Nuoria, kauniita naisia elämänsä sekä omiin että alansa jättiläiseksi kasvaneen yrityksensä tarkoituksiin vokotellut Hugh Hefner on kuollut. Hän kuoli 91 vuotiaana kotonaan playboy-kartanossa Beverly Hillsissä.
Hefner perusti playboy-lehden 1950-luvulla 27 vuotiaana ja ensimmäisen numeron julkaisun jälkeen 1953, lehti aloitti tasaisen kasvun kohti mega-luokan julkaisua.
Vuosien saatossa playboy-mogulin tiedettiin ylläpitävän loppumattomia juhlia kartanossaan, eläen lehteen haluavien ja siinä esiintyneiden naisten ympäröimänä ja ylipäätään nauttien työnsä hedelmistä. Tupakkatakista ja pompöösistä eleganssistaan tunnetulla Hefnerillä oli kuitenkin myös rauhallisempi puoli, joka ei sisältänyt villejä juhlia, väitettyjä orgioita tai ylellisen hedonistista elämänlaatua. Omaelämänkerrassaan mies kertoo seuraavaa:
-"Nautimme coctaileista, hyvästä musiikista ja hors d’oeuvre-tyyppisestä ruokailusta. Kutsumme seuraamme nais-seuraa keskustellaksemme esimerkiksi Picassosta, Nietzschestä, jazzista, seksistä..."
Mainos:
Siitä huolimatta että sekä valtiovalta että feministit ahdistelivat Hefneriä ja tämän julkaisua, 1960-luvulla levikki oli kivunnut miljoonaan, 70-luvulla seitsemään miljoonaan ja niin edelleen... Vuoteen 2015 mennessä lehti oli suuruusluokaltaan vain varjo entisestään, mutta silti markkinoiden toiseksi suurin 800 000 kappaleen levikillään.
Uravalintaansa hän perusteli halullaan murtaa 50-luvun tabut ja jäykät sukupuoleen ja seksuaalisuuteen kiinnitetyt säännöt.
-"Et voinut olla "törkeä". Se mitä playboy edusti, oli murtautumista ulos kaikesta tuosta."
Columbian yliopiston tutkija Todd Gitlin kertoi Hefnerin voittaneen.
-"Kaikki nykymaailmalliset arvot, konservatismin uuden nousunkin sille tarjoamien takaiskujen jälkeen, ovat pohjimmiltaan liberaaleja ja juuri sitä Playboy edusti."
Varmaan Kata Kärkkäinenkin muistelee lämmöllä miestä jonka ansiosta hän nousi otsikoihin. Eikä siinä mitään, olihan Kata -80 luvulla vetävän näköinen pimu. Koulussa sitä kilvan ihailtiin.
Englantilaisista lainasanoista on tullut arkipäivää Tanskassa. Nyt kulttuuriministeri Zenia Stampe haluaa vahvistaa tanskan kielen suojelua.
Sanoja kuten ”like”, ”nice”, ”chatte” ja ”deale” käytetään yhä useammissa tanskalaisissa keskusteluissa. Stampen mukaan suuntaus on seurausta siitä, että ihmiset viettävät suuren osan ajastaan näyttöjen ääressä, missä englannilla on vahva asema.
Haastattelussa ministeri sanoi DR:lle, ettei nuoria pidä syyttää muutoksesta. Vastuu on sen sijaan vanhemmilla sukupolvilla, joiden tehtävänä on siirtää tanskan kielen sanoja, ilmaisuja ja sananlaskuja seuraavalle sukupolvelle.
— Meillä on ihana kieli, mutta meillä on myös hyvin pieni kieli, Stampe totesi.
Mainos:
Kielilautakunnalle aktiivisempi rooli
Stampe haluaa antaa Dansk Sprognævnille, Tanskan valtiolliselle kielilautakunnalle, aktiivisemman roolin kielityössä. Ministerin mukaan lautakunnalle on annettava valtuudet ja oikeus puuttua kielenkäyttöön, jonka katsotaan köyhdyttävän tanskan kieltä.
Ehdotukseen ei sisälly sakkoja tai kieltoja. Kyse on sen sijaan selkeämmästä kielellisestä valvonnasta, jossa lautakunta voisi korottaa ääntään – erityisesti silloin, kun toimijat, joilla on suuria alustoja, vaikuttavat julkiseen kielenkäyttöön.
Hän haluaa myös, että julkisen palvelun median vastuu tanskan kielestä sisällytetään tuleviin medianeuvotteluihin. Se voisi tehdä kielestä nimenomaisen osan Tanskan suurten mediayhtiöiden toimintaedellytyksiä.
