Le Monteil

Dahir de Prelong - Morgaflore - Florestan

13,2 a

s. 8.3.1999 k. 3.1.2025

Kasvattaja Jean-Louis Pauc, Ranska

Omistaja Alesi Stable, Juha Lehtola

Le Monteil oli sukua mahtavalle Ready Cashille, jonka isän emä on Le Monteilin sisko.

Suomalainen raviurheilu, ja jalostus on menettänyt hienon ja monipuolisen siitosoriin kuluvan vuoden alussa.

Ranskalais-Amerikkalainen lämminverinen Le Monteil omasi huikeat sukujuuret, ja on näyttänyt vuosien varrella periyttämisominaisuutensa.

Herkkä ranskalainen, ja hyvällä itsetunnolla varustettu ori on saanut vuosien varrella paljon ihailijoita. Mutta myös jälkikasvua, sillä se astui Suomessa 15 kautta.

Jälkeläiset ovat menestyneet hyvin, ja ovat osoittautuneet kestäviksi ja nopeiksi juoksijoiksi.

Le Monteilin aika oli jatkaa vihreille niityille, ja se sai tehdä sen kotitilallaan omistajansa Juha Lehtolan luona.

Juha Lehtolalla on yli 40 vuoden kokemus ravihevosten kasvattamisesta. Vuonna 1986 oli valittavana moottoripyörä tai hevosurheilu, ja niin tuli Lehtolalle ensimmäinen hevonen Regina Waltter.Siitä kaikki alkoi. Juha tuumaa, että ehkä moottoripyörä olisi syönyt vähemmän, mutta kyllä hevosurheilu on antanut enemmän. Mukana on tullut laaja ystäväpiiri, ja hienot kokemukset niin Suomessa kuin ulkomailla.

Le Monteil tulee Suomeen

Hevosen suku herätti omistaja Juha Lehtolan kiinnostuksen, kun tuttava ja ystävä, ranskalaisen raviurheilun taitaja ja sittemmin suomalaistunut Cyrille Rocher vinkkasi Le Monteilista Juhalle. Hevosen suvussa kiinnosti erityisesti veli Arnaquer ja lähenen sukulainen Ready Cash.

Silloin Le Monteil vielä asui ja kilpaili Ranskassa. Juha Lehtola lähetti tarjouksen Cyrillen kautta hevosen silloiselle omistaja-valmentaja Jean Francois Popotille, joka hyväksyi tarjouksen.

"Kävi hyvin kun Le Monteilin sukulainen Oyonnax voitti kauppojen jälkeen Prix d`Ameriquen. Le Monteil juoksi kilpa uransa aikana pyöreät 200.000 euroa Ranskassa, ja oli samalla omistajalla koko ajan. Ranskassa loppuu hevosen kilpailuoikeus kymmenvuotiaana, ja ranskalainen omistaja ajatteli, että 10 vuotiaaksi ajetaan kilpaa.  Le Monteil olisi saanut Ranskassa poikkeusluvalla siitosoikeuden, mutta sitä ei sille siellä oltu haettu. Meidän onneksemme. " - Juha Lehtola muistelee.

Kauppojen jälkeen Juha soitti Åbyhorselinen Ari Pakariselle, ja pyysi hakemaan hevosen Ranskasta. Langan päähän tavoitettiin myös Peltosen Terttu, ja ori sai siitosoikeuden Suomessa. Osaomistajaksi mukaan lähti hevosalan moniosaaja Jani Alanen. Ori kantakirjattiin Ypäjällä. Kantakirjausmerkinnät olivat hyviä, mutta hevosen pitkä askel jäi huomiotta. Syynä tähän oli hokkikengät, jotka ori sai alleen ensi kertaa elämässään, sekä hiljainen ajovauhti. Pakkaskelikin oli uusi tuttavuus hevoselle.  Ori oli Suomeen tullessaan kilpailukuntoinen, eikä Juha ollut huomannut asiasta mainita. Kirjaukset jäivät hevosen papereihin. Le Monteil sekä sen jälkeläiset tunnetaan hienosta pitkästä askeleestaan. Turussa, silloisessa Koivusen tallissa Le Monteil esiteltiin, ja sillä ajettiin. Virkeä ja persoonallinen ori, oli oma rehellinen itsensä, ja näytti monipuoliset ominaisuutensa. Liisa ja Kalle Savo olivat myös paikalla tutustumassa uuteen tulokkaaseen.

