Mainos:

Reijo Tossavainen: Venäläisten maihinnousu Airistolla johtuu päättäjien sinisilmäisyydestä

Päivitetty 25.9.2018, Julkaistu 23.9.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Vuonna 2011 aloittaessani eduskuntatyön tein lakialoitteen, joka toteuduttuaan olisi rajoittanut EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten ja yritysten kiinteistökauppoja. Valmistelin aloitteen huolellisesti lakiasiantuntijan ja eduskunta-avustajani kanssa. Jätin aloitteen ja lähetin asiasta tiedotteen medialle. Yksikään media ei reagoinut millään tavalla. Jouduin toteamaan, että aloitteeni kuului sarjaan "väärin sammutettu".

En silti luovuttanut. Houkuttelin mukaan demareiden kansanedustajan Suna Kymäläisen. Hän innostui sillä ehdolla, että hän saa olla aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja eli aloite kirjataan hänen piikkiin. Kymäläinen arvioi aloitteen varmistavan hänen läpimenonsa seuraavissa eduskuntavaaleissa, sillä Etelä-Karjalassa venäläiset tekivät tuohon aikaan todella paljon kiinteistökauppoja, joita monet eivät pitäneet pelkästään hyvänä asiana.

Teimme siis yhteistyötä. Tavoitteena oli yli 100 allekirjoitusta. Minä sain kaikkien perussuomalaisten kansanedustajien nimet. Myös keskustan ja kokoomuksen kansanedustajista iso osa allekirjoitti. Sen sijaan vasemmiston, demareiden ja vihreiden joukosta ei juuri kannatusta löytynyt. Muistelen, että esimerkiksi Sunan taustaryhmästä demareista löytyi vain neljä allekirjoittajaa.

Sadan allekirjoittajan määrä ylittyi niukasti, joten lakialoite olisi edennyt eduskunnan koneistossa. Toiveikkaana järjestin Sunan kanssa medialle infotilaisuuden, johon valmistauduimme huolellisesti. Lisätietoja olisi ollut tarjolla. Vaivannäkömme oli turha, sillä yksitään toimittaja ei vaivautunut paikalle.

Mainos:

Kului muutama viikko, ja sitten yllättäen rävähti. Eräs media teki asiaa tikusta ja lähti paheksumaan aloitetta. Muut mediat seurasivat sopulilauman tavoin perästä. Siitä säikähtäneenä muutama kansanedustaja veti nimensä aloitteen alta pois, jolloin aloitteelta putosi käytännössä pohja pois.

Ainoa käytännön seuraus oli se, että asialla julkisuutta saanut Suna Kymäläinen uusi kansanedustajan pestinsä. Seuraavalla vaalikaudella Kymäläinen uusi temppunsa.

Se siitä. Entä mikä on tilanne tänään?

Venäjän talouskriisistä ja ruplan heikosta kurssista johtuen "tavalliset" venäläiset tekevät nyt vähän kiinteistökauppoja. Sen sijaan muiden venäläistahojen ostohalut eivät ole vähentyneet. Erityisen ahkerasti kiinteistöjä on haalittu strategisesti merkittäviltä paikoilta, esimerkiksi sotilaskohteiden läheltä. Ostetuille kohteille ei useimmiten löydy muuta järkevää selitystä kuin venäläisille tärkeän toisen kohteen läheisyys.

Sotilaallisesti ja taloudellisesti tärkeältä Turun Airiston alueella venäläiset ovat peiteyhtiöiden kautta hankkineet runsaasti kiinteistöjä, joille heillä ei ole ollut mitään näkyvää käyttöä. Bulvaanien avulla on hankittu jopa Puolustusvoimien käytöstä poistettua, mutta vielä käyttökelpoista kalustoa. Laitureita on rakennettu ja väyliä on ruopattu. Valvontakameroita on joka nurkalla.

Venäläiset ovat tehneet maihinnousun Airistolla. Joko kansanedustajien ja agendajournalistien vähättelevä hymy hyytyy?

........

Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

21 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
pöh
pöh
8 years ago

Hyvääkään asiaa ei voi kannattaa, jos sen esittää vihollinen eli ”väärin ajatteleva” joka ei sovi omaan agendaan.

Jeppes
Jeppes
8 years ago

Jyllatys? Ainakin 20 vuotta on ollut yleisessä tiedossa tämä venäläisten maa- tontti- ja mökkikauppahamstraus. Lähes jokaisen suuremman tukiaseman lähellä on venäläisomistuksessa oleva maapläntti ja/tai tyhjillään oleva mökki. Valtava määrä tarmoa on laitettu ”väärän mielipiteen” omaavien leimaamiseksi venäjätrolleiksi, mutta oikeiden venäläisten tekemisille on lotkautettu korvaa tai jopa edistetty sitä myymällä jopa valtion maita venäläisille.

Ohhoh
Ohhoh
8 years ago
Reply to  Jeppes

Muuhan olisi antisemitismiä. Putin on täysverinen juutalainen, eli hänen TODELLISET toimensa Suomen valtiota ja kansaa vastaan sallitaan jottei ”syyllistytä antisemitismiin”, samalla kun käytetään esimerkiksi Jessikka Aroa ja muita narreja huomion viemiseen muualle…

”Vladimir Putin the current leader of Russia was put into power by the Federation Of Jewish Organizations In Russia. The Jewish Chairman of this organization Abramovich stated in a 2005 interview that Putin could obtain Israeli citizenship if he wanted as an ethnic Jew. And that his mother was a Jew Shelomova. This makes Putin full Jewish by Jewish law…”

Ohhoh
Ohhoh
8 years ago
Reply to  Ohhoh

Mikäli alla oleva sitaatti on totta, näyttääkin siltä, että Helsingin poliisi ja Suomen syyttäjälaitos ovat niitä todellisia putinisteja, jotka toimivat Suomen lakien vastaisesti totellessaan Ison Karhun käskyjä:

Recently in January 2018 Putin spoke out against attempts to deny the Holocaust at the Jewish Museum and Tolerance Center in Moscow also attended by Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu…

…Putin went on to say that politicians have an obligation to “prevent the weeds of nationalist ideology from growing,”..

Reijo Tossavainen
Reijo Tossavainen
8 years ago

Tässä eduskunnan arkistosta dokumentti Suna Kymäläisen kanssa tekemästäni aloitteesta.
https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=la+77/2013

ertzsi
8 years ago

Venäläisten ostoinnon ymmärtää sitä taustaa vasten, että Suomen maanpetturipoliitikot ovat lahjoittamassa isänmaamme jalkojemme alta pois USA:n sionisteille ja lisäksi nuolleet näiden persettä puskemalla läpi sionistien rautanyrkin eli NATO:n antautumissopimuksen eli MOU:n. Suomeen on perustettu NATO:n salainen viestinnän hybridikeskus Tikkakoskelle ja varmasti myös salainen tukikohta, minkä tarkkaa sijaintia ei vain vielä tiedetä.

Sionistien selkeä suunnitelma on tämä: Ukrainan kautta avataan Venäjää vastaan eteläinen rintama, päätavoitteena saada haltuun Venäjän hallussa oleva Sevastopolin laivastotukikohta. Samaan aikaan avataan Suomen kautta pohjoinen rintama, jonka tarkoitus on kukistaa Murmanskin ydinsukellusvenetukikohta. Klassinen pihtiliike jota Aatukin yritti ja otti turpaansa. Tällä kertaa tilanne on Suomen ja koko maailman kannalta paljon ikävämpi. Nimittäin, ellei Venäjä onnistu kukistamaan näitä hyökkäyksiä konventionaalisin asein, sen on pakko käyttää taktisia ydinaseitaan ja se taas vie maailman globaalin ydinsodan partaalle.

Israelin sionistit ovat tehneet selväksi että jos kolmas maailmansota tarvitaan sionistien maailmanvallan eli Uuden Maailmanjärjestyksen sementoimiseksi, se tulee. Siitä tässä on perimmältään kyse.

