Mainos:

Reijo Tossavainen: SPR hylkäsi periaatteensa ja ryhtyi punavihreän sensuurin apuriksi

Julkaistu 15.8.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Punainen Risti on kansainvälinen järjestö, joka on saanut paljon hyvää aikaan. Se on ollut mahdollista siksi, että järjestö on pysytellyt puolueettomana toimijana. Toiminnan perustana on ollut vuosikymmenien ajan seitsemän periaatetta, esimerkiksi nämä kaksi:

Tasapuolisuus: Punainen Risti pyrkii lievittämään ihmisten kärsimyksiä pelkästään avun tarpeen, ei kansallisuuden, uskonnon, rodun, poliittisten mielipiteiden tai yhteiskunnallisen aseman perusteella. Se antaa etusijan niille, jotka ovat suurimmassa hädässä.

Puoluettomuus: Voidakseen nauttia kaikkien osapuolten luottamusta ja auttaa kaikkia uhreja Punainen Risti pidättäytyy kannanotoista vihollisuuksien yhteydessä eikä milloinkaan sekaannu poliittisiin, aatteellisiin, uskonnollisiin tai kansallisiin ristiriitoihin.

Nyt kuitenkin Suomen Punainen Risti rikkoo räikeästi näitä perusperiaatteitaan, sillä järjestön punavihreät aktiivit toimivat sensoreina sosiaalisessa mediassa. SPR ei ole enää entisensä. Siksi minäkin olen antanut roponi SPR:n sijaan Pelastusarmeijalle.

Mainos:

Oheinen Kallen piirros Suomen Uutisissa kuvaa hyvin tilannetta. Jälleen “yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”.

…….

Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

7 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Fabu
Fabu
8 years ago

Spr:n päätavoitteitahan on johtoportaansa rikastuminen. Varsinainen ”hyväntekäväisyysjärjestö”, silkkaa bisnestä!
Verenluovutuksellakin tekee suurta voittoa.
Veripalvelunkin pitäisi olla valtion/sairaaloiden hallussa.

Rane
Rane
8 years ago

Niin, miksei veripalvelua kilpailuteta?
Monopoli mikä monopoli!

murenee
murenee
8 years ago

siis mietikää liberaali vasureiden touhuja

Hannity: Mainstream media just can’t get enough of Omarosa

https://www.youtube.com/watch?v=H7AKUehNLOY

murenee
murenee
8 years ago

tucker: Radicalization of the left and what they believe

https://www.youtube.com/watch?v=cA6bu-1Qbi8

murenee
murenee
8 years ago
murenee
murenee
8 years ago

vielä yksi osoitus millaista tubaa SPR Ja suomen valtamedia yritää syötää kurkusta alas
eli pelkää liberaali viher vasureiden äärivasemmiston suojelua
valeita sensuurin turvin

https://www.youtube.com/watch?v=jd2tU9_6eV0

JEE
JEE
8 years ago

Punaisen Ristin pohjaton lipas: käsikirjoitus MOT

MOT: Suomen punainen risti on kirkasmaineinen hyväntekijä, joka on toiminut kolmen presidentin suojeluksessa. Syksy 2015 räjäytti järjestön talouden ennen näkemättömällä tavalla, kun turvapaikanhakijoiden vyöry saapui Euroopan yli Suomeen. SPR:n kassaan alkoi sataa satoja miljoonia euroja uutta valtion rahaa, joilla järjestön yhteistyökumppanit ovat takoneet isoja voittoja. Punainen Risti itse jätti viime vuonna käyttämättä miljoonia euroja vastaanoton kuluihin tarkoitettuja korvauksia.

MOT: Punaisen ristin pohjaton lipas
.
Turvapaikan hakijoiden vastaanottopalveluihin paloi vuonna 2016 yli puoli miljardia euroa valtion rahaa. Noin puolet summasta meni Punaisen Ristin vastaanottokeskuksiin, toiseksi eniten Luonalle.
Kuluissa olisi säästetty noin kaksi sataa miljoonaa euroa, jos maahamuuttovirasto olisi onnistunut saavuttamaan tavoittelemansa hintatason.

Grafiikka:

Vastaanottopalveluiden kustannukset 2016
Yhteensä 554 milj €

SPR 259 milj. €
Luona 57 milj. €
Lähde: Maahanmuuttovirasto

Parinsadan miljoonan kuprua ei voi selittää suoraan turvapaikan hakijoiden ennakoitua suuremmalla määrällä.
SPR:n vastaanottotoiminnassa mukana ollut henkilö valottaa kustannusräjähdyksen taustoja.

