Huippusuosittu laulajatähti Jari Sillanpää kommentoi äskettäin Facebook-sivullaan uusinta huumekäryään. Oman sanansa asiaan sanoo myös Sillanpään asianajaja.
Sillanpää kirjoittaa:
"Hei!
Kiitos kaikista viesteistä. Haluan tämän uuden mylläkän keskeltä kertoa teille kaikille, että kun eilen pääsin kotiin Pasilan poliisivankilasta tunsin itseni niin onnelliseksi, että halusin syleillä koko maailmaa, vaikka tilanne on mikä on ja vaikka vietetty aika siellä oli niin lyhyt niin sain pienen tovin tuntea todella syvältä mitä merkitsee kun menettää vapautensa. Meillä on kaikilla omat riippakivemme ja haasteet elämässä. Pieniä ja suuria. Niiden yli kun ajallaan pääsee olen vakuuttunut, että oman sisäisen vankilan ovet avautuvat ja voimme hengittää vapaammin ja nähdä asiat uudessa valossa ja taas tepastella eteenpäin kohti uusia haasteita. Jotta tämä ei menisi liian syvälliseksi haluan antaa puhevuoron avustajalleni Juha Räihälle, joka selkokielellä kertoo mistä tällä hetkellä on kyse.
Aurinkoista kevättä toivoopi / Jari
Ps. Elämä ei ole helpoksi tarkoitettukaan.
----
Sillanpää on 25.3.-26.3.2018 suoritetussa esitutkinnassa myöntänyt käyttäneensä metamfetamiinia satunnaisesti viihdekäyttönä vuodesta 2014 asti. Jotta sanottu viihdekäyttö on ollut mahdollista, on huumausainetta täytynyt jostain hankkia. Sillanpää on esitutkinnassa myöntänyt hankkineensa metamfetamiinia sekä omaa käyttöään varten että juhlissa tarjottavaksi satunnaisesti pieniä noin 1-10 g:n eriä vuosina 2014-2017. Hankitun huumausaineen yhteismäärä näinä vuosina on ollut noin 110 g.
Kyseessä oleva omaa käyttöä varten tapahtunut huumausaineiden hankkiminen muodostaa kokonaisuudessaan sen huumausainerikoksen, josta poliisi Sillanpäätä epäilee. Sillanpää korostaa, että poliisi epäilee häntä nimenomaan huumausaineen hankkimisesta omaan käyttöön, eikä mistään muusta osallisuudesta huumeverkostoon. Hankitut määrät ovat olleet kuitenkin sen verran suuria, että kysymyksessä on huumausainerikos eikä huumausaineen käyttörikos.
Toisaalta on totta, että tulli on löytänyt Sillanpään matkatavaroiden joukosta pienen määrän eli alle yhden gramman suuruisen erän metamfetamiinia hänen palatessaan Suomeen Thaimaasta lauantaina 24.3.2018. Sillanpää ei osaa kertoa, mistä aine on peräisin, eikä aineen alkuperää ole vielä saatu selvitettyä.
Sillanpää on tämän asian tiimoilta ollut ensin kiinniotettuna ja sitten pidätettynä. Hänet on päästetty Helsingin poliisivankilasta vapaaksi maanantaina 26.3.2018. Sillanpään asuntoihin on suoritettu kotietsinnät 25.3.2018. Kotietsinnöissä ei ole löydetty huumausaineita.
Ystävällisin terveisin,
Juha Räihä
asianajaja
Asianajotoimisto Advoline Oy"
Ei osaa sanoa mistä aine on peräisin, typerääkin typerämpi ja lapsellinen selitys! Olisipa jäänyt kiinni Thaimaassa, ei tarvitsisi täällä kuluttaa verorahoja tuonkaan oikeudenkäynneissä sen eri kuluineen. Thaimaassa tuomion saatuaan ainakin tietäisi mitä on vankeus, toisin kun nyt sanoo tietävänsä jotain vapauden menettämisestä.
tervetuloa v.2018, nykyään hyvikin moni saattaa ajatella että huumeidenkäyttö on jokaisen aivan oma asia, teitä verorahoista naputtavia spedejä kyllä myös riittää, tietokone kiinni ja nukkumaan huomenna on työpäivä.
CFF
8 years ago
Vankilaan ja rautoihin vaan nämä lammaskansaa viihdyttävät puuteroidut juntit. Laki kuuluu olla sama kaikille. Miten se menikään se kulunut korulause että ollaan yhdenvertaisia lain edessä…
Iltapaskojen otsikoissa lukisi jos Sillanpää olisi jäänyt kiinni Thaimaassa: Sillanpää perseraiskattiin Thaimaan vankilassa. Viihdetähti kommentoi: – nyt tuntuu tosi hyvältä.
juha.