Eero Tillanen

https://www.youtube.com/watch?v=w8IaQChliy4

Röhkäle
Röhkäle
8 years ago

Aamu Airiston kimmeltää, mutta vihervasemmiston aivoissa ei kiillä ainoakaan ajatus. Sen kummemin ajatus ei kiillä Sipilän hallituksellakaan. Maailman halailun ja taloudellisen eliitin nuoleskelulla tähän on tultu. On tehty typerää politiikkaa oman rahapussin koon kasvattaminen ja moraaliposeeraus johtotähtinä.
Vapaalla liikkuvuudella on saatu tuhottua kantasuomalaisten työmarkkinat. 90-luvun laman taittuessa ilmestyivät eestiläiset, puolalaliset ja venäläiset työmaille. Kuinka paljon halvemmaksi ulkolainen porukka tuli työnantajille sitä en tiedä, mutta suurteollisuuteen heitä ilmestyi pilvin pimein mm. asentajiksi, hitsareiksi, telineiden kasaajiksi, eristäjiksi. Omin korvin kuulin erään eriste-firman työnjohtajan elvistelevän etteivät enää palkkaa suomalaisia.
Tossavaisen blogi kertoo Airiston strategisesti tärkeästä sijainnista. Kartasta näkee että esim. Nesteen Naantalin jalostamolle pääsee nätisti meriväylää pitkin. Vielä suuremmalla teollisuus alueella Porvoon Kilpilahden alueella toimii Naantalia suurempi öljynjalostamo, useampi voimalaitos, Borealiksen muovi-ja petrokemian teollisuutta, nykyisin jenkki omisteinen polyesterihartsi-tehdas, Löytyy myös Aga ja Innogas kaasufirmat, Nesteen ja Borealiksen rautatie-ja autolähettämöitä, rautatiepurkaus terminaalit ja luonnollisesti myös valtava säiliöalue, varasto kallioluolastot, laaja satama-alue ja paljon muuta mielenkiintoista.
Venäläisiä työskentelee alueella perkeleesti erilaissa huoltotöissä ja prosessinhoitajina ja ties missä töissä. Heillä on myös omia yrityksiä ja tekeät alihankintaa alueella. He tuntevat luonnollisesti alueen kuin omat taskunsa. Heitä asuu runsaasti lähi kaupungeissa ja kunnissa.
Syypäitä Suomen nykyiseen surkeaan taloudelliseen- ja turvallisuustilanteeseen ovat taloudellinen eliitti ja heidän sätkynukkensa vihervasemmisto, keskusta ja kokoomus. He ovat kaikki moraaliposeeraajia sekä ahneita pirulaisia, jotka oksentavat kantaväestön päälle.

Puu Silmä
8 years ago
Reply to  Röhkäle
Amin Idis
Amin Idis
8 years ago

Ja ei ne maakaupat vielä mitään. Samanaikaisesti maamme venäläisväestö on kasvanut huomattavasti, maassa on todennäköisesti tuhansia sotilaskoulutettuja venäläisdesantteja muka työmiehinä. Odottavat kun käsky käy. Toisaalta, Venäjän motiivit osaltaan ymmärtää. Suomen idiootti päättäjistö kun laski maahan vastapainoksi yli 30 000 paperitonta, joiden joukossa on mahdollisesti tuhansia potentiaalisia jihadisteja. Auta armias, jos seuraavassa Suomessa tapahtuvassa terrori-iskussa kuolee Venäjän kansalainen. Venäjä tulee siinä tilanteessa ”apuun” aivan varmasti.

Jeppes
Jeppes
8 years ago
Reply to  Amin Idis

Ei ollut idiotismia että maahan laskettiin 30 000 vieraan valtion sotilaskoulutuksen saanutta äijää (joiden motiivien epäily oli erään maanpetturin mukaan rasismia), vaan ihan laskelmoitu peliliike. Asutettiinpa voimavarat irvokkaasti vieläpä vanhempiin varuskuntiin, suomalaisten mokkereiden kantaessa erittäin raskaat ja suuret laukut joiden sisään ei poliisi ja tulli katsonut.Televisiossa sitten kyllä ratsataan näyttävästi suomalaiselta vironkävijältä se ylimääräinen kaljapullokin niin että saadaan pelotevaikutus omilla uhrilampailla pysymään voimassa.

Nestori Lundahl
Nestori Lundahl
8 years ago

No on meillä nyt ainakin niitä ruumispusseja jos niin pitkälle asiat menee.
https://www.nykysuomi.com/2018/09/22/ruumispusseja-varuskuntiin-ja-sairaaloihin-miksi/

Puolueeton
Puolueeton
8 years ago

Tunnen Airistoa ja laivaväyliä. Ei näillä venäjärahotteisilla tonteilla ole mitään vaikutusta liikenteen turvallisuuteen. Ei myöskään puolustusvoimien romukalustosta ole turvallisuusuhkaa. Tilanne voi olla vakoilun kannalta edullinen ja tarpeellinen venäläisille, jos liitymme natoon. Omaa turvallisuuttaan voivat ajatella, suomalaisista ei ole uhkaa Venäjälle.

Jos olisi muita ongelmia kuin huhupuheet, puolustusvoimat olisi tilanteen ratkaissut jo aikoja sitten.
Rahoituksessa ja rakenustyössä voi olla laittomuuksia, mutta sekin nyt selvinnee.

Jeppes
Jeppes
8 years ago
Reply to  Puolueeton

Enemmän tämä kieltämättä haiskahtaa venäjä-uhan lietsonnalta kansalaisiin ja natotukselta. Venäläisten tonttiasioihin olisi voitu tarvittaessa puuttua huomattavasti aikaisemmin.

Elke Hari
Elke Hari
8 years ago

No, mutta asiahan on korjattu kutsumalla Naton Lähi-Idän ja Afrikan veteraaneja 32500 kpl tänne lupaamalla ilmainen asunto ja taskurahaa. Samalla muuttaa myös kokonaisia heimoja pääasiassa Arabian ja Afrikan islsmilaista väestöä. Muutamassa kymmenessä vuodessa Suomi ei ole etnisesti ja kulttuurisesti enää Suomi. Samalla luonnonvarat on myyty kansainvälisille suuryhtiöille, joten meillä ei enää ole, mitä puolustaa tai minkä menetystä voisimme surra. Case closed, siirrytään seuraavaan kohteeseen.

Lertsu
Lertsu
8 years ago

Eikä SAATANA saada aikaan LAKIA joka kieltää ulkomaalaisille isänmaamme myymisen?
Eihän Venäjältäkään saa meikäläiset maata ostaa!
Vittu että on kusipäisiä päättäjiä. Munattomia persläpiä!

Jeppes
Jeppes
8 years ago
Reply to  Lertsu

Jos sellainen laki tehtäisiin, niin se estäisi päätt… anteeksi roistoja myymästä tieverkostoa, maita, metsiä ja järviä ulkomaalaiseen omistukseen. Siksi sellaista lakia ei ole tulossa. No, ehkä sitten kun kaikki on jo myyty.

juha.
juha.
8 years ago

Suomalaiset päättäjät ovat välinpitämättömimmistä välinpitämättömimpiä ja tyhmimmistä tyhmimpiä, mitä tulee Suomen kansallisen puolustuksen ja yleisen edun suhteen. Ollaan niin perkeleen höveleitä, että. Siksipä venäläiset sanovatkin meitä ”Tsuniksi” ja saavatkin sanoa, sillä olen asiasta täysin samaa mieltä. Mikään muu valtio ei toimi samalla lailla kuin tilanteessa, jossa se on liki alusmaan kaltaisessa asemassa tai sitten tarkoituksellisessa turvallisuuspoliittisessa liittolaissuhteessa kyseisen maan kanssa, joka pitää majaansa takapihallamme, josta sentään itse hyödymme sotilaallisesti ja kovina neuvottelijoina olemme repineet tai suorastaan kiristäneet kaiken kaiken mahdollisen hyödyn irti. Jollaisena neuvottelijana ulkovaltojen kanssa Josif Stalin varsinkin tunnettiin ja jonka sai tuta Saksan kauppavaltuuskunnan jäsenet vielä Molotov-Ribbentrop -sopimuksen 23.8.1939 solmitun asiakirjan mukaisia ”saaliin jakoja” alettiin lopullisesti hiomaan neuvottelupöydässä tietenkin jaettavan Puolan suhteen sekä strategisten artikkeleiden kauppasopimuksista ym. kauppavaihdosta, jossa Stalin stoalaisen rauhallisen kylmäverisesti silitteli muhkeita viiksiään ja kiristi viimeisenkin hikipisaran niin saksalaisten kauppamiesten otsalta kuten vaatimuksissaan terästoimituksista ja muusta sotateknologisesta tietotaidosta, jota sattuneesta syystä eivät saksalaiset halunneet antaa yhtään sen enempää kuin oli pakko, mutta Hitler ja hänen armeijansa tarvitsivat kipeästi öljyä armeijan liikuttamiseen, rautamalmia ja hiiltä sotateollisuus tehtaiden käynnissä pitämiseksi, sillä tuo neroksi (Adolf Hitler) sotastrategian alalla julistettu Führer janosi uutta ”Lebenstraumia” Euroopasta ja jo itse sen tietäen Neuvostoliitosta, jonka hän oli jo kertonut ”Mein Kampf” -kirjassaan 1925. jonka hän saneli istuessa tuomiotaan Münchenin ”Oluttupavallankaappauksesta 8-9.marraskuuta.1923.

Genrikh Yagoda
8 years ago

Terrorin avulla kansalaiset pidetään ikeen alla.

Sensuroimaton Totuus
Sensuroimaton Totuus
8 years ago

Suomella ja suomalaisilla on vain yksi todellinen uhka: kansainvälinen sionismi jota mm.persut kumartaa.