”Monessa kohtaa asiat oltais voitu hoitaa varmaan huomattavasti paremmin ja kustannustehokkaammin ja ennen kaikkea nyt sitä kilpailutusta olisi voitu harrastaa enemmän.”

Haastateltava ei esiinny omalla nimellään, koska hän pelkää seurauksia vaikenemivelvoitteen rikkomisesta.

Enimmillään vastaanottokeskuksia oli yli kaksisataa. Nyt keskuksista suurin osa on suljettu. Tämä SPR:n operoima Keuruun vastaanottokeskus laitettiin kiinni viime kesänä myrskyisän kevään jälkeen.

Keskukseen tehtiin sisäinen tarkastus ja poliisikin on tutkinut tapahtumia. Syksystä 2015 alkaen keskuksen johtajana toiminut Rasul Azizan hyllytettiin keväällä.

Rasul Azizan, ent. johtaja, Keuruun vastaanottokeskus:
”On ollut salaliitto takana. Henkilö on keittänyt soppa, vetänyt ihmisiä mukaan. Ja minut hyllytettiin.”

Viime keväänä aloittanut Keuruun vastaanottokeskuksen uusi johtaja puolestaan sai potkut SPR:stä kesällä – hän ei kommentoi asiaa mitenkään. Emme pääse sisään Keuruun entiseen vastaanottokeskukseen. Rakennusvalvonnan toimistossa saamme kuitenkin tutustua kasarminakin toimineen rakennuksen piirustuksiin.

Tuuli Lampinen, rakennustarkastaja, Keuruu:
”Tässä on alueen asemapiirros. Siinä on se kasarmirakennus, ja ruokala. Tänne on tehty ainakin yksi keittiö. Siellä on sen lisäksi ollut ruokala. Ja sitten tässä on sen rakennuksen toinen kerros. Jossa on ainakin täällä keittiö.”

Keittiöt kiinnostavat meitä, koska ruokahuollosta syntyy iso osa vastaanoton kuluista.

MOT sai haltuunsa nipun papereita, jotka paljastavat, että Keuruun vastaanottokeskuksessa olisi voitu selvitä paljon pienemmilläkin kuluilla.

Turvapaikan hakija voidaan velvoittaa kokkaamaan itse. Silloin hän saa korotuksen vastaanottorahaan. MOT:n saaman ruokahuoltosopimuksen mukaan Keuruun vastaanottokeskuksessa yhden päivän aterioiden hinta oli noin 12 euroa per henkilö ilman arvonlisäveroa.

Grafiikka:
Ateriakulut päivässä / hlö

Ruokapalvelu 12,20 €
Oma kokkaus 7,30 €
ei sis. alv:a

Jos asukkaat olisivat kokanneet itse, ruokapalvelun sijasta Keuruulla olisi maksettu noin 7 euron lisäys yksinasuvan vastaanottorahaan päivässä.

Minimäärän mukaan laskettuna ruokapalvelu olisi maksanut Keuruulla sopimuskautena noin kaksi miljoonaa euroa.

Omasta kokkauksesta olisi selvitty reilun miljoonan lisäyksellä vastaanottorahaan yksinasuvien kohdalla. Säästöllä olisi tosin ehkä jouduttu rakentamaan lisää keittiöitä.

Grafiikka:
Ateriakulut yhteensä

Ruokapalvelu 2,0 milj €
Oma kokkaus 1,2 milj. €
Erotus 0,8 milj. €
ei sis. alv:a

MOT:
”Miksi ei järjestetty näille asiakkaille omaehtoista ruuan valmistustilaa enemmän, jos siinä olisi ollut säästöjä luvassa?”

Pekka Annala, toiminnanjohtaja, SPR, Länsi-Suomen piiri:
”Jos tarkastellaan Keuruuta, siellä oli kyse hyvin lyhytaikaisesta vuokrasopimuksesta kysymys. Ja sekään ei mahdollistanut, että lähdetään rakentamaan keittiöitä. Kyllähän ne keittiötkin maksaa.”

MOT:
”Näiden piirustusten perusteella ainakin kaksi kappaletta lisäkeittiötä on rakennettu kasarmirakennukseen, olisiko lupia annettu useampaankin?”