8 years ago
Jo päällepäin näkee, että mies on sekaisin ja elämä on henkisestikin tuuliajolla. Jos urheilija ei tervettä päivää näe, niin eivätpä ”julkimot” ja muut esiintyjät / näyttelijät selväpäisinä pysy puhumattakaan maailmantähtien kohdalla sekaantumatta huumeisiin ja alkoholiin, jota loppujen lopuksi päämäärätön, rahakas ja VIP asemassa saadut etuisuudet eivät kuitenkaan pysty täyttämään sitä henkistä tyhjyyttä jota levoton ja jatkuvasti julkisuuden keilassa eläminen tuo tullessaan.
Moni haaveilee kuuluisuudesta ja tekee mitä hyvänsä sen eteen, että voisi ponnahtaa framille yleisön ihailemaksi ja palvonnan kohteeksi. Kuitenkin tuo tähteys on kaksiteräinen miekka, joka samalla kun tuo onnea voi kuitenkin samoin koitua aina kuolemaksi asti. Eräs surullisimmista esimerkeistä on Amy Winehouse (1983-2011), joka kuoli huumeiden sekakäyttäjänä ja varsinainen kuolinsyy oli alkoholimyrkytys. Syynä oli lähinnä henkisen ongelma selviytyä äärettömän kuuluisuuden kanssa paparatseineen ja innokkaine faneineen, joka merkitsee jokseenkin 24/7 olemista valokeilassa sekä uuden tuotannon luomispaineineen hektisessä elämässä.
Aasianajaja
8 years ago
Mitä nappeja jari otti laskuihin?
Hartsi
8 years ago
”Elämä ei ole helpoksi tarkoitettukaan.”.
Juu, muttei sitä tarvii myöskään tarkoituksella tehdä vaikeaksi.
Talvisodanhenki
8 years ago
Homonistin tilitys -omat koirat purivat kun kyllästyivät Sillanpään sekoiluun. Mutta keitä löytyy toimeksiantajien joukosta? Minne Jari sitä ”valkeaa unelmaa” oikeiin diilaa?
Stulexx Abido
8 years ago
Saa Siltsu olla onnellinen ettei jäänyt kiinni Thaimaassa. Siellä voi nimittäin napsahtaa ihan oikea kuolemantuomio noista hommista.
Oma kantani on että Jabetsi tarvii hoitoa.
Ihme on tosin (not) miten media kohtelee eri taustaisia ja viiteryhmiin kuuluvia niin räikeän eri tavalla.
Suomen n.s. perinteinen propagandamedia on helvetillisen seksistinen ja rasistinen… syvä viha, inho ja peniskateus valkoisia keski-ikäisiä heteromiehiä kohtaan on suorastaan skitsoidisen megalomaanista.
Sori tästä. Ei mulla mulla muuta eikä määtä eikä edes kotkottia.
Donnerwetter
8 years ago
Uusi Ola, pönttö sekaisin!
huugo
8 years ago
Veikkaisin että jos eduskunnassa tehtäisiiin kaiken kattava huumetesti, käryjä tulisi. Siihen lisäksi opiaatit, kodeiini, mielialalääkkeet ym. Ei monatkaan täysin selväpäistä löytyisi. Etelä-suomi käy huumeiden ja mömmöjen voimalla, johan nuo vesinäytteet sen todistaa.
Veikko Hopea
8 years ago
Jotenkin tuntuu että tässäkään tapauksessa laki ei ole sama – julkuille (lue mulkuille)! Ja jäbä tilittää pokkana tippa linssissä… Että siis kehtaa! Olisipa tosiaan jäänyt kiinni Thaimaassa.
Totuuden torvi!
8 years ago
Hetkinen vaan…. siis ketä Jari Sillanpää on yksityisellä huumeiden käytöllään loukannut? Onko hän kenties pahoinpidellyt jonkun, raiskannut lapsen, tai aiheuttanut muuta harmia kun valheellinen virkavalta on käynnistänyt näinkin mittavan ajojahdin. Naurettavia nää junttien kommentit, mitä helvetin väliä sillä on mitä ihminen tekee itselleen niin kauan kun ei vahingoita toista ihmistä.
ANALYYSI: Sillanpää, samoin kuin Brother Christmas, on luultavasti astunut MAFIAN (lue: poliisin suojeluksessa oleva korkein pedofiili-eliitti) varpaille, ja sen vuoksi näemme tämän naurettavan ajojahdin!
Veikko Hopea
8 years ago
Totuuden torvelle; Ajeli ainakin kamoissa. Onko sekin mielestäsi oikein ja hyväksyttävää? Vielä ei käynyt sivullisille huonosti. Ihme ajattelua – teiltä ”faneilta”. Onko niin ihana, että saa tehdä mitä lystää…näyttää esimerkkiä? Että oikein ajojahti – hah! Sitä saa mitä tilaa!
Vaikka valtio sanoo rakentavansa elintarvikehuollon valmiutta, maitotilojen määrä on laskenut jyrkästi samalla kun karjakoot ovat kasvaneet entisestään. Örebron yliopiston ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkijat sanovat, että rahoitus- ja tukijärjestelmät soveltuvat parhaiten suurille tiloille – ja varoittavat, että tämä keskittyminen voi tehdä ruoan huoltovarmuudesta haavoittuvamman.