Yhteiset vuodet

Le Monteil aloitti siitosuransa Ordenojan oriasemalla, jossa se astui hienon uransa viimeiseen kauteen asti. Talvet ori asui kotonaan Juha Lehtolan maatilalla.

"Tuossa tallissa se oli tamma viereisessä karsinassa, ja söivät samasta pyöröpaalista. Se oli todella fiksukäytöksinen. Sai viedä kiimaista tammaa samassa hevosautossa oriasemalle astutettavaksi,eikä ongelmia tullut koskaan." - Juha Lehtola nauraa. "Se ei ollut koskaan ilkeä."

"Tällä hetkellä on 4 varsaa Le Monteilista omassa pihatossa. Varsoja on yhteensä 18, joista 2,5 on omia. Usein vuosien aikana on käynyt niin, että kun joku ihailee varsoja ja kehuu rakettetta, käy ilmi, että varsa on Le Monteilista. Äskettäin serkku kävi ja totesi yhdestä varsasta kehuen sen ryhdikkyyttä, että hänen silmäänsä paras lämpöinen. Tähän totesin, että se on Le Monteilista. On vannoutunut jenkkifani Martti Ala-Seppäläkin kehunut Le Monteilin rakennetta. Se oli erittäin viisas hevonen, sille kävi kaikki." - Juha pohtii.

Joskus kuuluu puhuttava siitä, että Le Monteilin jälkeläisiä on arvosteltu haasteellisiksi. "Joskus yleistetään liikaa Ranskan hevosia esimerkkinä vaikka Love You. Ollaan liian hätäisiä niiden kanssa. Kannattaa antaa pikkuisen siimaa, ei kannata kepillä mennä koittamaan koska jää toiseksi. Hevostaitojen väheneminen yleisellä tasolla voi vaikuttaa asiaan. Vahvojen, ja hyvän itsetunnon omaavien hevosten kanssa tarvitaan hevosen lukutaitoa. Le Monteil oli älykäs ja erittäin toimiva ori, jolle ei voi moitetta antaa." - Juha tuumaa.

Ordenojan oriasema on varmasti yksi Suomen parhaita oriasemia. Liisa ja Kalle Savo tekevät hyvää ja luotettavaa työtä. Tosi hyvät vuodet ovat takana hyvää yhteistyötä." - Juha kiittää.

Le Monteil oli vielä fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta ikä alkoi painaa. Sillä oli ikää 26-vuotta. Ei haluttu odottaa, että kuvaan astuu jotakin isompaa ja vakavampaa, ja tehdään päätös viimeiselle matkalle ajoissa."- Juha toteaa liikuttuneena. " Se oli se minun elämän hevonen."

Le Monteilin kavionjälki

Le Monteilista ja sen jälkeläisistä kuuluu ympäri Suomea samaa puhetta siitä, miten hyvin ne toimivat lasten ja nuorten parissa. Le Monteilin periyttämistaidot kuten viisaus, ja älykkyys tulevat hyvin esille vaikkapa Vermossa. Siellä eräs 3 vuotias jälkeläinen tekee pyyteetöntä työtään erityisnuorten kanssa ammattivalmentaja Marinka Salmisen tallissa. Marinkan silmäterä Luxorius Lord on saanut kilpailijan. Marinkan mukaan nuorella hevosella on isot saappaat täytettävänään, mutta sandaalit ovat jo hyvin jalassa. Le Monteililainen ei Marinkan mukaan lähde koskaan Marinkan tallista, niin fiksu se on.

Vahvaluonteisuudestaan huolimatta Le Monteililaisia kehutaan, miten ne ymmärtävät erinomaisen hyvin miten lasten ja nuorten kanssa ollaan.