Tuuli Lampinen, rakennustarkastaja, Keuruu:
”Kyllä, ihan sen mukaan, mitä hakija hakee ja rakennusmääräykset täyttyy.”

Pekka Annala, toiminnanjohtaja, SPR, Länsi-Suomen piiri:
”Jos ajatellaan Keuruun vastaanottokeskusta, siellähän asiakasmäärä oli parhaimmillaan kuutisen sataa. Niin täytyy aika monta keittiöitä rakentaa, jossa tämmöinen joukko ruokitaan ihmisiä. Näin olleen se ei ollut mahdollista. Pikkuisen epäilen, olisiko se tullut halvemmaksi tässä tilanteessa.”

MOT:
”Selvitittekö te sitä ikinä?”

Pekka Annala:
”Ei selvitetty.”

Heinolan vastaanottokeskuksessa Päijät-Hämeessä keittiöiden rakentaminen aiheutti vajaan 50 tuhannen euron kulut. Keittiö maksoivat kuitenkin itsensä takaisin alle kuukaudessa ja mahdollistivat satojen tuhansien vuosisäästöt.

Usein turvapaikan hakijoiden omatoiminen ruuanlaitto on tullut veronmaksajalla halvemmaksi kuin ruokapalvelu. Lisäksi myös asukkaat ovat yleensä pitäneet omaa kokkaamista mieluisampana vaihtoehtona.

Grafiiikka: Mikkeli

Mortada:
”Oma ruokamme on meistä parempaa. Jotkin täkäläiset ruoat ovat hyviä, mutta kaikesta emme pidä.”

MOT:
”Riittäkö vastaanottoraha ruokaan ja juomaan?”

Mortada:
”Riittää.”

Kysymys aterioiden järjestämisestä on johtanut dramaattisiinkin seurauksiin. Punaisen ristin Kauhavan vastaanottokeskuksen johtaja Ilkka Peura erosi viime vuonna, koska piti keskitettyä ruokahuoltoa liian kalliina valtion kannalta. Vastaanottotoimintaa kirjoituksissaan käsitelleen Peuran mielestä kaikille asukkaille olisi pitänyt järjestää mahdollisuus omaan ruuanlaittoon.

Ilkka Peura, ent. johtaja, Kauhavan vastaanottokeskus:
”Perheellinen ihminen, ja aikuinen ihminen muutenkin saa hieman päättää omasta arjestaan ja ottaa vastuuta, niin siitä ihmisestä tulee silloin vastuullisempi ja se ihminen voi hyvin, ja se voi keskittyä muuhunkin kuin omaan huonoon oloonsa. Ja jos sitä ihmistä ruvetaan paapomaan väkisten, siitä ei koskaan hyvää seuraa siitä ihmisten makuuttamisesta.”

Ateriapalvelut olivat kuitenkin laajassa käytössä SPR:n vastaanottokeskuksissa vielä vuoden 2016 puolella. Järjestöjohtaja Marita Salon mukaan SPR on pyrkinyt mahdollistamaan omatoimisen ruokahuollon laajasti.

Marita Salo, järjestöjohtaja, SPR:
”Kaikissa kiinteistöissä se siirtyminen siihen omatoimiseen kokkaamiseen tai ruuan laittoon ei ole kuitenkaan aivan mutkatonta, vaatii kiinteistöön tehtäviä muutostöitä. Mutta siis Punaisen Ristin yksiköistä ihan ylivoimaisessa valtaosassa niin kun on päästy siihen, että on pystytty siirtymään tällaisiin pienkeittiöihin.”

Punaisen ristin vastaanottokeskusten pihoilta on voinut bongata isoja telttoja. Telttoihin oli tarkoitus majoittaa turvapaikanhakijoita tarpeen vaatiessa. SPR:n Länsi-Suomen piirille lähetetyn laskun perusteella Punainen Risti on laskuttanut omaa vastaanottokeskustaan omista teltoistaan.

MOT:
”Miksi hyväntekeväisyysjärjestö SPR ei voi luovuttaa vastaanottokeskustoimintaan näitä telttoja veloituksetta, sellaisessa tilanteessa kun omistaa ne kuitenkin?”

Marita Salo, järjestöjohtaja, SPR:
”Punainen risti ei tavoittele voittoa toiminnassaan millään muotoa. Toimitaan sen sopimuksen mukaisesti mikä Punaisella Ristillä on Maahanmuuttoviraston kanssa. Toimitaan viranomaisen tukena sen oman tehtävämme mukaisesti ja totta kai siitä aiheutuu kustannuksia siitä myös valmiuden ylläpitämisestä.”

