SDP:n entinen kansanedustaja ja Ylen entinen pääjohtaja Mikael Jungner kirjoittaa julkisessa Facebook-päivityksessään seuraavasti:
"Yhä useampi Euroopan valtio ja Yhdysvaltain osavaltio joko laillistaa kannabiksen käytön tai sitten sen käytöstä ei niissä rangaista. Tämä on mielenkiintoinen mahdollisuus suomalaiselle maataloudelle.
Itse en kannabistuotteita käytä eikä niiden laillistaminen Suomessa ole millään tavoin minulle sydämen asian. Silti kannabiksen laillistumisen eteneminen maailmalla kiinnostaa, erityisesti Coloradon esimerkki. En siis aja kannabiksen laillistumisen nopeuttamista Suomessa, mutta kehotan miettimään niitä mahdollisuuksia, joita tämä trendinomainen kehitys jatkossa saattaa Suomelle avata.
Colorado on väestöltään aika tarkkaan Suomen kokoinen osavaltio Yhdysvalloissa. Siellä kannabis laillistettiin vuosikymmenen alussa. Coloradossa on sallittua kannabiksen lääkekäyttö, viihdekäyttö, kasvatus ja hallussapito pienissä määrin. Lisäksi kannabista saa kasvattaa, jalostaa ja myydä kaupallisesti suurissakin määrin, mutta yhdellä ehdolla. Coloradossa myytävän kannabiksen pitää olla kasvatettu ja valmistettu valvotuissa olosuhteissa Coloradossa.
Tuo on Suomen kannalta mielenkiintoinen näkökulma. Jos kannabiksen salliminen etenee Euroopassa, olisi Suomen hyvä pohtia Coloradon mallia ennen kuin EU ehtii kilpailulainsäädäntöineen sulkemaan aikaikkunan protektionismille. Suomessa siis taisi tuolloin kehittää, valmistaa ja myydä kannabista kaupallisesti, mutta vain jos koko prosessi tehdään kasvatuksesta lähtien valvotusti Suomessa. Luontevaa olisi myös korkea 30 prosentin haittavero, jonka tuotto voitaisiin ohjata esimerkiksi maakuntien kehittämiseen tai koulutukseen.
Coloradossa kyse on vuositasolla jo lähes miljardin dollarin markkinasta. Tuosta 30 prosenttia menee suoraan verona Coloradon koulujärjestelmän kehittämiseen. Loput sadat miljoonat työllistävät ja tuovat elinvoimaa Coloradon maatalouteen.
Jos Suomi haluaa tähän mahdollisuuteen tarttua, tarvitaan ensinnäkin osaamisen lisäämistä. Kannabista kasvattaa nykyisin (laittomasti) jo noin 10 000 suomalaista, mutta tieteellisempi tutkimus Suomeen sopivasta lajikkeesta, sen kasvuolosuhteista ja teollisen mittakaavan viljelystä olisi tarpeen, jos tästä haluaa vientikelpoisen busineksen tehdä. Vaikka laajempi laillistaminen häämöttää vasta ensi vuosikymmenellä, olisi tutkimukseen panostettava jo nyt, koska se tulee viemään vuosia.
Toisekseen tarvitaan myös brändäystä. Suomen kesän pitkät päivät auringonvalossa saattaa hyvinkin vaikuttaa positiivisesti kannabiksen vaikuttaviin aineisiin, kuten mansikoissa pitkä valoisa aika vaikuttaa makuun. Napue-gin on oiva esimerkki siitä, kuinka arvokasta onnistunut brändäys tämän tyyppisissä kuluttajatuotteissa on.
Kolmanneksi tarvitaan tuotekehitystä. Poltettava kannabis on yhtä lailla vaarallista kuin tupakka. Siksi tavoitteena tulisi olla savuttomat kannabistuotteet, kuten nesteet, leivokset ja muut suun kautta nautittavat tuotteet. Myös vastuullisuus on tärkeää, niin kasvatuksessa, tuotteissa kuin käytössä.
Kaiken tämän tähtäimenä olisi ottaa Suomelle taloudellisesti merkittävä osuus maailman nopeaan tahtiin laillistuvasta kannabismarkkinasta."
Eräs päivitystä kommentoinut henkilö totesi näin: "Kiitos rohkeasta avauksesta. Hienoa että joku näin korkean profiilin henkilö osaa nähdä tämän selkeän taloudellisen mahdollisuuden Suomelle. Nopealla lainsäädäntömuutoksella voisimme luoda vielä kilpailuetua!"
Eräs toinen kommentoi taas tähän tapaan: "Kiitos ennakkoluulottomasta ja rohkeasta keskustelun avauksesta! Toivottavasti pidät aihetta esillä jatkossakin ja osallistus päihdepoliittiseen keskusteluun, joka on tällä hetkellä varsin olematonta, vaikka kannabisaihe on jatkuvasti ajankohtainen."
