tarkoitus on antaa keholle mahdollisuus levätä ja toipua. Keho, joka käyttää sylkirauhasia, maksaa, sappirakkoa ja haimaa ruoansulatuksen aikana, saa tarvittavan levon ja aikaa korjata soluvaurioita paaston aikana. Kuten muutkin kehon järjestelmät, ruoansulatusjärjestelmä tarvitsee lepoa toimiakseen optimaalisesti.

Yksi tapa toteuttaa pätkäpaastoa on nimeltään 16:8-menetelmä, jossa syödään tavalliseen tapaan 8 tuntia ja paastotaan loput 16 tuntia vuorokaudesta. On yleistä syödä päivällinen noin kello 18 tai 19 ja syödä uudelleen seuraavana päivänä kello 10 tai 11. Sanotaan, että nämä tunnit pitäisi voida viettää haluamallaan tavalla, mutta joidenkin mukaan parhaan vaikutuksen saavuttamiseksi ei pitäisi syödä kello 18 jälkeen. Samankaltainen mutta "lempeämpi" lähestymistapa on käyttää sen sijaan vastaavaa 14:10-menetelmää. On myös olemassa "päivityksiä" 18:6-malliin niille, jotka haluavat paastota pidempään.

Mainos:

Toinen yleinen menetelmä on 5:2, jossa syödään tavalliseen tapaan viitenä päivänä ja "puolipaastotaan" kahtena päivänä. Puolipaastopäivinä syödään noin 500–600 kaloria ravitsevaa ruokaa. On myös mahdollista noudattaa vielä lempeämpää 6:1-mallia.

Terveyshyödyt

Karoliinisen instituutin diabetesalan tutkimuksen professorin Kerstin Brismarin mukaan säännöllisellä pätkäpaastolla voi olla useita positiivisia terveysvaikutuksia, muun muassa verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin ja suolistoflooraan.

– Ihmiset, jotka paastoavat, huomaavat usein olevansa virkeämpiä, onnellisempia ja nukkuvansa paremmin, hän kertoi lehdelle Må Bra.

Vuoden 2015 eläintutkimus osoitti, että pätkäpaasto muutti suolistoflooraa hyvien bakteerien suureksi eduksi. Toinen vuonna 2019 julkaistu tutkimus osoitti, että pätkäpaasto voi johtaa merkittäviin parannuksiin maksan rasvoittumisessa, erityisesti tyypin 2 diabeetikoilla. Tulokset viittaavat siihen, että sekä diabeetikoilla että ei-diabeetikoilla maksan rasva ja kehon paino vähenevät tämäntyyppisellä paastolla.

Pätkäpaastoa markkinoidaan usein hyvänä tapana laihtua, mutta vuoden 2021 tutkimus viittaa siihen, ettei tämä välttämättä pidä paikkaansa. Tutkimuksessa testattiin kolmea ryhmää, joista yksi käytti pätkäpaastoa, toinen perinteistä ruokavaliota ja kolmas vain osittaista paastoa. Pätkäpaastoryhmä ei laihtunut juuri lainkaan kolmen viikon aikana, kun taas perinteistä ruokavaliota noudattavat laihtuivat 1,9 kilogrammaa.

Pätkäpaastolla voi kuitenkin edelleen laihtua siitä yksinkertaisesta syystä, että usein ei syödä yhtä paljon kuin silloin, kun ei paastota. Paasto voi myös vähentää ruokahalua, mikä itsessään voi myös johtaa painonpudotukseen.

– Intuition vastaisesti paaston on osoitettu vähentävän nälkähormoni greliiniä, ravitsemusasiantuntija Whitney English kertoi Livestrongille.

Syy siihen, miksi paasto voi saada olon tuntumaan virkeämmäksi ja energisemmäksi, voi johtua siitä, että keho siirtyy metaboliseen tilaan nimeltä ketoosi, mikä tarkoittaa, että se vaihtaa glukoosin käytöstä ketonien käyttöön.

– Tutkijat kutsuvat tätä "ajoittaiseksi metaboliseksi vaihtamiseksi" ja uskovat sen sopeutuneen auttamaan ihmisiä pysymään optimaalisessa toimintakyvyssä metsästystä ja ruoan keräilyä varten nälkäkausien aikana, Whitney English selittää.