Maitotilojen määrä on vähentynyt voimakkaasti vuosituhannen vaihteesta lähtien Ruotsin maatalousviraston (Jordbruksverket) tilastojen mukaan. Vuonna 2000 Ruotsissa oli 12 700 lypsykarjatilaa. Kesäkuuhun 2025 mennessä niitä oli jäljellä alle 2 500.
Samanaikaisesti jäljellä olevat tilat ovat kasvaneet huomattavasti suuremmiksi. Keskimääräisellä maitotilalla oli 33,7 lehmää vuonna 2000 ja 117,9 lehmää vuonna 2025. Ruotsissa oli vuonna 2025 yhteensä 292 900 lypsylehmää, mikä on lähes 32 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2000. Ne 13,5 prosenttia tiloista, joilla on yli 200 lypsylehmää, omistivat noin 40 prosenttia maan kaikista lypsylehmistä.
Lyhyellä aikavälillä lypsylehmien määrä kehittyi päinvastaiseen suuntaan. Se nousi 1,2 prosenttia vuosien 2024 ja 2025 välillä.
Mainos:
Vahva elintarvikehuolto rakennetaan normaalioloissa, ja se lepää kannattavien tilojen ja toimivan kotieläintuotannon varassa, Ruotsin maatalousvirasto korostaa Ruotsin elintarvikevalmiutta käsittelevällä sivullaan. Virasto ei kuitenkaan ota kantaa siihen, mitä tuotannon keskittyminen harvemmille ja suuremmille tiloille tarkoittaa – tai miten haavoittuvuuteen vaikuttaa se, missä päin maata tuotanto sijaitsee.
Tutkijat: Monimuotoisuus on itsessään varautumista
Lisa Ekman, Örebron yliopiston tutkija, osallistuu tutkimukseen yhdessä Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkijoiden kanssa.
— Vankka elintarvikejärjestelmä rakentuu monimuotoisuudelle. Jos ruokaa tuotetaan erityyppisillä tiloilla eri puolilla maata, olemme vähemmän haavoittuvia ilmastonmuutokselle ja kriiseille. Siksi meidän on luotava edellytykset sekä pienille että suurille tiloille, hän sanoo lehdistötiedotteessa.
Tutkijat mainitsevat tautiepidemiat, pitkittyneet sähkökatkot ja tulvat esimerkkeinä tilanteista, joissa keskittyneellä tuotannolla voi olla vakavammat seuraukset.
Journal of Rural Studies -lehdessä julkaistu tutkimus perustuu valtakunnalliseen kyselyyn, johon vastasi 326 aktiivista ruotsalaista maitotilaa. Tilat jaettiin pienempiin (enintään 79 lehmää) ja suurempiin (80–1 200 lehmää) tiloihin. Vastauksia analysoitiin kuuden teeman kautta, jotka vaihtelivat työoloista ja sukupolvenvaihdoksesta talouteen ja politiikkaan.
Toimintamallit eroavat toisistaan. Pienemmät tilat painottivat useammin työn ja yksityiselämän tasapainoa, sukupolvenvaihdosta sekä ympäristö- ja kulttuuriarvojen tunnustamista. Suuremmat tilat priorisoivat työvoimaa, toiminnan tehokkuutta ja joustavampaa sääntelyä. Kannattavuus oli keskeistä kaikille.
Tutkijat kirjoittavat, että tukijärjestelmät ja muut institutionaaliset rakenteet näyttävät soveltuvan paremmin suurten tilojen tarpeisiin ja saattavat syrjäyttää pienempiä toimijoita. He väittävät, että erikokoisia tiloja tarvitaan joustavan ja alueellisesti hajautetun maitosektorin ylläpitämiseksi. Tutkimus mittaa viljelijöiden kokemia tarpeita, ei sitä, miten tilat tosiasiassa kestävät kriisin.
Tilat kertovat: Pankit haluavat nähdä enemmän eläimiä
Policy brief -katsauksessa tutkijat kuvaavat, kuinka pienemmät tilat voivat kohdata laajentumisvaatimuksia hakiessaan lainaa toimintansa nykyaikaistamiseen, esimerkiksi uuden navetan rakentamiseen. He nostavat esiin jämtlantilaisen tilan, jolla on noin 50 lehmää. Viljelijä kertoi pankin kehottaneen rakentamaan tilat 120 lehmälle – vaikka maa-ala riitti hädin tuskin 50 lehmälle.
Rahoituksen saaminen voi siten olla vaikeaa tiloille, joiden on nykyaikaistettava tilojaan tai siirryttävä pihattokasvatukseen ilman lehmämäärän lisäämistä. Yleinen investointituki kattaa normaalisti 30 prosenttia, mutta viraston julkisesti saatavilla olevista tiedoista ei käy ilmi, että jokainen nykyinen pisteytysmalli suosisi suurempaa lehmämäärää.
— Monet pienemmät maidontuottajat eivät halua kasvaa tai lisätä lehmien määrää. He ovat mukauttaneet tilansa perheilleen, sijaintiinsa ja siellä käytettävissä oleviin resursseihin. Samalla useat kokevat, että pankit ja muut toimijat odottavat tilan kasvavan, jotta se voisi kehittyä, sanoo Ekman.
