Termejä erilaisille "ei-valtamediaksi luettaville" tiedonvälittäjille on viskottu vuosien saatossa varsin huolettomasti. Ne, jotka tyytyvät hesariin ja ylenantoon, tyytyvät kutsumaan näitä muita toimijoita valemedioiksi ja loput kenties pohdiskelevat mikä olisi sopiva nimitys Nykysuomelle, Extrauutisille, Oikeamedialle ja muille vastaaville.
Vaihtoehtomedia, jota itsekin olen usein käyttänyt herättää väistämättä mielleyhtymän jonkinlaiselle vaihtoehtoiselle totuudelle, jonka todenperäisyydestä ei välttämättä ole takeita. Totuus on monimutkainen asia, jos sitä tarkastelee median kuluttajan suunnasta. On nimittäin niin. että hyvin harva kertoo amerikkalaisista juristisarjoista tutun "koko totuuden eikä muuta kuin totuuden". Vaihtoehdomedia voi siis olla hyväkin nimitys, mutta koska siihen sisältyy epäilys, ovatko vaihtoehtomediat sitten parempia kuin valehtelevat ja puolitotuuksia kertovat valtamediankaan edustajat?
Vastamedia taas on omasta mielestäni oikein sopiva nimitys jos asiaa tarkastelee poliittisesta näkökulmasta ja jos julkaisija kokee tekevänsä myöskin poliittisesti merkittävää työtä. "Oppositiomedia", eli niitä ikäviä totuuksia vallanpitäjistä ja asioiden tolasta kertova tiedonvälittäjä joka kertoo ne osat, jotka valtamedia jättää kertomatta. Vastamedia-sanassa vain on negatiivinen sävy. Onko kaiken järjestelmällinen vastustaminen sekään hyvä asia? Kalskahtaako asioiden vastustaminen sinunkin korvaasi tässä ajassa ja paikassa, jossa ymmärretään, että jos itse jonkin asian lyttää on suvaittavaa tuoda omasta mielestään parempi vaihtoehto tilalle?
Pienmedia... Niitähän me "rakkaat lapset" kaikki olemme. Rahaa ei ole eikä tule, työntekijöitä ei ole varaa hankkia ja suuri osa tiedosta on kuin yksinoikeudella muille, isoille medioille varattua. Mutta olemmeko me muutakin kuin pienempiä versioita hesarista, iltapaskasta ja yleisradiosta? Näkisin, että alennamme itsemme siihen samaan kastiin, jonka vastapainoksi meidät on maailmaan synnytetty: vain mediaksi - mutta pienemmiksi. Onhan sanassa "pienmedia" sellainen sympaattinen sävy, mutta ovatko pien-vaihtoehto-vastamediat sympaattisia? Näkisin, että juurikin niitä ikäviä totuuksia latelevat ovat kaikkea muuta kuin sympaattisia: kuin tiedonvälityksen partisaaneja, jotka ovat piikkinä vallan ja sen vahtikoiran lihassa.
Valemedia taas... No, se selittää itse itsensä, mutta ne, siis myöskin ne valtamedian edustajat jotka kutsuvat meitä muita valemedioiksi syyllistyvätkin itse valehteluun, sillä kuten jopa valtamedian edustajat ovat todenneet, emme me "välttämättä valehtele", päinvastoin. Me puhumme totta myöskin niistä asioista, joista valtamedia joko vaikenee tyystin, valehtelee tai kertoo puolitotuuksia. Isommat siis "alentavat" itse itsensä valemedioiksi ylimielisellä valehtelullaan ja nenänvartta pitkin katsomisellaan samalla antaen meille muille myöskin totuusarvoa. Asetelma on perverssi. Eihän tällaista tilannetta edes syntyisi jos valtamedia puhuisi totta ja tarvetta vaihtoehdolle ei havaittaisi...
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja minusta on pääasia, että "me muut" olemme olemassa ja että meitä myöskin kulutetaan. Sillä miksi meitä kutsutaan ei todellisuudessa ole juurikaan merkitystä. Vain totuudella on väliä ja vaikka me emme millään mittapuulla pysty kilpailemaan suurten mediatalojen kanssa, muodostamme "me muut" kokonaisuuden, joka kollektiivina muodostaa merkittävän vastapainon valheelle, tietotyhjiöille ja vallanpitäjien propagandalle.
Partisaanimediat...
Petri Perta
Nykysuomi-nettilehden päätoimittaja