Paaston uskotaan myös parantavan insuliiniherkkyyttä, mikä voi suojata diabetekselta. Se voi myös auttaa alentamaan verensokeria, parantamaan veren rasva-arvoja ja laskemaan verenpainetta Livestrongin mukaan.

Fasting is supposed to be good for the heart and lower blood pressure. Photo: Mara Ket/Unsplash

Ikääntymisprosessin hidastaminen

Etelä-Kalifornian yliopiston professori Valter Longo on tutkinut paastoa ja sen terveysvaikutuksia yli 15 vuotta ja tullut siihen tulokseen, että kalorien rajoittaminen paaston avulla voi pidentää elämää. Eräässä hänen tutkimuksessaan osallistujat suorittivat kolme viiden päivän paastojaksoa, joiden välissä noudatettiin vähäsokerista ja vähäproteiinistä ruokavaliota. Tulokset osoittivat, että osallistujien biologinen ikä laski keskimäärin 2,5 vuotta.

– Näemme selvästi laboratoriotutkimuksissamme, että elimet ja solut kutistuvat ja rakentuvat sitten uudelleen. Keho aktivoi kantasolut ja alkaa rakentaa uudelleen, sanoi Valter Longo SVT:n Vetenskapens värld -ohjelmassa vuonna 2022.

Longo on myös tehnyt tutkimusta syövästä ja uskoo, että paasto voi auttaa syövän hoidossa. Jo vuonna 2012 hän osoitti, että paasto yhdessä kemoterapian kanssa voi kutistaa kasvaimia enemmän kuin pelkkä kemoterapia, koska paasto estää syöpäsoluja saamasta ravinteita, joita ne tarvitsevat kasvaakseen. Paasto voi kuitenkin aiheuttaa potilaille ravintoaineiden puutosta, joten on kehitetty paaston kaltainen ruokavalio, joka evää syöpäsoluilta niiden tarvitsemat ravinteet mutta tarjoaa silti immuunijärjestelmän tärkeille soluille niiden tarvitsemia aineita. Myöhemmissä kokeissa vuonna 2016 tätä paaston kaltaista ruokavaliota testattiin yhdessä kemoterapian kanssa syöpäpotilailla ja sen todettiin toimivan forskning.se-sivuston artikkelin mukaan. Verkkosivustollaan Longo kuvailee ruokavaliota ja muuta tekemäänsä tutkimusta.

Kuinka aloittaa pätkäpaasto

Jos haluat aloittaa jonkinlaisen pätkäpaaston, voi olla hyvä aloittaa hitaasti ja vähitellen, esimerkiksi paastota 12 tuntia ja katsoa miltä se tuntuu, ja sitten vähitellen lisätä kestoa pidempiin jaksoihin. Sitten voit kokeilla ja katsoa, minkä tyyppinen pätkäpaasto sopii sinulle parhaiten. Jotkut saattavat haluta vuorotella 5:2- ja 16:8-mallien välillä, kun taas toiset haluavat käyttää vain 14:10-menetelmää.

On myös tärkeää syödä hyvää ja ravitsevaa ruokaa syömisjaksojen aikana. Varmista, että saat tarpeeksi proteiinia, kuitua, rasvoja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Muista juoda runsaasti vettä, erityisesti paastojaksojen aikana.

Näiden paastojaksojen aikana on sallittua juoda kahvia ja teetä veden ohella.

Muista kuunnella kehoasi. Jos tunnet pahoinvointia tai huimausta, saatat haluta keskeyttää paaston.

Paastoa tulisi aina välttää, jos olet raskaana, alipainoinen, alle 18-vuotias tai jos sinulla on syömishäiriö. Jos käytät lääkkeitä, sinun tulee myös kysyä lääkäriltäsi, sopiiko pätkäpaasto sinulle.

PFAS-yhdisteet yhdistetty rintasyöpään uudessa tutkimuksessa

Julkaistu 9.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Sinikätiset käsineet pitelevät verinäyteputkia laboratorioanalyysilaitteiston vieressä.
NIH:n tutkimuksessa mitattiin PFAS-yhdisteitä verinäytteistä, jotka oli kerätty vuosia ennen diagnoosia. Arkistokuva laboratorion verikokeista Navi Mumbaissa Intiassa; ei liity tutkimukseen.