Kaija
Kaija
8 years ago

Kansanedustajien moraalista tässä asiassa: laitoin muutamalle edustajlle sähköpostia asian tiimoilta heti kun sain tietooni venäläisten kiinteistöostot Ähtärissä ja Turun saaristossa.Kohteeksi valitsin kokoomuksen, demarit, ps ja vasemmiston. Kokoomuksen ja ps:n edustajista löytyi asiaan vastaajia, mutta ilman mitään huolen häviää. Aika oli ennen vuotta 2013.Sitten Tossavainen innostui muita enemmän, siitä kaikki pistee ja papukaija hänelle. Kokoomuksen puolesta vastattiin ettei ole huolta, kiinteistöjen käyttö ei huolestuttavaa. Hmm …

huugo
huugo
8 years ago
Reply to  Kaija

Noiden puolueiden ihmisten taustoja olisi suojelupoliisin aika tutkia hieman tarkemmin. On helppoa ujuttaa vuosien myötä vaikka minkälaisia desantteja poliittisiin virkoihin. Miettikää mm. kokoomuksen toimia kun muutama vuosi sitten keskusteltiin ulkomaalaisomistuksesta strategisissa paikoissa. Yksi ministeri syytti rasismista koska se oli kuuma puheenaihe ja sillä sai asian hiljennettyä. Myös mykkänen on silmiinpistävän vastahankainen kun puhutaan tästä asiasta.

EU:n ilmastopolitiikka heikentää energiajärjestelmää – Osa 5

Euroopan talouden tuhoaminen

EU:n ilmastopolitiikka on muuttanut Euroopan energiajärjestelmää perusteellisesti. Tuloksena ovat korkeammat kustannukset ja kasvava uhka teollisuuden kilpailukyvylle, kirjoittaa Dan Ahlmark.

Päivitetty 20.10.2026, Julkaistu 14.10.2026 – Kirjoittaja Dan Ahlmark
Tuulivoimaloita metsäisessä maisemassa
Kuva: Lunkenbein Photography/iStock

Vaikka maailma on tuuditettu uskomaan, että nykypäivän ilmastohypoteesi (jonka mukaan hiilidioksidipäästöillä on erittäin vaarallisia vaikutuksia maailman valtioille lähitulevaisuudessa) on totta, ovat muun muassa kaksi emeritusprofessoria hylänneet sen suoralta kädeltä. Heidän argumenttinsa olivat todennäköisesti suurin syy siihen, miksi Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) muutti suuntaansa vuonna 2025. Heidän johtopäätöksensä voitaisiin tiivistää muutamaan lyhyeen mutta täysin murskaavaan lauseeseen, jotka vahvistettiin selvityksellä niitä tukevasta tutkimuksesta.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU:ta käsittelevän sarjan viides osa. Lue edellinen osa.


Tämä vapautti ilmastopolitiikan ahdistavan otteen Yhdysvaltain energiantuotannosta ja -kulutuksesta, teollisesta kehityksestä ja sen kansainvälisen mahdin perustasta. Tutkijat tekivät kaksi johtopäätöstä YK:n ilmastohypoteesista, jonka EU myöhemmin omaksui: "Se ei ota huomioon ristiriitaista tiedettä. Se ei perustu tieteeseen, vaan epätieteelliseen näyttöön. Siten ei ole olemassa tieteellistä perustaa... havainnolle, että kasvihuonekaasut ('GHG') vaarantaisivat kansanterveyden ja hyvinvoinnin. Lisäksi se vaarantaa itse kansanterveyden ja hyvinvoinnin". 1

Vaikutukset energiapolitiikkaan

Emme käsittele tässä sitä, miksi ilmastohypoteesin väittäminen ja täytäntöönpano on ollut maailman globalisteille ja establismentille niin tärkeää, vaan tarkastelemme ainoastaan sen vakavimman vaikutuksen seurauksia. Seuraavaa syy-seurausketjua voidaan pitää merkittävimpänä: Nykypäivän ilmastopolitiikka → energiapolitiikka → haitallinen kehitys teollisuudessa ja muilla sektoreilla erilaisten seurausten, kuten makrotaloudellisten, kautta → heikentynyt kansainvälinen kilpailukyky ja väestön elintason lasku. Tämä on suoraa seurausta siitä, että EU on joko mukautunut globaaleihin päätöksiin tai toteuttanut omia radikaaleja ilmastohankkeitaan. Harva epäilee, etteikö energiapolitiikka olisi ilmastopolitiikan tärkein seuraus. Lännen koeteltu ja hyvin kalibroitu järjestelmä runsaan ja edullisen energian tarjoamiseksi väestölle – samalla kun se loi pohjan teolliselle toiminnalle ja uudistumiselle – kehitettiin pitkän ajan kuluessa.

Mainos:

Yhtäkkiä poliittisesti suosittu ilmastotutkimus ja poliittisen globalismin ideologian lumoissa olevat kansainväliset instituutiot muuttivat täysin tämän järjestelmän toimintaedellytykset. Energia on ensisijaisesti saatu ja saadaan edelleen hiilivedyistä, joita pidetään nyt soveltumattomina, koska niiden polttaminen tuottaa suuria määriä hiilidioksidia. Tämän kaasun lisääntyvän pitoisuuden ilmakehässä väitetään aiheuttavan ilmaston lämpenemistä, jolla on useita vakavia seurauksia maailmalle. Hiiltä, öljyä ja kaasua pidetään siten niin vaarallisina, että ne tulisi korvata paremmilla energianlähteillä, joita ei ole kovin monia. Hiilen ja öljyn eliminoimisen lisäksi monet hallitukset ovat leimanneet myös ydinenergian vaaralliseksi, tässä tapauksessa onnettomuusriskin vuoksi, joka voisi vapauttaa suuria määriä radioaktiivisuutta.

Euroopan tärkein teollisuusmaa Saksa romutti menestyksekkään ja merkittävän ydinenergiaohjelmansa hallitsevien poliitikkojen (ensisijaisesti Merkelin) vaikutuksesta, vaikka sen rakentaminen oli vienyt vuosikymmeniä ja maksanut valtavia summia. Tämä tehtiin ilman riittävää arviota seurauksista. Kun taas öljyn ja kaasun talteenotto tapahtui pääasiassa Pohjanmerellä, missä Britannia lopetti tuotantonsa, hiiltä löytyy monista osista Eurooppaa, mutta nuo esiintymät jäävät nyt hyödyntämättä. Valtavia summia on investoitu puhtaina pidettyihin energianlähteisiin, kuten tuuleen ja aurinkoon. Hiilidioksidipäästöille on otettu käyttöön hinnoittelujärjestelmä, joka asettaa merkittäviä kustannuksia näille päästöille. Hiilivetyenergiaan perustuvien järjestelmien laajentaminen saattaa vaatia ulkoisia hyväksyntöjä ja vaatii varmasti rahoitusta, joka kohtaa erityisiä rajoituksia.

Tuuli- ja aurinkovoiman osuus maiden energiansaannista on edelleen pieni, ja ottaen huomioon korkeat kustannukset ja luonnostaan vaihtelevat tuulet, tuulivoima tuskin selviää muuna kuin erittäin marginaalisena kaupallisena energianlähteenä, jos ja kun valtion sääntely ja tuet eivät enää tue teknologiaa. Aurinkoenergia ja vesivoima ovat tällöin kiinnostavia "puhtaita" energianlähteitä, mutta nykyään niillä ei ole merkittävää roolia lukuun ottamatta yksittäisiä maita, joissa on erityisolosuhteet.

Energiamurros ilman korvaajaa

Se, mitä Euroopan energiamurros on tähän mennessä osoittanut, on, että vastuussa olevat poliitikot, jotka työskentelevät yhdessä Euroopan komission kanssa, ovat olleet täysin vastuuttomia ottaessaan käyttöön sääntöjä, jotka monissa maissa eliminoivat edellisen energiajärjestelmän perustan ennen kuin uusi, kilpailukykyinen järjestelmä oli valmiina. Jälkimmäisellä olisi tietysti pitänyt olla osoitettu kyky kantaa taakka riittävän energian tuottamisesta hyväksyttävään hintaan. Nuo hinnat voivat olla korkeampia kuin ennen, mutta ne eivät saa, etenkään teollisuuden osalta, poiketa liikaa kansainvälisten kilpailijoiden kohtaamista kustannuksista. Yrityksen johtoryhmä, joka tekisi vastaavan vastuuttoman päätöksen omalla alallaan, olisi erotettu nopeasti.

EU:n päätöksentekojärjestelmä, joka on suunniteltu suojaamaan vallan keskipistettä kansan tyytymättömyydeltä ja jossa on vaikea tunnistaa selkeästi fiaskosta henkilökohtaisesti vastuussa olevia, jatkaa haitallisen ilmastopolitiikan ja siten haitallisen energiapolitiikan harjoittamista. Aivan kuten Euroopan aseistariisunnan aikana kylmän sodan päätyttyä, hallitsevalla luokalla ja EU:lla on ollut syvästi virheellinen näkemys ympäröivästä maailmasta, ja ne ovat tehneet harhaanjohtavia ja vastuuttomia päätöksiä.

