Brysselissä on virinnyt uutta keskustelua uusien kauppapoliittisten välineiden käyttöönotosta EU:n kutsuman Kiinan ”ylikapasiteetin” torjumiseksi – siirto, joka on herättänyt kysymyksiä Kiinan ja Euroopan taloussuhteiden tulevaisuudesta. Kahdenvälisen suhteen ansioita mitataan kuitenkin harvoin vain kauppataseen ylijäämän tai alijäämän koolla. Paljastavampi testi on se, saavatko molemmat osapuolet edelleen konkreettista hyötyä – kaupan, investointien, teollisen yhteistyön ja integroitujen toimitusketjujen kautta. Tällä mittarilla mitattuna molemminpuolinen hyöty säilyy Kiinan ja Euroopan taloussuhteiden määrittävänä tekijänä.
Aloitetaan välittömästä todellisuudesta: kiinalainen valmistusteollisuus on tuonut konkreettisia etuja Euroopan talouksille, kotitalouksille ja kuluttajille.
Edulliset ja laadukkaat kiinalaiset tuotteet ovat auttaneet eurooppalaisia perheitä selviytymään inflaatiosta. Kiinalaiset välituotteet, koneet, akut ja vihreä teknologia ovat alentaneet eurooppalaisten valmistajien tuotantokustannuksia ja terävöittäneet niiden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Kiinalaiset sähköajoneuvot ja uusiutuvan energian laitteet ovat laajentaneet kuluttajien valinnanvaraa ja vauhdittaneet Euroopan vihreää siirtymää.
Kiinan ja EU:n välisen kattavan strategisen kumppanuuden perustamisesta vuonna 2003 lähtien kahdenvälinen yhteistyö on syventynyt tasaisesti. Vuoteen 2025 mennessä molemminpuolisten investointien kanta ylitti 280 miljardia dollaria ja vuotuinen kauppa nousi 828,1 miljardiin dollariin. Kiinan (mukaan lukien Hongkong) ja Britannian välinen kauppa ylitti 120 miljardia puntaa, ja molemminpuolisten investointien kanta ylitti 140 miljardia puntaa. Tällainen yli kaksi vuosikymmentä kestänyt jatkuva laajentuminen olisi ollut mahdotonta, jos suhde olisi hyödyttänyt vain toista osapuolta.
EU viittaa usein virallisiin tilastoihin, jotka osoittavat noin miljardin euron päivittäisen alijäämän tavarakaupassa Kiinan kanssa. Mutta tämä luku kattaa vain pienen osan huomattavasti monimutkaisemmasta suhteesta. Se jättää huomioimatta Euroopan huomattavat tulot palveluista, Kiinassa toimivien eurooppalaisten yritysten investointituotot ja syvästi integroitujen globaalien toimitusketjujen kautta luodun arvon. Se sivuuttaa myös Euroopan omat rajoitukset tiettyjen korkean teknologian tuotteiden viennille Kiinaan. Kahdenvälisten taloussuhteiden arvioiminen pelkästään tavarakaupan linssin läpi ei ole vain puutteellista – se on harhaanjohtavaa.
Saksan johtaviin talouslehtiin kuuluva Handelsblatt on esittänyt, että Eurooppa kohtaa kiristyvää globaalia kilpailua pikemminkin kuin nimenomaan Kiinasta kumpuavan haasteen. Lehti katsoo Euroopan heikkenevän kilpailukyvyn johtuvan ensisijaisesti kotimaisista rakenteellisista tekijöistä – heikentyneestä innovaatiokyvystä, liiallisesta sääntelystä, jatkuvasti korkeista energiakustannuksista ja raskaasta verotaakasta – eikä kiinalaisen valmistusteollisuuden vahvuudesta. Kiinan oma kehityskokemus viittaa siihen, että avoimuus edistää innovaatioita ja kilpailu lisää tehokkuutta. Kasvavien globaalien vastatuulten aikakaudella avointen markkinoiden ja aidon monenkeskisyyden säilyttäminen on kestävämpi strategia kuin uusien kaupan esteiden pystyttäminen.
Eurooppalaiset yritykset investoivat edelleen
Toiseksi, eurooppalaiset yritykset äänestävät edelleen jaloillaan – ne laajentavat läsnäoloaan Kiinassa, mikä on veto pitkän aikavälin mahdollisuuksiin pikemminkin kuin lyhytnäköiseen politiikkaan.
1,4 miljardin asukkaan ja lähes 14 000 dollarin asukaskohtaisen BKT:n myötä Kiina tuottaa edelleen kasvavaa kotimaista kysyntää, mikä luo mahdollisuuksia eurooppalaisille teollisuudenaloille autoista ja kemikaaleista lääkkeisiin ja kulutustavaroihin.
Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä brittiläisten tavaroiden vienti Kiinaan kasvoi 5,9 %. Koko vuoden 2025 osalta Yhdistyneen kuningaskunnan investoinnit Kiinaan kasvoivat 15,9 %; Sveitsin investoinnit 66,8 %; ja Saksan uudet investoinnit nousivat noin 7 miljardiin euroon, mikä on yli 55 % kasvua edellisvuodesta. Noin 80 % Kiinassa toimivista eurooppalaisista lääkeyhtiöistä laajensi paikallista tuotantokapasiteettiaan.