Marinka Salminen löysi oman Le Monteililaisensa edellissyksynä huutokaupasta. Ei ollut valokuvaa nähty, oli vain huutokauppaluettelon tiedot. Joskus intuitio vie hevosihmistä sen oikean luokse, ja niin kävi nytkin.

Voima, nopeus, varmajalkaisuus, kestävyys sekä älykkyys ovat Le Monteilin ominaisuuksia, jotka hyvässä paketissa ollessaan periytyvät jälkipolville. Rehellisyys ja tunnollisuus ovat piste iin päälle.

Ordenojan oriasema

Saan puhelimen päähän Liisa Savon. Ordenojan oriaseman omistavat Liisa  ja Kalle Savo, ja heillä on pitkä kokemus oriaseman pidosta, ja he ovat vahvoja asiantuntijoita Suomalaisessa jalostuksessa ja kasvattamisessa. Liisa kertoo Le Monteilista ja yhteisistä vuosista, ja muistelee hevosta lämmöllä.

"Ori oli alustapitäen oma itsensä. Vaikka sitä ei oltu käytetty Ranskassa siitokseen, se kyllä tiesi heti mikä sen homma on. Ja se oli tällaiselle oriaseman pitäjälle tosi mukava ori koska se tiesi mitä pitää tehdä. Sillä oli tosi hyvä siemen, ja se oli aina valmis näihin hommiin. Sillä oli vähän ranskalaisen hevosen piirteitä, ja se oli vähän erilainen kuin nämä Amerikan oriit.

Se oli innokas ja viriili ori jolla oli vahva itsetunto. Meillä kun on ollut tietysti muitakin oreja paljon, ja paljon pyörii tammoja, voisi tällaisessa ympräistössä stressaantua, mutta Le Monteil ei kyllä stressaanutnut." - Liisa Savo nauraa.

"Le Monteilia käytettiin siitoshommien ohessa Teaserina eli näytettiin sille välillä tammoja, ja ori kertoi olivatko tammat kiimassa. Tämähän ei kaikille oreille sovi. Ori pystyi tammoille hyvin höröttelemään, ja se oli sitten siinä, eikä millään tavalla siitä pahakseen laittanut tai riemastunut." - Liisa kertoo.

Le Monteil vietti kautensa tammojen keskellä, ja eli siinä rauhaisasti. Ordenojalla oriit ovat erillään kuulo etäisyyden päässä toisistaan. Ori oli kuulias ja helposti käsiteltävä koko uransa ajan. Oriin ympärille kehittyi Liisan mukaan vuosien varrella mukava pöhinä, kun se keräsi ympäri Suomea ystäviä ja faneja erilaisissa tapahtumissa, ja ihmisten kokemuksissa sekä tietysti kasvatuksessa.

Liisa kertoo, että he ovat kasvattaneet monia Le Monteilin jälkeläisiä ja ne ovat lähteneet uusiin koteihin noin puolitoistavuotiaina. Kaikki ovat olleet luonteeltaan normaaleja rivivarsoja lähtiessään. Isältä on useinkin peritty hyvä itsetunto, ja rakenne. Niin isä, kuin jälkeläiset usein pitävät siitä, että kunnioitus on molemminpuolista ihmisen ja hevosen välillä. Rehellisyytensä ansiosta ne kertovat mielipiteensä. "Niiden kanssa ei kannata ruveta tappelemaan, vaan yhteistyömalli on hyvä löytyä muuta reittiä. Tiettyjä pikkujuttuja kannattaa antaa periksi." - Liisa neuvoo.

" Kerran eräs pikkutyttö meni Le Monteilia katsomaan. Tytön äiti ei onnistunut tutustumaan oriiseen, mutta pikkutytön kainaloon ori työnsi päänsä." - Liisa muistelee.

