Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Parikymppinen… kokenut…
No, muistan minä omilta ajoiltanikin kun oli parikymppinen. Töitä oli tehty ”ennenkin” ja kaikki oli vanhaa tuttua. Näin vanhemmiten sitä tekee vähän hitaammin jolloin ei tarvitse tehdä montaa kertaa ja sitä on ennenkaikkea varovainen. Nykyään en mene puomin ulottuvuusalueen sisäpuolelle, vaikka tuttu onkin ajamassa. Vasta sitten kun kone on pysähdyksissa ja kauha maassa. Siinä saa sen 5s etumatkaa jos kuski saa vaikka sairaskohtauksen. Vanhuuden oireita…
Sääli kuitenkin nuorta miestä. Kaveri lienee ollut hyvä työmies. Oli töissä, toisista poiketen.
Metsänkoneidenkaan nostureissa ei huvikseen ole merkattu selvästi, mikä on vaara-alue niissä. Ajokoneessa se on 20-40m ja hakkuukoneissa muistaakseni 50-70m. Kaivinkoneissa harvoin on varoituksia puomissa, mutta yksikään kokenut työntekijä ei tuollaisen koneen taakse mene hortoilemaan, koska kaivurin ohjaamosta et näe taakse yhtään mitään, jos ei ole kameraa siellä, kuten uusissa kaivureissa on. Samoin kun kuski on keskittynyt kauhan käyttämiseen, niin ei siinä voi koko ajan kytätä hyppiikö joku alle.
Mistä sen tietää, vaikka tässä olisi puhelintä räplätty ja kaaduttu sen takia…
”Tekevälle sattuu” ja kaikki sattumukset eivät ole valitettavasti pikkuhaavoja sormessa tai mustana peukalonkynsi vasaran iskun jäljiltä. Nuori mies lähti keskellä kesää tavalla, jolla vain kantasuomalainen voi päivänsä päättää: ”Työtapaturmalla!” Se on eräs ”halvin” tapa siirtyä ajastaiäisyyteen ”halvimman” rodun edustajalle, joka on saanut kuulla monikulttuurisuuden kiroa veisaavien taholta kaikki mahdolliset syytökset ja solvaukset vain siksi, että hän stoalaisesti kantaa sen suomalaisuuden tunnusmerkkejä, josta tämä kansakunta on opittu tuntemaan uusilla mantereilla heidän sinne oikeina siirtolaisina rantautuessaan tekemään sitä, mitä he tekivät kotimaassakin auringonnoususta auringonlaskuun: TYÖTÄ!!!
Et vissiin taida tajuta, onko se nyt kauhean kivuton ja mukava kokemus jäädä tuollaisen, 12-20T kaivinkoneen telojen alle jauhelihaksi ?..eiköhän tämä ollut ihan onnettomuus. Kukaan tuskin on niin vitun idiootti että alkaisi jäämään tahallaan kaivurin telojen alle. Juha ei ole tainnut kaivuria nähdä kuin muovisen plastokaivurin lasten hiekkalaatikoolla. Minä olen ajanut yli 7 eri kaivinkoneella, painoluokiltaan 0.8T-20T. Samoin ole ajanut paljon traktorilla ja metsäkonettakin.
Tässä oli todella paska tuuri, kun apumies kaatui ja kone lähti liikkeelle…
Päivänsä päättää ei tarkoittanut ITSEMURHAA eli päiviensä tahallista päättämistä!
Päivien päättäminen on myös onnettomuudesta johtanut LUONNOLLINEN KUOLEMA!
Kyseessä on väärinkäsitys. Et ole vakituinen täällä ja et ole oppinut kirjoitustyyliäni. joka ei aina aukea kaikille. Tämä ei tarkoita kenenkään älynlahjoja, vaan kerronnan tyyliä. Kirjoitan satiirisesti, humoristisesti, liioitellen ja asiallisesti kulloisenkin uutisen mukaan. Mitä tulee Suomen nk. ”pakolaispolitiikkaan” siitä ei voi kirjoittaa edes täydellä järjellä olevasti.
Olen nähnyt ja olen ollut millimetrin päässä kaivurista, koska olen ollut tietyömaalla töissä ”ojan kaltevuus kaava” (luiska) kourassa mittaamassa, että sinänsä ammattitaitoinen kaivurikuski on tehnyt tasalaatuista työtä, mutta silloin vielä Valtion Tie rakennuslaitos vaati luonnollisesti haukan tavalla valvomaan työn laatua ja sen etenemistä urakoitsijoilta.
Tiedän mikä on kaivuri: Kiitos.
Vain suomalainen voi kuolla (päättää päivänsä) – ehkä huono ilmaus – työtapaturmassa!!!
Syön mittani paskaa, jos somali on kuollut todenteolla työtapaturmassa. Eli raatanut niska limassa syksyllä, talvella, keväällä,kesällä ulkotöissä väh. 8 h. pv. ja 40 h vko. työaikalakien mukaan, eikä vetelehtinyt Puhoksessa ja käynyt lomillaan Somaliassa – tuossa sodan runtelemassa maassa – .
Osasin varoa ja minua varoitettiin niin työantajan kuin urakoitsijan taholta siitä, että ei ole syytä pyöriä ”teloissa”, sillä kuljettajalla ei ole koko aikaa aikaa pälyillä ympärilleen, vaan hänen on keskittyttävä työhönsä, että työstä yleensä jotain valmista tulee. Henkilöauto muodostivat suurimman vaaran itselleen ja muille, koska he eivät olleet tarpeeksi varovaisia, vaan olettivat kaivurikuskin jo ”nähneen” heidät ja posottivat ohi heti kuin kaivuri oli sellaisessa asennossa, että ohi pääsi. Eräänkin kerran vihastunut kaivaja pysäytti erään auton ja luki madonluvut läheltä piti tapauksen jälkeen.
Itse olen yli 7 eri kaivinkoneella ajanutkin, joten tiedän miten hyvin sieltä ei näe kunnolla ympärilleen, sekä kuinka hyvin sellaisella saa tuhoa aikaan. Olen myös ajanut paljon traktoreilla ja metsäkoneillakin. Tuollaisten raskaiden koneiden kanssa ei tarvitse, kuin pieni herpaantuminen, niin äkkiä tulee vahinkoa.