Mainos:

Reijo Tossavainen: ”Vastuullinen journalismi” kampanja on agendajournalismin peittelyä

Julkaistu 29.10.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Perinteiset mediat käynnistivät jälleen “vastuullinen journalismi” kampanjan. Ikävä kyllä jokainen asiaan vähänkin perehtynyt ymmärtää, että kyseessä on agendajournalismin peittely-yritys. Mieleen tulevat entisajan helppoheikit, joka kehua retostivat tuotteitaan vailla todellisuuspohjaa.

Esimerkki tältä päivältä on hyvin kuvaava. Helsingin Sanomien paperiaviisissa on juttu Hessenin osavaltion vaaleista. Siellä suurin voittaja 9,0 prosenttiyksikön kannatuksen nousulla on AfD. Silti HS ei jutussaan mainitse AfD:n vaalituloksesta mitään. Ei sanaakaan.

Hessenin vaalit on tyypillinen esimerkki agendajournalismista. Näennäisesti jutussa mainitut asiat pitävät paikkansa. Silti juttu oli valheellinen, koska olennaisia asioita jätettiin kertomatta.

Perinteinen valemedia siis valikoi totuutta kertoessaan ne puolet asioista, jotka palvelevat agendajournalismin päämääriä. Lukijalle/kuulijalle/katsojalle syntyy valheellinen, vääristynyt kuva.

Mainos:

Ennen hyvän journalistisen tavan perustana oli kansalaisten “oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja”. Nyt hyvä journalistinen tapa perustuu “jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä”. Erittäin merkittävä muutos agendajournalismin suuntaan.

Toisin sanoen aikaisemmin media kertoi faktat, ja johtopäätösten teko jäi lukijalle/kuulijalle/katsojalle. Nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole. On vain valmiiksi koristeltu punavihreä “totuus”.

………..

Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

22 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Pessimisti
Pessimisti
7 years ago

En katso enää ollenkaan valeYlen AA uutisia. AA= Agenda ja aivopesu.

Jeppes
Jeppes
7 years ago
Reply to  Pessimisti

Kuvaannollisesti katsoen YLE ja muu valtavalhemedia sekä koulutusjärjestelmä on edennyt perikadossaan siihen pisteeseen että se on Hitler taputtelemassa poskille niitä lapsia joita se on uhraamassa juuri ennen omaa kuolemaansa.

Nestori Lundahl
Nestori Lundahl
7 years ago

Oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja toteutuu vain vaihtoehtomedian sivuilla, ja sitäkin oikeutta yritetään rajoittaa.
Oikeuteni vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä vihervasemmiston tuuteista jääköön käyttämättä koska en kaipaa propagandaa.

Minä
Minä
7 years ago

”Oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja”

Valtamedia jo poisti sen oikeuden sinulta. Siksi he haluavat sen myös lakiin. Nyt sinulla on oikeus saada sopivaa suodatettua tietoa ja toimittajien mielipiteitä 🙂

Ohhoh!
Ohhoh!
7 years ago
Reply to  Minä

USA: ”Kaikki mikä ei ole stalinismia demonisoidaan ja kielletään valtamedian ja some-jättien toimesta”:

https://www.infowars.com/live-silicon-valley-globalists-ready-total-social-media-purge-for-anyone-right-of-stalin/

Röhkäle
Röhkäle
7 years ago

Valtamedia tekee juuri kuten globalisti-eliitti käskee. Se toteuttaa keinotodellisuuden, jolla kansaa aletaan ohjailla jotakin globalisti-eliitin sanelemaa tavoitetta kohti. Jotakin asiaa aletaan toistamalla toistaa loputtomiin ja poliitikot alkavat toistaa samaa asiaa papukaijan lailla. Sitten tauti tarttuu kansaan ja hekin alkavat pitää esitettyä asiaa oikeana. Jotkut ihan vain siksi etteivät olisi huonompia kuin toiset. Eri mieltä olevat lytätään jonkin maksetun ”asiantuntijan” avulla, heille nauretaan julkisesti tai vaietaan kuoliaaksi. Kohta onkin taas kerran joku kansalle vahingollinen laki lyöty nuijalla pöytään.
Juu katajaisen kansamme olisi kannattanut pysyä maatalousyhteiskuntana. Olisi saanut pysyä itsenäisenä ja vastuussa vain omasta itsestään.
Heinäkasveja kasvaa kaikkialla kantturoiden ja pikkukarjan syödä. Nopea kasvuista ja viileässä viihtyvää naurista pelloille ja teräistä viljaa ankara kylvö, niin saisivat valtamedia, poliitikot laidasta laitaan ja maailman eliitti haistaa pitkät. Suomineito kääntäisi kylkeä nostaisi rohtimista paidan helmaa ja päästäisi pitkän rukiisen pierun globalistien silmille.

Jeppes
Jeppes
7 years ago
Reply to  Röhkäle

Henkisesti laiskoja myötäilijöitä, ”keskitien kulkijoita”, ”tolkun ihmisiä” on olemassa aina enemmistö ja ne ovat kaikkien diktatuurien ja totalitaaristen järjestelmien polttoaine ja käyttövoima sekä mahdollistaja. Ne ovat juuri niitä jotka ovat posket punaisina hiljaa silloin kun tehdään dokumentteja romahtaneista diktatuureista ja ihmetellään että kuinka se kaikki oli mahdollista.

JKH1975
JKH1975
7 years ago
Valtamedia valehtelee lähes aina
Valtamedia valehtelee lähes aina
7 years ago

Joo sen nyt arvaa heti, että jos noi paskavaltamediat jotain tollasta kampanjaa rupee kyhään niin sehän on täyttä VALHETTA.

Jeppes
Jeppes
7 years ago

Valtavalhemedian epätoivo kasvaa ja se epätoivo kasvattaa näkyvyyttään juuri tämänlaisilla kampanjoilla. Esimerkiksi YLE ei ole enää naurun aihe ainoastaan ”maahanmuuttokriittisten” keskuudessa vaan jo ennestään valtamediaan luottaneiden keskuudessa. Sille pyöritellään silmiä ja naurahdellaan ironisesti jo ihan ”tolkun ihmistenkin” olohuoneissa, kuten naapurin Pravdallekin aikanaan.

Arzie
Arzie
7 years ago

Jep….. ennen saatiin tietoja ja muodostettiin asioista oma mielipide. Nyt meille syötetään valikoituja tietoja ja kerrotaan, mitä mieltä meidän pitää olla. Puhdasta propagandaa siis tämä ”vastuullinen” journalismi.

Jeppes
Jeppes
7 years ago
Reply to  Arzie

Siinä vaiheessa kun median täytyy yrittää tunteisiin vedoten vakuutella yleisöä siitä että media puhuisi totta, on todellisuus jo irronnut median hallinnasta ja narratiivista ja ihmiset tietävät sen oman arjessa kokemansa todellisuuden pohjalta joka on aivan eri kuin mitä media yrittää valehdella. Tämä on nähty eräissä yhteiskuntakokeiluissa aikaisemmin ja se nähdään myös nyt. Kun valehtelija tietää menettäneensä pelin se yrittää pelastaa kasvonsa edes itselleen valehtelemalla lisää vaikka jollakin tajunnan tasolla tietää sen olevan turhaa. YLE on erittäin hyvä esimerkki tästä Ceausescumaisesta käyttäytymisestä.

Kalergi-suunnitelma
Kalergi-suunnitelma
7 years ago

Lisää sananvapautta kuristavaa EU-diktatuuria:

”EU-parlamentti haluaa kieltää “uusfasistiset” liikkeet ja vaatii EU-jäsenmaihin viharikospoliisia”,
https://www.kansalainen.fi/eu-parlamentti-aikoo-kieltaa-uusfasistiset-liikkeet-ja-ehdottaa-eun-laajuista-viharikospoliisia/

Kalergi-suunnitelma
Kalergi-suunnitelma
7 years ago

Vaikka seuraava artikkeli on kirjoitettu runsaat 10 vuotta sitten ja Bilderberg-Erkko on jo mananmajoilla ja korvautunut Bilderberg-Herlin takapirulla, niin teksti pitkälti pitää paikkansa edelleen:

”Helsingin Sanomien johtama mediakontrolli Suomessa”,
http://eaglesflysingly.blogspot.com/2008/05/helsingin-sanomien-johtama.html

Leino Kimmo
7 years ago

Mitä lähitulevaisuudessa ON tapahtunut sellalsista, josta ”media” on vaiennut ? No eduskunta viime tiistaina käsitteli Suomen tieverkon; ratavaerkon ja väylien YKSITYISTÄMISTÄ; toisinsanoen Suomen kansallisomaisuus siirretään ”osakeyhtiöiden” omaisuudeksi.

