Nuorten suomalaisten keskuudessa, jotka saivat feminisoivaa sukupuolenkorjaushoitoa, erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa myöhemmin tarvinneiden osuus kasvoi yli kuusinkertaiseksi. Kansallisen rekisteritutkimuksen takana olevat tutkijat eivät havainneet merkkejä mielenterveyden kohentumisesta, jota hoidoilla oli luvattu saavuttaa.
Tutkimus julkaistiin Acta Paediatrica -tiedelehdessä 4. huhtikuuta 2026, ja se perustuu suomalaisiin terveysrekistereihin. Se kattaa kaikki alle 23-vuotiaat, jotka hakeutuivat vuosina 1996–2019 hoitoon Suomen kahteen keskitettyyn sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikköön Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin sairaaloihin: yhteensä 2 083 henkilöä, joita verrattiin 16 643 väestöstä poimittuun verrokkiin. Seuranta-aika alkoi ensimmäisestä käynnistä ja jatkui kesäkuuhun 2022 saakka, ollen keskimäärin 5,49 vuotta ja enimmillään 25 vuotta.
Jo ennen tutkimusjaksoa 45,7 prosenttia lähetteen saaneista oli saanut erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa, kun verrokeilla vastaava luku oli 15,0 prosenttia. Vähintään kaksi vuotta ensimmäisen sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikössä käynnin jälkeen osuus oli noussut 61,7 prosenttiin, kun taas verrokkiryhmässä luku pysyi 14,6 prosentissa. Lähetteen saaneista 38,2 prosenttia eli 796 henkilöä läpi lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen hormoneilla ja/tai leikkauksilla.
Juuri tässä ryhmässä kasvu on dramaattista. Niiden joukossa, jotka tavoittelivat naiseutta ja saivat feminisoivaa hoitoa, erikoissairaanhoitotasoisen psykiatrisen hoidon tarve nousi 9,8 prosentista ennen arviointia 60,7 prosenttiin sen jälkeen. Maskulinisoivassa hoidossa osuus nousi 21,6 prosentista 54,5 prosenttiin. Niillä, jotka arvioitiin mutta jotka eivät saaneet lääketieteellistä hoitoa, luvut olivat korkeita jo alussa ja muuttuivat vain marginaalisesti: 53,1 prosentista 59,7 prosenttiin naiseutta tavoittelevilla ja 65,0 prosentista 67,2 prosenttiin mieheyttä tavoittelevilla. Tutkijat itse huomauttavat, että vaikea psykiatrinen sairastavuus voi olla este lääketieteelliselle hoidolle, mikä todennäköisesti selittää hoitoryhmän matalamman lähtötason.
Vakavampaa sairastavuutta myöhemmissä kohorteissa
Tutkimus jakaa aineiston myös ajallisesti. Vuosina 2011–2019 lähetteen saaneista – aikana, jolloin lähetteiden määrä räjähti koko länsimaissa – 47,9 prosenttia oli saanut erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa jo ennen sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikköön tuloaan, kun verrokkiryhmässä luku oli 15,3 prosenttia. Tämä on suunnilleen kaksinkertainen määrä verrattuna vuosien 1996–2010 kohorttiin. Verrokkiryhmässä vastaavaa kasvua ei havaittu.
Kun tutkijat vakioivat syntymävuoden, indeksivuoden ja aiemman psykiatrisen hoidon, erot tasoittuivat lääketieteellistä hoitoa saaneiden ja ilman jääneiden välillä: vakavan psykiatrisen sairastuvuuden riski oli noin kolminkertainen naisverrokkeihin ja viisinkertainen miesverrokkeihin nähden. Rekisteritutkimus ei voi kokeellisesti määrittää, mitä itse interventiot aiheuttavat. Aineisto kuitenkin osoittaa, etteivät hoidon tarpeet vähene hoitojen jälkeen – ja että ne kasvoivat jyrkästi hoitoryhmässä.
Tutkijat: ei osoitettuja hyötyjä
Tampereen yliopiston tiedotteessa 14. huhtikuuta 2026 tutkimuksen pääkirjoittaja Sami-Matti Ruuska kommentoi tuloksia.
— Nuoruusiässä aloitettuihin lääketieteellisiin sukupuolenkorjausinterventioihin on kohdistettu suuria odotuksia, sillä niiden on uskottu vaikuttavan suotuisasti mielenterveyteen ja yleiseen toimintakykyyn. Tämä poikkeuksellisen kattava ja valtakunnallisesti edustava rekisteripohjainen seurantatutkimus ei kuitenkaan osoittanut näitä hyötyjä. Päinvastoin, tulokset viittaavat mielenterveyden heikkenemiseen henkilöillä, jotka läpikäyvät lääketieteellisiä sukupuolenkorjausinterventioita, hän sanoo.