SPR toimitti telttoja oheisvarusteineen noin puoleenkymmeneen vastaanottokeskukseensa. Pääasiassa telttoihin ei kuitenkaan majoitettu ketään. Valtion ja Punaisen Ristin sopimuksen mukaan vastaanoton kulut korvataan – tämä koskee myös SPR:n omien telttojen vuokria.

MOT:
”Paljonko nämä teltat ja kalusto aiheuttivat kustannuksia valtiolle?”

Marita Salo, järjestöjohtaja, SPR:
”Kustannukset olivat noin 400 000 euron luokkaa”

MOT:
”Onko se satojen tuhansien eurojen laskutus perusteltua tilanteessa, kun näitä telttoja ei oikeasti edes käytetä siihen asiakkaiden majoittamiseen kuin vain harvassa tapauksessa?”

Marita Salo:
”No, punainen risti toimitti näitä telttoja nimenomaan viranomaisen pyynnöstä ja siihen tarpeeseen, mitä sisäministeriö, Maahanmuuttovirasto arvioi. Tää telttavalmius oli toki olemassa sitä varten, että jos kapasiteettia olisi tarvittu vielä enemmän.”

Esimerkiksi Keuruulla mahduttiin kuitenkin hyvin sisätiloihin. Vuokrasopimuksen perusteella tilaa oli vuonna 2016 keskimäärin noin 54 neliötä per asukas.

Grafiikka: 54 m2 / hlö

MOT:
”Tarvitaanko tämmöinen määrä tilaa?”

Pekka Nuutinen, johtaja, Maahanmuuttovirasto:
”No ei sitä nyt yhden asiakkaan majoittamiseen tarvita. Keuruun varuskunta oli meille erinomaisen hyvä valmiuskohde. Eli jos tämä olisi äitynyt vielä pahemmaksi, niin Keuruulle olisi upotettu vaikka 2000 turvapaikan hakijaa.”

Mutta jo kevättalvella 2016 maahanmuuttovirasto ryhtyi vähentämään vastaanottokeskuksia. Niinpä virasto tuskin enää tuolloin pelkäsi valtavaa uutta maahantulijatulvaa. Vuoden 2017 helmikuussa Keuruulla tilaa oli jo 71 neliötä per asukas.

Grafiikka: 71 m2 / hlö

MOT:
”Miksi tänne Keuruulle, jos siellä on ollut näin paljon tilaa näin pitkä aika, miksi sinne ei ole tuotu…lakkautettu muulta näitä VOK:ja ja tuotu lisää väkeä että saadaan täydemmäksi tämä paikka?”

Pekka Nuutinen, johtaja, Maahanmuuttovirasto:
”Tämä on tietenkin yksinkertainen kysymys, ja ihan vaikuttaa loogiselta. Nyt niin kuin sanoisin, että kyllähän isot vastaanottokeskukset oli aikamoisia haasteita poliisillekin. Usean sadan, viiden kuudensadan ihmisen keskukset ne on myös omalla tavallaan riskikeskittymiä.”

Punaisen ristin mukaan Keuruun keskukseen kuului muutakin kuin majoitustilaa, kuten ruokala, liikuntatila ja auditorio.

Pekka Annala, toiminnanjohtaja, SPR, Länsi-Suomen piiri:
”Kukaan vuokranantana ei meille vuokraa tällaiselta alueelta yksittäisiä huoneita, ymmärrän hyvin vuokranantajaa, hän ei pysty jalostamaan muita tiloja jos me ollaan siellä muutamissa tiloissa.”

MOT:n sai haltuunsa myös SPR:n sisäisiä muistioita, joiden perusteella Keuruun vastaanottokeskuksessa on eletty sekasorron keskellä.

Grafiikat:

”Mielialalääkkeitä jaettu holtittomasti ja ilman reseptiä.”
”Pilven polttelua. Paljon alkoholin käyttöä.”
”Tappeluita on ollut paljon, ei ilmoituksia ulos.”
”Itsemurha yritys. Sytytti itsensä palamaan. Ei tietoa ulospäin.”
Viime keväänä hyllytetty vastaanottokeskuksen johtaja Rasul Azizan kiistää jyrkästi, että yhdellekään mainitulle muistion väitteelle olisi perusteita.