Naisilla, joilla on korkeat pitoisuudet hitaasti hajoavia PFOA- ja PFOS-kemikaaleja veressään, kehittyi aggressiivinen rintasyövän muoto useammin, kertoo Yhdysvaltain kansallisen terveysviraston (NIH) uusi tutkimus.

Tutkimus, jonka NIH esitteli ja joka julkaistaan Journal of Clinical Oncology -lehdessä, koskee estrogeenireseptorinegatiivista eli ER-negatiivista rintasyöpää. Näistä kasvaimista puuttuvat reseptorit, joiden avulla estrogeenihormoni voisi edistää syöpäsolujen kasvua. Ne ovat usein aggressiivisempia, niillä on huonompi ennuste ja niillä on vähän tunnettuja riskitekijöitä.

PFAS-yhdisteet ovat suuri ryhmä aineita, joita löytyy jokapäiväisistä kulutustuotteista. Niitä kutsutaan ikuisuuskemikaaleiksi, koska ne hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti ja voivat pysyä elimistössä vuosia.

Yhdysvaltain terveysministeri Robert F. Kennedy Jr. kirjoittaa lehdistötiedotteessa: "Naiset ansaitsevat selkeitä vastauksia siitä, miten heidän ympäristönsä kemikaalit voivat vaikuttaa heidän terveyteensä. Tämä NIH:n tutkimus yhdistää kaksi ikuisuuskemikaalia korkeampaan ER-negatiivisen rintasyövän riskiin ja vaatii lisätutkimuksia".

Mainos:

Lähes kaksinkertainen määrä

Tutkijat mittasivat 17 PFAS-kemikaalia verinäytteistä, jotka otettiin useita vuosia ennen kuin naisilla todettiin syöpä. Ryhmässä, jossa PFOA-pitoisuudet olivat korkeimmat, ER-negatiivisen rintasyövän esiintyvyys oli 67 prosenttia korkeampi kuin ryhmässä, jossa pitoisuudet olivat alhaisimmat. PFOS:n osalta se oli 93 prosenttia korkeampi – eli lähes kaksinkertainen.

Luvut kuvaavat suhteellisia eroja altistumisryhmien välillä, eivät yksittäisen naisen riskiä. Tutkijat eivät löytäneet selvää yhteyttä näiden kahden kemikaalin ja rintasyövän välillä yleisesti.

Data on peräisin Sister Study -tutkimuksesta, johon osallistui 50 884 iältään 35–74-vuotiasta naista Yhdysvalloissa ja Puerto Ricossa vuosina 2003–2009. Kenelläkään ei ollut rintasyöpää alussa, mutta kaikilla oli täys- tai puolisisar, jolla oli todettu sairaus. PFAS-analyysi sisälsi 1 609 naista, joille kehittyi myöhemmin rintasyöpä, ja 2 269 naisen vertailuryhmän.

Tutkimus on havainnoiva ja osoittaa yhteyksiä, ei syy-seuraussuhdetta. Tutkimuksen johtaja Alexandra White sanoo, että löydökset vahvistettiin aiemman tutkimuksen meta-analyysissä.

Koska yhteys oli voimakkain kasvaimissa, joissa ei ole hormonireseptoreita, tutkijat uskovat, että PFAS-yhdisteet saattavat toimia muiden reittien kuin hormonien kautta, kuten geenien aktiivisuuden tai immuunijärjestelmän välityksellä.

Tanskalainen tutkimus ei löytänyt yhteyttä

Tanskalainen tutkimus, joka julkaistiin Environmental Research -lehdessä, päätyi erilaiseen johtopäätökseen. Tutkijat vertasivat 500 naista, joille kehittyi rintasyöpä vaihdevuosien jälkeen, 500 verrokkiin eivätkä löytäneet selvää yhteyttä PFAS-yhdisteiden ja rintasyövän välillä, ei yleisesti eikä ER-statukseen perustuvien alatyyppien osalta.

PFOA ja PFOS on nyt suurelta osin poistettu käytöstä ja korvattu uudemmilla PFAS-kemikaaleilla. White peräänkuuluttaakin lisää tutkimusta erityisesti uusien korvaavien kemikaalien aiheuttamasta rintasyöpäriskistä.