Viime perjantaina poliisin viestintäpäällikkö twiittasi, että Suomen sisäinen turvallisuus on tällä hetkellä parempi kuin koskaan, ja kehotti ihmisiä nukkumaan rauhassa. Parin tunnin päästä tapahtui Suomen historian ensimmäinen terrori-isku.

Tosin sitä ei haluttu tunnustaa, että osana unelmaa Suomeen avosylin vastaanotetut turvapaikanhakijat voisivat syyllistyä terroristiseen tekoon. Vaikka alusta asti oli aivan ilmiselvää, että terroriteosta on kyse, yritti unelmakuplassaan elävä porukka selitellä tekoa mm. psykoosilla, aivan kuten Ruotsin Ikea-puukotuksenkin yhteydessä tehtiin. Siinä sivussa hävettiin olla suomalaisia, ja muistutettiin, kuinka suomalaisetkin voivat tehdä näin.

Jopa itse pääministeri Juha Sipilä valehteli kansalle päin naamaa, ettei kyseessä ole terroriteko (katso artikkelikuva). Samaa virttä veisasi sisäministeri Paula Risikko.

Kun totuus alkoi pikkuhiljaa valjeta kovapäisimmillekin monikulttuurisuuden nimiin vannovalle poliitikolle, alkoi vähättely. Sipilä totesi kyseessä olevan yksittäistapauksen, ja oli vain huolissaan ulkomaalaisvihan lisääntymisestä.

Hallitus piti perjantai-iltana jonkinlaisen hätäkokouksen asian tiimoilta, mutta kuten odotettua, mitään konkreettisia toimia vastaavan estämiseksi tulevaisuudessa ei esitetty. Luultavasti tilaisuudessa vain juotiin viinerikahvit ja todettiin, että tämä ei ollut ollenkaan kiva juttu.

Kuten totuttua, Sipilä esitti iskun jälkeen jo tutuksi tulleen twiittinsä, jossa hän kertoo ajatusten olevan uhrien omaisten luona ja tuomitsevansa iskun. Sama juttu kuin aina ennenkin terrori-iskun sattuessa Euroopassa, sillä erotuksella, että tällä kertaa iskun tapahtuessa kotimaassa, ei Sipilä enää jaksanut olla shokissa, kuten aiemmin.

Heti seuraavana päivänä Turun torille ilmestyi suvaitsevaisten joukko näyttämään keskisormiaan omasta ja läheistensä turvallisuudesta huolissaan oleville mielenosoittajille, ja olemaan itse huolissaan, mistäpä muustakaan kuin rasismista.

Lauantain Aamulehti pyhitti koko etusivunsa vanhalle tutulle jargonille, kuinka pelolle ei saa antaa valtaa. Että olkaa vaan ihan rauhallisia odottaessanne, milloin osuu omalle kohdalle. Turun Sanomat ja lukemattoman moni muu media etsi käsiinsä kaikki mahdolliset hassanit, hasanit, husseinit ja bin-ladenit, ketkä sattuivat maleksimaan lähelläkään tapahtumapaikkaa, ja kirjoittivat sankaritarinoita, kuinka he auttoivat iskujen uhreja. Samaan alhaiseen temppuun syyllistyi myös Ville Niinistö.

Monet näistä tarinoista osoittautuivat myöhemmin erittäin väritetyiksi. Asiaan kiinnitti huomiota jopa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka kuitenkin myöhemmin poisti asiaan liittyvän kommenttinsa Facebookista valhe... eikun valtamedian noustua takajaloilleen. Ne suomalaiset, jotka oikeasti auttoivat uhreja ja ansaitsevat kiitoksen, sivuutettiin tyystin. Sen sijaan media kertoi meille, kuinka vain ulkomaalaiset auttoivat uhreja, ja suomalaiset kaivoivat vain puhelimia taskuistaan.

Median järjettömästä suhtautumisesta asiaan kertoi myös tämä humoristinen huomio:

Vauhdilla pyrittiin saamaan ihmisten huomio toisaalle, sillä hyökkäys on paras puolustus. Suomalaisten syyttely alkoi samantien.