Rasul Azizan, ent. johtaja, Keuruun vastaanottokeskus:
”Jos väitetään, että siellä on jaettu mielialalääkkeitä ilman reseptiä, tää on aika kova väite, täytyy olla todisteita olla olemassa. Sellaista ei ollutkaan. Kaikki joille on jaettu lääkkeitä, heillä on ollut resepti.”
”Päinvastoin, itse asiassa meidän vastaanottokeskuksessa mielialalääkkeet ja muut lääkkeet on jaettu hallitusti. Jos ajatellaan siellä levottomuutta ja muuta, voitte tutkia poliisin hälytyksiä. Vuodessa 700 paikkainen keskus, tehty vain ja ainoastaan 58 hälytyksiä.”

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Lukijan kynästä: Heitetäänkö Suomen Teboil-yrittäjät susille?

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Teboil-yrittäjien ahdinko
– miksi syytön kärsii ja miksi autoilijaa vihataan?

Teboilin huoltoasemayrittäjät jotka ovat usein suomalaisia perheyrityksiä ovat ajautuneet sietämättömään tilanteeseen. Yhdysvaltain uudet pakotteet venäläistä Lukoilia vastaan ovat johtaneet Nesteen polttoainetoimitusten keskeytykseen 22.10.2025 ja uhkaavat jäädyttää maksuliikenteen 21.11.2025 mennessä. Tämä vie elinkeinon monelta yrittäjältä, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet Venäjän käymän sodan laukaisemista aiemmista pakotteista ja boikoteista.
On väärin, että syyttömät yrittäjät ja jopa Teboililla tankkaavat autoilijat joutuvat kantamaan seuraukset täysin syyttöminä tilanteeseen.

Moni yrittäjä perusti Teboil-asemansa vuosia sitten, osa vasta hiljattain, luottaen vakaaseen franchise-sopimukseen. Esimerkiksi Alajärven Teboilin intialaislähtöinen perheyritys aloitti vain pari vuotta sitten, eikä kukaan osannut ennakoida että pakotteet iskisivät näin rajusti. Vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa johti Teboilin boikotteihin Suomessa, kun kuluttajat alkoivat vältellä asemia venäläisen omistuksen vuoksi. Myynti romahti ja yrittäjät, kuten Kouvolan Teboilin Matti Kulhelm, kertoivat liikevaihdon pudonneen jopa 30–50 % jo tuolloin. Nyt uudet pakotteet ja Nesteen toimituskatkos uhkaavat lopettaa toiminnan kokonaan, kun polttoainevarastot hupenevat viikoissa ja kassavirta tyrehtyy.

Vastustan jyrkästi sitä, että syyttömiä yrittäjiä rangaistaan suurvaltojen päätöksistä. He eivät ole päättäneet Lukoilin omistuksesta vaan tehneet sopimuksen haluamansa brändin kanssa. Aiemmat boikotit ja pakotteet ovat jo kurittaneet heitä, ja nyt tilanne voi johtaa konkurssiin.

Mainos:

Säälin näitä yrittäjiä, jotka ovat investoineet elämänsä huoltoasemille – kahviloihin, autopesuihin ja tankkauspalveluihin – vain huomatakseen, että heitä rangaistaan toisen valtion toimista. Tämä on todella epäoikeudenmukaista koska tässä ei kärsi vain yrittäjä vaan myös perheen toimeentulo on vaakalaudalla. Mistä leipää pöytään tai uusi työpaikka kun tietää nykyisen työttömyystilanteen. Tässä koko perhe joutuu kärsimään.

Lisäksi kun sosiaalista mediaa seuraa niin moni jopa iloitsee kun Teboil yritys kaatuu ja ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla.
"siitäs sai kun veikkasi väärää hevosta" kirjoitti joku Teboilin vihaaja. Tällaista ei vaan voi käsittää. Mitään puolustusta tällä tavalla ajattelevalle ei löydy.