"Ei ole Le Monteilille moitteen sanaa, kyllä siinä niin paljon oli niitä hyviä ominaisuuksia. Ori oli tietyn sukuinen ja se sopii useimmille tammoille joten sukusiitosprosentti jää alhaiseksi. Suorituskapasiteetti tulee hyvin läpi roturisteytyksen ansiosta. Jälkeläiset ovat tietysti kaikki yksilöitä. Juha Lehtolan ja Le Monteilin kanssa oli hyvä, hieno yhteistyö kaikki nämä vuodet." - Liisa kehuu.

Siitosoriin poismenon jälkeen pakastetta on saatavissa vielä kahden vuoden ajan.

Cyrille Rocher

on ranskalainen hevosten asiantuntija, joka on asunut Suomessa 30 vuotta. Hänet tunnetaan osaavana ja asiantuntevana hevosten hammasteknikkona hevosurheilun parissa jo 45 vuoden ajan. Erinomaisesti Suomea puhuva Cyrille kertoo analyyttisesti ja lämmöllä kokemuksistaan Le Monteilista niin Ranskassa, kuin Suomessa huomioiden ranskansukuiset hevoset yleisellä tasolla.

Tallivierailuilla Cyrille on tutustunut moniiin Le Monteilin jälkeläisiin.

"Olin seurannut Le Monteilia Ranskassa. Seuraan raviurheilua päivittäin. Olin huomannut miten hieno hevonen se oli, ja kovasukuinen. Rupesin etsimään missä se Ranskassa astuu ja tulikin yllättäen tieto, että sitä ei oltu hyväksytty siitosoriiksi Ranskassa koska siltä oli puuttunut jokin ennätys. Soitin omistaja-valmentaja Popotille, ja tiedustelin asiaa. Le Monteil oli lupaava jo nuorena, ja sillä oli tarkoitus tehdä hyvä ura, mutta omistaja ei ollut ymmärtänyt, että hevosella olisi pitänyt ajaa eräs tietty kilpailu jo silloin varsana, missä se olisi voinut sijoittua hyvin. Tuon kilpailun kautta se olisi saanut heti siitokseen oikeuden Ranskassa. Kun ori oli 5-6 vuotias tuli sen raviin ongelmia, ja vikaa etsittiin pitkään. Loppujen lopuksi vika löytyi, ja se oli toisen takajalan hiusmurtuma. Vaiva tietysti parani, koska kyse ei ollut isosta vaivasta. Popot oli tykästynyt kovasti hevoseen. Kiinniottaminen ikäluokkiin olisi vaatinut kovaa treeniä, jota Popot ei uskaltanut tehdä. Ehkä joku toinen valmentaja olisi ollut neutraalimpi, ja oriin ura ei olisi hidastunut." - Cyrille muistelee.

Cyrille alkoi selvittää olisiko ori myytävänä. Hän tiesi, että niin kovasukuinen ori sopisi kasvatukseen Suomessa.

"Alunperin minun piti ostaa ori itselle, mutta ei ollut sellaista paikkaa ja etenkään aikaa aloittaa sille uraa. Siitosori kokemusta minulla ei tuohon aikaan ollut.

Juha Lehtolalle tiesin hevosen sopivan hyvin. Juhalla oli silloin jo pitkä kokemus kasvattamisessa. Juha tutki oriin sukua ja innostui. Hän oli heti yhteydessä Liisa ja Kalle Savoon. Hipposkin antoi luvan oriille Suomeen tulosta.Juhalle sanoin, että kilpaa ei kannata Suomessa ajaa. Suomessa jos ei kilpaura jostain syystä onnistuisikaan, tuomittaisiin ori turhaan. Juha ei ajanut sillä kilpaa, ja teki siinä fiksusti. " - Cyrille kertaa.

"Suvullisesti ei voisi Ranskassa parempaa emälinjaa olla. Joskus aikanaan laskin, että oriilla on 7 euro miljonääriä suvussa. Varmaankaan ei vieläkään ole edes Amerikassa sellaista siitostammaa jonka suvussa on 7 euro miljonääriä. Tai ainakaan silloin 15 vuotta sitten. Kasvattajille oli aikanaan helppo todistaa, miksi oria kannatti käyttää kasvatuksessa. Popot on minulle tuttu, ja tekee kestäviä kilpahevosia, ja tosissaan tykkää työstään. Hän myös piti ja hoiti hevoset hyvin." - Cyrille kertoo.