Näitä ”osakeyhtiöitä” tulevaisuudessa hallinnoivat nykyiset valtiopetokselliset politikot, jotka myivät valtansa pankki-vakuutus-sektorille:

Iltalehti 19.2. 2013 ”Miljoonien rahavirrat puolueille.”

Jorma Heikkinen: ”Puolueille ei maksettu rahaa turhaan.” Rahalla ona saatu ”omanlaista lainsäädäntöä”.

Mm. Suomen kansallaiomaisuutta ylikansallisten yhtiöiden omaistukseen; kastijärjestelmä Suomeen ( PL 118 § ) ….

Mitään edellämanituista asioista ”media” EI todellakaan ennen vaaleja kansalle kerro !

archive.is/kimmoleaks.fi

Leino Kimmo
7 years ago

Suomen hallitukset esimerkiksi VALEHDELLEN ( HE 55/2007 kansanedustajille kerrottu aineisto oli tahallaan valheellinen ) LAHJOI Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallattomaksi käsittelemään

Suomen IHMISOIKEUDETTOMIEN kansanosien kärsimiä rikoksia ( lainsäädännöllinen syrjintä kuten PL 118 §) seuraavsti:

He 55/2007 syötettiin kansanedustajille valheilla; 2008 Tuija Brax allekirjoitti ”sopimuksen” ( salattu 25 vuoden ajaksi ) Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa: Suomi MAKSAA ja pitää Ruanda-”oikeudenkäynnin” ( ja muita samankaltaisia), kunhan Kansainvälinen rikostuomioistuin tulee toimivallattomaksi Suomea koskevissa ”yksittäistapauksissa”. ( PL 118 § muuten on tällainen ”yksittäistapaus” ja PETOS .

Suomi näet perusteli ”sopimusta” Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: ”Suomi haluaa itsenäisemmin tutkia tällaisia vakavia rikoksia”.

Myöhemmin tuo ”sopimus” on osoittautunut PL 118 § ”esitöiksi”; jolla estettiin sellaisten tapausten; joita Suomi HALUSI käsitellä käsitteleminen kokonaan.

Tuo ”sopimus” yhdessä Pl 118 §:n kanssa on tehnyt IHMISOIKEUDETTOMAT kansanosat Suomeen .

Jo 9.12. 2005 jätin SYYTEILMOITUKSEN Valtakunnansyyttäjänvirastoon lainsäädännöllisen syrjinnän lopettamiseksi LAPSIA; hetero-aviomiehiä ja pienyrittäjiä kohtaan . ( sitä kirjattiin diaariin 8 kuukautta ) !

Pl 118 § siis on VALTIOPETOS yhdessä kansainvälisen rikostuomioistuimen LAHJONNAN kanssa Suomen kansallaisomisuuden varstamiseksi ( laki 444/2012) ja ihmisoikeudettomien kansanryhmien tekemiseksi ( PL 118 § ).

Suomen ”laatujournalismi” on ollut vuodesta 2011 asti hiljaa PL 118 §:n KASTIJÄRJESTELMÄSTÄ; mitä muita TODISTEITA vielä vaaditaan ?

Hjerppe
Hjerppe
7 years ago

Vastuullistapa hyvinkin….
Pelkkää Bilderbergin eliitin perseennuolentaa.
Poliitikoiksi hakeutuu runsaasti näitä hillotolpan metsästäjiä jotka on helppo lahjoa.
Journalisteiksi taas vihervasemmistolaisia ääliöitä.
EU on onnela, maahanmuutto on rikkautta, tätä samaa paskaa tulee joka tuutista.
Jos olet eri mieltä olet rasisti, populisti, natsi, fasisti, putinisti jne jne….
Propaganda on helvetillisen massiivista ja kansalaisista pääosa nukkuu kuplassaan.
Kaikki on (muka) hyvin.
20-30 vuotta ja Euroopassa on islamilaisia kalifaatteja, Ruotsi ensimmäisenä, talous kuralla, yhteiskunta kuralla, valkoinen vähemmistö helvetillisessä kusessa.
Maa sisällissodassa.
Sitten voi suvakkikin miettiä, mites tässä nyt näin kävi?
Minne lähtis turvaan?

Jeppes
Jeppes
7 years ago
Reply to  Hjerppe

”Sitten voi suvakkikin miettiä, mites tässä nyt näin kävi?
Minne lähtis turvaan?”

Eivät ne sellaisia mieti,koska se mitä kuvailit on projektin tarkoitus. Kun tilanne on tarpeeksi kaoottinen, aloittavat suvakin kuorestaan ulostuvat marxistit kansanmurhan aivan kuten naapurissakin sata vuotta sitten.

aatu
aatu
7 years ago

Voi teitä ihmisiä trump on samaa globalisti paskaa ja venänä juutalaiset pelasti hänet aikoinaan vara rikolta!! Ja valkoisten maiden tuhoaminen jatkuu entiseen tapaan, koska ovat lnsimaat ovat juutalaisten pahin vihollinen!!

Sorry to be the one to burst your bubble, folks, but this is nothing more than grandstanding for the mid-term ‘selections’. The jewish Bolshevik communist plan for the destruction of white western Christian civilization didn’t suddenly get put on a shelf. Not by any means. What you will ultimately see as the outcome of this invasion, is to have the “troops” organize, feed, water, clothe, shelter, give medical attention, protect and process the vast majority of these invaders into what remains of our country. This is all for show.

Bottom line: our borders will continue to remain horrendously porous, while much greater police state measures will be enacted to clamp down more and more on the white indigenous, law-abiding population.

The international jewish mafia will not wake up one morning and decide to give up their power. Their plan for world domination has been in motion for centuries, and their end-game is now within reach

juha.
juha.
7 years ago

”Vain huorat ja varkaat huutavat kunniansa perään!!!”
”Siitä puhe mistä puute!!!”

Kaija
Kaija
7 years ago

Pessimistille: kannattaa lukea vastapuolen agitoima sisältö!!
Tunne ystäväsi mutta vihollisesi vielä paremmin.

Ajatusrikollinenko?
Ajatusrikollinenko?
7 years ago

USA:laista ”vastuujournalismia”..

USA:n Kaliforniassa on eräs tunnettu ydinkokeihin käytetty korkea rakennus ympäröivine komplekseineen. Siellä oli ennen tämänhetkisiä tulipaloja, tällä hetkellä 50 lasta joila on syöpä.

Nyt tuo laitos on tulessa, ja radioaktiivinen tuhka leviää ympäristöön!

VASTUUMEDIA pimittää tämän, myös paikallinen media siellä, ja ihmisten annetaan tuhoutua:

https://www.youtube.com/watch?v=zHsgY3x6ORs

Faktaa kyseisestä laitoksesta:

”The 2,850-acre former rocket engine test center is contaminated by a vast menu of radioactive isotopes and toxic chemicals. The condition of its soil, groundwater and structures makes it one of the most challenging cleanup jobs in the state, possibly the country.

Until 2006, the site was operated by private corporations for federal agencies — chiefly NASA. The problems there began in 1959, when a nuclear reactor partially melted down, contaminating portions of the hilltop facility and spewing radioactive gases into the atmosphere. That incident wasn’t publicly disclosed until 1979. By then, more mishaps had followed, including reactor accidents in 1964 and 1969. The worst contamination is thought to be in a parcel known as Area IV, where the meltdown occurred…”

EU:n ilmastopolitiikka heikentää energiajärjestelmää – Osa 5

Euroopan talouden tuhoaminen

Julkaistu 14.10.2026 – Kirjoittaja Dan Ahlmark
Dan Ahlmark väittää, että Euroopan energiamurros purki toimivaa kapasiteettia ennen kuin kilpailukykyinen korvaaja oli valmiina.

Vaikka maailma on tuuditettu uskomaan, että nykypäivän ilmastohypoteesi (jonka mukaan hiilidioksidipäästöillä on erittäin vaarallisia vaikutuksia maailman valtioille lähitulevaisuudessa) on totta, ovat muun muassa kaksi emeritusprofessoria hylänneet sen suoralta kädeltä. Heidän argumenttinsa olivat todennäköisesti suurin syy siihen, miksi Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) muutti suuntaansa vuonna 2025. Heidän johtopäätöksensä voitaisiin tiivistää muutamaan lyhyeen mutta täysin murskaavaan lauseeseen, jotka vahvistettiin selvityksellä niitä tukevasta tutkimuksesta.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU:ta käsittelevän sarjan viides osa. Lue edellinen osa.