Myös härski tekijän valkopesu alkoi välittömästi. Joku neverheard-dosentti esitti pitkän liudan perusteluja sille, kuinka tekijä ei ole terroristi, ja mistä kaikista mielenterveyden ongelmista hän voikaan kärsiä. Lue pöyristyttävä ja uhrien omaisia kohtaan röyhkeä artikkeli tästä linkistä.

Huomioitavaa on se, että tuo järkyttävä juttu julkaistiin päiviä sen jälkeen, kun poliisikin oli ilmoittanut tutkivansa tapausta terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina ja murhan yrityksinä, ja kun oli yleisessä tiedossa, että tapaukseen liittyy useita muitakin epäiltyjä. Kyse ei todellakaan silloin ole pelkästään yhden ihmisen päähänpistosta tai mielenoikusta.

Median reagointi terrori-iskuun noudattaakin pelottavan tarkasti yllä olevaa parodiamielessä laadittua kaavaa.

Kenties törkein vähättely ja kommentti uhrien omaisia kohtaan tulee tässä. Eräs henkilö ihmetteli paniikinlietsontaa "parista puukon puhkomasta".

Yksittäisten kansalaisten kommentit voinee jättää omaan arvoonsa, mutta huolestuttavinta on maan pääministerin kädettömyys asian suhteen. Tulevia iskuja ei millään tavalla estä se, että lässytetään Twitterissä samoja virsiä kuin ennenkin. Pääministerimme jauhaa lamaantuneena latteuksia, kun omaa kansaa lahdataan turuilla ja toreilla.

Juuri Sipilä ja Orpo pitivät rajoja apposen auki, kun suuri turvapaikanhakijatulva maahamme alkoi. He eivät ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin estääkseen asiaa, he vain seurasivat tilannetta. Heidän voidaan täten katsoa olevan vastuussa jokaisesta rikoksesta, joita nämä turvapaikanhakijat ovat Suomessa tehneet. Mutta kantavatko he vastuunsa, tai ymmärtävätkö he toimettomuutensa ja saamattomuutensa seuraukset? Siihen hyvän vastauksen antaa seuraava somessa leviävä pilakuva.

Suomessa on hallitus ja eritoten pääministeri, jotka ovat epäonnistuneet tehtävässään. Hallituksen prioriteetti kuuluisi olla oman kansan turvallisuuden takaaminen. Urho Kekkoselle se oli itsestäänselvyys. Nykyiselle hallitukselle tärkeämpää on ulkomaalaisten, kansantaloutta jo muutenkin rasittavien turvapaikanhakijoiden, jopa rikollisten sellaisten, suojeleminen. Turun iskun pääepäiltyä nimittäin kuultiin aiemmin tänään vangitsemisoikeudenkäynnissä niin, että epäilty oli naamioitu ja sijoitettu sairaalan kellarikerroksen lukittuihin turvatiloihin. Ja Migri ilmoitti, että kaikki häntä koskevat tiedot ovat salaisia.

Vajaa pari vuotta sitten Päivi Nerg selitti, kuinka Suomessa tiedetään hyvin kaikkien tänne tulijoiden taustat. Tästä voidaan päätellä, että Nerg tiesi senkin, että pääepäilty oli kirjautunut turvapaikanhakijaksi jo Saksassa, eikä häntä olisi täten tarvinnut Dublin-pykälän nojalla ottaa Suomeen vastaan lainkaan. Lisäksi hän oli esiintynyt Saksassa useilla eri valehenkilöllisyyksillä ja syyllistynyt rikoksiin, muun muassa pahoinpitelyyn.

Tällaisia henkilöitä tulee Suomeen jatkuvasti lisää, sillä rajat ovat edelleen auki. Voimme vain odottaa, missä seuraava isku tapahtuu, sillä hallitus ja viranomaiset ovat toimintakyvyttömiä.

Kuinka kauan me annamme tämän jatkua?