Helsingin poliisilaitos jakaa vuosittain Stadin Skoude -palkinnon ansioituneelle laitoksen poliisille. Järjestyksessään 11. Stadin Skoude on Hälytys- ja valvontayksikössä työskentelevä komisario Johanna Sinivuori.
Sinivuori oli Helsingin poliisilaitoksella ensimmäisen kerran töissä nuorempana konstaapelina marraskuussa 2003. Itähelsinkiläinen Sinivuori sai valmistuttuaan poliisiksi keväällä 2005 vanhemman konstaapelin viran Itäkeskuksen poliisipiiristä.
– Olen ylpeä itähelsinkiläisyydestäni. Kehotan aina Itä-Helsinkiin menossa olevia harjoittelijoita unohtamaan ennakkoluulot. Itä on hieno paikka mielettömine luontoineen ja hyvine liikenneyhteyksineen. Se on paljon mainettaan parempi. Sitä paitsi aurinko nousee idästä, Sinivuori naurahtaa.
Sinivuori on työskennellyt Itä-Helsingin lisäksi myös pohjoisessa ja etelässä. Hän on ensimmäisiä naispoliiseja, jotka saivat ylikonstaapelin viran kentällä ilman poliisihallinnon alipäällystötutkintoa, koska hänellä oli ennestään ylempi korkeakoulututkinto, kauppatieteiden maisterin tutkinto.
– Kenttäjohtaminen on parasta, mitä poliisissa voi tehdä. Saa olla ulkona koko ajan ja tavata paljon erilaisia ihmisiä. Aamulla lähdimme Pasilasta ja palasimme vasta, kun vuoro päättyi. Kentällä on hienoa se, ettei töitä tarvitse viedä kotiin. Jutut jäävät mieleen harvoin sen jälkeen, kun laittaa haalarin naulaan.
Vuoden 2016 alusta Sinivuori on työskennellyt kenttäkomisariona. Hän on johtanut poliisin toimintaa useissa tapahtumissa, kuten uudenvuodenaattoina, itsenäisyyspäivinä, pride-kulkueiden aikaan ja Stadin derbyissä. Sinivuori on mukana poliisin kansainvälisen jalkapallon katsomoturvallisuusjärjestön NFIP:n toiminnassa. Jalkapallo-otteluissa yhdistyvätkin innostus penkkiurheiluun ja työ.
– Onnistumisen tunteita tulee siitä, että tapahtumissa ei satu mitään, vaikka on uhkakuvia. Johdan nykyisessäkin asemassani tapahtumia mielelläni, jotta kenttätyöhön säilyy tuntuma. Ei se säily muuten kuin olemalla mukana tilanteissa.
Sosiaalinen media haastaa poliisin
Poliisin työympäristö on muuttunut paljon, ja uhat ovat aivan eri luokkaa kuin vain muutama vuosi sitten.
– Eivät esimerkiksi kuorma-autoiskut tulleet monellekaan mieleen, ennen kuin niitä alettiin tehdä. Kaikkea ei voi välttämättä estää, mutta uhista pitää olla tietoinen, ja ne täytyy pyrkiä huomioimaan kaikessa toiminnassa. Yksittäisen partiomiehenkin on oltava melkoinen moniosaaja. Tarvitaan paitsi taktista osaamista myös esimerkiksi tietoa siitä, miten toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.
Teknologia on kehittynyt ja yleistynyt viime vuosina valtavasti, ja se ja sosiaalinen media haastavat poliisia päivittäin.
– Poliisilla pitää olla lehmän hermot kaikissa tilanteissa, koska melkein kaikilla ihmisillä on puhelimessa kamera. Mitään ei voi tehdä ilman, että joku huomaa ja kuvaa. Nykyisin jotkut jopa kuvaavat ensin ja auttavat vasta sitten. Teknologiassa on kuitenkin myös paljon hyvää. Tieto kulkee nopeasti, eikä katvealueita juuri ole.
Sinivuori pyrki aikoinaan kaupallisen uran jälkeen poliisikouluun päästäkseen tekemään konkreettista työtä ihmisten parissa. Perustyö on pysynyt muutoksista huolimatta samana.
– On kiva kulkea kansalaisten parissa vaikkapa rautatieasemalla, ja poliisiin suhtaudutaan hyvin. Saamme paljon positiivista palautetta siitä, että näymme. Poliisin pitääkin näkyä, jotta kansalainen tuntee itsensä turvatuksi. Luottamus poliisiin on Suomessa edelleen vahva, mutta sen eteen pitää tehdä töitä koko ajan.
Lähde ja kuva: Poliisi