Tämä vapautti ilmastopolitiikan ahdistavan otteen Yhdysvaltain energiantuotannosta ja -kulutuksesta, teollisesta kehityksestä ja sen kansainvälisen mahdin perustasta. Tutkijat tekivät kaksi johtopäätöstä YK:n ilmastohypoteesista, jonka EU myöhemmin omaksui: "Se ei ota huomioon ristiriitaista tiedettä. Se ei perustu tieteeseen, vaan epätieteelliseen näyttöön. Siten ei ole olemassa tieteellistä perustaa... havainnolle, että kasvihuonekaasut ('GHG') vaarantaisivat kansanterveyden ja hyvinvoinnin. Lisäksi se vaarantaa itse kansanterveyden ja hyvinvoinnin". 1

Vaikutukset energiapolitiikkaan

Emme käsittele tässä sitä, miksi ilmastohypoteesin väittäminen ja täytäntöönpano on ollut maailman globalisteille ja establismentille niin tärkeää, vaan tarkastelemme ainoastaan sen vakavimman vaikutuksen seurauksia. Seuraavaa syy-seurausketjua voidaan pitää merkittävimpänä: Nykypäivän ilmastopolitiikka → energiapolitiikka → haitallinen kehitys teollisuudessa ja muilla sektoreilla erilaisten seurausten, kuten makrotaloudellisten, kautta → heikentynyt kansainvälinen kilpailukyky ja väestön elintason lasku. Tämä on suoraa seurausta siitä, että EU on joko mukautunut globaaleihin päätöksiin tai toteuttanut omia radikaaleja ilmastohankkeitaan. Harva epäilee, etteikö energiapolitiikka olisi ilmastopolitiikan tärkein seuraus. Lännen koeteltu ja hyvin kalibroitu järjestelmä runsaan ja edullisen energian tarjoamiseksi väestölle – samalla kun se loi pohjan teolliselle toiminnalle ja uudistumiselle – kehitettiin pitkän ajan kuluessa.

Mainos:

Yhtäkkiä poliittisesti suosittu ilmastotutkimus ja poliittisen globalismin ideologian lumoissa olevat kansainväliset instituutiot muuttivat täysin tämän järjestelmän toimintaedellytykset. Energia on ensisijaisesti saatu ja saadaan edelleen hiilivedyistä, joita pidetään nyt soveltumattomina, koska niiden polttaminen tuottaa suuria määriä hiilidioksidia. Tämän kaasun lisääntyvän pitoisuuden ilmakehässä väitetään aiheuttavan ilmaston lämpenemistä, jolla on useita vakavia seurauksia maailmalle. Hiiltä, öljyä ja kaasua pidetään siten niin vaarallisina, että ne tulisi korvata paremmilla energianlähteillä, joita ei ole kovin monia. Hiilen ja öljyn eliminoimisen lisäksi monet hallitukset ovat leimanneet myös ydinenergian vaaralliseksi, tässä tapauksessa onnettomuusriskin vuoksi, joka voisi vapauttaa suuria määriä radioaktiivisuutta.

Euroopan tärkein teollisuusmaa Saksa romutti menestyksekkään ja merkittävän ydinenergiaohjelmansa hallitsevien poliitikkojen (ensisijaisesti Merkelin) vaikutuksesta, vaikka sen rakentaminen oli vienyt vuosikymmeniä ja maksanut valtavia summia. Tämä tehtiin ilman riittävää arviota seurauksista. Kun taas öljyn ja kaasun talteenotto tapahtui pääasiassa Pohjanmerellä, missä Britannia lopetti tuotantonsa, hiiltä löytyy monista osista Eurooppaa, mutta nuo esiintymät jäävät nyt hyödyntämättä. Valtavia summia on investoitu puhtaina pidettyihin energianlähteisiin, kuten tuuleen ja aurinkoon. Hiilidioksidipäästöille on otettu käyttöön hinnoittelujärjestelmä, joka asettaa merkittäviä kustannuksia näille päästöille. Hiilivetyenergiaan perustuvien järjestelmien laajentaminen saattaa vaatia ulkoisia hyväksyntöjä ja vaatii varmasti rahoitusta, joka kohtaa erityisiä rajoituksia.

Tuuli- ja aurinkovoiman osuus maiden energiansaannista on edelleen pieni, ja ottaen huomioon korkeat kustannukset ja luonnostaan vaihtelevat tuulet, tuulivoima tuskin selviää muuna kuin erittäin marginaalisena kaupallisena energianlähteenä, jos ja kun valtion sääntely ja tuet eivät enää tue teknologiaa. Aurinkoenergia ja vesivoima ovat tällöin kiinnostavia "puhtaita" energianlähteitä, mutta nykyään niillä ei ole merkittävää roolia lukuun ottamatta yksittäisiä maita, joissa on erityisolosuhteet.

Energiamurros ilman korvaajaa

Se, mitä Euroopan energiamurros on tähän mennessä osoittanut, on, että vastuussa olevat poliitikot, jotka työskentelevät yhdessä Euroopan komission kanssa, ovat olleet täysin vastuuttomia ottaessaan käyttöön sääntöjä, jotka monissa maissa eliminoivat edellisen energiajärjestelmän perustan ennen kuin uusi, kilpailukykyinen järjestelmä oli valmiina. Jälkimmäisellä olisi tietysti pitänyt olla osoitettu kyky kantaa taakka riittävän energian tuottamisesta hyväksyttävään hintaan. Nuo hinnat voivat olla korkeampia kuin ennen, mutta ne eivät saa, etenkään teollisuuden osalta, poiketa liikaa kansainvälisten kilpailijoiden kohtaamista kustannuksista. Yrityksen johtoryhmä, joka tekisi vastaavan vastuuttoman päätöksen omalla alallaan, olisi erotettu nopeasti.

EU:n päätöksentekojärjestelmä, joka on suunniteltu suojaamaan vallan keskipistettä kansan tyytymättömyydeltä ja jossa on vaikea tunnistaa selkeästi fiaskosta henkilökohtaisesti vastuussa olevia, jatkaa haitallisen ilmastopolitiikan ja siten haitallisen energiapolitiikan harjoittamista. Aivan kuten Euroopan aseistariisunnan aikana kylmän sodan päätyttyä, hallitsevalla luokalla ja EU:lla on ollut syvästi virheellinen näkemys ympäröivästä maailmasta, ja ne ovat tehneet harhaanjohtavia ja vastuuttomia päätöksiä.

Yhdysvallat jättää Pariisin sopimuksen

Yhdysvaltain vetäytyminen Pariisin sopimuksesta seurauksineen energiantuotantoon ja muihin alueisiin merkitsi alkua kehitykselle, joka todennäköisesti rajoittaa jyrkästi sopimuksen ulottuvuutta. Euroopan nykyinen poliittinen tilanne viittaa tähän suuntaan. Unionin kahden johtavan maan, Saksan ja Ranskan, hallitukset ovat harvoin pärjänneet huonommin mielipidemittauksissa. Nyt on käymässä ilmi, että jopa YK:n johtava komitea nykyisessä ilmastosiirtymässä myöntää, että aiemmat ennusteet nousevien hiilidioksiditasojen vaikutuksista olivat liioiteltuja. Euroopan väestön ja sen poliitikkojen pelotteluun käytetyt tuomiopäivän profetiat ovat olleet vääriä. Yhdysvaltain sisäministeri Doug Burgum sanoi äskettäin, että maailman siirtyminen uusiin energianlähteisiin on aina ollut:

— fantaasia ja rajatapauksellinen valhe 2.

Hän rajoittui kuvailemaan tätä siirtymää ajavia ihmisiä:

— tiettyinä elementteinä.

