Oikeusasiamies kertoo, että Sukevan vankilasta Sonkajärveltä löytyi tarkastuksessa mies, joka oli ollut vapaaehtoisesti eristyksessä muista ihmisistä yli kaksi vuotta.
Mies oli itse halunnut asumaan vankilan eristysosastolle eikä hän ollut yli kahteen vuoteen osallistunut mihinkään aktiivitoimintoihin tai ollut sosiaalisessa kontaktissa juuri kenenkään kanssa, uutisoi Savon Sanomat.
Viime aikoina mies on kuitenkin vastannut vartijoille ja vankilan sosiaali- tai erityisohjaajille häntä puhuteltaessa. Mies itse ei ollut tiettävästi aloittanut puhumista kenenkään kanssa.
Oikeusasiamiehen tarkastajat olivat yrittäneet lähestyä miestä ensin osastolla ja seuraavana päivänä vankilan ulkoilupihalla, mutta vanki ei halunnut keskustella tarkastajien kanssa ja vaikutti hyvin varautuneelta.
Oikeusasiamies otti asian selvitettäväkseen. Selvisi, että vanki oli itse hakenut erityisosastolle ilmoittaen kokevansa itsensä niin uhatuksi, ettei suostu siirtymään asuinosastolle.
Oikeusasiamies kertoo, ettei erityisosasto ei ole sovelias pitkäaikaiseen asumiseen, sillä mahdollisuudet ulkoiluun, sosiaalisiin kontakteihin, raittiin ulkoilman saamiseen tai edes havaintojen tekemiseen ympäristöstään ovat siellä paljon rajallisemmat kuin suljetun vankilan asuinosastolla.
Vankeinhoidon mukaan mies olisi hakeutunut eristysosastolle myös muissa vankiloissa, joten toiseen vankilaan siirtämisen ei katsottu auttavan asiassa millään tavalla.
Sukevan vankilassa vartijat olivat ottaneet miehen auttamisen huolekseen. Hänet oli saatu jo ulkoilemaan viikoittain, mitä hän ei aiemmin suostunut tekemään.
Miestä oli myös neuvottu sellinsä siistinä pitämisestä ja henkilökohtaisesta hygieniasta niin, että hän oli edistynyt niissä merkittävästi ja lopettanut myös tupakoinnin. Noin vuoden eristyksessä asumisen jälkeen mies oli vartijoiden motivoinnin ansiosta käynyt säännöllisesti sekä ulkoilussa että suihkussa, vaikka hän muuten halusi edelleen olla pääosin puhumatta ja eristyksissä.
Vangilta oli myös viikoittain kysytty henkilökohtaisesti, haluaako hän keskustella pastorin kanssa, mutta mies oli kieltäytynyt tapaamisista. Hän oli kuitenkin suostunut keskustelemaan psykoterapeutin ja sosiaalityöntekijän kanssa 2–3 kertaa kuukaudessa.
Oikeusasiamiehen mukaan vankilan toimet eivät olleet kuitenkaan riittäviä. Oikeusasiamies kuitenkin myöntää, että vangin auttaminen on erittäin vaikeaa, jos henkilö kieltäytyy yhteistyöstä, ei tunnista omaa hätäänsä ja vaatii saada olla yksin.
Vangin auttamiseen pitää oikeusasiamiehen mukaan löytyä lähestymistapa, jossa tarvittaessa haetaan apua terveydenhoidon ammattilaisilta.
Vankilassa ei oikeusasiamiehen mukaan saa syntyä tilannetta, jossa henkilö pelkoon vedoten eristäytyy eikä puhu muiden ihmisten kanssa kuukausiin tai jopa vuosiin.
Oikeusasiamies antoi Sukevan vankilalle tiedoksi kantansa, ettei vangin sijoittamiselle erikseen ollut esitetty riittäviä perusteita eikä eristyssosasto ole pitkäaikaiseen asumiseen soveltuva tila. Tämän lisäksi oikeusasiamies antoi aluekeskukselle ja Rikosseuraamuslaitokselle tiedoksi päätöksensä siitä, että vankiloissa on oltava riittävä ammattitaito ja keinot puuttua vastaaviin tilanteisiin.
Oikeusasiamies teki tarkastuksensa Sukevan vankilaan loppuvuonna 2015. Asian selvittely tehtiin viime vuonna ja oikeusasiamies antoi ratkaisunsa asiaan tänä syksynä.
Lähde: SS
Ei kai se nyt varsinaisesti ”löytynyt”. Olihan sille viety ruokaa. Jos se olisi ”löydetty” kahden vuoden jälkeen, olisi sielä ollut ruumis.
Minkäs vuoksi muuten mies oli halunnut eristyksiin? Lapsenraskaaja? Raiskaaja? Tai muu vanki jota vankilan hierarkiassa kuuluu alimpaan saastaan.
Onko mies tehnyt jotain mikä tekee hänestä fyysisen riskitekijän ympäristölleen? Voi olla että hän kuuluisi enemmänkin suljetun psykiatrisen hoitolaitoksen piiriin, ettei vapauduttuaan olisi totaalisen syrjäytynyt tai kenenkään tietämättä psykoositiloissa. Toisaalta, ehkä psykoterapeutti ja sosiaalityöntekijä ovat antaneet hänestä lausuntoja.