Näitä ovat esimerkiksi tunnuksettomat taisteluvarusteiset joukot, aseistetut siviilit ja vallan siirtoon rakennetut organisaatiot. Kriisin etenemisen vaiheet voivat edetä hyvinkin nopeasti, ja niin sanotun hybridivaikuttamisen torjunta voi osoittautua haastavaksi. Suomessa näitä uhkia torjuu rajavartiolaitos, puolustusvoimat ja poliisivoimat.
Jos aseilla varustautuneet henkilöt ovat tunnuksettomia, asia kuuluu nykyisen lainsäädännön mukaan poliisille. Voi osoittautua, että kyseessä ovatkin koulutetut erikoisjoukot ja niiden interventio kuuluu laaja-alaisen operaation ensimmäiseen vaiheeseen. Tällöin ongelman hoito tosiasiallisesti kuuluisi puolustusvoimille.
Asiasta kertoi Verkkouutiset 02.11.2016.
YYA-aikana Suomessa koettiin vaarallisimmaksi sotilaalliseksi uhkaksi avainkohteiden sotilaallinen haltuunotto ilman sodan tunnusmerkkejä. Uhkakuva tarkoitti sitä, että Suomeen tunkeutuu jonkin kansainvälisen kriisin tai muun tekosyyn varjolla vieraita joukkoja, jotka ottavat haltuunsa tärkeimmät hallintorakennukset, viestintävälineet ja energian jakelun ilman että ammutaan laukaustakaan.
Tämä mahdollisuus perustui seuraaviin seikkoihin:
- Pitkään jatkunut myyräntyö hallinnossa ja varsinkin puolueissa.
- Mielipidevaikutuskampanjat, joilla tuputetaan suomalaisille antautumismielialaa: "Suomea ei kannata puolustaa jos ryssä hyökkää."
- Varmuus siitä, että jos speznats-joukot nousevat Helsingin Kauppatorille, presidentti sanoo "rauhaa rauhaa, lässyn lässyn."
Vihollinen oli valmistellut myös suuren määrän professoreja ja kyldyyrihenkilöitä käyttökelpoisiksi mielipidevaikuttajiksi, jopa uuden hallituksen ministereiksi. Suomi oli tavallaan jo henkisesti miehitetty, vain vieraat sotajoukot puuttuivat.
Luottaen Suomen johdon taipumiseen vihollinen -jota emme tässä yksilöi- odotti tilaisuutta Suomen kaappaamiseen ilman sodan tunnusmerkkejä toteutettavalla operaatiolla. Näin ei kansainvälinen yhteisö pääsisi reagoimaan, eikä hyökkääjää erotettaisi YK:sta kuten kävi Neuvostoliitolle sen hyökättyä Suomeen marraskuun 30. v.1939.
Tuolloin Suomen puolustuksen ensimmäinen ja tärkein etulinja oli reserviläisistä koottu erikoisyksikkö, jonka mobilisointi olisi tapahtunut minuuteissa. Tämän yksikön tärkein tehtävä oli varmistaa, ettei vihollinen saa Helsingin hallintokortteleita haltuunsa ehjinä, käyttämättä raskasta aseistusta. Suomeen ei siis tultaisi, ilman että täällä paukkuu, tai vihollisen hyökkäysaluksia lojuu Harmajan edustalla pohja ylöspäin, ja kansainvälisellä medialla on nähtävää. (Kiitokset niille joille kiitokset kuuluvat!)
Hybridisodankäynti -käsite liitetään useimmin tunnuksettomiin sotilaisiin, ns. vihreisiin miehiin, joita alkoi hiippailla Krimillä samaan aikaan kuin Venäjä selitti, ettei sen joukkoja ole siellä.
Perussuomalaisten kansanedustajat toteavat:
On valtava riski, jos tulivoimainen ja tuntematon uhka jää vain poliisin hoidettavaksi siihen saakka, että uhkan todellinen luonne paljastuu. Uhkan torjunnassa vastatoimien nopeus ja tehokkuus ovat ratkaisevia. Valmiuslain mukainen päätöksentekovastuu on valtioneuvostolla yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Oikean ja riittävän tiedon kulku ja päätöksenteon hitaus voivat osoittautua ongelmiksi.
Hybridihyökkäyksen tärkein ominaisuus onkin hyökkäyksen kohteen -ja kansainvälisen yhteisön- reagointikynnysten hyväksikäyttö.
- Armeijan mobilisointi, vaikka Suomessa sen joustavuuteen on kiinnitetty huomiota, on rakas ja poliittisesti korkean profiilin toimenpide.
- "Puolustusvalmiuden kohottaminenkin" on päätöksentekoa ja hälyä aiheuttava toimenpide, -siis kynnys.
- Suomessa on olemassa valmiuslait kassakaapissa, mutta niidenkin käyttöönotto on harkinnan takana, -siis taas kynnys.
Potentiaalisella hyökkääjällä näitä kynnyksiä ei ole. Se kävelee rajan yli, tai on jo täällä "lomailemassa": Vetää vain sotilaskamppeet päälle ja ottaa jo valmiiksi Suomeen tuodut aseet. Kuten kansanedustajat edellä totesivat, vihollinen kohtaa ensimmäisenä poliisit jotka kirjoittavat sakkolapun ylinopeudesta.
Hyökkääjän tärkein ase on siis suomalaisen päätöksenteon jähmeys, ja arkailu aktiivisen "provokatiivisen" siirron tekemisessä. Suomen hallitus saatetaan tapahtuneiden tosiasioiden eteen, ja ymmälleen kuten se jo nyt on strategisten maanostojen edessä. Hallitus kuvittelee että reagointi "pahentaa tilannetta", ja antaa vastapuolen pitää aloitteen.
Iltalehti kertoi eilen (02.11.), että valtatiellä Loviisasta Kajaaniin on säännöllisin välein toimimattomia lomakeskuksia ja huoltoasemia, joiden omistus on epämääräisissä käsissä:
Loviisasta Kajaanin liikennöivä valtatie kuusi on ollut venäläisten sijoittajien suosiossa. Valtatien varrelta löytyy kolmisenkymmentä uinuvaa venäläistaustaista matkailu- ja majoitushanketta.
Kiinteistöt ovat hiljenneet kauppojen ja lainhuudatusten jälkeen. Luvattuja investointeja ei ole toteutettu eikä liiketoimintaa kehitetty. Osa kohteista on ollut suljettuna omistajavaihdoksesta saakka. Matkailuyritysten lisäksi kauppoja on tehty huoltoasemista.
Kansanedustajien huoli on siis aiheellinen. 
http://www.nykysuomi.com/index.php/2016/11/02/puolustusministeri-varovaisempi-puheissaan-kuin-hallintovaliokunta-ja-supo/