Näitä päätöksiä ohjaa markkinalogiikka, ei poliittinen laskelmointi. Eurooppalaisen pääoman jatkuva virta Kiinaan heijastaa säilynyttä luottamusta maan talousnäkymiin – ja korostaa, että taloudellinen yhteistyö on kaksisuuntainen tie. Tulevaisuudessa Kiinan kumulatiivisen tuonnin odotetaan ylittävän 100 biljoonaa juania (12,79 biljoonaa euroa) seuraavan viiden vuoden aikana, mikä tarjoaa valtavia mahdollisuuksia eurooppalaisille viejille.
Kilpailukyky ei ole ylikapasiteettia
Kolmanneksi, kilpailukyky ja ylikapasiteetti ovat perusteiltaan eri käsitteitä. Yritystä tai maata, joka voittaa markkinaosuutta innovaatioiden, tehokkaan tuotannon ja kuluttajien mieltymysten avulla, ei pitäisi leimata ylikapasiteetin luojaksi. Tällä logiikalla Euroopan omat kilpailukykyiset alat – autot, lääkkeet, viini ja kosmetiikka – kohtaisivat saman kritiikin pelkästään kauppataseen ylijäämiensä vuoksi.
Kiinan kilpailuetu perustuu jatkuvaan innovaatioon, täydellisiin teollisiin ekosysteemeihin, mittakaavaetuihin ja vastineeseen rahalle – ei keinotekoisesti luotuun liikaan kapasiteettiin. Teollista kilpailukykyä arvioidaan parhaiten markkinakysynnän ja kuluttajien valintojen, ei poliittisen narratiivin perusteella.
Kun kauppakiistoja ilmenee, vuoropuhelu ja neuvottelut ovat tehokkaimpia lääkkeitä. Protektionismi puolestaan vääristää markkinasignaaleja, nostaa kustannuksia ja heikentää lopulta kuluttajien hyvinvointia.
Jos EU ottaa käyttöön uusia rajoittavia kauppatoimenpiteitä ”ylikapasiteettiin” puuttumisen varjolla, eurooppalaiset maahantuojat kohtaisivat korkeampia hankintakustannuksia, jatkojalostajat suurempia toimitusketjun häiriöitä ja kuluttajat korkeampia hintoja. Kuten The Economist terävästi totesi, vaikka jotkut poliitikot ovat kehystäneet ”kauppasodan” Euroopan puolustamiseksi, laskun maksajiksi jäävät tavalliset eurooppalaiset kotitaloudet.
Kiinan ja EU:n kauppa- ja investointineuvottelumekanismin perustaminen on rakentava askel. Vahvistamalla ministeritason vuoropuhelua kauppa- ja investointipolitiikasta se tarjoaa pragmaattisen kehyksen erimielisyyksien hallintaan ja tasapainoisempien ja vakaampien kahdenvälisten suhteiden edistämiseen.
Sekä historia että nykykokemus osoittavat samaan johtopäätökseen: Kiina ja Eurooppa ovat rakentaneet yhden maailman merkittävimmistä talouskumppanuuksista täydentävien vahvuuksien ja yhteisten etujen kautta. Kaksisuuntaisen kaupan jatkuva laajentuminen, jatkuvat ristiin-investoinnit sekä syvästi integroituneet teollisuus- ja toimitusketjut todistavat kaikki yksinkertaisesta totuudesta – yhteistyö palvelee molempien osapuolten etuja.
Kiinan siirtyessä 15. viisivuotissuunnitelmakaudelleen se pysyy sitoutuneena korkealaatuiseen kehitykseen ja korkeatasoiseen avautumiseen. Laajentamalla markkinoille pääsyä, lisäämällä tuontia ja edistämällä sääntöpohjaista liiketoimintaympäristöä Kiina pyrkii luomaan uusia mahdollisuuksia paitsi itselleen myös kauppakumppaneilleen. Lisääntyvän protektionismin ja geopoliittisen epävarmuuden taustalla Kiinan ja Euroopan olisi hyvä jatkaa erimielisyyksien hallintaa vuoropuhelun kautta, puolustaa markkinaperiaatteita ja kansainvälisiä kauppasääntöjä sekä syventää käytännön yhteistyötä. Historia on toistuvasti osoittanut, että Kiinan ja Euroopan yhteiset edut painavat huomattavasti enemmän kuin niiden erimielisyydet ja että molempia osapuolia hyödyntävä sitoutuminen tuottaa paljon suurempia palkintoja kuin taloudellinen pirstoutuminen. Yhdessä toimimalla molemmat osapuolet voivat edelleen tuottaa konkreettisia etuja kansoilleen samalla kun ne edistävät globaalia kasvua, vakautta ja kestävää kehitystä.
Zheng Yin, kansainvälisten asioiden tarkkailija