Tutkijat haluavatkin nähdä toimenpiteitä, kuten valtion lainatakuita, valmiusmaksuja, kohdennettua tukea pihattomuutoksiin ja hallinnollisen työn vähentämistä. Heidän pointtinsa on, että maantieteellisesti hajautetun tuotannon on oltava olemassa jo ennen kriisiä – sitä ei voida rakentaa nopeasti enää häiriötilanteen iskettäviin.
Uppsalan lääni avaa omat arkunsa
Eräässä osassa maata viesti on mennyt perille. Uppsalan lääninhallitus tarjoaa 12 miljoonaa kruunua käytettäväksi 1. syyskuuta ja 31. lokakuuta 2026 välisenä aikana navetoihin ja pihattojärjestelmiin tiloilla, joilla on investoinnin jälkeenkin enintään 75 lypsylehmää.
Kyseessä on kuitenkin vain yksi lääni. Rahoituskierros osoittaa, että kysymys tilakoosta on päätynyt viranomaisen pöydälle, ei sitä, että valtakunnallinen rakennemuutos olisi kääntynyt. Jos tilojen määrä jatkaa laskuaan, myös maantieteellinen hajoaminen, jonka tutkijat yhdistävät valmiuteen, voi heikentyä.
— Tilojen monimuotoisuus on tärkeää ruokahuollon valmiudelle, luonnon monimuotoisuudelle ja elävälle maaseudulle, tutkija sanoo.
Parin tunnin pihatyöt Rebildissä, Pohjois-Jyllannissa, paljastivat 18,5 kiloa viikinkiajan hopeaa. Löytö on Tanskan suurin tunnettu viikinkien hopea-aarre, ja esineiden joukossa on pieni Thorin vasara.
Talonomistaja, joka haluaa pysyä nimettömänä, oli suunnitellut vain uuden kiviterassin rakentamista. Puolen tunnin kaivamisen jälkeen talikko osui johonkin, josta lähti outo ääni.
— Luulin aluksi, että kyseessä oli vanha rauta tai aitalanka ja muutamia ruukunpalasia, mutta kun aloin kaivaa käsin, sainkin yhtäkkiä ongittua esiin metalliesineen toisensa jälkeen, löytäjä kertoo.
Kätkö oli talletettu saviruukkuun joskus 900-luvulla. Noin 320 esinettä, painoltaan 6,4 kg, oli säilynyt ruukun sisällä.
Hopea punnittiin, ei laskettu
Kyseessä ei ole mikään satukirjan aarrearkku, vaan hopea, joka punnittiin ja jota käytettiin vaurauden mittarina ja valuuttana. Suurin osa aarteesta koostuu hopeaharkoista, käsirenkaista ja palahopeasta. Kolikoiden osuus painosta on vain pieni: 47 kokonaista kolikkoa ja kolikonpalaa, mukaan lukien arabialaisia ja anglosaksisia lyöntejä.
Kaksi kolikoista on pennejä, jotka on lyöty Edvard Vanhemman valtakaudella (hallitsi 899–924), mikä määrittää varhaisimman mahdollisen ajankohdan, jolloin aarre on voitu kätkeä. Kolikot viittaavat myös yhteyksiin, jotka ulottuivat itään islamilaiseen maailmaan ja länteen Englantiin.
— Tämä on erittäin merkittävä löytö Tanskan viikinkiajan ymmärtämiselle. Aarre osoittaa selvästi, miten hopea toimi varallisuutena ja valuuttana. Se on kuin löytäisi viikinkiaikaisen kassakaapin, sanoo kulttuuriperinnön johtaja ja arkeologi Torben Sarauw Nordjyske Museerista.
Aarre sisältää hopeaharkkoja, käsirenkaita ja kolikoita. Kuva: Nordjyske Museer
Thorin vasara ja riimuja samassa ruukussa
Löytöjen joukossa on pienikokoinen Thorin vasara.
Yhdessä harkossa on riimuja, jotka voidaan mahdollisesti lukea muodossa "hutu". Se voi olla nimi, omistusmerkki tai jokin muu merkintä. Lopullista vastausta ei ole.
Aarre on luokiteltu danefæ-löydöksi, mikä Tanskassa tarkoittaa, että löytö kuuluu valtiolle. Se lähetetään nyt Kööpenhaminan kansallismuseoon arvioitavaksi. Nordjyske Museer toivoo voivansa asettaa hopeat näytteille Fyrkatin viikinkimuseoon.
Samankaltaiset löydöt ovat herättäneet huomiota muuallakin Pohjoismaissa. Täbystä viikinkiaikaisen maatilan lattian alta löytynyt hopea-aarre sisälsi muun muassa kahdeksan kaularengasta, kaksi käsirengasta sekä kolikoita arabimaailmasta ja Normandiasta. Norjassa Mørstadin aarre käsittää 4 886 kolikkoa; ensimmäiset 100 niistä tuotiin hiljattain digitaalisesti saataville.
