Nainen Mielenosoitusten takana

Päivitetty 18.5.2021, Julkaistu 17.5.2021 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Viime aikoina on järjestetty monia mielenosoituksia Elpymispakettia ajatellen. Ensimmäiset mielenosoitukset sujuivat ikävästi ja esiintyi vakavaa poliisien kaltoinkohtelua mielenosoittajia kohtaan, mutta mielenosoituksia järjestäneen Vanessan mukaan viimeisimmät ovat sujuneet rauhallisissa ja leppoisissa tunnelmissa.

Ihmisillä on ollut mukavaa ja yhteishenki hieno. Ovathan ihmiset olleet kaikki samalla asialla, Suomen itsenäisyyden puolesta.

Haastattelussa Vanessa Olsen, nuori viehättävä nainen, monien mielenosoitusten takana.

 

Kuka on Vanessa ja millaisista mielenosoituksista on ollut kysymys?

"Olen Vanessa Olsen, Norjassa syntynyt ja Suomessa kasvanut moniyrittäjä ja ekonomi ja vallitsevan tilanteen pakottamana myös aktivisti.

Viimeisimmät mielenosoitukset, joita olen ollut mukana järjestämässä ovat olleet 11-12.5 # Kadulle ja "Stop Elpymispaketti mielenilmaisut. Tavoitteenamme on ollut saada EU Elpymispaketille kansan äänestys. Sillä kansalaisaloite asiassa keräsi yli 57.000 ääntä vain muutamassa päivässä loppuvuodesta 2020. Lisäksi tavoitteemme on kaataa tuo paketti.

Suomessa rajoitustoimet ovat ajaneet ihmiset taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti ahtaalle ja paketin hyväksyminen tarkoittaisi, että kuittaamme lapsillemme ikuisen velkavankeuden ja sinetöimme Suomen tulevaisuuden EU lipun alle.

On kummallista, että tätä asiaa ei ole voitu julkisesti ja avoimesti puida, vaan asiaa on kovin salamyhkäisesti ja yksipuolisesti keskusteltu mediassa antaen pakettia vastustaville äärioikeisto tai vastaavan leiman. Tässä linkki https://pelastusrahasto.fi/tietopaketti ,jossa tietoa siitä mihin mielipiteeni paketissa perustan."

 

Mikä on mielenosoitusten teema: ihmisoikeudet ja elpymispaketti ?

"Omissa mielenosoituksissani emme ole ottaneet kantaa ihmisoikeuksiin vaan pysymme visusti kansanäänestyksen sekä paketin kaadon asialla. Poliisilta olemme toivoneet rauhanomaisia otteita sekä yhdenmukaisia sääntöjä verrattuna muihin mielenosoituksiin. Ja viimeisimmät mielenosoituksemme on todiste mielenosoittajien ja poliisien välien elpymisestä. Olemme pyrkineet toimimaan annettujen ohjeiden puitteissa ja näin poliisi on antanut meille rauhan ja luottamuksen toimintaamme. Yhteistyö on lopulta ollut mukavaa. On meidän kaikkien etu, että teemme yhteistyötä ja toiminta perustuu molemmin puoliseen luottamukseen. Tästä syystä viimeisimmät mielenosoitukset ovatkin sujuneet leppoisasti ja hyvässä hengessä."

 

Teillä on ollut monenlaisia esiintyjiä ja puhujia tapahtumissanne?

"Meillä on ollut puhujina tavallisia kansalaisia, vaaliehdokkaita sekä aktivisteja. Tämän lisäksi olemme saaneet kuulla nuoria artisteja jotka laulavat mm yhteiskunnallisista asioista."

Esimerkiksi : IIZEI, Matka, Youtube

 

Olette joutuneet kuuntelemaan ja lukemaan monenlaisia ikäviä ja jopa törkeitä mielipiteitä, mitä ajattelet tästä ?

"Kyllä, olen kuullut kaikki äärioikeisto, venäjän trolli ja salaliitto-jutut. En voi muuta kuin nauraa. Tuo on juuri salaliittoa; heitetään ajatus ilmaan ja ilman mitään perustetta. Me edustamme kansaa kaikista ikäluokista ja kaikista yhteiskuntaluokista ja se mikä meitä yhdistää, on selkeästi rakkaus omaa isänmaata sekä lähimmäisiämme kohtaan."

 

Huomenna Elpymisrahasto päivänä Vanessa lupaa olla tutulla paikalla toivoen Suomelle parasta.

 

 

Haastattelussa: Vanessa Olsen

Haastattelu ja teksti: Teija Kangaslampi

Kuva: Vanessa Olsen kuva-albumi

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.