Aiheesta vauhtiin päästyään Jungerin julkaisi vielä toisen huumausaineaiheisen päivityksen. Uudessa julkaisussaan Jungner kirjoittaa:
"Pieni pala huumehistoriaa sunnuntain ratoksi.
Heroiini oli oman aikansa kahvi. Suomessa käytettiin nimittäin 30- ja 40-luvulla enemmän heroiinia asukasta kohden kuin missään muussa maassa. Kymmeniä kiloja vuodessa. On arvioitu että enimmillään jopa 10 prosenttia koko maailmassa tuotetusta heroiinista käytettiin tuolloin Suomessa. Kakkosena oli Japani. Myös isovanhempasi vanhemmat ovat todennäköisesti käyttäneet heroiinia, sitä kun sai apteekista esimerkiksi flunssalääkkeeksi.
Kiinnostava yksityiskohta oli heroiinin kieltäminen. YK nimittäin vaati sotien jälkeen kansainvälistä heroiinikieltoa. Virallinen Suomi vastusti moista kiivaasti. Lääkärit siksi, että se oli niin oiva lääke moneen vaivaan. Poliitikot siksi että se oli niin edullista. Eivät tosin kaikki. Helsingin poliisipäällikkö kirjoitti 40-luvulla Helsingin Sanomien yleisönosastoon koskettavan kirjoituksen siitä, miten heroiini tuhosi koukkuun jääneiden sotaveteraanien elämän ja että moiseen pitäisi puuttua.
Lopulta puututtiinkin. Suomi kielsi heroiinin, koska YK ei taipunut poikkeuslupaan. Suomi joutui valitsemaan YKn jäsenyyden ja heroiinin välillä. YK voitti."
Lähde: Facebook
En tiedä, olisiko Heroiini sittenkin ollut parempi vaihtoehto kuin YK. YK:stahan on ollut vain laskuja ilman hyötyä, mutta Heroiinista olisi voinut olla maallemme myös merkitseviä tuloja.
Kannatan kyllä kannabiksen viljelyä ja jalostusta, mutta vastustan geeniperimän ja luonnoskasvien minkäänlaista patentoimista, jolla estetään ihmisten omatoiminen ja jopa kaupallinen lääkintä isojen lääkefirmojen monopoleja ja kartelleja vastaan.
Toi on aika taitava demarirotta.
Osin analysoi asiaansa oikeinkin.
Eli on noissa jutuissa perääkin, ja niitä, kuten kaikkea muutakin on arvioitava avoimen kriittisesti kaikki aistit auki.
Luulenpa, että kaupunkilaisten kiinnostus landeen herää, jos tähän mennään. Hullu idea, joka hyödyttää ”vapauttamisellaan” vain juutalaisten omistamien huumekartellien ja pösöjen maailmanlaajuista agendaa, jota etenkin Yhdysvalloissa ja juutalainen Hollywood on ajanut jo 1980-luvulta lähtien eli kaikkien huumeiden vapauttamista ja ns. ”huumesodan” lopettamista kartelleja, mafioita, tuottajia, tehtaita ja jakelijoita vastaan. Se on tyypillistä ”anna pirulle pikkusormi” -politiikkaa”, jota hommelit harjoittivat Eduskunnassa valehtelmalla, etteivät he ”halua” oikeutta homopareille ”lapseen”, vain ainoastaa ”laillistaa” homosuhde tasaveroiseksi. Niinpä jetsulleen. Mulle on paskan sama, mutta ns. ”lapsen etu” katosi kuin tuhka tuuleen kun tuli kysymys homoparien ”edusta” ”saada” lapsi. Mutta lapsen etu löydetään avioerotapauksissa silloin kun riistetään täysin kunnolliselta suomalaiselta mieheltä edes tapaamisoikeus lapsiinsa sosiaaliämmien ja demla-feministi -oikeuksien käsittelyjen jäljiltä, jolloin naisosapuoli erossa aloittaa vieraannuttamisen ja isän solvaamisen tehden hänestä psykopaatin ja insestiin syylllisen puolimielisen, jolta voidaan rahaa kyllä pumpata kuin öljyä Texasista.
Mitä jos maatila saisi viljellä puolella pelloista ilman tukiaisia tuotettavaa hamppua, unikkoa, kokapensasta tai vastaavaa valtion 100% omistamalle firmalle jos luovuttaa muut maataloustukiaiset oman kunnan vähävaraisten lääkintäkuluihin?
Jospa viinnanhakureissut Balttiaan vähenisivät kun apteekeista saisi kyseisiä tuotteita lääkärin määräyksellä stressiä sun muuta lievittämään.
Valtiollekin tulisi alkon rinnalle rahakone, vaikkapa nimeltään Suomen pöhinä ja pössy Oy.
Sadonkorjuuaikana kylläkin pitäisi pitää vartiota pelloille tunkeutuvien kaupunkilaisten ja matujen varalta.