Sana Watergate on käytännössä synonyymi korruptiolle ja vallan väärinkäytölle. Termistä on tullut yleisnimitys poliittisille skandaaleille, julkkisten mokatulle toiminnalle ja ennen kaikkea leimalle "salaliittoteoria".
Termin suosiosta huolimatta on luonnollisesti niitä, jotka eivät tiedä yksityiskohtia siitä, mitä Watergate-skandaalissa todella tapahtui. Kaikille niille, jotka ovat tarpeeksi uteliaita halutakseen oppaan aiheeseen, Presidentin miehet (All the President's Men) on hyvä paikka aloittaa.
Elokuva dramatisoi ja tarkastelee journalistista prosessia, joka antoi Washington Postin toimittajille Bob Woodwardille ja Carl Bernsteinille mahdollisuuden yhdistää murto laajaan korruptioon ja vallan väärinkäyttöön silloisen Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin hallinnossa.
Watergate
Koska elokuva perustuu, kuten todettua, tositapahtumiin, tässä on lyhyt katsaus Watergate-skandaaliin.
Mainos:
Kuten tositapahtumiin perustuville elokuville on tapana, valmis tuote ottaa joitakin dramaattisia vapauksia, mutta mikään ei mene raiteiltaan tai venytä taiteellista vapautta liian pitkälle.
Skandaali sai alkunsa Nixonin hallinnon pyrkimyksistä peitellä osallisuuttaan 17. kesäkuuta 1972 tapahtuneeseen murtoon Demokraattien kansallisen komitean päämajaan, joka sijaitsi tuolloin Watergate-kompleksissa Washingtonissa.
Kyseessä oli amatöörimäinen murto, jonka suoritti viisi miestä, jotka olivat enemmän tai vähemmän tunareita: kaikki pidätettiin tapahtumapaikalla.
Media, erityisesti Washington Post, toi murron ja hallinnon välisen yhteyden polttopisteeseen. Raportointia ajoivat toimittajat Carl Bernstein, jota näyttelee Dustin Hoffman, ja Bob Woodward, jota esittää Robert Redford.
Suurella kärsivällisyydellä Woodward ja Bernstein käyttivät lähes kaksi vuotta keräten raskauttavaa tietoa, joka osoitti murron ja sen peittely-yritysten johtavan syvälle oikeusministeriön, FBI:n ja CIA:n katakombeihin – aina Oval Officeen asti.
Todistajanlausunnot ja muu näyttö paljastivat pian, että silloinen Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon oli hyväksynyt päätöksen salata hallintonsa osallisuus murtoon. Tutkinnassa paljastui myös ääniohjattu tallennusjärjestelmä Oval Officessa.
Tämä johti siihen, että Nixon erosi vuonna 1974 sen sijaan, että olisi joutunut virkasyytteeseen.
Epäonnistunut murto käynnistää Watergaten elokuvassa "Presidentin miehet". Kuva: IMDb/Warner Bros.
Huomattava realismi
Tämä ei ole elokuva, joka tekee asiat helpoksi katsojalle.
Se alkaa pudottamalla meidät suoraan murtoon liittyviin tapahtumiin ilman selityksiä – esimerkiksi ilman selittävää tekstiä – mikä myötävaikuttaa sen poikkeukselliseen realismiin.
Se, mikä aluksi vaikuttaa erilliseltä välikohtaukselta, kehittyy nopeasti joksikin paljon enteellisemmäksi.
Jotkut saattavat pitää elokuvan vaatimusta jakamattomasta huomiosta haittapuolena, mutta se on myös lähestymistapa, joka ansaitsee kiitosta.
Kuvaus Woodwardin ja Bernsteinin kamppailusta tiedon saamiseksi tuntuu aidolta, saaden yleisön tuntemaan olevansa osa tutkintaa journalististen sankariemme rinnalla.
Tutkinta, joka muuttuu pian yhä vaarallisemmaksi. Ennen pitkää kaksikkoon iskee pakollinen paranoia. Ja kuten pian käy ilmi, hyvästä syystä...
Toimittajiin kohdistuva uhka kasvaa. Kuva: IMDb/Warner Bros.
Aikaa vievää työtä
Woodward tai Bernstein saavat usein tietoa, jota he eivät voi uskottavasti julkaista, koska heidän lähteidensä on pysyttävä nimettöminä.
Sen sijaan, että jokainen palapelin palanen osoittaisi siististi kohti johtopäätöstä, kuten monien elokuvien yksinkertaisempi logiikka menisi, suuri osa heidän ajastaan kuluu asiakirjapinojen selaamiseen.
Tämä vaivalloinen työ on aikaa vievää ja vaikeasti hallittavaa: tavoitteena on löytää ne olennaiset yksityiskohdat, joita lehti tarvitsee saadakseen palaset loksahtamaan paikoilleen.
Presidentin miehet ei ihannoi journalismia; se kohtelee ammattia kunnioituksella. Sen sijaan, että tarinaa höystettäisiin toimintakohtauksilla, elokuva omistaa suurimman osan kestostaan sille epäkiitolliselle työlle, jota totuuden selvittäminen vaatii.