Ottaen huomioon, että Euroopan siirtyminen uusiin energianlähteisiin on ollut lähes uskonnollista luonnetta olevaa politiikkaa, johtopäätös on murskaava. Euroopan päätökset ovat siten perustuneet parhaimmillaankin fantasiaan. Muussa tapauksessa kenties poliittinen kohteliaisuus esti häntä kutsumasta sitä suoraksi valheeksi, vain "rajatapaukselliseksi valheeksi". Joten tätä EU ja Euroopan poliittinen establismentti ovat käyttäneet miljardeja vuosittain saadakseen äänestäjänsä uskomaan, antaen sen läpäistä suuren osan maidensa toiminnoista ja kaiken koulutuksen kaikilla tasoilla. He ovat indoktrinoineet koko väestönsä fantasialla tai jollakin valhetta hipovalla.

Jatkuu osassa 6

USA:n suurstrategia Euraasian integraation estämiseksi

Uusi moninapainen maailmanjärjestys

Julkaistu 8.10.2026 – Kirjoittaja Niels Hahn
Istanbulin ensimmäinen Bosporinsilta, joka avattiin vuonna 1973 ja nimettiin myöhemmin 15. heinäkuuta marttyyrien sillaksi, yhdistää Euroopan ja Aasian.

Ukrainasta ja Kaukasuksesta Länsi-Aasiaan, Keski-Aasiaan, Afrikkaan ja laajemmalle Indo-Tyynenmeren alueelle, suuria osia maailmasta leimaavat sota, poliittinen konfrontaatio ja kasvava militarisointi. Nämä konfliktit selitetään yleensä erillisinä: Ukraina Venäjän vastakkainasettelun kautta, Länsi-Aasia alueellisten kilpailujen kautta, Afganistan terrorismin kautta, Afrikan konfliktit sisäisen poliittisen epävakauden ja luonnonvarakilpailun kautta sekä Itä-Aasian jännitteet Kiinan nousun kautta.

Yhdysvaltain suurstrategian näkökulmasta nämä konfliktit alkavat kuitenkin noudattaa toisenlaista geopoliittista logiikkaa. Lähtökohta tämän logiikan ymmärtämiselle ei ole kunkin yksittäisen sodan tai intervention virallinen selitys, vaan Yhdysvaltain perustavanlaatuinen ja pitkäaikainen kansallinen etu estää Euroopan ja Aasian integroituminen.

Tämä Yhdysvaltain etu ilmaistiin poikkeuksellisen selvästi Yhdysvaltain toisessa kansallisessa turvallisuusstrategiassa vuonna 1988. Kylmän sodan viimeisinä vuosina kirjoitettu asiakirja tunnisti asian, jota se kutsui yhdeksi Yhdysvaltojen "perustavanlaatuisimmista kansallisista turvallisuusintresseistä". Tarkemmin sanottuna kansallisen turvallisuusstrategian ensimmäisellä sivulla todetaan:

"Strategiamme ensimmäinen historiallinen ulottuvuus on suhteellisen yksinkertainen, selkeä ja erittäin järkevä. Kyseessä on vakaumus siitä, että Yhdysvaltojen perustavanlaatuisimmat kansalliset turvallisuusintressit vaarantuisivat, jos vihamielinen valtio tai valtioiden ryhmä hallitsisi Euraasian mannerta – maapallon aluetta, jota usein kutsutaan maailman sydänmaaksi. Kävimme kaksi maailmansotaa estääksemme tämän tapahtumisen. Ja vuodesta 1945 lähtien olemme pyrkineet estämään Neuvostoliittoa hyödyntämästä geostrategista etuaan hallitakseen naapureitaan Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä, ja siten muuttamasta perustavanlaatuisesti globaalia voimatasapainoa meidän vahingoksemme".

Mainos:

Tämä kohta ansaitsee huolellista huomiota, koska se kuvaa jotakin paljon laajempaa kuin kylmä sota, ja sillä on suuri merkitys nykyisille sodille ja konflikteille Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa.

Viittaus "maailman sydänmaahan" (world's heartland) perustuu brittiläisen maantieteilijän Halford Mackinderin geopoliittiseen ajatteluun. Hän määritteli vuoden 1900 tienoilla Euraasian globaalin maamahdin keskukseksi ja väitti, että sen kasvava integroituminen rautateiden kautta voisi heikentää suurten merivaltojen etuja. Brittiläistä imperiumia palvellessaan hänen keskeinen huolensa oli yhtenäinen Euraasian manner, jossa Britannia suurena merivaltana menettäisi vaikutusvaltansa.

Ilmakuva konttijunista ja rautatiekiskoista Suifenhen asemalla Koillis-Kiinassa.
Kiina-Eurooppa-tavarajunat odottavat jälleenlaivausta Suifenhen asemalla Kiinan Heilongjiangin maakunnassa 13. heinäkuuta 2026. Kuva: Qu Yiwei/Xinhua

Nykyään Euroopassa ja Aasiassa asuu yhdessä noin kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, ja sinne on keskittynyt valtava määrä teollista kapasiteettia, teknologiaa, energiaa, raaka-aineita ja sotilaallista voimaa. Jos Euroopan ja Aasian suurimmat taloudelliset ja poliittiset keskukset integroituisivat vähitellen yhtenäiseksi euraasialaiseksi järjestelmäksi, maailmantalouden painopiste siirtyisi yhä enemmän kohti Euraasiaa.

Ajan myötä tällainen kehitys voi muuttaa perustavanlaatuisesti Yhdysvaltojen asemaa. Yhdysvallat pysyisi merkittävänä maana, mutta se voisi menettää poikkeuksellisen hallitsevan asemansa kansainvälisen järjestelmän keskipisteenä. Sen kyky vaikuttaa poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen koko Euraasiassa heikkenisi, ja sen globaalin sotilasvoiman taloudellinen perusta voisi lopulta rapautua.

Tärkeä näkökohta vuoden 1988 strategiassa on se, että siinä esitetään tämä kansallinen etu nimenomaan kylmää sotaa edeltävänä. Asiakirjassa viitataan Amerikan osallistumiseen kahteen maailmansotaan osana samaa historiallista tavoitetta estää Euraasian hallinta. Geopoliittinen periaate esitetään siten laajempana kuin vastakkainasetteluna Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto edusti yhtä erityistä haastetta paljon pidemmässä geopoliittisessa kysymyksessä, joka on merkityksellinen kylmää sotaa edeltäneen ja sen jälkeisen historian ymmärtämiseksi.

Myös asiakirjan ajoitus on merkittävä. Se kirjoitettiin kylmän sodan viimeisinä vuosina, jolloin amerikkalaiset päättäjät pohtivat yhä enemmän, miltä kansainvälinen järjestys voisi näyttää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton katoaminen poistaisi tärkeimmän kylmän sodan vastustajan, mutta se ei poistaisi taustalla olevaa geopoliittista kysymystä vallan jakautumisesta Euraasiassa.

Kylmän sodan jälkeen se on edelleen ollut keskeinen aihe Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta koskevissa keskusteluissa. Diplomaattisemmin ilmaistuna Yhdysvaltain kansallista strategiaa kuvataan usein alueellisten hegemonien syntymisen estämiseksi Euraasiassa, mikä heijastuu useissa viimeaikaisissa Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun (CRS) raporteissa (12. joulukuuta 2024 ja 8. joulukuuta 2025).

Virallisten raporttien ja kirjallisuuden ytimen tiivistämiseksi todettakoon, että Yhdysvaltain kansallisessa strategiassa on nykyään kyse pohjimmiltaan Euroopan ja Aasian integroitumisen estämisestä, sillä Euroopan ja Aasian taloudet ovat nousussa ja muodostavat suuren haasteen Yhdysvaltain teollisuudelle ja teknologialle.

Euraasian integraatio tarkoittaa infrastruktuuria ja yhteyksiä. Infrastruktuuri käsittää laajat tieverkostot, rautatiet, merisatamat, lentokentät, energiaputket ja sähköverkot halki Euroopan ja Aasian mantereiden. Yhteydet ulottuvat fyysisen infrastruktuurin ulkopuolelle viestintäjärjestelmiin, rahoituspalveluihin, koulutukseen, terveyspalveluihin, teknologiseen yhteistyöhön, IT-järjestelmiin, vihreään siirtymään ja yhä enemmän tekoälyjärjestelmiin. Yhdessä nämä infrastruktuurin ja yhteyksien muodot voivat vähitellen sitoa Euroopan ja Aasian taloudet integroidummaksi euraasialaiseksi talousalueeksi.

