Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Tyttöparka, mutta jos luonne kestää, jota hänen nuoruutensa takia ei voi vielä kaiken järjen mukaan paljoa olla, mutta voimia!
Mitäpä tässä muutakaan suomalainen mies voi sanoa asiasta, jossa välillisesti on lähes itsekin syytetyn penkillä. Ruotsissa tuon ikäiset miehet ovat nk. ”partalapsia”, jotka sikälaisessa ”kulttuurissa” ovat teinejä vailla ”turvaa” ja ”suojelua” olevia pilttejä. Yleistiedon perusteella ainoastaan, Suomeen invautuneet ”lapset” olivat voittopuolisesti parhaassa miesiässä aivan kuten koko muunkin Euroopan osalta, joka taas merkitsi valkoisten vääräuskoisten huorien iästä riippumatta ”tyyppien oton” moninkertaistumista, jotka rikostilastot vahvistivat oikeiksi lopulta ”ensi -huudon” -tiedot oikeiksi, joita myös ”huhuiksi” ja etenkin ”rasismiksi” kutsutaan. Suurimmaksi kysymykseksi oikeutetusti nouseekin koko valtakunnan eliitin vastaisesti se, että oliko pedofiliaan syyllistynyt 47-vuotias mies ”elämän katsomukseltaan” kykenevä pitämään kyseistä alaikäiseen sekaantumista ”normaalina” ”esileikkinä” (karkeahkona sellaisena), joka johtaa auttamattomasti ja kohtalonomaisesti morsmaikun miehelään naimissuhteeseen sulhasen kanssa, joka on jo päässyt aknestaan ja mustapäistään vaiko oliko kyseessä pedofiliaa sairastava valkoinen mies? Lopulta tekijästä riippumatta tällaset rikosuutiset ovat kohta taaksejäänyttä elämää eikä menneitä muistella edes ”koirankorvan” arvoisesti, sillä jos suomalaisen yhteiskunnan lastensuojelulliset oikeudet sekä oikeutta kasvaa aikuisuuteen turvallisin mielin nauttien jo minimaalisen lyhyeksi muuttuneesta lapsuudesta vailla pelkoa asioista, joista ei pienimmät vielä ymmärrä eikä suurenpienkaan tarvitsisi olla sellaisten asioiden kanssa tekemisissä. Niin, mikäli tämä kaikki riippuu YLE:stä on lolitat eli ”sakkolihat” pelkkiä menneiden aikojen ahdasmielisyyttä ja keskiaikaista kirkon kirousta, jonka kahleista uusi aika ja liberalismi vapauttaa puhtautta täynnä olevien kyyhkysten sijaan mitä säkkipimeimmän yön lepakot lentoon ymmärtäen p********n olevan vain normaali asiaintilan ja mitä herkimmän rakkauden ilmenemismuodon, jossa särkyneitten lasten mieliä eikä elämiä lasketa.
Vähintään elinkautinen tuomio moiselle elukalle ja vankitovereilta päivittäinen turpasauna.