Yhdysvallat jättää Pariisin sopimuksen

Yhdysvaltain vetäytyminen Pariisin sopimuksesta seurauksineen energiantuotantoon ja muihin alueisiin merkitsi alkua kehitykselle, joka todennäköisesti rajoittaa jyrkästi sopimuksen ulottuvuutta. Euroopan nykyinen poliittinen tilanne viittaa tähän suuntaan. Unionin kahden johtavan maan, Saksan ja Ranskan, hallitukset ovat harvoin pärjänneet huonommin mielipidemittauksissa. Nyt on käymässä ilmi, että jopa YK:n johtava komitea nykyisessä ilmastosiirtymässä myöntää, että aiemmat ennusteet nousevien hiilidioksiditasojen vaikutuksista olivat liioiteltuja. Euroopan väestön ja sen poliitikkojen pelotteluun käytetyt tuomiopäivän profetiat ovat olleet vääriä. Yhdysvaltain sisäministeri Doug Burgum sanoi äskettäin, että maailman siirtyminen uusiin energianlähteisiin on aina ollut:

— fantaasia ja rajatapauksellinen valhe 2.

Hän rajoittui kuvailemaan tätä siirtymää ajavia ihmisiä:

— tiettyinä elementteinä.

Ottaen huomioon, että Euroopan siirtyminen uusiin energianlähteisiin on ollut lähes uskonnollista luonnetta olevaa politiikkaa, johtopäätös on murskaava. Euroopan päätökset ovat siten perustuneet parhaimmillaankin fantasiaan. Muussa tapauksessa kenties poliittinen kohteliaisuus esti häntä kutsumasta sitä suoraksi valheeksi, vain "rajatapaukselliseksi valheeksi". Joten tätä EU ja Euroopan poliittinen establismentti ovat käyttäneet miljardeja vuosittain saadakseen äänestäjänsä uskomaan, antaen sen läpäistä suuren osan maidensa toiminnoista ja kaiken koulutuksen kaikilla tasoilla. He ovat indoktrinoineet koko väestönsä fantasialla tai jollakin valhetta hipovalla.

Jatkuu osassa 6

USA:n suurstrategia Euraasian integraation estämiseksi

Uusi moninapainen maailmanjärjestys

Julkaistu 8.10.2026 – Kirjoittaja Niels Hahn
Istanbulin ensimmäinen Bosporinsilta, joka avattiin vuonna 1973 ja nimettiin myöhemmin 15. heinäkuuta marttyyrien sillaksi, yhdistää Euroopan ja Aasian.

Ukrainasta ja Kaukasuksesta Länsi-Aasiaan, Keski-Aasiaan, Afrikkaan ja laajemmalle Indo-Tyynenmeren alueelle, suuria osia maailmasta leimaavat sota, poliittinen konfrontaatio ja kasvava militarisointi. Nämä konfliktit selitetään yleensä erillisinä: Ukraina Venäjän vastakkainasettelun kautta, Länsi-Aasia alueellisten kilpailujen kautta, Afganistan terrorismin kautta, Afrikan konfliktit sisäisen poliittisen epävakauden ja luonnonvarakilpailun kautta sekä Itä-Aasian jännitteet Kiinan nousun kautta.

Yhdysvaltain suurstrategian näkökulmasta nämä konfliktit alkavat kuitenkin noudattaa toisenlaista geopoliittista logiikkaa. Lähtökohta tämän logiikan ymmärtämiselle ei ole kunkin yksittäisen sodan tai intervention virallinen selitys, vaan Yhdysvaltain perustavanlaatuinen ja pitkäaikainen kansallinen etu estää Euroopan ja Aasian integroituminen.

Tämä Yhdysvaltain etu ilmaistiin poikkeuksellisen selvästi Yhdysvaltain toisessa kansallisessa turvallisuusstrategiassa vuonna 1988. Kylmän sodan viimeisinä vuosina kirjoitettu asiakirja tunnisti asian, jota se kutsui yhdeksi Yhdysvaltojen "perustavanlaatuisimmista kansallisista turvallisuusintresseistä". Tarkemmin sanottuna kansallisen turvallisuusstrategian ensimmäisellä sivulla todetaan:

"Strategiamme ensimmäinen historiallinen ulottuvuus on suhteellisen yksinkertainen, selkeä ja erittäin järkevä. Kyseessä on vakaumus siitä, että Yhdysvaltojen perustavanlaatuisimmat kansalliset turvallisuusintressit vaarantuisivat, jos vihamielinen valtio tai valtioiden ryhmä hallitsisi Euraasian mannerta – maapallon aluetta, jota usein kutsutaan maailman sydänmaaksi. Kävimme kaksi maailmansotaa estääksemme tämän tapahtumisen. Ja vuodesta 1945 lähtien olemme pyrkineet estämään Neuvostoliittoa hyödyntämästä geostrategista etuaan hallitakseen naapureitaan Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä, ja siten muuttamasta perustavanlaatuisesti globaalia voimatasapainoa meidän vahingoksemme".

Mainos:

Tämä kohta ansaitsee huolellista huomiota, koska se kuvaa jotakin paljon laajempaa kuin kylmä sota, ja sillä on suuri merkitys nykyisille sodille ja konflikteille Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa.

Viittaus "maailman sydänmaahan" (world's heartland) perustuu brittiläisen maantieteilijän Halford Mackinderin geopoliittiseen ajatteluun. Hän määritteli vuoden 1900 tienoilla Euraasian globaalin maamahdin keskukseksi ja väitti, että sen kasvava integroituminen rautateiden kautta voisi heikentää suurten merivaltojen etuja. Brittiläistä imperiumia palvellessaan hänen keskeinen huolensa oli yhtenäinen Euraasian manner, jossa Britannia suurena merivaltana menettäisi vaikutusvaltansa.

Ilmakuva konttijunista ja rautatiekiskoista Suifenhen asemalla Koillis-Kiinassa.
Kiina-Eurooppa-tavarajunat odottavat jälleenlaivausta Suifenhen asemalla Kiinan Heilongjiangin maakunnassa 13. heinäkuuta 2026. Kuva: Qu Yiwei/Xinhua

Nykyään Euroopassa ja Aasiassa asuu yhdessä noin kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, ja sinne on keskittynyt valtava määrä teollista kapasiteettia, teknologiaa, energiaa, raaka-aineita ja sotilaallista voimaa. Jos Euroopan ja Aasian suurimmat taloudelliset ja poliittiset keskukset integroituisivat vähitellen yhtenäiseksi euraasialaiseksi järjestelmäksi, maailmantalouden painopiste siirtyisi yhä enemmän kohti Euraasiaa.

Ajan myötä tällainen kehitys voi muuttaa perustavanlaatuisesti Yhdysvaltojen asemaa. Yhdysvallat pysyisi merkittävänä maana, mutta se voisi menettää poikkeuksellisen hallitsevan asemansa kansainvälisen järjestelmän keskipisteenä. Sen kyky vaikuttaa poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen koko Euraasiassa heikkenisi, ja sen globaalin sotilasvoiman taloudellinen perusta voisi lopulta rapautua.

Tärkeä näkökohta vuoden 1988 strategiassa on se, että siinä esitetään tämä kansallinen etu nimenomaan kylmää sotaa edeltävänä. Asiakirjassa viitataan Amerikan osallistumiseen kahteen maailmansotaan osana samaa historiallista tavoitetta estää Euraasian hallinta. Geopoliittinen periaate esitetään siten laajempana kuin vastakkainasetteluna Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto edusti yhtä erityistä haastetta paljon pidemmässä geopoliittisessa kysymyksessä, joka on merkityksellinen kylmää sotaa edeltäneen ja sen jälkeisen historian ymmärtämiseksi.

Myös asiakirjan ajoitus on merkittävä. Se kirjoitettiin kylmän sodan viimeisinä vuosina, jolloin amerikkalaiset päättäjät pohtivat yhä enemmän, miltä kansainvälinen järjestys voisi näyttää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton katoaminen poistaisi tärkeimmän kylmän sodan vastustajan, mutta se ei poistaisi taustalla olevaa geopoliittista kysymystä vallan jakautumisesta Euraasiassa.

Kylmän sodan jälkeen se on edelleen ollut keskeinen aihe Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta koskevissa keskusteluissa. Diplomaattisemmin ilmaistuna Yhdysvaltain kansallista strategiaa kuvataan usein alueellisten hegemonien syntymisen estämiseksi Euraasiassa, mikä heijastuu useissa viimeaikaisissa Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun (CRS) raporteissa (12. joulukuuta 2024 ja 8. joulukuuta 2025).