Yksi tapa monien joukossa, jolla Yhdysvallat voi estää tällaista integraatiota, on hallittu destabilointi, erityisesti strategisesti tärkeillä raja-alueilla ja perifeerisillä alueilla, joilla keskushallintojen valta on rajallinen. Terrorismin vastaiset operaatiot tällaisilla alueilla voivat myös luoda pitkäaikaisia riippuvuussuhteita Yhdysvaltain sotilaalliseen, turvallisuus- ja tiedusteluyhteistyöhön. Tällaiset turvallisuusriippuvuudet antavat Yhdysvalloille vaikutusvaltaa alueellisiin päättäjiin ja turvallisuusrakenteisiin.

Tästä näkökulmasta sodat ja konfliktit Afganistanissa, Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Palestiinassa ja Ukrainassa voidaan ymmärtää palvelevan Yhdysvaltain etuja monin tavoin. Ennen kaikkea konfliktit estävät Euraasian integraatiota. Ne häiritsevät infrastruktuuria, kauppaa, investointeja, energiaverkostoja ja kuljetuskäytäviä samalla kun ne jakavat valtioita, jotka voisivat muutoin kehittää läheisempiä taloudellisia ja poliittisia suhteita.

Esimerkiksi Yhdysvaltain sotaa Afganistanissa voidaan tulkita hyvin eri tavalla kuin sen virallisesti ilmoitettujen tavoitteiden – terrorismin kitkemisen ja vakaan valtion rakentamisen – kautta. Sen sijaan se voidaan nähdä strategiana estää sellaisen vahvan keskushallinnon syntyminen, joka kykenisi hallitsemaan tehokkaasti koko maata, erityisesti raja-alueiden maakuntia. Jatkuvasti heikko ja hajanainen Afganistan tekee maasta vähemmän kykenevän toimimaan vakaana käytävänä, joka yhdistää ympäröivät alueet. Tämä on geopoliittisesti merkittävää, koska Afganistan sijaitsee strategisesti tärkeässä risteyksessä Aasian sydämessä, yhdistäen tai rajautuen Keski-Aasiaan, Kiinaan, Pakistaniin ja Iraniin, ja mahdollisesti yhdistäen Keski-, Itä- ja Etelä-Aasian laajemmat taloudet.

Samoin Irania voidaan tarkastella ei pelkästään erillistapauksena, vaan osana laajempaa geopoliittista kamppailua Euraasian tulevasta järjestäytymisestä. Iranilla on ratkaiseva maantieteellinen asema Persianlahden, Keski-Aasian, Kaukasuksen, Etelä-Aasian ja Lähi-idän välissä, mikä tekee siitä tärkeän Euraasian ylittäville kuljetus-, kauppa- ja energiaverkostoille. Viimeaikaiset Yhdysvaltain hyökkäykset Iraniin ovat kohdistuneet suoraan tällaiseen infrastruktuuriin.

Tämä näkökulma on relevantti myös siksi, että Persianlahden maat ja muut alueelliset vallat pyrkivät monipuolistamaan kansainvälisiä suhteitaan Yhdysvaltojen ohella ja syventämään taloudellisia yhteyksiään Kiinaan ja laajempaan euraasialaiseen talouteen Vyö ja tie -aloitteen, BRICSin ja muiden nousevien euraasialaisten rakenteiden kautta. Yhdysvaltain sodissa alueella ei ole kyse vain yksittäisten maiden hallinnasta, vaan myös laajemmasta taloudellisten ja poliittisten suhteiden mallista, joka yhdistää Euraasian eri osia.

Turkki on tässä yhteydessä erityisen tärkeä. Se on yksi keskeisistä maista, jotka yhdistävät fyysisesti Euroopan ja Aasian, ja se voisi hyötyä valtavasti Euraasian rauhanomaisesta taloudellisesta integraatiosta. Sen maantieteellinen asema antaa sille potentiaalia tulla merkittäväksi kuljetuksen, energian, kaupan, teollisuuden ja viestinnän solmukohdaksi kahden mantereen välillä. Mutta sama maantiede, joka luo nämä mahdollisuudet, luo myös geopoliittisia haasteita. Kun Yhdysvaltain kansallinen perusturvallisuusstrategia nähdään Euraasian integraation estämisenä, Turkin kaltaisista Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävistä maista tulee poikkeuksellisen strategisesti tärkeitä.

Fatih Sultan Mehmetin silta ylittää Bosporinsalmen Istanbulissa, etualalla Rumelihısarın linnoitus.
Bosporinsalmi ja Fatih Sultan Mehmetin silta Istanbulissa kuvattuna 11. kesäkuuta 2026. Salmi yhdistää Mustanmeren Marmaranmereen, ja silta yhdistää Euroopan ja Aasian. Kuva: Liu Lei/Xinhua

Tästä näkökulmasta Turkin ja Israelin väliset kasvavat jännitteet palvelevat Yhdysvaltain suurstrategian laajempaa logiikkaa niiden välittömistä syistä riippumatta. Palestiinan sota syventää poliittista jakoa koko Länsi-Aasiassa, ja Syyriasta on tullut yhä tärkeämpi Turkin ja Israelin kilpailevien etujen areena. Alueen kahden vahvimman sotilasvallan välinen konfrontaatio pirstoi entisestään juuri sitä maantieteellistä tilaa, jonka kautta Eurooppa, Aasia ja Afrikka voivat kytkeytyä tiiviimmin toisiinsa.

Turkille Euraasian integraatio edustaa valtavaa taloudellista ja strategista mahdollisuutta. Tämän potentiaalin toteuttaminen vaatii kuitenkin selkeää ymmärrystä niistä laajemmista geopoliittisista voimista, jotka voivat edistää tai estää Euraasian integraatiota. Tällainen tieto ja tietoisuus ovat ratkaisevan tärkeitä järkevälle päätöksenteolle, ei vain Turkin pitkän aikavälin kansallisten etujen suojelemiseksi, vaan koko alueen kannalta.

Laajemmin tarkasteltuna Yhdysvaltain suurstrategian ja sen eri toteuttamistapojen ymmärtäminen halki Euraasian mantereen on perustavanlaatuista sellaisten politiikkojen kehittämiselle, jotka vähentävät konflikteja ja vahvistavat alueellista yhteistyötä. Parempi tietoisuus näistä geopoliittisista rakenteista voi auttaa Euraasian maita ajamaan omia pitkän aikavälin etujaan ja luomaan edellytykset rauhanomaiselle integraatiolle, taloudelliselle kehitykselle ja suuremmalle alueelliselle vakaudelle.

 

Dr Niels Hahn

Niels Hahn

Ilmastopolitiikan ote eurooppalaisista yhteiskunnista – osa 4

Euroopan talouden tuhoaminen

Julkaistu 7.10.2026 – Kirjoittaja Dan Ahlmark
Viljelijöitä traktoreineen EU-korttelissa Brysselissä.

Tämän päivän ilmastopolitiikka Euroopassa vaatii merkittäviä päätöksiä EU-tasolla ja jäsenvaltioiden toimien koordinointia. Perusteena on se, etteivät yksittäiset maat pysty ratkaisemaan nykyisiä maailmanlaajuisia ilmastongelmia omin päin; yhteistyö ja koordinointi ovat välttämättömiä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle keskitetyt päätökset ovat perusteltuja ja hyväksyttäviä, ja kuinka paljon itsenäisyyttä jäsenvaltiolla tulisi olla. Se johtaa usein vaatimuksiin vallan siirtämisestä yksittäisiltä jäsenvaltioilta EU:lle.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU-sarjan 4. osa. Lue edellinen osa.

Keskitetty päätöksenteko tuottaa toimenpiteitä, jotka vaativat huomattavia investointeja ja aiheuttavat suuria kustannuksia. Se myös kasvattaa EU:n toimielimiä, joilla on omat resurssinsa sekä valmiudet antaa sääntöjä ja valvoa niiden täytäntöönpanoa, jotta ne voivat harjoittaa tarkoitettua valvontaa ja asettaa tavoitteita. Jäsenvaltioiden käytettävissä olevan asiantuntemuksen ohella näillä toimielimillä on omat tutkija- ja asiantuntijaverkostonsa.

Ilmastopolitiikka ulottuu läpi yhteiskunnan; se ei rajoitu vain perinteiseen raskaaseen ja kevyeen teollisuuteen. Se vaikuttaa liikenteeseen, maatalouteen, laajasti ymmärrettyyn rahoitusalaan, tutkimukseen ja julkisen sektorin tärkeisiin osiin, mukaan lukien oikeusjärjestelmään. Monet seuraukset johtuvat nimenomaan siitä, että ilmastopolitiikalla, joka perustuu oletettuun CO2-vaaraan, on niin kauaskantoisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan.