Loputtomat puhelut ja unettomat yöt kuluvat työsopimusten, kuittien, puhelinluetteloiden ja todistajalausuntojen läpikäymiseen. Työlästä työtä, mutta myös virkistävä näyttö hyvästä vanhanaikaisesta journalismista.
Elokuva hallitsee verkkaista tahtiaan poikkeuksellisella taidolla keskittyen tutkinnan läpimurtoihin. Presidentin miehet ei todennäköisesti valaise koko Watergate-tutkintaa; se olisi vaatinut huomattavasti enemmän kuin sen 138 minuuttia.
Se, mitä saamme kokea, voidaan kuitenkin perustellusti katsoa harkituksi kokonaisuudeksi.
Bernstein, Woodward ja toimituksen johto. Kuva: IMDb/Warner Bros.
Oscar-palkittu "salaliittoteoria"
Presidentin miehet oli yksi vuoden 1976 ylistetyimmistä ja puhutuimmista elokuvista.
Vuoden 1977 Oscar-gaalassa se vei kotiin neljä patsasta ja sai neljä muuta ehdokkuutta, mukaan lukien paras elokuva ja paras ohjaus. Syystäkin: elokuva on moitteeton esimerkki taiteellisesta vapaudesta, jota nykyinen cancel-kulttuuri, dogmit ja agendat eivät rasita.
Käsikirjoitus on hyvin kirjoitettu ja tiivis, vetäen katsojan kärsivällisesti mukaan tarinaan. Ihmiset tuon tarinan takana on kuvattu uskottavasti ja arvokkaasti.
Alan J. Pakula käsittelee lähdemateriaalia hänelle tyypillisellä tavalla pienen ihmisen puolella, eksymättä koskaan tavoitteestaan: kertoa historiallisen tapahtuman tarina autenttisesti.
Kun katsoo näyttelijäkaartia, suoritukset ovat odotetusti virheettömiä. Redford ja Hoffman ovat erinomaisia rooleissaan. He yksinkertaisesti ovat Woodward ja Bernstein.
Sivuosanäyttelijät erottuvat vielä enemmän. Ennen kaikkea Hal Holbrook ja Jason Robards – kaksi henkilökohtaista suosikkiani. Jälkimmäinen sai täysin ansaitun Oscarin parhaasta miessivuosasta.
Oikean elämän salaliitot ja mysteerit eivät ratkea niin siististi tai nopeasti kuin monet muut elokuvat antavat meidän uskoa. Tämä on totisesti totta Watergate-skandaalin kohdalla.
On siis virkistävää, että Presidentin miehet uskaltaa valita kapeamman ja riskialttiimman polun.
Ajankohtaisempi kuin koskaan
Elokuva tuo polttopisteeseen myös jotain sellaista, mikä on äärimmäisen ajankohtaista tänään.
Kun Washington Post ja muu media alkoivat selvittää tapausta, ei kestänyt kauaakaan, kun ketä tahansa hämäräperäisyyksiin viittaavaa alettiin kutsua "salaliittoteoreetikoksi" tai "foliohatuksi". Kuulostaako tutulta?
On mielenkiintoista huomata, että pari vuotta myöhempi oletettu salaliittoteoria osoittautui olevan kaikkea muuta kuin teoriaa. Jotain pohdittavaa kaikille niille, jotka on saatu uskomaan, ettei salaliittoja ole olemassa.
Presidentin miehet näyttää, mitä aito tutkiva journalismi voi olla, ilman sitä yksinkertaisuutta tai loistoa, jota Hollywood niin usein tällaisille tarinoille antaa.
Se on myös elokuva, jonka pitäisi olla pakollista katsottavaa jokaiselle alalle tulevalle, joka haluaa kutsua itseään toimittajaksi.
Toimittajille, jotka kyseenalaistavat vallitsevia narratiiveja sen sijaan, että nielisivät purematta kaiken, mitä poliitikot ja vallanpitäjät käskevät meidän niellä. Toimittajille, joilla on rohkeutta, sisua ja kärsivällisyyttä ja jotka ovat valmiita kaivamaan vaikka maailman ääriin paljastaakseen totuuden.
Hedelmien ja marjojen kuivaaminen on helppo tapa saada sato kestämään pidempään. Maut säilyvät ja niistä voi nauttia kauan sesongin päättymisen jälkeen.
Kuivaaminen on yksinkertainen tapa säästää enemmän kuin ehdit syödä tuoreena. Kun vesi vähitellen poistuu, mausta tulee täyteläisempi, ja hedelmät vievät huomattavasti vähemmän tilaa kuin pakastimessa.
Menetelmä toimii erityisen hyvin omenoille, päärynöille, luumuille ja mansikoille. Lopputuloksen voi syödä välipalana, sekoittaa mysliin tai käyttää puurossa ja leivonnassa.
Valitse hyvät raaka-aineet
Aloita kypsistä mutta kiinteistä hedelmistä. Hävitä kaikki homeiset tai pahasti vaurioituneet yksilöt. Huuhtele hedelmät ja marjat, poista näkyvä multa ja anna niiden valua huolellisesti.