Virallisten raporttien ja kirjallisuuden ytimen tiivistämiseksi todettakoon, että Yhdysvaltain kansallisessa strategiassa on nykyään kyse pohjimmiltaan Euroopan ja Aasian integroitumisen estämisestä, sillä Euroopan ja Aasian taloudet ovat nousussa ja muodostavat suuren haasteen Yhdysvaltain teollisuudelle ja teknologialle.

Euraasian integraatio tarkoittaa infrastruktuuria ja yhteyksiä. Infrastruktuuri käsittää laajat tieverkostot, rautatiet, merisatamat, lentokentät, energiaputket ja sähköverkot halki Euroopan ja Aasian mantereiden. Yhteydet ulottuvat fyysisen infrastruktuurin ulkopuolelle viestintäjärjestelmiin, rahoituspalveluihin, koulutukseen, terveyspalveluihin, teknologiseen yhteistyöhön, IT-järjestelmiin, vihreään siirtymään ja yhä enemmän tekoälyjärjestelmiin. Yhdessä nämä infrastruktuurin ja yhteyksien muodot voivat vähitellen sitoa Euroopan ja Aasian taloudet integroidummaksi euraasialaiseksi talousalueeksi.

Yksi tapa monien joukossa, jolla Yhdysvallat voi estää tällaista integraatiota, on hallittu destabilointi, erityisesti strategisesti tärkeillä raja-alueilla ja perifeerisillä alueilla, joilla keskushallintojen valta on rajallinen. Terrorismin vastaiset operaatiot tällaisilla alueilla voivat myös luoda pitkäaikaisia riippuvuussuhteita Yhdysvaltain sotilaalliseen, turvallisuus- ja tiedusteluyhteistyöhön. Tällaiset turvallisuusriippuvuudet antavat Yhdysvalloille vaikutusvaltaa alueellisiin päättäjiin ja turvallisuusrakenteisiin.

Tästä näkökulmasta sodat ja konfliktit Afganistanissa, Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Palestiinassa ja Ukrainassa voidaan ymmärtää palvelevan Yhdysvaltain etuja monin tavoin. Ennen kaikkea konfliktit estävät Euraasian integraatiota. Ne häiritsevät infrastruktuuria, kauppaa, investointeja, energiaverkostoja ja kuljetuskäytäviä samalla kun ne jakavat valtioita, jotka voisivat muutoin kehittää läheisempiä taloudellisia ja poliittisia suhteita.

Esimerkiksi Yhdysvaltain sotaa Afganistanissa voidaan tulkita hyvin eri tavalla kuin sen virallisesti ilmoitettujen tavoitteiden – terrorismin kitkemisen ja vakaan valtion rakentamisen – kautta. Sen sijaan se voidaan nähdä strategiana estää sellaisen vahvan keskushallinnon syntyminen, joka kykenisi hallitsemaan tehokkaasti koko maata, erityisesti raja-alueiden maakuntia. Jatkuvasti heikko ja hajanainen Afganistan tekee maasta vähemmän kykenevän toimimaan vakaana käytävänä, joka yhdistää ympäröivät alueet. Tämä on geopoliittisesti merkittävää, koska Afganistan sijaitsee strategisesti tärkeässä risteyksessä Aasian sydämessä, yhdistäen tai rajautuen Keski-Aasiaan, Kiinaan, Pakistaniin ja Iraniin, ja mahdollisesti yhdistäen Keski-, Itä- ja Etelä-Aasian laajemmat taloudet.

Samoin Irania voidaan tarkastella ei pelkästään erillistapauksena, vaan osana laajempaa geopoliittista kamppailua Euraasian tulevasta järjestäytymisestä. Iranilla on ratkaiseva maantieteellinen asema Persianlahden, Keski-Aasian, Kaukasuksen, Etelä-Aasian ja Lähi-idän välissä, mikä tekee siitä tärkeän Euraasian ylittäville kuljetus-, kauppa- ja energiaverkostoille. Viimeaikaiset Yhdysvaltain hyökkäykset Iraniin ovat kohdistuneet suoraan tällaiseen infrastruktuuriin.

Tämä näkökulma on relevantti myös siksi, että Persianlahden maat ja muut alueelliset vallat pyrkivät monipuolistamaan kansainvälisiä suhteitaan Yhdysvaltojen ohella ja syventämään taloudellisia yhteyksiään Kiinaan ja laajempaan euraasialaiseen talouteen Vyö ja tie -aloitteen, BRICSin ja muiden nousevien euraasialaisten rakenteiden kautta. Yhdysvaltain sodissa alueella ei ole kyse vain yksittäisten maiden hallinnasta, vaan myös laajemmasta taloudellisten ja poliittisten suhteiden mallista, joka yhdistää Euraasian eri osia.

Turkki on tässä yhteydessä erityisen tärkeä. Se on yksi keskeisistä maista, jotka yhdistävät fyysisesti Euroopan ja Aasian, ja se voisi hyötyä valtavasti Euraasian rauhanomaisesta taloudellisesta integraatiosta. Sen maantieteellinen asema antaa sille potentiaalia tulla merkittäväksi kuljetuksen, energian, kaupan, teollisuuden ja viestinnän solmukohdaksi kahden mantereen välillä. Mutta sama maantiede, joka luo nämä mahdollisuudet, luo myös geopoliittisia haasteita. Kun Yhdysvaltain kansallinen perusturvallisuusstrategia nähdään Euraasian integraation estämisenä, Turkin kaltaisista Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävistä maista tulee poikkeuksellisen strategisesti tärkeitä.

Fatih Sultan Mehmetin silta ylittää Bosporinsalmen Istanbulissa, etualalla Rumelihısarın linnoitus.
Bosporinsalmi ja Fatih Sultan Mehmetin silta Istanbulissa kuvattuna 11. kesäkuuta 2026. Salmi yhdistää Mustanmeren Marmaranmereen, ja silta yhdistää Euroopan ja Aasian. Kuva: Liu Lei/Xinhua

Tästä näkökulmasta Turkin ja Israelin väliset kasvavat jännitteet palvelevat Yhdysvaltain suurstrategian laajempaa logiikkaa niiden välittömistä syistä riippumatta. Palestiinan sota syventää poliittista jakoa koko Länsi-Aasiassa, ja Syyriasta on tullut yhä tärkeämpi Turkin ja Israelin kilpailevien etujen areena. Alueen kahden vahvimman sotilasvallan välinen konfrontaatio pirstoi entisestään juuri sitä maantieteellistä tilaa, jonka kautta Eurooppa, Aasia ja Afrikka voivat kytkeytyä tiiviimmin toisiinsa.

Turkille Euraasian integraatio edustaa valtavaa taloudellista ja strategista mahdollisuutta. Tämän potentiaalin toteuttaminen vaatii kuitenkin selkeää ymmärrystä niistä laajemmista geopoliittisista voimista, jotka voivat edistää tai estää Euraasian integraatiota. Tällainen tieto ja tietoisuus ovat ratkaisevan tärkeitä järkevälle päätöksenteolle, ei vain Turkin pitkän aikavälin kansallisten etujen suojelemiseksi, vaan koko alueen kannalta.

Laajemmin tarkasteltuna Yhdysvaltain suurstrategian ja sen eri toteuttamistapojen ymmärtäminen halki Euraasian mantereen on perustavanlaatuista sellaisten politiikkojen kehittämiselle, jotka vähentävät konflikteja ja vahvistavat alueellista yhteistyötä. Parempi tietoisuus näistä geopoliittisista rakenteista voi auttaa Euraasian maita ajamaan omia pitkän aikavälin etujaan ja luomaan edellytykset rauhanomaiselle integraatiolle, taloudelliselle kehitykselle ja suuremmalle alueelliselle vakaudelle.

 

Dr Niels Hahn

Niels Hahn

Ilmastopolitiikan ote eurooppalaisista yhteiskunnista – osa 4

Euroopan talouden tuhoaminen

Teollisuudesta ja liikenteestä maatalouteen, rakentamiseen ja tutkimukseen: EU:n ilmastopolitiikalla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja talouteen, kirjoittaa Dan Ahlmark.

Päivitetty 20.10.2026, Julkaistu 7.10.2026 – Kirjoittaja Dan Ahlmark

Traktoreita Brysselin EU-korttelissa viljelijöiden mielenosoituksen aikana
Kuva: EU/Christophe Licoppe

Tämän päivän ilmastopolitiikka Euroopassa vaatii merkittäviä päätöksiä EU-tasolla ja jäsenvaltioiden toimien koordinointia. Perusteena on se, etteivät yksittäiset maat pysty ratkaisemaan nykyisiä maailmanlaajuisia ilmastongelmia omin päin; yhteistyö ja koordinointi ovat välttämättömiä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle keskitetyt päätökset ovat perusteltuja ja hyväksyttäviä, ja kuinka paljon itsenäisyyttä jäsenvaltiolla tulisi olla. Se johtaa usein vaatimuksiin vallan siirtämisestä yksittäisiltä jäsenvaltioilta EU:lle.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU-sarjan 4. osa. Lue edellinen osa.