— Monet meistä sortuvat käyttämään englanninkielisiä sanoja, mutta jos suuremmat toimijat, joilla on suuret megafonit, saavat hyväntahtoisen muistutuksen, se voi auttaa meitä säilyttämään ja suojelemaan tanskan kieltä, Stampe sanoi.
Tanskan kielilautakunta on ottanut ehdotuksen myönteisesti vastaan. Kirjallisessa vastauksessaan DR:lle johtaja Thomas Hestbæk Andersen sanoi, että virasto on valmis ottamaan vastaan lakimuutoksesta johtuvat tehtävät.
”Me Dansk Sprognævnissä odotamme innolla niiden tehtävien suorittamista, joita ministeri meille tämän lakimuutoksen myötä asettaa”, hän kirjoitti.
Elokuun kolmas torstai merkitsee perinteisesti sesongin alkua voimakkaan tuoksuiselle ruotsalaiselle hapansilakalle (surströmming). Ruotsalaisten sekä rakastama että vihaama fermentoitu kala omaa pitkän historian – erityisesti Pohjois-Ruotsissa.
Fermentointi eli hapattaminen on yksi ihmiskunnan vanhimmista tavoista valmistaa ja säilöä ruokaa. Esimerkiksi Ruotsin eteläosista löydetyt arkeologiset löydöt hapatustoiminnoista ajoittuvat 9 000 vuoden taakse.
Erityisesti kalan hapattaminen on ollut pitkään yleistä etenkin Pohjois- ja Länsi-Ruotsissa, Living Cultural Heritage -arkisto kirjoittaa. Suolattu ja hapatettu kala mainittiin jo vuonna 1572, ja vanhin tallennettu maininta sanasta surströmming on vuodelta 1732. Oli luonnollista valmistaa hapatettua kalaa silakasta, mutta myös muita kaloja käytettiin: särkeä, ahventa, siikaa, taimenta ja nieriää.
Vaikka hapansilakalla on hyvin ominainen haju, sana ”hapan” ei tarkoita, että tuote olisi pilalla tai mätä, vaan yksinkertaisesti sitä, että se on fermentoitu.
Mainos:
Suolattua ja hapatettua silakkaa
Suolaus oli myös yleinen tapa säilöä kalaa. Ero suolauksen ja hapattamisen välillä on suolan määrässä sekä itse käymisprosessissa. Suolasilakka sisältää suuren määrän suolaa, mikä estää kalan bakteereita käymästä ja siten säilöö sen. Hapansilakka taas sisältää vähemmän suolaa, jolloin sen annetaan fermentoitua.
Kustaa Vaasan suolapula
1500-luvulla Ruotsi kärsi suolapulasta, koska kuningas Kustaa Vaasan sanotaan hoitaneen huonosti luottonsa kauppakumppani Lyypekin kanssa, kertoo Hapansilakka-akatemia (Surströmming Academy). Rangaistuksena suolatoimituksia Ruotsiin rajoitettiin. Tämä puolestaan johti hapatetun kalan ja hapansilakan tuotannon huomattavaan kasvuun, koska niiden valmistukseen tarvittiin vähemmän suolaa.
Ruotsia koetteli toinen suolapula 1700-luvulla Englannin kanssa vallinneiden jännitteiden vuoksi. Pula johti suolasilakan tuotannon vähenemiseen ja hapansilakan lisääntymiseen.
Koivun tuohia ja tynnyreitä
Hapansilakan valmistamiseksi kala ensin puhdistettiin, suolattiin kevyesti tynnyrissä ja peitettiin koivun tuohella. Tynnyri suljettiin tiiviillä kannella. On viitteitä siitä, että tynnyri usein haudattiin maahan ja käymisprosessin annettiin tapahtua näin, minkä vuoksi kalaa kutsuttiin joskus ”haudatuksi kalaksi”. Muutoin tynnyreitä säilytettiin usein venevajoissa. Kala fermentoitui kesän aikana ja se syötiin syksyllä.
Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950. Kuva: Gunnar Lantz
Arkiruasta herkuksi
Hapansilakka oli aiemmin arkiruokaa, jota syötiin tavallisissa ja köyhissä kotitalouksissa, pääasiassa Pohjois-Ruotsin rannikolla. Aluksi sitä myytiin tynnyreissä, joissa se oli valmistettu, tai avoimissa astioissa, mutta Ruotsin teollistuessa kalaa alettiin myydä säilykepurkeissa.
1900-luvun jälkipuoliskolla ruotsalaiset alkoivat pitää hapansilakkaa herkkuna. Vuonna 1940 elokuun kolmas torstai säädettiin lailla hapansilakkapremiääriksi eli kauden avajaispäiväksi. Viranomaiset halusivat varmistaa, että kala oli fermentoitunut riittävästi ennen kuin sitä myytiin ja yleisö söi sitä. Laki pysyi voimassa vuoteen 1988 asti, mutta perinne säilyy edelleen, erityisesti Pohjois-Ruotsissa.