"Tottakai jälkeäisiin vaikuttaa hyvän isä-oriin lisäksi hyvä emä, ja sen suku. Henkilökohtaisesti uskon, että aikanaan Le Monteilin hienot ominaisuudet näkyvät esimerkiksi emänisänä. Emälinjalla on suuri vaikutus, pelkkä hyvä isä-ori ei riitä. Usein suosittelen kasvattajille sitä, että ennenkuin miettivät isä-oria, miettivät emän taustoja ensin. "

"Le Monteil oli kevyt käsitellä. Ei tarvinnut ketjua suuhun. Se ei tammoista kauheasti välittänyt, vaikka sillä oli tietysti hyvä paikka Ordenojan oriasemalla. Sillä oli pelkkiä tammoja ympärillään,"- Cyrille tiivistää.

"Le Monteil oli todella kaunis hevonen, ja se oli fiksu. Sen jälkeläiset ovat olleet pikkuisen herkkiä useimmiten. Olen koettanut sanoa ihmisille tuosta herkkyydestä, jotka valmentavat tai omistavat Le Monteililaisia tai ylipäätään ranskalaisia. Jotkut sanovat, että ovat huonosuisia, joka joskus voi pitää paikkansa mutta sellainen kannattaa aina tutkia. Le Monteilin isä oli sellainen, että vaikka se oli hyvä kilpahevonen, se ei sietänyt yhtään rautaa suussaan. Le Monteililaisten, ja ranskalaisten kohdalla usein virhe on laittaa liikaa rautaa suuhun, jolloin ne alkavat painamaan, jonka jälkeen rautaa valitettavasti lisätään, vaikka pitäisi tehdä niin, että kevennetään. Ne ovat usein herkkäsuisia. Monia Le Monteililaisia olen itsekin ajanut, ja ne ovat olleet hyviä ajaa. Ne ovat myös usein hevosia, jotka pitävät ihmisistä ympärillään, ja tykkäävät tehdä ihmisten kanssa. Ne tarvitsevat yhdessä tekemistä, ja ne tarvitsevat hyvän kohtelun. Sanon joskus ihmisille, että jos haluatte onnistua Ranskalais sukuisten hevosten kanssa, muistakaa semmoinen asia, että ne on semmoisia hevosia, että sun pitää ensin palvella niitä, jos haluat, että ne palvelee sinua. Ne on vähän kuin Suomenhevosia, jotka tekee mitä pyydetään ja palvelevat hyvin, mutta niitä pitää kohdella hyvin."- Cyrille pohtii.

"Olen nähnyt Le Monteilia kotiympäristössään, se asui tamman kanssa vierekkäin. Juha sitä kuljetti tamman kanssa oriasemalle, eikä se koskaan tehnyt siitä numeroa. Olen aina tykännyt siitä oriista kovasti. Kyllä ranskalainen hevonen voi olla tosi fiksukin, eikä ne kaikki ole mörköjä. Ranskalaiset ovat kevyitä hevosia, ja aika herkkiä. Ihmisten pitäisi tietää millaisia ranskalaiset ovat kun niillä astuttavat, ja ottaa selville suvuista. Se helpottaisi niin hevosen kuin ihmisen elämää. Ongelmia ei kannata tehdä sinne, missä niitä ei todellisuudessa ole. Hevosen voi ruunata, mutta jos ihmisen käytös ei muutu, se ei muuta mitään.

Ranskalaiset ovat herkkiä, ja niiden tulee antaa henkisesti kehittyä. Ne ovat nopeita ja hyvärakenteisia, mutta niiltä ei kannata vaatia liian nopeasti, ja paljon kerralla. Se johtuu niiden herkkyydestä. On paljon asioita, jotka vaikuttavat hevosen tulevaisuuteen ja ranskalaisilla vaikuttaa monesti pienet asiat. Valtaosa Le Monteililaisista varsoista ovat olleet hyvärakenteisia, eikä ole paljoa tarvinnut jalka-asentoja tai muuta korjata. Ne ovat usein hyväjalkaisia.