Keskitetty päätöksenteko tuottaa toimenpiteitä, jotka vaativat huomattavia investointeja ja aiheuttavat suuria kustannuksia. Se myös kasvattaa EU:n toimielimiä, joilla on omat resurssinsa sekä valmiudet antaa sääntöjä ja valvoa niiden täytäntöönpanoa, jotta ne voivat harjoittaa tarkoitettua valvontaa ja asettaa tavoitteita. Jäsenvaltioiden käytettävissä olevan asiantuntemuksen ohella näillä toimielimillä on omat tutkija- ja asiantuntijaverkostonsa.

Ilmastopolitiikka ulottuu läpi yhteiskunnan; se ei rajoitu vain perinteiseen raskaaseen ja kevyeen teollisuuteen. Se vaikuttaa liikenteeseen, maatalouteen, laajasti ymmärrettyyn rahoitusalaan, tutkimukseen ja julkisen sektorin tärkeisiin osiin, mukaan lukien oikeusjärjestelmään. Monet seuraukset johtuvat nimenomaan siitä, että ilmastopolitiikalla, joka perustuu oletettuun CO2-vaaraan, on niin kauaskantoisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan.

Mainos:

Ilmastopolitiikan perusteita käsitellään osittain seuraavassa artikkelissa (osa 5A) esitettävän aineiston kautta, jossa tarkastellaan ilmastopolitiikan tuhoisaa vaikutusta energiapolitiikkaan. Siinä selvitetään, miksi Euroopan nykyistä ilmastopolitiikkaa tulisi pitää tarpeettomana, harhaanjohtavana ja erittäin vaarallisena alueen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Nykypäivän ilmastoteoria on edelleen suurelta osin todistamaton hypoteesi. Tässä toistan vain sen, mitä kaksi johtavaa tutkijaa, Lindzen ja Happer, jotka ovat nykyisen ilmastopolitiikan merkittävimpiä akateemisia vastustajia (1), sanovat sen seurauksista: "...ne ovat politiikkaa, joka tuhoaa länsimaiset taloudet, köyhdyttää työtätekevän keskiluokan, tuomitsee miljardit maailman köyhimmistä jatkuvaan köyhyyteen ja lisääntyvään nälkään, jättää lapsemme epätoivoon väitetyn tulevaisuuden puuttumisen vuoksi ja rikastuttaa lännen vihollisia, jotka nauttivat itsemurhamarssimme katselusta."

Toimimalla yhdessä todistamattoman teorian pohjalta maailman johtavat globalistijärjestöt ja osa maailmanlaajuista eliittiä ovat suostutelleet maailman yrittämään CO2-tasojen alentamista. Silti CO2 on todellisuudessa hyödyllinen kaasu, ja sen pitoisuuden lisääntyminen ilmassa kasvattaa huomattavasti ruoantuotantoa maailmanlaajuisesti.

Tässä artikkelissa sivuutetaan teorian seuraukset energiapolitiikalle ja laajemmalle taloudelle. Sen sijaan tarkastelemme sen vaikutusten luonnetta ja laajuutta. YK:n ja EU:n yhteinen ilmastopolitiikka vaikuttaa lähes kaikkiin Ruotsin yhteiskunnan osa-alueisiin. Se kattaa useimpien teollisuudenalojen lisäksi lähes kaikki muut suuret sektorit, kuten maatalouden, metsätalouden ja rahoituksen. Kaikkien hyväksytyn ilmastopolitiikan toteuttamiseen tarvittavien sääntöjen hallinnointi vaatii laajennettua julkista hallintoa sekä huomattavaa huomiota ja ponnisteluja yrityksiltä ja erilaisten omaisuuserien omistajilta. Tämä asettaa huomattavia taakkoja yksityiselle sektorille. Jokaisen säännön noudattaminen ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii mittavia resursseja, lukemattomia projekteja, ongelmanratkaisua ja valvontaa. Ruotsin talouteen on näin ollen tuotu voimakas byrokraattinen elementti, joka muistuttaa jossain määrin sosialistisen talouden piirteitä ja menetelmiä.

Monien julkishallintoon kohdistuvien vaikutusten ohella näillä uusilla säännöillä on ollut merkittävä vaikutus oikeusjärjestelmään. Omaisuuteen ja yritysten toimintaedellytyksiin merkittävästi vaikuttavien sääntöjen erilaiset tulkinnat luovat lukemattomia ratkaistavia oikeudellisia ongelmia. Mielipide-erojen ja osapuolten välisten tavallisten kiistojen lisäksi syntyy konflikteja, kun ympäristöjärjestöt ja radikaalit poliittiset ryhmät yrittävät käyttää monimutkaista lainsäädäntöä omien ideologisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Teollisuudenalat, joiden tuotantoprosessit luonnollisesti tuottavat suuria määriä hiilidioksidia, eivät todennäköisesti ole enää elinkelpoisia Euroopassa huolimatta edistysaskeleista päästöjen poistamisessa, mikä itsessään aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Syynä ovat energiakustannukset ja sellaisten päästöjen kustannukset, joita ei voida poistaa. Nuo päästökustannukset, olivatpa ne kansainvälisesti tai hallitusten asettamia, ovat huomattavia.

Samalla toinen edellytys on muuttunut joillekin teollisuudenaloille: niiden tarve halvalla energialle. Tässä artikkelissa ei käsitellä energiantuotantoa; siinä vain todetaan esimerkiksi, että BASF, yksi Euroopan suurimmista kemianalan yrityksistä, on siirtänyt toimintojaan pois Euroopasta energiakustannustensa vuoksi. Se on dramaattinen askel, mutta sellainen, jonka raskaan teollisuuden, kuten teräs-, konepaja- ja kemianyritysten omistajat saattavat päättää ottaa. Nousevat energiakustannukset, teknologian uusiin sääntöihin sopeuttamisen kasvavat kustannukset, päästökustannukset ja korkeammat hallinnolliset kustannukset voivat yhdessä muodostua liian suuriksi. Oikeudenkäyntikulut voivat myös nousta, jos ulkopuoliset ryhmät käyttävät tuomioistuimia ympäristötavoitteen ajamiseen. Yritykset voivat tällöin kohdata viivästyksiä lupien ja muiden toimintaan tarvittavien hyväksyntöjen saamisessa. Kun kumulatiivinen vaikutus saavuttaa tietyn pisteen, ne saattavat katsoa parhaaksi muuttaa ulkomaille, myydä tai lopettaa toimintansa.

Liikenne, ilmailu ja merenkulku

Liikenne on teollisuudenala, joka saa huomattavaa huomiota ilmastopolitiikassa, tapahtuipa se maalla, ilmassa tai merellä. Nämä toiminnot vastaavat merkittävästä osasta teollisuuden CO2-päästöjä. Eri maat asettavat erilaisia veroja ilmailulle. Vuonna 2025 Yhdysvallat esti yrityksen ottaa käyttöön kansainvälinen vero erityisesti laivojen päästöille taivuttelemalla useita maita äänestämään YK:n ehdottamaa Net-Zero-kehystä vastaan. Aloitetta kutsuttiin "maailmanlaajuiseksi vihreäksi verohuijaukseksi" ja se lykkääntyi. YK ja sen virastot haluavat epätoivoisesti saada vihdoin verotusoikeuden jollakin alalla ja oman tulonlähteen.

Autojen päästöt olivat ensimmäisiä kuluttajatuotteiden päästöjä, joita alettiin säännellä monta vuotta sitten. Myöhemmin hiilidioksidi sai suurempaa huomiota, ja sen päästörajoituksia on kiristetty jatkuvasti. Polttomoottorit ovat vähitellen tulleet tehokkaammiksi tuottaen samalla yhä vähemmän erilaisia päästöjä. Sähköautojen määrä on noussut jyrkästi, mutta niiden osuus autoista Euroopassa on edelleen pieni. Yksi suuri ongelma on se, että sähköautot maksavat liikaa. Latausmahdollisuudet ovat myös erittäin puutteelliset, ja harvaan asutuilla alueilla niitä on kriittisen vähän. Ruotsi kohtaa erityisiä vaikeuksia suuren pinta-alansa ja osittain harvan asutuksensa vuoksi. Keskusteltua polttomoottorien vaiheittaista lopettamista ei todennäköisesti tapahdu vielä pitkään aikaan.

Paine on ollut kova myös yhdellä maailman vanhimmista elinkeinoista: maataloudessa. EU:n Green Deal on tuottanut erilaisia toimenpiteitä saavuttaakseen sen, mitä se kutsuu ympäristön kannalta kestäväksi viljelyksi. Muun muassa lannoitteita ja torjunta-aineita säännellään, ja metaanipäästöjen vähentämiseksi on käynnissä ponnisteluja. Poliittinen vastustus erilaisia toimenpiteitä kohtaan on ollut erityisen voimakasta keskikokoisissa maissa, kuten Alankomaissa ja Puolassa, mutta se on merkittävää myös EU:n suurimmissa maissa.