Ulvöniä kutsutaan usein hapansilakan saareksi, sillä siellä kalaa alettiin tuottaa suuremmassa mittakaavassa. Nykyään saarella ei ole teollista tuotantoa, mutta sen henki elää asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi Hapansilakka-akatemia perustettiin vuonna 1999 perinnön säilyttämiseksi. Nykyään saarella on museo, ja sesongin avaus on perinteinen kohokohta.
Myös muut kaupungit ylläpitävät perinteisiä juhlia. Nykyään Ruotsissa on yhdeksän suolaamoa, jotka tuottavat hapansilakkaa.
Nykyään puolet kaikesta hapansilakasta kulutetaan Dalälven-joen pohjoispuolella ja toinen puoli sen eteläpuolella, erityisesti Tukholmassa. Yli puolet hapansilakkaa syövistä tekee niin vain kerran vuodessa.
Brännvin kuuluu pöytään
Hapansilakan syöminen on juhlallinen tilaisuus, jolloin perhe ja ystävät kokoontuvat yhteen nauttimaan fermentoitua kalaa. Perinne elää, eikä syömistavassa ole tapahtunut suuria muutoksia.
Voimakkaan hajun vuoksi suositellaan, että purkki avataan ulkona, mutta näin ei tehty menneisyydessä. Kielen ja kansanperinteen laitoksen (Isof) tallennetun aineiston mukaan tämä ei olisi tehnyt kenestäkään ”aitoa hapansilakan syöjää”.
— Kansi avattiin ja annettiin miellyttävän ’sihinän’ levitä. Sitten hapansilakka otettiin suoraan purkista ja syötiin sellaisenaan, muistelivat Karin Wedin (s. 1884), Per Persson (s. 1891) ja Anders Liiv (s. 1881) Hedesundassa ja Valbossa, Gästriklandissa vuonna 1973 (Isof Uppsala, ULMA 29063).
Suoraan purkista syömisen ohella oli yleistä nauttia kalaa lisukkeiden kanssa. Niitä käytetään edelleen: keitettyä puikulaperunaa, rieskaa (tunnbröd), sipulisilppua ja kermaviiliä. Hapansilakka asetetaan usein rieskan päälle lisukkeiden kanssa, tai siitä voidaan tehdä hapansilakkarulla: leipä voidellaan ja kääritään kokoon.
Usein sen kanssa tarjoillaan snapseja, mutta myös olutta – toinen tapa, joka on säilynyt.
— Koko ajan sen kanssa juodaan brännviniä. Sanotaan, että todelliset hapansilakan ystävät syövät jopa 20 silakkaa, samat kertojat todistivat.
Perinteinen hapansilakkatarjoilu. Kuva: Robert Anders / CC BY 2.0
”Surströmming Challenge”
2010-luvulla hapansilakka tavoitti ulkomaisen yleisön, ei niinkään ruotsalaisena herkkuna, vaan sen ”haisevan” luonteen vuoksi. Sosiaalisessa mediassa hashtag ”stinkyfishchallenge” tuli suosituksi, kun ihmiset kuvasivat itseään avaamassa hapansilakkapurkkeja ja syömässä niitä.
Viraalileviäminen on tehnyt hapansilakasta tunnetumman osan ruotsalaista ruokakulttuuria, mikä on houkutellut ruokaharrastajia ja turisteja hapansilakkatapahtumiin.
Ruotsin muuttohaukka, jota on pitkään pidetty yhtenä luonnonsuojelun selkeimmistä menestystarinoista, on ajautunut uuteen laskuun lyhyessä ajassa. Ornitologit varoittavat nyt tyhjistä pesimäpaikoista alueilta, joilla laji on aiemmin pesinyt.
Edellisen vuosisadan vaihteessa Ruotsissa oli todennäköisesti tuhansia pesiviä pareja. Ympäristömyrkyt iskivät lajiin kovaa 1900-luvun jälkipuoliskolla, ja muuttohaukka katosi maasta lähes kokonaan.
Suojelutoimet ja pitkäjänteinen työ ympäristömyrkkyjen vähentämiseksi käänsivät suunnan. Vielä muutama vuosi sitten Ruotsin kannan arvioitiin olevan noin 650 pesivää paria, mutta nyt tyhjiä pesäpaikkoja havaitaan jälleen useissa paikoissa.
Norrbottenilainen ornitologi Berth-Ove Lindström on seurannut petolintua 1980-luvulta lähtien ja toimii BirdLife Ruotsin alaisessa Projekt Pilgrimsfalk -työryhmässä. Lindström arvioi, että pesivien parien määrä on pudonnut noin 40 prosenttia viime vuosina.
