Surullinen tarina: Pappa lähetti tekstiviestejä tuntemattoman mokkulaan – ”Pitäkää yhteyttä isovanhempiinne!”

Useimmissa tutkituissa tapauksissa viikinkiajan lopun ja keskiajan Ruotsissa aikuisten kanssa haudatut lapset eivät olleet läheisiä biologisia sukulaisia. Tukholman yliopiston uusi tutkimus haastaa yleisen arkeologisen tulkinnan ja osoittaa, että sosiaaliset ja uskonnolliset periaatteet määrittivät usein sen, ketkä jakoivat haudan.

Tutkijat analysoivat DNA:ta 142 ihmisestä, jotka oli haudattu Sigtunaan, Jämtlannin Västerhusiin ja Skånen Fjälkingeen. Aineisto sisälsi 68 lasta ja nuorta sekä 74 aikuista 27 yksittäishaudasta ja 50 yhteishaudasta Science Advances -lehdessä julkaistun tieteellisen tutkimuksen mukaan.

Kun arkeologit ovat löytäneet aikuisen ja lapsen samasta haudasta, he ovat usein tulkinneet heidät vanhemmaksi ja lapseksi tai muiksi läheisiksi sukulaisiksi. DNA-tulokset osoittavat, että tämä selitys päti harvoin tutkittuun aineistoon, jopa sellaisilla hautausmailla, joilla monet haudatuista olivat tosiasiassa sukua toisilleen.

— Oletamme usein, että samassa haudassa oleva aikuinen ja lapsi ovat vanhempi ja lapsi, tai vähintäänkin läheisiä sukulaisia. Useimmissa tutkimissamme tapauksissa se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sanoo tutkimusta johtanut Maja Krzewińska Paleogenetiikan keskuksesta lehdistötiedotteessa.

Lapset noudattivat aikuisten hautaustapoja

Geneettinen materiaali mahdollisti myös sellaisten lasten biologisen sukupuolen määrittämisen, jotka olivat liian nuoria määritettäväksi luurangon perusteella. Tämän ansiosta tutkijat pystyivät selvittämään, noudattiko lasten sijoittelu hautausmailla samoja malleja kuin aikuisten.

Tulokset osoittavat, että pojat ja useimmat tytöt haudattiin samankaltaisten periaatteiden mukaisesti kuin aikuiset. Västerhusissa, jossa miehet ja naiset sijoitettiin yleensä hautausmaan eri puolille, lapset noudattivat samaa sukupuolen mukaan jaoteltua mallia.

— Lapsia ei näytetä kohdellun erillisenä kategoriana. Kuolemassa he noudattivat samoja sosiaalisia ja uskonnollisia periaatteita kuin aikuiset miehet ja naiset, sanoo Anders Götherström, molekyyliarkeologian professori ja hankkeen johtaja.

Tutkijat päättelevät, että sukupuoliroolit näyttävät vakiintuneen varhain, mutta korostavat samalla, että hautaustavat sallivat silti tiettyä joustavuutta. Löydökset viittaavat myös siihen, että laajennetut sukulaisuusverkostot ovat saattaneet olla tärkeitä varhaiskristillisten yhteisöjen järjestäytymisessä.

Poikkeuksellisen selkeä sukulaisuuskuvio löytyi erään nuoren naisen ympäriltä Västerhusin hautausmaalta, joka tunnetaan nimellä Nainen 56. DNA yhdisti hänet viiteen läheiseen sukulaiseen samalla hautausmaalla: hänen vanhempiinsa, veljeensä ja kahteen tyttäreensä. Heitä ei kuitenkaan ollut haudattu yhdessä hänen kanssaan, vaan eri puolille aluetta.

DNA-tutkimus muuttaa siten kuvaa keskiaikaisista yhteishautauksista. Vierekkäin lepäävät ihmiset eivät välttämättä kuuluneet samaan ydinperheeseen. Sen sijaan se paljastaa yhteiskunnan, jossa usko, sukupuoli ja sosiaalinen yhteisö saattoivat painaa biologista sukulaisuutta enemmän, kun kuolleet saatettiin lepoon, Tukholman yliopisto raportoi.