Viljelijät valittavat nousevista kustannuksista ja byrokratiaa luovista säännöistä. Eurooppalaisesta maataloudesta on tulossa vähemmän tehokasta, vähemmän kannattavaa ja vähemmän kilpailukykyistä. Eurooppalaiset viljelijät pelkäävät myös sopimuksia, kuten EU:n sopimusta Mercosurin kanssa, joka on Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn muodostama latinalaisamerikkalainen kaupparyhmittymä. Sopimus sisältää kuitenkin määräyksiä, joiden tarkoituksena on suojella Euroopan viljelijöitä, mukaan lukien erittäin pienet vuosittaiset lisäykset, kuten 1,3 tai 1,5 prosenttia, sellaisten elintarvikkeiden sallittuun tuontiin, joissa eurooppalaiset tuottajat ovat vähemmän kilpailukykyisiä, kuten naudanliha ja kana.

Rakentamisen julkinen suunnittelu eri tasoilla on voimakkaasti ilmastopolitiikan vaikutuksen alaista, samoin kuin arkkitehtien, rakennusliikkeiden ja rakennusmateriaalivalmistajien työ. Rakennusstandardeja sekä materiaaleja ja eristystä koskevia sääntöjä käytetään näiden toimintojen ohjaamiseen. Kustannukset ovat siksi nousseet jyrkästi useissa vaiheissa. Ruotsiin tämä iskee kovaa: sen ilmasto ja vaativat rakennusvaatimukset tekevät rakentamisesta jo ennestään kallista. Maan erittäin suurta uusasunnotarvetta ei voida tyydyttää riittävästi. Korjaukset, laajennukset ja vastaavat työt kärsivät uudisrakentamisen ohella.

Rahoitus ja tutkimus

Rahoitus on toinen tärkeä ilmastopolitiikan vaikutusalue. Kaikki suuret rahoituslähteet ottavat nyt huomioon halun priorisoida ympäristön kannalta järkeviä tai vihreitä hankkeita. Tämä luo vaikeuksia hankkeille, joiden ilmastoprofiilia pidetään nykyisten standardien ja sääntöjen mukaan kyseenalaisena, kuten puolustusteollisuudessa. Se on poliittista puuttumista markkinatalouteen, jossa asetetaan prioriteetteja, jotka ovat ristiriidassa muiden poliittisen prosessin kautta hyväksyttyjen toimintalinjojen kanssa.

Ilmastopolitiikka ja sen kestävyystavoitteet vaikuttavat luonnollisesti EU:n keskeiseen tutkimusrahoitukseen ja jäsenvaltioiden painopisteisiin niiden kansallisissa tutkimusohjelmissa. Tämä vaikuttaa yrityksiin, erikoistuneisiin riippumattomiin tutkimuslaitoksiin ja yliopistotutkimukseen. Se muokkaa myös vaatimuksia kaikenlaisissa julkisissa hankinnoissa. Tutkimuksen tiukka ohjaus on herättänyt kritiikkiä. Paljastava – ja hälyttävä – esimerkki on itse ilmastotieteen perustutkimus, jossa lähes lainkaan apurahoja ei myönnetä tutkimukselle, joka saattaisi haastaa yleisesti hyväksytyn ilmastopolitiikan. Tämän seurauksena skeptiset tutkijat eivät voi rakentaa meriittejään valitsemiensa hankkeiden kautta, mikä vaikuttaa palkkaamiseen ja ylenemiseen yliopistoissa.

Tieteelliselle vastustukselle on toinenkin este: tieteellisten artikkeleiden vertaisarviointijärjestelmän vuoksi kriitikoilla on suuria vaikeuksia saada työtään julkaistua arvostetuissa ilmastotieteen lehdissä. Se puolestaan vähentää heidän etenemismahdollisuuksiaan. Tällaisia toisinajattelevia tutkijoita ei myöskään kutsuta kokouksiin ja symposioihin, joissa tärkeää tutkimusta käsitellään. Rahoituksen ja julkaisukanavien valvonta luo siten järjestelmän, joka sulkee pois useimmat mahdollisuudet kritisoida hyväksyttyjä teorioita. Useissa suhteissa EU:lla on tässä kielteinen vaikutus. Alan näkemykset rajoittuvat niihin, joita pidetään hyväksyttävinä, ja eriävät äänet vaiennetaan. Nämä ovat menetelmiä, joita käytetään rutiininomaisesti autoritaarisissa valtioissa. Totalitaarisissa valtioissa potentiaalisia vastustajia estetään muilla keinoin.

Kansainvälisten päätösten seurauksena usko ilmaston lämpenemiseen, tai mitä tahansa termiä halutaankin käyttää, läpäisee nyt työntekijöiden ja heidän johtajiensa työn lähes kaikilla aloilla. Jotkut maat, mukaan lukien Ruotsi, ottavat luonnollisesti johtoaseman: Ruotsi haluaa yleensä tulla nähdyksi luokan parhaana kansainvälisten sitoumusten suhteen. Tämä on saanut yhteiskunnat, pääasiassa lännessä, tiukkaan sääntöjen ja byrokratian otteeseen, jonka vaikutuksia ja kustannuksia ei ole vielä vahvistettu. Lain tukemana jatkuvasti laajeneva sääntöjärjestelmä ulottuu yhä syvemmälle kansakuntien jokapäiväiseen elämään.

Lähteet

1. Lindzen ja Happer – CO2 Coalition

EU:n toimet koronakriisin aikana – osa 3

Euroopan talouden tuhoaminen

Rokotehankinnat, koronatodistukset ja verkkoalustojen valvonta antoivat EU:lle keskeisen roolin pandemian aikana. Sillä oli seurauksia itsemääräämisoikeudelle ja sananvapaudelle, kirjoittaa Dan Ahlmark.

Päivitetty 20.10.2026, Julkaistu 29.9.2026 – Kirjoittaja Dan Ahlmark

EU:n digitaalinen koronatodistus
Kuva: Euroopan komissio

Terveyspolitiikassa kansalliset hallitukset ovat säilyttäneet oikeuden toimia monessa suhteessa itsenäisesti. Tästä tuli erityisen merkityksellistä koronakriisin aikana, joka koetteli lähes jokaista EU:n jäsenvaltiota, ja jossa EU:lla oli silti – tai sille annettiin – tärkeitä tehtäviä. Tämän seurauksena EU toimi myös aloilla, joilla sillä ei ollut virallista toimivaltaa.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU-aiheisen sarjan 3. osa. Lue edellinen osa.


Yksi alue, jolla EU:lla oli selkeä johtava rooli, oli rokotteiden hyväksymisen ja käytön koordinointi. Tämä tehtävä lankesi Euroopan lääkevirastolle eli EMA:lle. Se kattoi lääkkeiden myyntiluvat, käyttöohjeet, turvallisuusvaatimukset ja paljon muuta. Hallitukset noudattivat pitkälti sen päätöksiä.

Sen jälkeen erityisesti tietyt lääkeyhtiöt ovat kohdanneet kritiikkiä tuotteistaan ja niiden terveysvaikutuksista. Suuri yleisö kyseenalaistaa kyseisten tuotteiden hyväksynnän. On edelleen epäselvää, mitä oikeudellisia seurauksia, jos mitään, yritykset kohtaavat. Ne näyttävät hakeneen hallituksilta alusta alkaen hyväksyntöjä, jotka suojaavat niitä sellaisten tuotteiden markkinoinnin seurauksilta, joita ei ehkä ole testattu perinteisellä tavalla ja joihin siksi liittyy tietty riski.

Mainos:

Pandemian alkuvaiheessa monet EU-maat antoivat unionille tehtäväksi rokotteiden ostamisen ja niiden jakelun koordinoinnin, ja nämä päätökset pantiin täytäntöön. Jotkut maat tekivät omia hankintojaan ja saivat toimituksia ennen yhteisesti sovittuja hankintoja muun muassa julkisten elinten viivästysten ja kokemattomuuden vuoksi. Euroopan komission puheenjohtaja on kohdannut kritiikkiä tietyistä hankinnoista, mutta selvisi toimiaan koskevasta luottamusäänestyksestä Euroopan parlamentissa.

Sulkutilat ja puuttuminen jokapäiväiseen elämään

Jokapäiväiseen elämään suoraan vaikuttavia toimenpiteitä olivat erilaiset sulkutilat, ulkonaliikkumiskiellot, turvavälisäännöt, maskivaatimukset ja niin edelleen. Henkilökohtaiseen itsemääräämisoikeuteen puuttuvien toimenpiteiden joukossa oli vaatimus, että kansalaisten on otettava tietty määrä rokotuksia. Onneksi päätökset näistä toimenpiteistä jätettiin yksittäisille valtioille, ei EU-elimelle. Ruotsi oli tässä suhteessa yksi onnekkaammista maista: vastaava kansanterveysviranomainen kehitti nopeasti jokseenkin realistisen kuvan taudista ja vältti siten joitakin pakollisia toimenpiteitä, joita muiden maiden ihmisten oli siedettävä.