Mainos:
Poista siemenkodat ja kannat ja leikkaa sitten suuremmat hedelmät tasaisiksi viipaleiksi. Ohuet omenaviipaleet rapsakoituvat helpommin, kun taas paksummat lohkot jäävät yleensä sitkeiksi. Omenat ja päärynät voidaan kuivata kuorineen.
Vaaleat hedelmät tummuvat usein kuivauksen aikana. Tämä on vaaratonta, mutta jos haluat säilyttää vaaleamman värin, voit kastaa palaset lyhyesti sitruunaveteen.
Uuni vai kasvikuivuri
Kasvikuivuri tarjoaa tasaisen lämmön ja hyvän ilmankierron. Aseta palaset yhteen kerrokseen ilman, että ne menevät päällekkäin, ja noudata laitteen ohjeita.
Kiertoilmauuni toimii myös hyvin. Aseta hedelmät pelleille tai ritilöille ja kuivaa ne noin 50–60 asteessa (130–140 °F).
Kosteuden on päästävä poistumaan uunista. Luukku saattaa siksi olla tarpeen jättää hieman raolleen, mutta vain jos uunin valmistaja sen sallii. Tarkista palaset silloin tällöin ja vaihda peltien paikkaa, jos kuivuminen on epätasaista.
Kuivausaika riippuu raaka-aineesta, paksuudesta ja laitteistosta. Varaudu useisiin tunteihin. Älä nosta lämpöä prosessin nopeuttamiseksi: pinta voi kuivua samalla kun sisus jää kosteaksi.
Marjojen käsittely
Mansikat on nopea valmistella: viipaloi ne tai puolita ne. Vadelmat ja karhunvatukat voidaan kuivata kokonaisina, mutta ne tarvitsevat enemmän aikaa. Mustikoiden kohdalla voi auttaa, jos niiden antaa ilmakuivua huolellisesti huuhtelun jälkeen ennen uuniin laittamista. Mustikoilla ja herukoilla on kuori, joka pidättää kosteutta, ja ne voidaan pistellä varovasti rikki tai murskata kevyesti ennen kuivaamista.
Pehmeät marjat sopivat hyvin myös hedelmänahkaan. Soseuta ne, levitä ohut kerros kuivausarkille ja kuivaa, kunnes pinta ei enää tunnu tahmealta. Anna nahan jäähtyä ennen sen rullaamista.
Milloin se on valmista?
Anna muutaman palasen jäähtyä ennen niiden testaamista. Valmiin hedelmän tulisi tuntua nahkamaiselta tai taipuisalta, eikä siitä saa irrota kosteutta, kun se halkaistaan ja sitä painetaan. Marjoista tulee usein kuivempia ja kiinteämpiä.
Piilevän jäännöskosteuden havaitsemiseksi jäähtyneet hedelmät voidaan laittaa löyhästi puhtaisiin lasipurkkeihin 7–10 päiväksi. Ravista purkkeja päivittäin. Jos tiivistyy kosteutta, sisältöä on kuivattava vielä hetki.
Säilytä ilmatiiviissä purkeissa
Kun kaikki on täysin kuivaa, hedelmät voidaan pakata puhtaisiin, ilmatiiviisiin purkkeihin. Pienemmät annokset ovat käytännöllisiä, koska loppuosa erästä ei altistu kosteudelle joka kerta, kun purkki avataan.
Merkitse purkkiin sisältö ja päivämäärä, ja säilytä sitä pimeässä, kuivassa ja viileässä paikassa. Tarkista sisältö ajoittain. Jos se tuoksuu epätavalliselta tai home on näkyvissä, älä syö sitä. Homeinen ruoka tulee yleensä hävittää kokonaan.
Hedelmät ja marjat, jotka on kuivattu perusteellisesti ja säilytetty ilmatiiviisti pimeässä, viileässä ja kuivassa paikassa, säilyvät usein noin 6–12 kuukautta. Lämpö ja kosteus lyhentävät säilyvyyttä. Tiivistynyt kosteus purkissa tai kostuneet palaset viittaavat siihen, että sisältö on tarkistettava. Näkyvä home, epätavallinen haju tai merkit tuholaisista tarkoittavat, että koko sisältö on hävitettävä.
Ei osaa sanoa mistä aine on peräisin, typerääkin typerämpi ja lapsellinen selitys! Olisipa jäänyt kiinni Thaimaassa, ei tarvitsisi täällä kuluttaa verorahoja tuonkaan oikeudenkäynneissä sen eri kuluineen. Thaimaassa tuomion saatuaan ainakin tietäisi mitä on vankeus, toisin kun nyt sanoo tietävänsä jotain vapauden menettämisestä.
tervetuloa v.2018, nykyään hyvikin moni saattaa ajatella että huumeidenkäyttö on jokaisen aivan oma asia, teitä verorahoista naputtavia spedejä kyllä myös riittää, tietokone kiinni ja nukkumaan huomenna on työpäivä.
