Yhä harvempi ruotsinkielinen nuori Suomessa haluaa nähdä lisää maahanmuuttajia maassa. Uudessa nuorisobarometrissa lisääntynyttä maahanmuuttoa vastustavien määrä ylittää nyt sen myönteisesti suhtautuvien määrän.
Ajatushautomo Magman ruotsinkielinen nuorisobarometri seuraa, miten ruotsinkieliset nuoret näkevät elämänsä, hyvinvointinsa, tulevaisuutensa ja yhteiskunnalliset kysymykset. Kysely on toteutettu joka toinen vuosi vuodesta 2018 lähtien. Tämänvuotisen kyselyn, jonka Magma on nyt julkaissut, täytti keväällä 2026 yhteensä 1 373 ruotsinkieliseksi rekisteröityä 15–19-vuotiasta nuorta.
Tänä vuonna 40 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän "Lisää maahanmuuttajia on tervetullut Suomeen" kanssa. Samaa mieltä olevien osuus on 31 prosenttia.
Edellisessä kyselyssä vuonna 2024 tilanne oli päinvastainen. Tuolloin 40 prosenttia toivotti lisää maahanmuuttajia tervetulleeksi, kun taas 29 prosenttia vastusti sitä.
Muutos on nähtävissä sekä poikien että tyttöjen keskuudessa, mutta tasot eroavat jyrkästi. Pojista 53 prosenttia vastustaa useampia maahanmuuttajia, kun taas tytöillä vastaava luku on 29 prosenttia.
Monet nuoret yhdistävät maahanmuuton myös turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa yhä vakavampiin konflikteihin ja lisääntyvään väkivaltaan yhteiskunnassa.
Samaan aikaan niiden osuus, jotka uskovat rasismin lisääntyneen ruotsinkielisten nuorten keskuudessa viime vuosina, pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024: 41 prosenttia verrattuna silloiseen 39 prosenttiin.
Lia Markelin, Magman yhteiskunta-analyytikko ja yksi raportin kirjoittajista, yhdistää muutoksen julkiseen keskusteluun.
— Näen sen suorana heijastuksena yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa elämme, ja huomiosta, jota aihe saa, Markelin sanoo Ylelle.
So what? Miski tuhlata verovaroja mokomaan ruljanssiin. Vuositasolla noilla summilla, joita haudastaan puntikselle lähteneen ”kuluerän” etsimiseen palkattaisiin monta vihapuhepoliisia todella tärkeän asian ämpärille seulomaan, että mitä ”lakupetteriä” on tullut syödyksi ja kuinka sitä on maaseudulla yhdytty rutsaisesti ja lyöty vaimoa, joka on jäänyt ”kunniattomasti” henkiin, vaikka onkin kirjava kuin legohorni kukko. Mikä taas voidaankin ilolla todeta samppakaljan kera, että saatiinpa taas hartaan odottelun jälkeen ”suomalainenkin” akan hakkaaminen esimerkiksi siitä, (jota sivumennen litteroidaan ja numeroidaan sama hakkinki kerrottuna suvakin suomi-vihalla kanimaisiin mittasuhteisiin) kuinka suomalaisetkin osaavat olla julmasti ihania – ei kun – barbaarisia naisiaan ja lapsiaan kohtaan, toisin kuin herkkikset, jotka ovat haavat vuotaen kuin Kristus konsanaan puollustusvoimain turvaavan rajamme ylittäneet kuin hollituvan kynnyksen omimaan sen mkä heille kuuluu ja joka on heitä odottanut 1400-vuotta suomalaisten ollessa vain kotimiehenä ja kämpän lämmittäjänä ja katsomassa ettei ryssä vie kaikkea sitä mikä kunniakansalaisten on.