Melko nopeasti kävi selväksi, että iäkkäät olivat tärkein riskiryhmä, kun taas nuorilla vakavan sairauden riski oli paljon pienempi. Lopulta oli selvää, että korkeimman riskin ryhmää lukuun ottamatta kyseessä oli tauti, joka oli jossain määrin tai huomattavasti vakavampi kuin vaikea kausi-influenssa, mutta jonka kuolleisuutta oli suuresti liioiteltu. Nuorten pienemmästä riskistä huolimatta koulut jouduttiin monissa maissa, myös Ruotsissa, pitämään suljettuina pitkiä aikoja. Ottaen huomioon muun muassa monien nuorten voimakkaan sosiaalisen kontaktin ja lähiopetuksen tarpeen, tämä oli todennäköisesti väärä päätös. Yhteiskunnan osien sulkemisia ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kovasti osuneita interventioita voidaan nyt pitää kyseenalaisina. Laajimmat koronatoiimenpiteet voidaan siten haastaa. Protestoineet lääketieteen asiantuntijat kärsivät toisinaan vakavia henkilökohtaisia seurauksia tavoilla, jotka toivat mieleen autoritaariset yhteiskunnat.

EU:n digitaalisen koronatodistuksen kehittäminen todennäköisesti mahdollisti ihmisten sallitun matkustamisen jatkumisen Euroopassa aikaisemmin kuin ilman tällaista dokumentaation koordinointia olisi ollut mahdollista. Samaan aikaan se antoi EU:lle roolin rajatarkastuksissa, ehdoissa, joilla EU-kansalaiset voivat matkustaa, sekä digitaalisissa identiteettijärjestelmissä. EU:n kautta käynnistetyt suuret taloudelliset tukiohjelmat antoivat keskusviranomaisille vaikutusvaltaa ja valvontaa jäsenvaltioiden avustustoimenpiteisiin. Se vahvisti keskushallinnon roolia.

Euroopan valtioiden välinen yhteistyö vahvisti taipumusta sivuuttaa kotimaiset protestit. Päätöksistä, jotka kuuluivat oikeutetusti maan omalle vastuulle, keskusteltiin ensin erilaisilla EU-foorumeilla, ja näistä keskusteluista tuli tärkeä perusta myöhemmille kotimaan politiikan päätöksille. Luonnollisesti tämä teki maiden vastauksista epidemiaan tai pandemiaan samankaltaisempia. Se varmasti vahvisti taipumusta pyyhkiä syrjään kotimainen kritiikki ja protestit koronapolitiikan eri näkökohtia vastaan. Hallitusten näkökulmasta kotimaista poliittista keskustelua muokkasi todennäköisesti hyvinkin vahvasti EU:n eri tasojen keskusteluissa saavutettu konsensus. Vastalauseita esittäneitä kotimaisia demokraattisia ääniä ei siksi kohdeltu tai otettu huomioon samalla tavalla kuin ilman EU:ta olisi tehty.

Yksi epämiellyttävä kokemus oli nähdä pienen osan Ruotsin väestöstä reagoivan aggressiivisesti ihmisiin, jotka protestoivat erilaisia toimenpiteitä vastaan, ja kieltäytyvän sallimasta heille sellaista toiminnan ja ilmaisun vapautta, joka kansalaisilla kuuluisi olla. Uhka heidän terveydelleen näytti tuovan esiin syvästi huolestuttavia autoritaarisia taipumuksia monissa ihmisissä. Samaan aikaan ruotsalaiset poliitikot vastasivat tällaiseen käytökseen vain passiivisuudella eivätkä osoittaneet moraalista rohkeutta.

EU:n sensuuri koronaepidemian aikana

EU valvoo sosiaalisen median alustojen omaa yleisön julkaiseman sisällön tarkastusta. Kuten Yhdysvaltain kongressin tutkinta on osoittanut, EU asettaa kuitenkin yleensä sensuuria, joka menee pidemmälle kuin mitä alustat itse haluavat tai tekevät (1). Tämä koski myös hallitusten koronapolitiikasta käytävää keskustelua, jossa EU esti kyseistä politiikkaa koskevien kriittisten näkemysten julkaisemisen tai pääsyn yleisön tietoon.

Oli luonnollista, että Euroopan koronapolitiikasta esitettiin tänä aikana monia erilaisia näkemyksiä, koska hallitukset vaativat ja toteuttivat kansalaisten elämään vaikuttavia rajuja toimenpiteitä. Vilkas keskustelu oli luonnollista, ja tietysti se saattoi joskus mennä liian pitkälle. Alustat estivät valheita ja villejä teorioita, joita voitiin pitää joko "harhaanjohtavana tietona" tai "disinformaationa". Sekä alustojen sisällöntarkastukset että EU:n valvonta kattavat nämä kaksi kategoriaa. Harhaanjohtava tieto (misinformaatio) on väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota levitetään ilman tarkoitusta erehdyttää. Disinformaatio on vakavampaa. EU määrittelee sen seuraavasti: "Disinformaatiolla... tarkoitetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa (oma korostukseni), jota levitetään tarkoituksellisesti yleisen mielipiteen pettämiseksi ja manipuloimiseksi, erityisesti verkkoviestinnän yhteydessä" (2).

Ongelmana on, että EU, luultavasti siksi, että se on poliittinen organisaatio, joka on syvästi osallisena monissa jäsenvaltioiden koronapolitiikan vaiheissa, oli erittäin herkkä kyseiseen politiikkaan kohdistuvalle kritiikille. Se näyttää harjoittaneen tiivistä, yksityiskohtaista ja tiukkaa sensuuria, joka selvästi ylitti sen, mitä alustat halusivat tehdä. Mutta koska EU saattoi vaatia noudattamista, alustat seurasivat keskussensuurielimen ohjeita.

Tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon tiedon puute koronan todellisesta alkuperästä ja vaikutuksista, viranomaisten olisi pitänyt sallia laaja keskustelu kaikista epidemian tai pandemian näkökohdista. Tähän oli painavia syitä. Kukaan ei todellisuudessa tiennyt totuutta millään varmuudella, ja kansalaisen oikeus ilmaista mielipiteensä on perustavanlaatuinen. Silti tuota oikeutta ei usein kunnioitettu. Yksi esimerkki: se, minkä Yhdysvaltain viranomaiset nyt hyväksyvät totuudeksi – eli että virus levisi Yhdysvaltain rahoittamasta laboratoriosta Kiinassa (3) – sensuroitiin vähintäänkin harhaanjohtavana tietona. Lääketieteen asiantuntijat, joilla oli erilaisia, tosiasioihin perustuvia näkemyksiä jyrkistä toimenpiteistä, kuten maskipakosta ja jonojen turvaväleistä, vaiennettiin. Sensuuri tylsytti taloudellisesti tuhoisiin yhteisöjen ja koulujen sulkemisiin kohdistuvan kritiikin.

Verkkosensuurilla on käytössään monia työkaluja. Asiantuntijoiden kriittisiä näkemyksiä rokotteiden vaikutuksista tai ihmisten oikeudesta kieltäytyä rokotuksesta ei välttämättä tarvinnut poistaa kokonaan. Sen sijaan niiden näkyvyyttä verkossa voitiin rajoittaa, mikä vähensi huomattavasti tiedon vaikutusta, tai sisältö voitiin merkitä. Kirjoittajat, jotka saivat maksua alustalta, saattoivat menettää kyseisen tulon tietyn sisällön vuoksi.

Näyttää aivan selvältä, että EU:n sensuurityksikön tulkinta harhaanjohtavasta tiedosta ja siihen liittyvistä kategorioista oli toisinaan ristiriidassa asianomaisten maiden sananvapauslakien kanssa. Käsiteltiinpä sitten lääketieteen asiantuntijoita, jotka olivat vähintään yhtä asiantuntevia kuin hallituksen asiantuntijat, tai suurta yleisöä, joka vain käytti oikeuttaan kritisoida hallituksen politiikkaa, EU meni liian pitkälle vaimentaessaan eriävät äänet. Useat EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten puolustamat kannat ovat myös osoittautuneet vääriksi tai liioitelluiksi. Väitetyt salaliittoteoriat osoittautuvat nykyään usein paikkansapitäväksi tiedoksi. Mutta sensuuripyrkimyksissään EU:lta puuttui arvostelukykyä ottaa huomioon epävarmuus siinä, mitä tiedettiin, sekä ihmisten yleinen oikeus ilmaista näkemyksensä.

Lähteet

3. CIA:n ilmiantaja – hahmottelee COVID-19-peittelyä – The Conservative Treehouse