Maailmanlaajuisesti tiedetään, että 80 % hevosista ei ole vielä valmiita juoksemaan kilpaa 3-vuotiaana. Se ei ole ihmisten vika, että liian nuorena aloitetaan kilpaura, se on systeemin vika." - Cyrille kertoo.

"Ranskassa on käytössä siitosoreja, joista saadaan kestäviä ja pitkäikäisiä kilpahevosia. Ne juoksevat monia vuosia ja tuovat rahaa pitkään. Le Monteil oli kestävä, ja siltä on tullut kestäviä hienoja jälkeläisiä. Viikottain hoidan tai tapaan jonkun Le Monteililaisen, joka voittaa täällä Suomessa. En usko, että on montaa oria Suomessakaan, jonka jälkeläiset ovat joka viikko voittajakehässä." - Cyrille kehuu.

Moonrider

Julia Löytökorpi on valmentaja hänkin, ja valmennettavana on yksi Le Monteilin jälkeläinen, viisivuotiaaksi kääntynyt Moonrider.

"Vuoden verran on Moonrider ollut minulla valmennuksessa. Persoonallinen, ja hirveän kiltti hevonen. Lapset pystyy touhuamaan, ja ratsastamaan sen kanssa.

Välillä ajolenkille lähtiessä se on aikuisen kanssa tulta, ja tappuraa. Kotona oikeinkin virkeä kaveri. Kun mennään raveihin, ja jos ei kauheasti pyydä, niin ei aina huvita töiden teko. Johdonmukainen pitää olla, muuten  voi livistää töistä. Voltissa jos jotkut lähtee reippaammin, sille saattaa tulla sellainen fiilis, että ei sitten yritäkään ottaa kavereita kiinni.

Juoskoon keskenään, se tuumaa." - Pirteä Julia nauraa.

Moonrider on ruunattu vasta vuoden sisällä, ja tiedustelen ruunattiinko orimaisuuden vuoksi.

"Se oli todella kiltti ori, eli ei orimaisuuden tai muun sellaisen takia ruunattu. Ruunattiin vain siksi, että sen työnteosta ei tullut oikein mitään. Se oli sellaista jatkuvaa huutelua kavereille, eikä työt maistuneet. Laukkaili ja peitsaili, kun ei jaksanut keskittyä. Muuten olisi saanut orina ollakin, koska oli todella kiva, siivo ja kiltti ori."

"Paljon on sitä kuukausien ajan hoidettu, ja kasvanut varmaan kymmenen senttiä vuoden aikana. Siitä on seurannut sitten pieniä vaivoja välillä, ja tullut takapakkia. Lihashoitoa saa paljon. Sitä oli aikaisemmin ahdistettu, joten mennään vaihe kerrallaan. Hevonen on todella lahjakas, ja sillä on hieno pitkä askel." - Julia kertoo.

Le Monteilin jälkeläisten ansioita :

(Kauden 2022 loppuun)

ME-tamma Edwina Orden 13,1 ke

Villimiehen tammakilpailun voittaja Neige du Pommier 11,8 aly

Viisivuotiaiden tammojen Kasvattajakruunun voittaja Credit To Hope 13,2 aly

Derby-finalisti Tattoo Avanger 12,3 aly

Crossover 11,4 aly

Ranch Pop Up 12,3 aly

Celebration Song 12,6 aly

Wilhelm Nash 12,8 aly

Way To Go 13,2 aly, 14.6pi

Thank The Maker 13,2 aly

Nutcracker 13,3 aly

Le Monteil

Haastateltavat: Juha Lehtola, Liisa Savo, Cyrille Rocher, Marinka Salminen, Julia Löytökorpi

Kuvat: Juha Lehtola, Liisa Savo kotialbumit.

Otsikkokuvassa Liisa Savo ja Le Monteil. Liisa Savo: " Varmaankin näkee kuvasta, ettei voisi olla oriistaan ylpeämpi."

Teksti ja haastattelut : TT