Mainos:
— Tunnen surua. Sitä saapuu kallioseinämille, joilla muuttohaukat ovat pesineet 10–12 vuotta, ja nyt ne ovat taas tyhjiä, Lindström kertoi Ruotsin radiolle.
Lintuinfluenssaa pidetään todennäköisenä syynä
Projekt Pilgrimsfalk uskoo lintuinfluenssan olevan todennäköinen syy nopeaan katoon. Haukka syö pääasiassa muita lintuja, kuten kyyhkyjä, ja saattaa siksi altistua tartunnalle syödessään saastunutta saalista.
Laji voi olla myös erityisen haavoittuva, koska se on muuttolintu ja liikkuu laajoilla alueilla, joilla virusta esiintyy.
Yhdysvaltalaisen William & Mary’s Center for Conservation Biology -keskuksen johtaja Bryan Watts on ilmaissut saman huolen kehityksestä.
— Toivomme, että muuttohaukka-populaatiomme pystyy kehittämään jonkinlaista immuniteettia ja selviytymään.
Västtrafik, Länsi-Götanmaan alueen julkisen liikenteen toimija, on poistanut ruotsidemokraattien vaalimainokset busseista Skaraborgin alueella sen jälkeen, kun noin 20 somalitaustaista kuljettajaa ilmoittautui sairaaksi vastalauseena. Ruotsidemokraatit (SD) kuvailevat päätöstä vaalisabotaasiksi ja syyttävät yhtiötä painostukseen taipumisesta.
Yhdessä julisteessa luki: ”Kaipaatko Mogadishua? Paluumuuttoavustus auttaa sinua pääsemään kotiin.” Toinen versio osoitti saman viestin Kabulille. Kampanja viittasi SD:n mukaan hallituksen politiikkaan, jonka Ruotsin valtiopäivät on hyväksynyt.
Västtrafik hyväksyi mainokset alun perin, mutta poisti ne protestin jälkeen. Yhtiö vetosi työpaikan riskeihin sen jälkeen, kun kuljettajat kertoivat pelkäävänsä häirintää, väkivaltaa ja ilkivaltaa.
— Kyseessä on riski työympäristölle ja ilkivallan riski, ja meillä on sääntö, jonka mukaan jos tällainen riski on olemassa, lopetamme kyseisen mainonnan, Västtrafikin liiketoiminta-alueen johtaja Maria Björner Brauer kertoi P4 Skaraborgille, Ruotsin yleisradion paikalliskanavalle.
Mainos:
Västtrafik myöntää ”virhearvion”
Västtrafikin viestintäjohtaja Mette Ramquist sanoi, että yhtiön tulisi kohdella mainostajia tasapuolisesti eikä sensuroida poliittisia viestejä, mutta mainonnan on noudatettava myös yhtiön sääntöjä.
”Teimme virhearvion hyväksyessämme nämä mainokset, emmekä nähneet työympäristöriskiä, joka myöhemmin syntyi”, Ramquist kirjoitti kommentissaan, josta SVT uutisoi. Kun tieto työpaikkaan kohdistuvasta riskistä tuli ilmi, yhtiö päätti poistaa mainokset lausunnon mukaan.
SD: ”Tämä on vaalisabotaasia”
Ruotsidemokraatit vastustivat sitä, että kampanja ensin hyväksyttiin ja sitten peruttiin. SD:n Tobias Andersson sanoi Västtrafikin muuttaneen kantaansa painostuksen seurauksena.
”On erittäin ongelmallista, että he ensin hyväksyvät julisteen ja muuttavat sitten mielensä painostuksen seurauksena. Tiedotamme ihmisille hallituksen politiikasta, ja selvästikin kohderyhmä on nyt saanut viestin, mikä on positiivista”, Andersson kirjoitti tekstiviestissä Aftonbladetille.
— Tämä on vaalisabotaasia. Valtiopäivien tekemästä päätöksestä tiedottaminen ei voi olla ongelma, eikä se saa olla ongelma. Västtrafik hyväksyi mainonnan ja perääntyy nyt pienen ryhmän protestien vuoksi. Toimitusjohtaja tulisi saattaa vastuuseen tästä, SD:n Håkan Lösnitz, puolueen alueellinen ryhmänjohtaja Länsi-Götanmaalla, sanoi SVT:lle.
Varmaan Kata Kärkkäinenkin muistelee lämmöllä miestä jonka ansiosta hän nousi otsikoihin. Eikä siinä mitään, olihan Kata -80 luvulla vetävän näköinen pimu. Koulussa sitä kilvan ihailtiin.