Hallitus esittää opintorahaan huoltajakorotusta. Huoltajakorotus parantaa lasta huoltavan opiskelijan taloudellisia edellytyksiä yhdistää opiskelu ja lapsen huoltajuus.
Opintotukeen esitetään 75 euron suuruista opintorahan huoltajakorotusta, jolloin opintorahan määrä nousisi 1.1.2018 lasta huoltavalla opiskelijalla 250,28 eurosta 325,28 euroon kuukaudessa. Oikeus huoltajakorotukseen olisi opintorahaa saavalla alle 18-vuotiaan lapsen huoltajalla. Huoltajakorotus olisi huoltajakohtainen, jolloin sen voisivat saada molemmat lasta huoltavat vanhemmat tai muut huoltajat.
- Huoltajakorotus on merkittävä parannus perheellisten opiskelijoiden asemaan. Huoltajakorotus turvaa opiskelijaperheiden toimeentuloa ja edistää monen opiskelijan opintojen jatkumista, sanoo ministeri Sampo Terho. Hallitus toteuttaa näin ollen opiskelijajärjestöjen pitkäaikaisen tavoitteen opiskelijaperheiden huomioimisesta opintotuessa.
Huoltajakorotusta ei otettaisi tulona huomioon asumistuessa, sotilasavustuksessa eikä määrättäessä varhaiskasvatuksen maksuja tai kotihoidon tai yksityisen hoidon tuen hoitolisää.
Opintorahan huoltajakorotuksen menolisäys olisi vuositasolla arviolta 10 miljoonaa euroa ja sen saisi noin 19 000 lasta huoltavaa opiskelijaa.
Päätoimisten opintojen määritelmää täsmennetään ammatillisen koulutuksen uudistuksen vuoksi. Päätoimista olisi koulutus, jonka tavoitteena on ammatillisen perustutkinnon, tutkinnon osan, ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen.
Korkeakoulututkintoa varten myönnettävän opintotukiajan pidennyksen ehdot yksinkertaistuvat. Tukiajan pidentämisen edellytyksenä olisi, että opiskelija osoittaa opintojensa viivästymisen aiheutuneen opintojen edistymiseen merkittävästi vaikuttaneesta sairaudesta tai muusta erityisen painavasta syystä. Pidennyksen saisi enintään yhdeksälle tukikuukaudelle, mutta vaadittavien opintojen kestoa tai laajuutta ei rajoitettaisi.
Lukuvuoden tukikuukausien määrässä ehdotetaan otettavaksi aiempaa paremmin huomioon oppilaitoskohtaiset erityispiirteet opintojen järjestämisessä sekä opiskelijan yksilölliset opintopolut.
Tämä on toisaalta hyvä asia mutta se uhkaa kääntyä itseään vastaan. Ymmärrän syy-yhteyden Rinteen vauvatalkisiin mutta jos mietitään että nuo 19 000 opiskelijaa tekevät lisää lapsia saadakseen nykyistä enemmän rahaa, ja vielä uudetkin jotka ovat asiaa miettineet siirtyvät tähän rintamaan, niin miten käy opiskelulle?
On varmasti henkilöitä jotka oikeasti hyötyvät tästä ja siitä huolimatta saavat piskelunsa valmiiksi neljässä vuodessa. Tunnen mm. yhden naisen joka valmistui ylopistosta neljässä vuodessa. Sinä aikana hän sai lapsen ja kun valmistui, odotti toista mutta sai silt työpaikan. Kyse tässä tapauksessa oli täysin omasta ahkeruudesta ja positiivisesta ulospäin suntautumiseta. Aina sanotaan ettei odottavaa palkkaa kukaan. Vihapuhetta.
On myös pariskuntia ja opiskelijoita jotka ovat opiskelleen yli seitsemän vuotta. Eikä tunnu olevan mitään ajatusta koska valmistutaan. Kommentti ”opiskelu-oikeutta on jäljellä vielä viisi vuotta” on sieltä toisesta ääripäästä. Ja kun kysyy mitä sitten kun olet valmis niin vastaus:”Katotaan nyt. Jos en saa työpaikkaa niin sitten opiskelen jotain muuta”.
Vaikka näitä ikuisisa opiskelijoita oli jo -60 ja -70 luvuilla, niin mikä siinä on että nykynuorilla ei ole halua ottaa lainaa ja suorittaa opiskelujaan pois ajoissa? Silloin kun opiskellaan, silloin opiskellaan. Ei silloin ”eletä” eikä juosta viihteellä.
Itse suoritin opiskeluni kolmessa vuodessa. Sen jälkeen vuosi armeijaa ja siitä 3kk niin opisntolainat oli kaikki maksettu pois. 30 vuotiaana oli velaton rakennettu talo ja velattomat autot pihalla ja pankkitililläkin oli vähän. Sitä ennen ja sen jälkeen on sitten päässyt elämään. Ihan riittävästi. Mietinkin että miltä näiden nuorten elämä tuntuu kun parikymppisina on kaikki mahdollinen jo koettu ja nähty? Masentuuko?