Ilmastopolitiikan perusteita käsitellään osittain seuraavassa artikkelissa (osa 5A) esitettävän aineiston kautta, jossa tarkastellaan ilmastopolitiikan tuhoisaa vaikutusta energiapolitiikkaan. Siinä selvitetään, miksi Euroopan nykyistä ilmastopolitiikkaa tulisi pitää tarpeettomana, harhaanjohtavana ja erittäin vaarallisena alueen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Nykypäivän ilmastoteoria on edelleen suurelta osin todistamaton hypoteesi. Tässä toistan vain sen, mitä kaksi johtavaa tutkijaa, Lindzen ja Happer, jotka ovat nykyisen ilmastopolitiikan merkittävimpiä akateemisia vastustajia (1), sanovat sen seurauksista: "...ne ovat politiikkaa, joka tuhoaa länsimaiset taloudet, köyhdyttää työtätekevän keskiluokan, tuomitsee miljardit maailman köyhimmistä jatkuvaan köyhyyteen ja lisääntyvään nälkään, jättää lapsemme epätoivoon väitetyn tulevaisuuden puuttumisen vuoksi ja rikastuttaa lännen vihollisia, jotka nauttivat itsemurhamarssimme katselusta."

Mainos:

Toimimalla yhdessä todistamattoman teorian pohjalta maailman johtavat globalistijärjestöt ja osa maailmanlaajuista eliittiä ovat suostutelleet maailman yrittämään CO2-tasojen alentamista. Silti CO2 on todellisuudessa hyödyllinen kaasu, ja sen pitoisuuden lisääntyminen ilmassa kasvattaa huomattavasti ruoantuotantoa maailmanlaajuisesti.

Tässä artikkelissa sivuutetaan teorian seuraukset energiapolitiikalle ja laajemmalle taloudelle. Sen sijaan tarkastelemme sen vaikutusten luonnetta ja laajuutta. YK:n ja EU:n yhteinen ilmastopolitiikka vaikuttaa lähes kaikkiin Ruotsin yhteiskunnan osa-alueisiin. Se kattaa useimpien teollisuudenalojen lisäksi lähes kaikki muut suuret sektorit, kuten maatalouden, metsätalouden ja rahoituksen. Kaikkien hyväksytyn ilmastopolitiikan toteuttamiseen tarvittavien sääntöjen hallinnointi vaatii laajennettua julkista hallintoa sekä huomattavaa huomiota ja ponnisteluja yrityksiltä ja erilaisten omaisuuserien omistajilta. Tämä asettaa huomattavia taakkoja yksityiselle sektorille. Jokaisen säännön noudattaminen ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii mittavia resursseja, lukemattomia projekteja, ongelmanratkaisua ja valvontaa. Ruotsin talouteen on näin ollen tuotu voimakas byrokraattinen elementti, joka muistuttaa jossain määrin sosialistisen talouden piirteitä ja menetelmiä.

Monien julkishallintoon kohdistuvien vaikutusten ohella näillä uusilla säännöillä on ollut merkittävä vaikutus oikeusjärjestelmään. Omaisuuteen ja yritysten toimintaedellytyksiin merkittävästi vaikuttavien sääntöjen erilaiset tulkinnat luovat lukemattomia ratkaistavia oikeudellisia ongelmia. Mielipide-erojen ja osapuolten välisten tavallisten kiistojen lisäksi syntyy konflikteja, kun ympäristöjärjestöt ja radikaalit poliittiset ryhmät yrittävät käyttää monimutkaista lainsäädäntöä omien ideologisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Teollisuudenalat, joiden tuotantoprosessit luonnollisesti tuottavat suuria määriä hiilidioksidia, eivät todennäköisesti ole enää elinkelpoisia Euroopassa huolimatta edistysaskeleista päästöjen poistamisessa, mikä itsessään aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Syynä ovat energiakustannukset ja sellaisten päästöjen kustannukset, joita ei voida poistaa. Nuo päästökustannukset, olivatpa ne kansainvälisesti tai hallitusten asettamia, ovat huomattavia.

Samalla toinen edellytys on muuttunut joillekin teollisuudenaloille: niiden tarve halvalla energialle. Tässä artikkelissa ei käsitellä energiantuotantoa; siinä vain todetaan esimerkiksi, että BASF, yksi Euroopan suurimmista kemianalan yrityksistä, on siirtänyt toimintojaan pois Euroopasta energiakustannustensa vuoksi. Se on dramaattinen askel, mutta sellainen, jonka raskaan teollisuuden, kuten teräs-, konepaja- ja kemianyritysten omistajat saattavat päättää ottaa. Nousevat energiakustannukset, teknologian uusiin sääntöihin sopeuttamisen kasvavat kustannukset, päästökustannukset ja korkeammat hallinnolliset kustannukset voivat yhdessä muodostua liian suuriksi. Oikeudenkäyntikulut voivat myös nousta, jos ulkopuoliset ryhmät käyttävät tuomioistuimia ympäristötavoitteen ajamiseen. Yritykset voivat tällöin kohdata viivästyksiä lupien ja muiden toimintaan tarvittavien hyväksyntöjen saamisessa. Kun kumulatiivinen vaikutus saavuttaa tietyn pisteen, ne saattavat katsoa parhaaksi muuttaa ulkomaille, myydä tai lopettaa toimintansa.

Liikenne, ilmailu ja merenkulku

Liikenne on teollisuudenala, joka saa huomattavaa huomiota ilmastopolitiikassa, tapahtuipa se maalla, ilmassa tai merellä. Nämä toiminnot vastaavat merkittävästä osasta teollisuuden CO2-päästöjä. Eri maat asettavat erilaisia veroja ilmailulle. Vuonna 2025 Yhdysvallat esti yrityksen ottaa käyttöön kansainvälinen vero erityisesti laivojen päästöille taivuttelemalla useita maita äänestämään YK:n ehdottamaa Net-Zero-kehystä vastaan. Aloitetta kutsuttiin "maailmanlaajuiseksi vihreäksi verohuijaukseksi" ja se lykkääntyi. YK ja sen virastot haluavat epätoivoisesti saada vihdoin verotusoikeuden jollakin alalla ja oman tulonlähteen.

Autojen päästöt olivat ensimmäisiä kuluttajatuotteiden päästöjä, joita alettiin säännellä monta vuotta sitten. Myöhemmin hiilidioksidi sai suurempaa huomiota, ja sen päästörajoituksia on kiristetty jatkuvasti. Polttomoottorit ovat vähitellen tulleet tehokkaammiksi tuottaen samalla yhä vähemmän erilaisia päästöjä. Sähköautojen määrä on noussut jyrkästi, mutta niiden osuus autoista Euroopassa on edelleen pieni. Yksi suuri ongelma on se, että sähköautot maksavat liikaa. Latausmahdollisuudet ovat myös erittäin puutteelliset, ja harvaan asutuilla alueilla niitä on kriittisen vähän. Ruotsi kohtaa erityisiä vaikeuksia suuren pinta-alansa ja osittain harvan asutuksensa vuoksi. Keskusteltua polttomoottorien vaiheittaista lopettamista ei todennäköisesti tapahdu vielä pitkään aikaan.

Paine on ollut kova myös yhdellä maailman vanhimmista elinkeinoista: maataloudessa. EU:n Green Deal on tuottanut erilaisia toimenpiteitä saavuttaakseen sen, mitä se kutsuu ympäristön kannalta kestäväksi viljelyksi. Muun muassa lannoitteita ja torjunta-aineita säännellään, ja metaanipäästöjen vähentämiseksi on käynnissä ponnisteluja. Poliittinen vastustus erilaisia toimenpiteitä kohtaan on ollut erityisen voimakasta keskikokoisissa maissa, kuten Alankomaissa ja Puolassa, mutta se on merkittävää myös EU:n suurimmissa maissa.

Viljelijät valittavat nousevista kustannuksista ja byrokratiaa luovista säännöistä. Eurooppalaisesta maataloudesta on tulossa vähemmän tehokasta, vähemmän kannattavaa ja vähemmän kilpailukykyistä. Eurooppalaiset viljelijät pelkäävät myös sopimuksia, kuten EU:n sopimusta Mercosurin kanssa, joka on Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn muodostama latinalaisamerikkalainen kaupparyhmittymä. Sopimus sisältää kuitenkin määräyksiä, joiden tarkoituksena on suojella Euroopan viljelijöitä, mukaan lukien erittäin pienet vuosittaiset lisäykset, kuten 1,3 tai 1,5 prosenttia, sellaisten elintarvikkeiden sallittuun tuontiin, joissa eurooppalaiset tuottajat ovat vähemmän kilpailukykyisiä, kuten naudanliha ja kana.

