Kuusi ruotsalaista merituulivoimahanketta saattavat vaatia noin 5,7 miljardia euroa (63 miljardia kruunua) valtion tukea vuosittain, arvioi Norjan teknillis-luonnontieteellisen yliopiston (NTNU) professori Jonas Kristiansen Nøland. Hän viittaa suureen kuiluun ennustettujen tuotantokustannusten ja nykyisten sähkön hintojen välillä.
Ruotsalaisessa talouslehti Affärsvärldenissä julkaistussa kolumnissaan Nøland kirjoitti, että kuusi tähän mennessä Ruotsissa hyväksyttyä merituulivoimalaitosta saattavat vaatia jatkuvia tukia, jos ne rakennetaan hänen laskelmissaan käytetyillä kustannus- ja sähkön hintatasoilla.
Hänen arvionsa 5,7 miljardista eurosta (63 miljardia kruunua) vuodessa vastaa noin 1 140 euroa (12 600 kruunua) jokaista ruotsalaista kotitaloutta kohden, jos tuki rahoitettaisiin valtion budjetista. Nøland arvioi myös, että hankkeiden kokonaisinvestoinnit voisivat nousta 90,5 miljardiin euroon (1 biljoona kruunua).
Kelluvat perustukset nostavat kustannuksia
Kaksi Ruotsin valtion energiayhtiö Vattenfallin suunnittelemaa hanketta, Vidar ja Poseidon, on tarkoitus toteuttaa kokonaan tai osittain kelluvilla perustuksilla. Nøland kuvailee tätä kalleimmaksi merituulivoiman muodoksi.
Hän viittaa Yhdistyneen kuningaskunnan viimeisimpään huutokauppakierrokseen, jossa kelluva merituulivoima sai sopimushintoja, jotka ylittivät 0,27 euroa (3 kruunua) kilowattitunnilta vuoden 2026 hintatasossa. Nølandin mukaan DNV on arvioinut vastaavia kustannustasoja Norjassa.
Tämä on professorin mukaan huomattavasti korkeampi kuin tuulivoimantuottajien saatavilla olevat markkinahinnat. Vattenfallin toimitusjohtaja Anna Borg on myös aiemmin todennut, ettei merituulivoima ole tällä hetkellä kaupallisesti kannattavaa markkinaehtoisesti.
Vertailu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
Nøland huomauttaa, että Ruotsilla on rajallinen kokemus merituulivoimasta verrattuna Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Vuoden 2025 lopussa Ruotsilla oli 0,2 gigawattia asennettua merituulivoimakapasiteettia, kun taas Yhdistyneellä kuningaskunnalla sitä oli 17 gigawattia, hänen esittämiensä lukujen mukaan.
Yhdistyneen kuningaskunnan suuremmat markkinat eivät ole automaattisesti johtaneet alhaisempiin kustannuksiin, Nøland väittää. Hän kirjoittaa, että jopa suuret brittiläiset hankkeet ovat kohdanneet taloudellisia vaikeuksia ja päättelee, että valtion tulisi olla varovainen pitkäaikaisten tukisitoumusten suhteen.
Keskustelu Ruotsin merituulivoimasta on usein keskittynyt konflikteihin asevoimien ja kalastusintressien kanssa. Nølandin mukaan keskeinen kysymys on sen sijaan hankkeiden sosioekonominen kestävyys.