Entä miksi tavallinen autoilija, joka tankkaa Teboililla kohtaa vihaa? Vuoden 2022 boikottien aikaan some ja julkinen keskustelu leimasivat Teboilin asiakkaita "Venäjän tukijoiksi" vaikka moni valitsi aseman vain hinnan, sijainnin tai tottumuksen vuoksi. Esimerkiksi somessa nähtiin viestejä, joissa tankkaajia syytettiin "epäisänmaallisuudesta"
Tämä viha on kohtuutonta – autoilija ei ole syyllinen Venäjän politiikkaan sen enempää kuin yrittäjäkään. Moni suomalainen valitsee Teboilin, koska se on lähin asema tai tarjoaa edullisinta polttoainetta ja hyvää ruokaa matkustaville. Silti heitä moralisoidaan vaikka rahat menevät pääosin suomalaiselle yrittäjälle eivät suoraan Venäjälle.
Turhilta tuntuvat pakotteet ja boikotit vievät leivän yrittäjien pöydästä ja leimaavat tavallisia kansalaisia. Ymmärrän pakotteiden tarkoituksen (toisaalta en ymmärrä kun niistä on ongelmia vain niiden asettajille - ei itse kohteelle) mutta miksi hinta lankeaa pienyrittäjille ja autoilijoille? He eivät valinneet sotaa eivätkä omistajaa. Vaadin päättäjiä – Suomessa ja kansainvälisesti – etsimään ratkaisuja, kuten Teboilin myyntiä suomalaiselle toimijalle, jotta yrittäjien elinkeino pelastuu ja autoilijoita ei syyllistetä.

Perheyritysten toimeentulo ja suomalaisten arki ansaitsevat parempaa kuin pakotteiden ja vihapuheen varjon.
Toivon kuitenkin että tilanne ratkeaa vielä positiivisella tavalla että yrittäjät voivat huokaista ja jatkaa taas normaalia elämää.

Ollaan toistemme puolella ei vastaan. Rakennetaan ei tuhota.
Marjaana Virtanen

Pelastakaa sotamies Pekka Toveri – Satu-setä ei tiiä mitä tekee

Julkaistu 28.9.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Suomalainen media on onnistunut yhdessä asiassa täydellisesti: tekemään valheesta arkea. Päivästä toiseen televisioruuduissa ja lehtien sivuilla marssii esiin sama mies – Pekka Toveri – kuin jokin valtion virallinen satu-setä. Toveri on saanut vapaalipun sepittää tarinoita, jotka eivät ole kertaakaan osuneet oikeaan sitten vuoden 2022. Mutta eihän totuudella ole väliä, kunhan propaganda pyörii.

Miksi media edelleen nojaa mieheen, jonka jokainen lausunto hajoaa kuin korttitalo pienimmästäkin todellisuuden tuulahduksesta? Kyse ei ole enää erehdyksistä, kyse on järjestelmällisestä sumutuksesta. Toveri ei puhu vahingossa ohi, hän puhuu tarkoituksella ohi. Hän on propagandisti isolla P:llä.

Mutta missä on Supon rooli? Onko kansallisen turvallisuuden kannalta vähemmän vaarallista, että kansa elää valheessa, kuin että joku alkaisi kyseenalaistaa median kulisseissa pyörivän sotakoneiston? Onko Supon tehtävä todella tarkkailla kansalaisia samalla kun se antaa Toverin kaltaisten levittää mitä tahansa valhetta kansan päänmenoksi? Jos Supo ei tiedä, se on täydellisen kyvytön. Jos se tietää, se on osa samaa propagandaverkostoa. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä lohduttomia.

Kun professori Heikki Patomäki rohkeni sanoa ääneen jotain, mikä haiskahti edes etäisesti totuudelta, kuka nousi ensimmäisenä barrikadeille? Ei suinkaan media, ei poliitikot, vaan Pekka Toveri – Suomi-propagandan itseoikeutettu kenraali. Ja jälleen sama kaava: ei faktoja, ei rehellisyyttä, vain loputonta sepitystä.

Mainos:

On toki lohdullista, että kasvava osa kansasta jo naureskelee Toverin horinoille. Mutta yhtä huolestuttavaa on se toinen joukko – ne, jotka nielevät jokaisen valheen ja kohauttavat olkapäitään, kun valhe paljastuu: ”Ai jaa.” Juuri tämä välinpitämättömyys on se myrkky, jonka varaan propaganda rakennetaan.

Tulevaisuudessa tilinteon hetki vielä koittaa. Kansallista turvallisuutta vaarantavat propagandistit eivät voi loputtomiin piiloutua median kulisseihin. On täysin perusteltua kysyä: istuuko syytettyjen penkillä silloin myös suojelupoliisin virkamiehiä?

Sillä kansan vihollinen ei aina ole vieraan vallan agentti. Usein se on se hymyilevä, vakavasti otettava asiantuntija, joka kertoo sinulle sadun – ja pyytää sinua kutsumaan sitä totuudeksi.