Tutkimuksen johtopäätöksissä tutkijat toteavat lyhyesti, että "psykiatriset tarpeet eivät vähene lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen jälkeen". He kirjoittavat edelleen, että jo ennen klinikalle hakeutumista esiintyvä laaja psykiatrinen sairastavuus ja sen kasvu ajan myötä viittaavat siihen, että sukupuolidysforia saattaa joillakin näistä nuorista olla toissijaista muihin mielenterveysongelmiin nähden.
Tutkijoiden tekemä johtopäätös on, että sukupuolenkorjausta hakevien nuorten mielenterveysongelmat on tutkittava perusteellisesti ja hoidettava asianmukaisesti – sekä ennen peruuttamattomia lääketieteellisiä interventioita että niiden jälkeen.
”Yleinen asevelvollisuus on Suomen kivijalka”. Silti tämä maata johtava ”viides kolonna” on valmis täyttämään maan ihmisillä , joista ei tiedetä mitään.Tulee kaivetuksi paljon maata kivijalan alta. Näyttöjen perusteella joukosta löytyy niin terroristeja kuin sotarikollisia. On näillä päättäjillä ja punaviher kuplassa elävillä hyödyllisillä idiooteilla joku päivä paska päivä ,, kun huomaavat ,mitä tuli tehtyä . Samanlaisia luopioita kaikki länsimaat pullollaan. Toivottavasti heillekin omaisineen löytyy ”ihmisarvoinen” asuinpaikka, kun paska lentää tuulettimeen . Ehkä Unkarista , jossa päättäjät ajattelevat päällään, ei hillotolpallaan.#kivapuhe#meilläonunelma
Ja tuon natokiimaisen ja saamattoman ministeripellen pöydällä on lojunut vaikka kuinka pitkään ehdotukset ja vaatimukset varusmiesten (perheiden) korvausten nostaminen edes jonkinlaiselle perustasolle, vaikka korvausten kuuluisi olla erityisen suuret kun puhutaan aseVELVOLLISUUDESTA.
Hävetköön.
Suuri suru omaisten ja kärsijöiden puolesta. Voisi sattua omallekin kohdalle.
Aika monessa kommentissa puhutaan nykyään ”häpeämisestä” tai ”raukkamaisuudesta”. Suomalaiseen tai ylipäätään länsimaiseen kulttuuriin ei kuulu tekojensa häpeäminen tai kasvojen menetys, joten häpeämisellä moittiminen valuu moitteen kohteesta kuin vesi hanhen selästä. Samaan kategoriaan kuuluu raukkamaisuudesta moittiminen.
Molemmat moitintatapoja, joilla ei ole mitään merkitystä esikouluikäisiä vanhempien keskuudessa, erityisesti länsimaissa. Kaukoidässä häpeäkäsitys on toinen, mutta myös arvomaailma on toinen.
Olikohan tuo satiiria, trollailua vai?
Kommentti sekottaa yhteen kunniakulttuurin, joka itsessään on normisidonnainen,
ja häpeän tunteen, joka puolestaan on katumussidonnainen.
Häpeään kehottaminen on ytimekäs tapa ilmaista että henkilön kuuluisi tarkastella toimiaan ja herätä siihen, mitkä ovat hänen toimiensa seuraamukset. Tämä on täysin irrallaan kulttuurista ja täysin sisäsyntyinen piirre ihmisissä, psykopaattipiirteitä omaavia ja narsisteja lukuunottamatta. Niin, ja toki myös kepulaisten, kokkareiden ja uuvattien kekuudessa – lienetköhän kyseisten kannattaja? Raukkaa voi sanana käyttää aiheelliseenkin haukkumiseen, muttei suoranaisesti liity samaan asiaan. Ehkä ajattelet sitä yksilökeskeisyyttä mikä on valloillaan?
Joka tapauksessa sosiologiset ja psykologiset tutkimukset kertovat asiasta myös.
Länsimaisessa kulttuuriperinteessä häpeä on myös tärkeä – sehän kasvattaa yksilöä ja vahvistaa yhteisöä, joskin anteeksianto käy käsikynkkää sen kanssa.
En tiedä missä narsistikylässä mahdollisesti asut mutta itse puhun koko länsiblokista. Aivan lähiaikoina, viime kuukausina olen viimeksi todistanut luontaista häpeää (moittimisen jälkeen ja tai välttyäkseen moitteista, ennen ulkopuolista kehotusta) niin pohjoisamerikkalaisilta, briteiltä, unkarilaiselta, ruotsalaiselta ja norjalaiselta, niin ja monelta suomalaiselta – onneksi.
Joudut perustelemaan väitettäsi aika paljon syvemmin jotta se kuullostaisi edes jokseenkin rationaaliselta päätelmältä.