Rakentamisen julkinen suunnittelu eri tasoilla on voimakkaasti ilmastopolitiikan vaikutuksen alaista, samoin kuin arkkitehtien, rakennusliikkeiden ja rakennusmateriaalivalmistajien työ. Rakennusstandardeja sekä materiaaleja ja eristystä koskevia sääntöjä käytetään näiden toimintojen ohjaamiseen. Kustannukset ovat siksi nousseet jyrkästi useissa vaiheissa. Ruotsiin tämä iskee kovaa: sen ilmasto ja vaativat rakennusvaatimukset tekevät rakentamisesta jo ennestään kallista. Maan erittäin suurta uusasunnotarvetta ei voida tyydyttää riittävästi. Korjaukset, laajennukset ja vastaavat työt kärsivät uudisrakentamisen ohella.

Rahoitus ja tutkimus

Rahoitus on toinen tärkeä ilmastopolitiikan vaikutusalue. Kaikki suuret rahoituslähteet ottavat nyt huomioon halun priorisoida ympäristön kannalta järkeviä tai vihreitä hankkeita. Tämä luo vaikeuksia hankkeille, joiden ilmastoprofiilia pidetään nykyisten standardien ja sääntöjen mukaan kyseenalaisena, kuten puolustusteollisuudessa. Se on poliittista puuttumista markkinatalouteen, jossa asetetaan prioriteetteja, jotka ovat ristiriidassa muiden poliittisen prosessin kautta hyväksyttyjen toimintalinjojen kanssa.

Ilmastopolitiikka ja sen kestävyystavoitteet vaikuttavat luonnollisesti EU:n keskeiseen tutkimusrahoitukseen ja jäsenvaltioiden painopisteisiin niiden kansallisissa tutkimusohjelmissa. Tämä vaikuttaa yrityksiin, erikoistuneisiin riippumattomiin tutkimuslaitoksiin ja yliopistotutkimukseen. Se muokkaa myös vaatimuksia kaikenlaisissa julkisissa hankinnoissa. Tutkimuksen tiukka ohjaus on herättänyt kritiikkiä. Paljastava – ja hälyttävä – esimerkki on itse ilmastotieteen perustutkimus, jossa lähes lainkaan apurahoja ei myönnetä tutkimukselle, joka saattaisi haastaa yleisesti hyväksytyn ilmastopolitiikan. Tämän seurauksena skeptiset tutkijat eivät voi rakentaa meriittejään valitsemiensa hankkeiden kautta, mikä vaikuttaa palkkaamiseen ja ylenemiseen yliopistoissa.

Tieteelliselle vastustukselle on toinenkin este: tieteellisten artikkeleiden vertaisarviointijärjestelmän vuoksi kriitikoilla on suuria vaikeuksia saada työtään julkaistua arvostetuissa ilmastotieteen lehdissä. Se puolestaan vähentää heidän etenemismahdollisuuksiaan. Tällaisia toisinajattelevia tutkijoita ei myöskään kutsuta kokouksiin ja symposioihin, joissa tärkeää tutkimusta käsitellään. Rahoituksen ja julkaisukanavien valvonta luo siten järjestelmän, joka sulkee pois useimmat mahdollisuudet kritisoida hyväksyttyjä teorioita. Useissa suhteissa EU:lla on tässä kielteinen vaikutus. Alan näkemykset rajoittuvat niihin, joita pidetään hyväksyttävinä, ja eriävät äänet vaiennetaan. Nämä ovat menetelmiä, joita käytetään rutiininomaisesti autoritaarisissa valtioissa. Totalitaarisissa valtioissa potentiaalisia vastustajia estetään muilla keinoin.

Kansainvälisten päätösten seurauksena usko ilmaston lämpenemiseen, tai mitä tahansa termiä halutaankin käyttää, läpäisee nyt työntekijöiden ja heidän johtajiensa työn lähes kaikilla aloilla. Jotkut maat, mukaan lukien Ruotsi, ottavat luonnollisesti johtoaseman: Ruotsi haluaa yleensä tulla nähdyksi luokan parhaana kansainvälisten sitoumusten suhteen. Tämä on saanut yhteiskunnat, pääasiassa lännessä, tiukkaan sääntöjen ja byrokratian otteeseen, jonka vaikutuksia ja kustannuksia ei ole vielä vahvistettu. Lain tukemana jatkuvasti laajeneva sääntöjärjestelmä ulottuu yhä syvemmälle kansakuntien jokapäiväiseen elämään.

 

Dan Ahlmark

 


Lähteet ja lisälukemista 1. Lindzen ja Happer – CO2 Coalition

EU:n toimet koronakriisin aikana – osa 3

Euroopan talouden tuhoaminen

Julkaistu 29.9.2026 – Kirjoittaja Dan Ahlmark
EU:n digitaalinen koronatodistus.

Terveyspolitiikassa kansalliset hallitukset ovat säilyttäneet oikeuden toimia monessa suhteessa itsenäisesti. Tästä tuli erityisen merkityksellistä koronakriisin aikana, joka koetteli lähes jokaista EU:n jäsenvaltiota, ja jossa EU:lla oli silti – tai sille annettiin – tärkeitä tehtäviä. Tämän seurauksena EU toimi myös aloilla, joilla sillä ei ollut virallista toimivaltaa.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU-aiheisen sarjan 3. osa. Lue edellinen osa.


Yksi alue, jolla EU:lla oli selkeä johtava rooli, oli rokotteiden hyväksymisen ja käytön koordinointi. Tämä tehtävä lankesi Euroopan lääkevirastolle eli EMA:lle. Se kattoi lääkkeiden myyntiluvat, käyttöohjeet, turvallisuusvaatimukset ja paljon muuta. Hallitukset noudattivat pitkälti sen päätöksiä.

Sen jälkeen erityisesti tietyt lääkeyhtiöt ovat kohdanneet kritiikkiä tuotteistaan ja niiden terveysvaikutuksista. Suuri yleisö kyseenalaistaa kyseisten tuotteiden hyväksynnän. On edelleen epäselvää, mitä oikeudellisia seurauksia, jos mitään, yritykset kohtaavat. Ne näyttävät hakeneen hallituksilta alusta alkaen hyväksyntöjä, jotka suojaavat niitä sellaisten tuotteiden markkinoinnin seurauksilta, joita ei ehkä ole testattu perinteisellä tavalla ja joihin siksi liittyy tietty riski.

Mainos:

Pandemian alkuvaiheessa monet EU-maat antoivat unionille tehtäväksi rokotteiden ostamisen ja niiden jakelun koordinoinnin, ja nämä päätökset pantiin täytäntöön. Jotkut maat tekivät omia hankintojaan ja saivat toimituksia ennen yhteisesti sovittuja hankintoja muun muassa julkisten elinten viivästysten ja kokemattomuuden vuoksi. Euroopan komission puheenjohtaja on kohdannut kritiikkiä tietyistä hankinnoista, mutta selvisi toimiaan koskevasta luottamusäänestyksestä Euroopan parlamentissa.

Sulkutilat ja puuttuminen jokapäiväiseen elämään

Jokapäiväiseen elämään suoraan vaikuttavia toimenpiteitä olivat erilaiset sulkutilat, ulkonaliikkumiskiellot, turvavälisäännöt, maskivaatimukset ja niin edelleen. Henkilökohtaiseen itsemääräämisoikeuteen puuttuvien toimenpiteiden joukossa oli vaatimus, että kansalaisten on otettava tietty määrä rokotuksia. Onneksi päätökset näistä toimenpiteistä jätettiin yksittäisille valtioille, ei EU-elimelle. Ruotsi oli tässä suhteessa yksi onnekkaammista maista: vastaava kansanterveysviranomainen kehitti nopeasti jokseenkin realistisen kuvan taudista ja vältti siten joitakin pakollisia toimenpiteitä, joita muiden maiden ihmisten oli siedettävä.