Vankilaan ja rautoihin vaan nämä lammaskansaa viihdyttävät puuteroidut juntit. Laki kuuluu olla sama kaikille. Miten se menikään se kulunut korulause että ollaan yhdenvertaisia lain edessä…
Iltapaskojen otsikoissa lukisi jos Sillanpää olisi jäänyt kiinni Thaimaassa: Sillanpää perseraiskattiin Thaimaan vankilassa. Viihdetähti kommentoi: – nyt tuntuu tosi hyvältä.
Jo päällepäin näkee, että mies on sekaisin ja elämä on henkisestikin tuuliajolla. Jos urheilija ei tervettä päivää näe, niin eivätpä ”julkimot” ja muut esiintyjät / näyttelijät selväpäisinä pysy puhumattakaan maailmantähtien kohdalla sekaantumatta huumeisiin ja alkoholiin, jota loppujen lopuksi päämäärätön, rahakas ja VIP asemassa saadut etuisuudet eivät kuitenkaan pysty täyttämään sitä henkistä tyhjyyttä jota levoton ja jatkuvasti julkisuuden keilassa eläminen tuo tullessaan.
Moni haaveilee kuuluisuudesta ja tekee mitä hyvänsä sen eteen, että voisi ponnahtaa framille yleisön ihailemaksi ja palvonnan kohteeksi. Kuitenkin tuo tähteys on kaksiteräinen miekka, joka samalla kun tuo onnea voi kuitenkin samoin koitua aina kuolemaksi asti. Eräs surullisimmista esimerkeistä on Amy Winehouse (1983-2011), joka kuoli huumeiden sekakäyttäjänä ja varsinainen kuolinsyy oli alkoholimyrkytys. Syynä oli lähinnä henkisen ongelma selviytyä äärettömän kuuluisuuden kanssa paparatseineen ja innokkaine faneineen, joka merkitsee jokseenkin 24/7 olemista valokeilassa sekä uuden tuotannon luomispaineineen hektisessä elämässä.
Mitä nappeja jari otti laskuihin?
”Elämä ei ole helpoksi tarkoitettukaan.”.
Juu, muttei sitä tarvii myöskään tarkoituksella tehdä vaikeaksi.
Homonistin tilitys -omat koirat purivat kun kyllästyivät Sillanpään sekoiluun. Mutta keitä löytyy toimeksiantajien joukosta? Minne Jari sitä ”valkeaa unelmaa” oikeiin diilaa?
Saa Siltsu olla onnellinen ettei jäänyt kiinni Thaimaassa. Siellä voi nimittäin napsahtaa ihan oikea kuolemantuomio noista hommista.
Oma kantani on että Jabetsi tarvii hoitoa.
Ihme on tosin (not) miten media kohtelee eri taustaisia ja viiteryhmiin kuuluvia niin räikeän eri tavalla.
Suomen n.s. perinteinen propagandamedia on helvetillisen seksistinen ja rasistinen… syvä viha, inho ja peniskateus valkoisia keski-ikäisiä heteromiehiä kohtaan on suorastaan skitsoidisen megalomaanista.
Sori tästä. Ei mulla mulla muuta eikä määtä eikä edes kotkottia.
Uusi Ola, pönttö sekaisin!
Veikkaisin että jos eduskunnassa tehtäisiiin kaiken kattava huumetesti, käryjä tulisi. Siihen lisäksi opiaatit, kodeiini, mielialalääkkeet ym. Ei monatkaan täysin selväpäistä löytyisi. Etelä-suomi käy huumeiden ja mömmöjen voimalla, johan nuo vesinäytteet sen todistaa.
Jotenkin tuntuu että tässäkään tapauksessa laki ei ole sama – julkuille (lue mulkuille)! Ja jäbä tilittää pokkana tippa linssissä… Että siis kehtaa! Olisipa tosiaan jäänyt kiinni Thaimaassa.
Hetkinen vaan…. siis ketä Jari Sillanpää on yksityisellä huumeiden käytöllään loukannut? Onko hän kenties pahoinpidellyt jonkun, raiskannut lapsen, tai aiheuttanut muuta harmia kun valheellinen virkavalta on käynnistänyt näinkin mittavan ajojahdin. Naurettavia nää junttien kommentit, mitä helvetin väliä sillä on mitä ihminen tekee itselleen niin kauan kun ei vahingoita toista ihmistä.
ANALYYSI: Sillanpää, samoin kuin Brother Christmas, on luultavasti astunut MAFIAN (lue: poliisin suojeluksessa oleva korkein pedofiili-eliitti) varpaille, ja sen vuoksi näemme tämän naurettavan ajojahdin!
Totuuden torvelle; Ajeli ainakin kamoissa. Onko sekin mielestäsi oikein ja hyväksyttävää? Vielä ei käynyt sivullisille huonosti. Ihme ajattelua – teiltä ”faneilta”. Onko niin ihana, että saa tehdä mitä lystää…näyttää esimerkkiä? Että oikein ajojahti – hah! Sitä saa mitä tilaa!