Melko nopeasti kävi selväksi, että iäkkäät olivat tärkein riskiryhmä, kun taas nuorilla vakavan sairauden riski oli paljon pienempi. Lopulta oli selvää, että korkeimman riskin ryhmää lukuun ottamatta kyseessä oli tauti, joka oli jossain määrin tai huomattavasti vakavampi kuin vaikea kausi-influenssa, mutta jonka kuolleisuutta oli suuresti liioiteltu. Nuorten pienemmästä riskistä huolimatta koulut jouduttiin monissa maissa, myös Ruotsissa, pitämään suljettuina pitkiä aikoja. Ottaen huomioon muun muassa monien nuorten voimakkaan sosiaalisen kontaktin ja lähiopetuksen tarpeen, tämä oli todennäköisesti väärä päätös. Yhteiskunnan osien sulkemisia ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kovasti osuneita interventioita voidaan nyt pitää kyseenalaisina. Laajimmat koronatoiimenpiteet voidaan siten haastaa. Protestoineet lääketieteen asiantuntijat kärsivät toisinaan vakavia henkilökohtaisia seurauksia tavoilla, jotka toivat mieleen autoritaariset yhteiskunnat.

EU:n digitaalisen koronatodistuksen kehittäminen todennäköisesti mahdollisti ihmisten sallitun matkustamisen jatkumisen Euroopassa aikaisemmin kuin ilman tällaista dokumentaation koordinointia olisi ollut mahdollista. Samaan aikaan se antoi EU:lle roolin rajatarkastuksissa, ehdoissa, joilla EU-kansalaiset voivat matkustaa, sekä digitaalisissa identiteettijärjestelmissä. EU:n kautta käynnistetyt suuret taloudelliset tukiohjelmat antoivat keskusviranomaisille vaikutusvaltaa ja valvontaa jäsenvaltioiden avustustoimenpiteisiin. Se vahvisti keskushallinnon roolia.

Euroopan valtioiden välinen yhteistyö vahvisti taipumusta sivuuttaa kotimaiset protestit. Päätöksistä, jotka kuuluivat oikeutetusti maan omalle vastuulle, keskusteltiin ensin erilaisilla EU-foorumeilla, ja näistä keskusteluista tuli tärkeä perusta myöhemmille kotimaan politiikan päätöksille. Luonnollisesti tämä teki maiden vastauksista epidemiaan tai pandemiaan samankaltaisempia. Se varmasti vahvisti taipumusta pyyhkiä syrjään kotimainen kritiikki ja protestit koronapolitiikan eri näkökohtia vastaan. Hallitusten näkökulmasta kotimaista poliittista keskustelua muokkasi todennäköisesti hyvinkin vahvasti EU:n eri tasojen keskusteluissa saavutettu konsensus. Vastalauseita esittäneitä kotimaisia demokraattisia ääniä ei siksi kohdeltu tai otettu huomioon samalla tavalla kuin ilman EU:ta olisi tehty.

Yksi epämiellyttävä kokemus oli nähdä pienen osan Ruotsin väestöstä reagoivan aggressiivisesti ihmisiin, jotka protestoivat erilaisia toimenpiteitä vastaan, ja kieltäytyvän sallimasta heille sellaista toiminnan ja ilmaisun vapautta, joka kansalaisilla kuuluisi olla. Uhka heidän terveydelleen näytti tuovan esiin syvästi huolestuttavia autoritaarisia taipumuksia monissa ihmisissä. Samaan aikaan ruotsalaiset poliitikot vastasivat tällaiseen käytökseen vain passiivisuudella eivätkä osoittaneet moraalista rohkeutta.

EU:n sensuuri koronaepidemian aikana

EU valvoo sosiaalisen median alustojen omaa yleisön julkaiseman sisällön tarkastusta. Kuten Yhdysvaltain kongressin tutkinta on osoittanut, EU asettaa kuitenkin yleensä sensuuria, joka menee pidemmälle kuin mitä alustat itse haluavat tai tekevät (1). Tämä koski myös hallitusten koronapolitiikasta käytävää keskustelua, jossa EU esti kyseistä politiikkaa koskevien kriittisten näkemysten julkaisemisen tai pääsyn yleisön tietoon.

Oli luonnollista, että Euroopan koronapolitiikasta esitettiin tänä aikana monia erilaisia näkemyksiä, koska hallitukset vaativat ja toteuttivat kansalaisten elämään vaikuttavia rajuja toimenpiteitä. Vilkas keskustelu oli luonnollista, ja tietysti se saattoi joskus mennä liian pitkälle. Alustat estivät valheita ja villejä teorioita, joita voitiin pitää joko "harhaanjohtavana tietona" tai "disinformaationa". Sekä alustojen sisällöntarkastukset että EU:n valvonta kattavat nämä kaksi kategoriaa. Harhaanjohtava tieto (misinformaatio) on väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota levitetään ilman tarkoitusta erehdyttää. Disinformaatio on vakavampaa. EU määrittelee sen seuraavasti: "Disinformaatiolla... tarkoitetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa (oma korostukseni), jota levitetään tarkoituksellisesti yleisen mielipiteen pettämiseksi ja manipuloimiseksi, erityisesti verkkoviestinnän yhteydessä" (2).

Ongelmana on, että EU, luultavasti siksi, että se on poliittinen organisaatio, joka on syvästi osallisena monissa jäsenvaltioiden koronapolitiikan vaiheissa, oli erittäin herkkä kyseiseen politiikkaan kohdistuvalle kritiikille. Se näyttää harjoittaneen tiivistä, yksityiskohtaista ja tiukkaa sensuuria, joka selvästi ylitti sen, mitä alustat halusivat tehdä. Mutta koska EU saattoi vaatia noudattamista, alustat seurasivat keskussensuurielimen ohjeita.

Tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon tiedon puute koronan todellisesta alkuperästä ja vaikutuksista, viranomaisten olisi pitänyt sallia laaja keskustelu kaikista epidemian tai pandemian näkökohdista. Tähän oli painavia syitä. Kukaan ei todellisuudessa tiennyt totuutta millään varmuudella, ja kansalaisen oikeus ilmaista mielipiteensä on perustavanlaatuinen. Silti tuota oikeutta ei usein kunnioitettu. Yksi esimerkki: se, minkä Yhdysvaltain viranomaiset nyt hyväksyvät totuudeksi – eli että virus levisi Yhdysvaltain rahoittamasta laboratoriosta Kiinassa (3) – sensuroitiin vähintäänkin harhaanjohtavana tietona. Lääketieteen asiantuntijat, joilla oli erilaisia, tosiasioihin perustuvia näkemyksiä jyrkistä toimenpiteistä, kuten maskipakosta ja jonojen turvaväleistä, vaiennettiin. Sensuuri tylsytti taloudellisesti tuhoisiin yhteisöjen ja koulujen sulkemisiin kohdistuvan kritiikin.

Verkkosensuurilla on käytössään monia työkaluja. Asiantuntijoiden kriittisiä näkemyksiä rokotteiden vaikutuksista tai ihmisten oikeudesta kieltäytyä rokotuksesta ei välttämättä tarvinnut poistaa kokonaan. Sen sijaan niiden näkyvyyttä verkossa voitiin rajoittaa, mikä vähensi huomattavasti tiedon vaikutusta, tai sisältö voitiin merkitä. Kirjoittajat, jotka saivat maksua alustalta, saattoivat menettää kyseisen tulon tietyn sisällön vuoksi.

Näyttää aivan selvältä, että EU:n sensuurityksikön tulkinta harhaanjohtavasta tiedosta ja siihen liittyvistä kategorioista oli toisinaan ristiriidassa asianomaisten maiden sananvapauslakien kanssa. Käsiteltiinpä sitten lääketieteen asiantuntijoita, jotka olivat vähintään yhtä asiantuntevia kuin hallituksen asiantuntijat, tai suurta yleisöä, joka vain käytti oikeuttaan kritisoida hallituksen politiikkaa, EU meni liian pitkälle vaimentaessaan eriävät äänet. Useat EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten puolustamat kannat ovat myös osoittautuneet vääriksi tai liioitelluiksi. Väitetyt salaliittoteoriat osoittautuvat nykyään usein paikkansapitäväksi tiedoksi. Mutta sensuuripyrkimyksissään EU:lta puuttui arvostelukykyä ottaa huomioon epävarmuus siinä, mitä tiedettiin, sekä ihmisten yleinen oikeus ilmaista näkemyksensä.

 

Dan Ahlmark


Lähteet ja jatkolukemista

3. CIA:n ilmiantaja – hahmottelee COVID-19-peittelyä – The Conservative Treehouse